Ja tänään on muuten Chaoflux, yleinen diskordianistinen juhlapäivä. Juhlikaa, ihmiset, goblinoidit sekä virkkuukoukut! Minä juon sen kunniaksi appelsiinimehua pillillä jalkalasista tälläkin hetkellä. Lmao.
(Isokoskelolla on moxieta niin maan perkeleesti. :P KoL 4evahhh!)
Olin päivällä lumikenkäilemässä ja pilkkimässä koulun liikuntapäivän takia. Se oli... mielenkiintoista. Ei häiritsevää tai typerää, mutta mielenkiintoista. Oikeastaan ei se ollut. Se oli tylsää. Mutta nyt minä tiedän, mistä ihmiset puhuvat, kun sanovat, että heitä palelee, ja se on tavallaan mielenkiintoista. Kylmä tulee ja vilu, ja muuta. Mutta minä puhalsin saippuakuplia jossain vaiheessa pilkkimistä ja ne eivät jäätyneet koskiessaan pintaa, joten ei siellä yli viittätoista astetta ainakaan ollut. <- Kovin tyylikäs lämpömittari. Siihen pisteeseen jäähtynyt saippuakupla tyhjenee ja katoaa. Paitsi alle 25 asteessa, jolloin se kuulemma jäätyy ilmassa täydelliseksi palloksi ja pudotessaan särkyy. Sitä en ole kyllä ikinä nähnyt.
Pitää kuitenkin selvitä vilustumatta perjantaihin, kun lupasin kaverille lähteä Kuhmoisiin pelaamaan jotain larppiropehybridejä. Classroom Deathmatch ja Warhammer 40 000 oli ainakin tarkoitus testata, jei. Ja lumisotaa! ^^ Kheh. Kait. Hienoa kun tunnen sieltä suunnilleen sen yhden tyypin, mutta eipä siinä mitään, vaikka espoolaiset onkin keskimäärin epäilyttävää porukkaa. No ei oikeastaan, hauska tyyppi se on. Sitä seuraavana viikonloppuna sitten Ruotsiin pelaamaan minilarppi Weave of Fate -trilogiaan liittyen. (Larppaaja tahtoo larppaamaan! En malta odottaa perjantaita. Enkä ensi kesää, että pääsen pelaamaan WoF:in viralliseen kakkososaan - vähänkö hahmoni on hankkinut kova jätkä -pisteitä sitten viime kesän, vaeltanut Nidmarkiin ja nähnyt Teh Evil Horrible DemiGod Dragonin ja muuta. Tai sitten ei.)
Oletteko huomanneet, miten hienoa on keksiä omia täysin sattumanvaraisia sanoja/idiomeja tai antaa vanhoille uusia merkityksiä. Harva enää ymmärtää yhtään mitään siitä, mitä meidän porukkamme koulussa selittää. Verbi murmeloitua on kovassa käytössä (ehkä siksi että sille ei tähänkään mennessä ole annettu merkitystä), vaikkakin se alkaa olla jo kulunut. Uudempia käyttöönottoja ovat mehilöidä ja kidustaa, joista ensimmäisen merkitys on vakiintunut, no, hieman kyseenalaisiin asioihin. Jälkimmäinen taas viittaa yleensä asioiden hävittämiseen, mutta se riippuu miten roikkuu (ainakin jos hirttää).
Sitten on uusin neronleimaus: sanan melko käyttäminen adjektiivina silloin, kun parempaa sanaa ei keksi. Jos aiot sanoa, että jonkun kommentti on melko hämmentävä tai käsittämätön tai muutenkin sanoinkuvaamaton, miksi yrittää keksiä lisää turhia sanoja kun voit vain todeta: "Melkoa." (Myös "aika melkoa" on pop.)
Vaikka kuinka pyöräilisi aiheuttaa jostain syystä aina yleistä hilpeyttä ihmisissä, jotka eivät kauheasti ole minun kanssani puhuneet. "En minä historiasta kymppiä saa vaikka kuinka pyöräilisin." Onko se nyt niin omituinen lause?
Miksiköhän minä tätäkin selitän. Voisin yhtä hyvin olla kidustamassa loppujakin siitä appelsiinimehutölkistä, mutta täällä minä vain murmeloin.
Hmmh. Mitäs tässä muuta. Eipä kai mitään, mielentila on yleisesti jossain ja sillä menee lujaa. Minulla ei välttämättä, ehkä melkosti kuitenkin. Jeah. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti