Pienenä sitä uskoo kaikkea hassua. Minä esimerkiksi kuulin, että hevosmuurahaiset tuhoavat puurakennuksia ja erään nimeltämainitsemattoman isoveljen kertomusten ansiosta uskoinkin sitten puolet varhaisesta lapsuudestani, että ne ovat hevosen kokoisia ja syövät talojen asukkaatkin samalla. Kiitos vain niistäkin traumoista.
Sitten on ne asiat, joiden olemassaolosta ei tiedä, mitä pitäisi ajatella, mutta uskoo vanhempia ja viisaampia; esimerkkeinä vaikkapa Joulupukki ja Jumala.
Ensiksi mainitun näkee monta kertaa pienestä lapsesta asti, mutta niin harvoin, ettei aina ole ihan varma, mistä johtuu se tunne, että jokin on pielessä. Eihän sen parta viime vuonna ollut kihara, ja onko se hankkinut piilolinssit vai minne ne silmälasit ovat kadonneet. Mutta itselleen onnistuu kuitenkin vähän aikaa uskottelemaan lähinnä vanhempien henkilöiden vakuuttelun ansiosta, että kyllä se kaikki sählinki Korvatunturin, tonttujen ja porovaljakon ympärillä on totta. Kunnes sitten jossain vaiheessa tajuaa kaiken ja alkaa sitten itse uskotella nuoremmilleen samoja asioita.
Jumala on sitten vähän monimutkaisempi tapaus, jota ei ehkä voi kuitata vain kysymällä, missä hitossa ne porot ovat. Mielenkiintoisinta on, että asiasta ei voi olla täysin varma ennen kuin on liian myöhäistä. Ei sillä, en oikeastaan usko, että ikuinen tuska ja kärsimys varsinaisesti liittyy kristinuskoon; Helvetistä puhui oikeastaan vain Matteus, ja miksi muut evankelistat olisivat niin tärkeän seikan jättäneet huomiotta? Sitten oli se Johanneksen juttu myös, mutta lienee pelkästään reilua jättää hänen puheensa enemmänkin symboliselle, tulkinnanvaraiselle tasolle.
Kuitenkin. En nyt esitä ehdottomana totuutena, etteikö Jumalaa tai jumalia voisi olla olemassa, enkä muutenkaan (tällä kertaa) pohdi uskontoja kovinkaan syvällisesti, koska nythän olivat kyseessä lapsuuden uskomukset. Pienenä iltarukoukset, Ystävä sä lapsien ja satunnainen isovanhempien kanssa toteutettu kirkossakäynti loivat pelkästään tietynlaisen turvallisuudentunteen: eihän esimerkiksi koirien Taivaalla, kuolleen serkun enkeliksi muuttumisella ja muilla vastaavilla ole juuri mitään tekemistä oikean kristinuskon kanssa. Kun katsoi kuvaa, jossa enkeli saattoi kahta lasta sillan yli, ei sitä ajatellut Kolminaisuuksia, Taivaitten valtakuntaa tai Jumalaa uhraamassa ainoan poikansa pelastuksen takia, vaan sitä, kuinka lohduttavaa on ajatella, että joku noin kaunis olento kulkisi minunkin jäljissäni ja estäisi putoamasta. Jotenkin siitä kasvoi irti ennen pitkää, sitten kun ei enää pelännyt pimeää. Kyllä minä senkin jälkeen yritin vähän aikaa uskoa Jumalaan, mutta aika onnetonta räpiköimistä se oli, eikä ikinä tuntunut siltä, että tähän minä oikeasti uskon. Enemmänkin tyyliä "No, jos Jumala on olemassa ja et ole uskonut häneen, niin hauskaa kuolemanjälkeistä sitten vaan. Jos taas Jumalaa ei ole, mutta on silti uskonut, ei siinä kovin paljon menetä." Mutta kun usko ei toimi ihan noin, sen tajusin jossain vaiheessa.
Mutta tämän jälkeen päästäänkin siihen, mikä sai minut alunperinkin pohtimaan kaikkea sitä, mitä lapsena uskoi.
Nimittäin toisenlaista vahvuutta vaativat ne valheet, joihin uskoo sokeasti koko elämänsä ajan. Jokainen uskovainen kyseenalaistaa joskus jumalansa olemassaolon, mutta kun jokin sellainen seikka, johon jokaikinen ihminen uskoo esittämättä minkäänlaisia kysymyksiä, paljastuukin valheeksi, se on kova kolaus yksilön maailmankuvalle. Tajuat, että sinulle ja tutuillesi on kylmästi valehdeltu vuosikausia.Vielä pahempaa, tajuat, että kuka tahansa tutuistasi on saattanut tietää tämän asian ja päättänyt jättää kertomatta sinulle. Että kuka tahansa saattaa olla osa tätä näytelmää, jota minun on ikävä kyllä nimitettävä salaliitoksi, olkoonkin, ettei se sanavalintana kuulosta kovinkaan uskottavalta.
Niin. Minä luulin koko ikäni, että ananas sisältäisi pääasiassa ananasta. Mutta tänään minä luin (illuminati) Rainbow-muromyslipaketin sisältöä. Tosiasiassa ananaksen ainesosat ovat sokeri, ananas*, kosteudensäilyttäjä E 422, happamuudensäätöaine E 330 sekä säilöntäaine rikkidioksidi. Eikä tässä vielä kaikki. Persikka koostuu tämän dokumentin mukaan glukoosisiirapista, kosteudensäilyttäjästä E422, persikkatiivisteestä, sokerista, ravintokuidusta, kasvirasvasta, hyytelöimisaineesta E 440, hapettumisenestoaineesta E300 ja aromista.
Hahaha, ja sinä luit koko tuon selityksen, koska uskoit, että minulla olisi lopussa jokin järkevä pointti? :P
_________________*En tiedä, mitä tällä tarkoitetaan. Jos ananas sisältää ananasta vain osittain, tämä osakin on enimmäkseen jotain muuta kuin ananasta, tai siis niin. Siitä tulee paradoksi, joka jatkuu loputtomiin. Kait. Well, you got the point.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti