Haaksirikkoja, nukkumista ja juustoja

Setting Orange, 40. Chaos, 3174

Hitto, Arcturus on parhautta.
Jos Talvikuningas on tieteisromaani sävellettynä, Sideshow Symphonies on kokoelma toinen toistaan kieroutuneempia scifinovelleja. Ei tällaista neroutta voi olla olemassa. Tai no voi kait sitten. Ehkä. Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa.

Mechanical shutdown due to reactorcore meltdown
and outdated parts collapsed and discharged
autopilot on emergency power from
random fuel devourer
red alert sirens sighing
rusty pipelines dying
empty hull shatter into cold dark matter
Unknownspacepioneer the end draws near

What once was acrobatically flying is now burnt out and dying

Now that I am shipwrecked, a piece of shit falling through space and time
moaning oh why oh why did I not just stop in time

[...]

Drop all illusions as I pop the next fuse in confusion
transvesting the mind evolving past mankind
unknownspaceadorer toxicwasteexplorer
lost in free will time stand still
Full Front On
[...]
~ Shipwrecked Frontier Pioneer

(Lyriikat on vain puolet tämän neroudesta, mutta nyt on quotetuspakko, olkoonkin, että kukaan ei lue quotetuksiani(kaan) Vähänkö muuten tyylikkäästi tasatut rivit!)

Näin untakin Arcturuksesta, ei olisi varmaankaan kannattanut kuunnella La Masquerade Infernalea niin myöhään. Kingdom of Loathingin pelaamisesta puhumattakaan. Nokuitenkin, siinä unessa kävin kovin laadukasta keskustelua musiikista, ainakin ottaen huomioon, että toinen osapuoli oli tyhjä parmesan-purkki. Huomioitava, että purkin kyljessä oli Knut Vallen kuva Symphoniesin kansivihosta - minä en sitä juustoa kyllä ostaisi, ei pahalla, tai ainakaan söisi. (Se punahattuinen tyyppi, mutta tuo kuva ei kerro vielä mitään)

"--nyt pitäisi varmaan vaihtaa Sideshow Symphoniesiin, etten kyllästy La Masqueradeen ihan heti."
"Kyllästy mihin? Ei siihen voi kyllästyä. What are you, a frat-paddle?" [?]
"Miten minusta tuntuu että te [juustot] ette muuta kuuntelekaan kuin sitä."
"Se johtuu siitä, että perimmäinen tehtävämme on toimia kuorrutteena, ei kuitenkaan jäätelölle."

Melkein yhtä legendaarinen kuin uni taatelipuusta, sukista ja Ville Valosta. Mutta siitä ei sen enempää.

Nukkuminen on mukavaa. Pitäisi varmaan nukkua enemmänkin, mutta kun viikolla iskee aina jumalaton kellotauluklaustrofobia, ja viikonloppuna otetaan sitten vahinko takaisin ja sählätään vuorokausirytmi taas ns. paskaksi. Mutta eivoimitään. (Jep, välilyöntien käyttäminen on yliarvostettua. -Ano nyymi yhdys sana sankari)
Unipäiväkirjaakin voisi kaiketi alkaa harrastamaan taas joskus. Tai no næh, yritän listata niitä tänne kaikkien teidän kuvitteellisten lukijoideni iloksi ja riemuksi, sitä mukaa kun onnistun muistamaan niitä. Se ei ehkä ole unipäiväkirjan pointti, mutta ei sillä väliä.