Olen niin blackmetallisti että [sensuroitu]

Höh, se Arcturuksen kuva kun näytti niin tyylikkäältä tässä. Ei mustavalkoinen Varg Vikernes sovi tuohon yhtä hyvin, vaikka muuten ihan herttainen valokuva onkin. Minä pidin siitä tähtisumusta ja muusta niin paljon että edes Knut Vallen punainen hattu ei häirinnyt kovin järjettömästi. Mutta en minä kai sitä kuvaa voi sitä pistää jokaisen merkinnän alkuun vain koska se sattuu näyttämään kivalta, surullista kyllä. Pidetäänpä edellisen blogimerkintäni visuaalisen ilmeen muistolle sekunnin mittainen hiljainen hetki (jonka aikana saa toki puhua).

Noin.

Tänään on muuten Boomtime, vuoden 3174 Kaaoksen 42. päivä. Ei sillä, että uskoisin diskordianistisen päivämäärän kauhean älyttömän järjettömän valtavasti kiinnostavan ketään muuta kuin itseäni, mutta pitäähän se nyt ilmoittaa kun aina ennenkin olen sen tehnyt.

Niin, ja sitten syy miksi juuri nyt katsot tuota kerrassaan hurmaavaa angstiblackmetallistia tuossa vasemmalla; sain 45 % oikein Rate My Corpse Paintin testissä. (Ja jostain täysin käsittämättömästä syystä koin äärimmäisen tarpeelliseksi flauntata tulosta täällä.) Onhan tässä vielä parantamisen varaa kieltämättä, mutta minulla on vielä melkein koko elämä edessä opetella erottamaan sumeista mustavalkovalokuvista erinäisten norjalaisten bändien 666-saatananihkutustatuoinnit, mitä mielikuvituksellisimmat oh so 1337 8L4ck|\/|374LL157 -kajalinväärinkäyttötyylit ja taustalla näkyvien lempiuhrilehtojen kasvillisuuslajit. Darkthrone, Alghazanth & Vanaheim - There is a difference!
Kyllä sydäntä lämmitti kun jossain vaiheessa pahaa-aavistamattomana scrollasi alaspäin ja näki Varkkiksen vanhan tutun piikkinuijaposeerauksen. Ja hei, tyyppihän pääsee kai huhtikuussa vankilastakin. Oli se kyllä aikakin, naurettavan pitkä rangaistus sellaisesta harmittomasta rikkeestä kuin neljän kirkon polttaminen ja murha. Varmuuden vuoksi, jottei mitään ikäviä väärinkäsityksiä mielenterveyteni suhteen pääsisi syntymään kenellekään, on kai linkitettävä tähän tämä. Eikunsiis tämä.

Oh. Viime aikoina ollut jotenkin scifistinen fiilis, lähinnä ehkä niiden Arcturuksen levyjen takia, ja sen, että olen kirjoittanut aika paljon scifiä Nova 08iin. Olen saanut aikaan kaksi pohjattoman angstista novellia joissa ei oikeastaan tapahdu mitään, mikä on tavallaan vähän tylsää luettavaa ehkä. Mutta kuitenkin, kokeilumielellä voisi yrittää sählätä scifistä merirosvotyylisempää, ilman mitään turhaa tekotaiteellista synkistelyä ja wannabe-syvällistä filosofiaa, vaan rehellistä seikkailua, laivanryöstöjä ja eeppistä taistelua viimeisestä rommitynnyristä tähtienvälisillä radoilla. Vähän samantapaista kuin miltä Celestial Aeon Projectin Hold the Line kuulostaa ainakin minun korviini. \,,/

Goatsekommandon jalka on kipeä.
(Goatsekommando on koiranpentu. Oikealta nimeltään kai Joiku, mutta hei... Mitä nyt voi odottaa kun talossa asuu minä ja veljeni.) Eli siis en voi kävelyttää sitä kahta tuntia joka ilta. Angstiaaaa. Ja se näyttää itsekin kovin angstiselta, laahustaa edestakaisin ja kantaa jotain kuittia. Mutta ehkä se on lopettanut keittiön pöydälle kapuamisen.

Hmm. En nyt tiedä, oliko tämä niitä kiinnostavimpia blogimerkintöjäni, eksyy nimittäin huolestuttavasti tosielämän ja järkevän tekstin puolelle ainakin välillä, mutta vaihtelu virkistää. Taidan tasapainon vuoksi quotettaa Arcturusta. Ei se kyllä tästä mielenkiintoisempaa tee, mutta kun tämä laulu sattuu nyt olemaan päivän soundtrackin kantava osuus, ja nämä viimeiset säkeistöt on niin jotenkin [insert something that makes sense]

Two dried up bugs trapped in the same web
Slimy slugs on a busy rainy highway
You and I are not lost without words
We can live again without rebirth

Two old drunks sharing the same cup
A pair of fools sailing where no wind blows
A band of burglars stealing traces from their lost shoes

~ Evacuation Code Deciphered

Koskettava kohta, tuo. Ei ehkä tekstinä vaikuta siltä, vaikka murtovarkaat etsimässä kadonneita kenkiään onkin liikuttavan kaunis kielikuva, mutta ah miten kaunis se onkaan laulettuna.
Lisäksi se on oikeastaan Arcturuksen ainoa kappale, jossa puhutaan edes parin säkeistön ajan kahdesta ihmisestä. Niksnaks.