tiistai 28. lokakuuta 2008

Pyromaani palaa Nuotioon

... vaikka se kyllä edelleenkin on oikeasti Tuokio. Ja tämä on totuus! (Tämä otsikko on valheellinen.)

Sweetmorn, Aftermath 9, 3174

Oujeah, back on track! Sopivasti ennen NaNoa olen saanut viime päivinä räimittyä pitkällistä puolikirjoitusblokkiani turpaan niin ettei mitään rajaa. :P
Ja tekstien laatukin on korkea kuin Kekkosen hiusraja. <- Tuo oli kovin absurdia sarkasmia, mutta ei se mitään, eläkää valheessa! Mwahahaa, tai jotain!
Olen ottanut tavoitteekseni nyt ihan oikeasti ryhtyä taas nuo/tuotio/kioaktiiviksi. (Olipas sankarillisesti ilmaistu.) Ensimmäistä kertaa aikoihin jokin asettamani tavoite on myös toiminut suhteellisen hyvin. Jii-haa, sanoja!

Syysloman unenpuutteesta johtuen teillä kaikilla on perjantaihin asti lupa käskeä minut nukkumaan milloin tahansa kun tekstini mesessä/foorumeilla/täällä alkavat vaikuttaa liian hysteerisiltä. Tai no, ehkä eroa ei huomaa netin välityksellä kun kirjoitukseni muutenkin tuppaavat vähemmän selkeitä olla, mutta irl-kavereita on aihetta sääliä kun käyttäydyn vielä tavallistakin typerämmin ja sähellän vähintään triplanopeudella. Mutta kyllä se tästä, kunhan taas saan unirytmiini edes vähäsen järkeä - kärsi liikaa keikasta, larppaajien talonvaltauksesta, Twin Peaks -maratonista, yömesetyksestä ja siitä äkillisestä kirjoitusvimmasta. Kummasti en saa vieläkään nukuttua keskimäärin ennen viittä, mistä seurasi maanantaina jonkinlainen romahdus. Onneksi Emmi oli yllättäen lähes samassa tilassa ja hekotteli kanssani nurkassa... ööh, mille? Kukaan ei tainnut sanoa mitään hauskaa. Mutta niin aina, niin aina.

Joku kysyi, miksi en ole hehkuttanut The Keikkaa täällä. Siihen on olemassa yksinkertainen syy*: en kertakaikkiaan pysty hehkuttamaan sitä riittävän kuvailevasti, jotta sen hehkutettavuus kävisi kaikilla tasoilla ilmi. Hieman apua tarjoaa tämä keino.

Ohjeet: klikkaa suuremmaksi ja tulosta tämä kaavio. Laita se seinän oikeaan kulmaan lattianrajan tuntumaan.
Osta tikkaat, seinillä kävelyn mahdollistavat imukupit tms. härpäkkeet, kapua mahdollisimman kauas vasemmalle katonrajan tuntumaan ja länttää nurkkaan sinitarrapiste. (Talon laajennus tätä tarkoitusta varten on hyväksyttävää, jos katto esimerkiksi on kymmentä metriä matalammalla.)
Palaa tulostimen ääreen. Printtaa Autumnin kasvot, kiipeä takaisin sinitarralänttisi luokse ja kiinnitä kuva siihen.
Ota taskustasi sieniveitsi ja tee sillä haava sydämesi kohdalle. Tämän jälkeen kirjoita seinään verelläsi Emilie Autumnin keikka. Palaa maan pinnalle ja katso, se on kaaviossa melkein oikealla kohdalla!
________
*Oikeasti se syy oli laiskuus, mutta ei se mitään.

torstai 16. lokakuuta 2008

[järkevä otsikko tähän]

Prickle-Prickle, Bureaucracy 70, 3174



"Beauty like a grove of birches
eyes that glare like burning churches."


Ei ole yksinkertaisesti olemassa suloisempaa vertauskuvaa kuin silmät ja palavat kirkot. Vinkki: tuolla iskee blackmetallistin kevyesti! Sinun silmiesi tähden poltan kirkot paikoiltaan! (<- eh, Olavi Virta goes Norway. Vaikka tämä onkin islantilaista. Nokuitenkin.)
No joka tapauksessa. Sólstafir on saanut uuden levynsä masterointiin kuukausien viivytysten jälkeen, joten saattaa olla että pääsette vielä joskus kyllästymään senkin hehkutukseen. Tuo on ensimmäiseltä levyltä Í blóði og anda, jota ei saa yhtään mistään. Blaah. Mutta murmaava kappale!

Mutta jaa, minulla ei kyllä ollut muuta asiaa. Joku vaan oli sattunut tuon pistämään YouTubeen, joten piti linkittää jotta te kaikki pääsisitte pyörittelemään silmiänne ja mutisemaan "Eikö se nyt voisi kuunnella vaikka ihmisten musiikkia, grmmmph."

tiistai 14. lokakuuta 2008

Melkein Chaplin

Pungenday, Bureaucracy 69, 3174

"Miks ihmisillä on kauniimpi ääni kun ne ei voi puhua?"
"Hä. Koska Anni on hiljaa."
"Onneks katseet ja keskisormet ei voi tappaa."

Sen lisäksi että elämässäni on oletusarvoisesti liikaa saippuasarjan piirteitä, olen nyt siirtymässä mykkäelokuvien pariin. Meni ääni viikonloppuna kohtalaisen tehokkaasti (khehee) ja maanantaina en saanut ulos kuin kovin epämääräistä kähinää, enkä eilen kovin paljon enempää. Kannoin sitten koulussa vihkoa, johon kirjoitin sanomani. Hienoa ja epäilemättä ajatuksiaherättävää lukea jälkikäteen, mistä päivän aikana oli keskusteltu, mutta mihin ihmeeseen liittyi kommentti "Hampaat on toisaalta monesti valkoisia palikoita"?
Keskisormet tosiaan lentelivät ihan kohtalaisesti kun en muutenkaan voinut kavereille kuittailla (mokomat kun pilkkasivat joka välissä ;_;), ja vihon käytetyin sivu lienee kansi, johon on isolla kirjoitettu HV. Hyödyllinen on myös "TURPA KIINNI, JENNA." :P

Sain myös käteeni hyvin katu-uskottavan maalarinteippipätkän, jossa lukee Mykkäpervo, johtuen luultavasti siitä että aina kun yritin viittomalla selittää jotain, se käsitettiin poikkeuksetta ihan täysin väärin. Ei sitä nyt kaikkea niin tarvitse ajatella (sanon minä? Jaa. -_-)
Hyvin mielenkiintoista oli kuitenkin ja paljon leppoisampaa kun ei tarvinnut suotta vastailla kysymyksiin tai muuta turhaa. Harmi että ääneni alkaa nyt palautua. Taidan kyllä nyt muutenkin lopettaa puhumisen kokonaan, muita pännii niin julmetusti kun eivät kuule Jännälandian viimeaikaisista jännätapahtumista. Ha.

The Keikkahan on ihan kohta, mikä tarkoittaa sitä että maailmani on täynnä perhosia, kukkasia, sateenkaaria ja koiranpentuja.
... Ja ostoskärryjä. Mistä nuo ostoskärryt ilmestyivät? No, kaikkea sattuu.

;P

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Ai niin

Pitää vielä mainita ennen kuin löydän sängystäni hevosenpään, että kyllä, minä osallistun siihen teidän @#%§n NaNoWriMoonne. Ei tarvitse alkaa stalkkaamaan puhelinnumeroitani selville, hitto vie. :P
(Niin, minulle siis soitti tuntemattomasta numerosta joku, joka kähisi melko häiritsevään sävyyn, että tahdon NaNottaa. Hienoa että joku potkii minuun vauhtia, mutta vähän kyllä ihmetyttää että kukakohan sankari on niin suuri kohellukseni fani että pitää puhelinhäirintään turvautua saadakseen minut kirjoittamaan. :P Puhelinhäirintä on järkyttävää ja moraalitonta, muistakaa tämä! Tiedoksi vain että odotan tunnustusta, 230 005 sanan anteeksipyyntöä ja korvausta siitä tuskasta, että hetken jo pelkäsin jonkun saaneen selville etten teknisesti ottaen omista Diablo kakkosta. Eiku-)

Konetontun kosto

Sweetmorn, Bureaucracy 62, 3174

Minä en nyt tajua tätä ollenkaan. Niin sitä aina välillä huomaa että ei oikein vieläkään hallitse kunnolla näitä todellisuusasioita. Mitä minä tein silloin kun muut hankkivat sosiaalisia taitoja?
... Ei nyt mennä siihen Return to Krondorin pelaamiseen taas.
(Tuo ei sitten ollut angstaamista, päinvastoin. Ottakaa siinä nyt sitten selvää mistä on kyse. :P)

Jaahans. Mysteeristä toiseen; mistäköhän helmetistä viimeaikaiseen sivuhistoriaani olivat eksyneet ...aaaarrghh...-nimisen turkkilaisen blackmetal-yhtyeen sivut? :D Syytän tästäkin David Bowieta.
Aika laatukamaa näköjään.

Konetonttuni, joka aiemmin on tyytynyt vain kaatamaan koneen aina kun Bowien kuva ilmestyy näytölle, kaipaa ilmeisesti wanhoja kunnon bläkkisaikoja, kun kuuntelin vielä aktiivisesti Burzumia ja Thy Serpentia. Sitä mukaa kun musiikkimakuni on laajentunut epämääräiseen avantgardeprogemetallipörinään, on koneeni alkanut hidastua ja tosiaan kaatuileekin ihan kohtalaisen usein. Viimeinen niitti oli epäilemättä se, että uhkasin tutustua Bowien musiikkiin.
Ehkä jos nyt kuuntelen wanhoja kunnon rääkymismetallibändejä sekä ...aaaarrghh...in musiikillista neroutta, koskettavia sävellyksiä ja, hmm, turkkilaisia lyriikoita, onnistun lepyttämään konetontun? Se vaikuttaa kovan luokan metallistilta.
Ja jos sekään ei auta, on pakko palkata ninjoja nyysimään minulle kannettava, koska tämä alkaa olla luokkaa tervassauinnin MM-kisat täyshaarniska päällä, kädet kylkiin jesaroituna, turska sukassa ja hevosenraato perässä. (Tai ostaa se kannettava itse, mutta se ei ole hauskaa.)

Koulussakin pitäisi melkein olla, pääsisi kerrankin sinne suolle harrastamaan käänteistä suunnistusta. (Sen pitäisi olla olympialaji. Voittaja se, joka viimeiseksi löytyy korvesta!) Mutta minkäs teet kun on kuumetta eikä nyt kehtaa ihan hirveää Panadol-putkea vetää kun esimerkiksi lauantaina pitää ottaa Olavi Virta -revanssi. :) Ja siitä ei enää pitkä aika Teh Keikkaan! W00tw00t!1!!

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Blargh unngh jee

Pungenday, Bureaucracy 59, 3174.

Että voi taas väsyttää. Ja minähän olen melkein nukkunutkin viime aikoina, ehkä.

... Paitsi tietenkin siellä Hakaneulan luona perjantaina. Kermavaahtoa oli yksinkertaisesti liikaa? Alkaa vähän mietityttää se ropeseuran perustamisen järkevyys. :P
Ensin sählättiin siellä ihme nuortentalohökötyksessä (kenen idea? O_o), mutta siellä oli liikaa väkeä, joten mörköjengimme suoritti taktisen väistökeliikkeen ja liukeni paikalta kuin ninjat yöhön/majavat jättiläispunapuuhalkopinoon. Tapahtui ilmeisesti pihakeinun murmeloimista ja sen jälkeen ajauduttiin sisälle. Edelleen häiritsee kykymme olla kertakaikkiaan keksimättä normaaleja inhmillisiä aktiviteetteja (kuten limuviinan juomista tai ihihihastuksista juoruilua).
Joka tapauksessa valvottiin itsestäänselvästi myöhään häiritsemässä viattomia puhelimien omistajia (joista toivottavasti kukaan ei lue tätä. Minua on turha syyttää mistään! Minen ole tällä kertaa edes tehnyt mitään). Emme kuitenkaan päässeet katuojasta ylös, vaikka matka Utsjoelta Soukkaan taittuikin rattoisasti. Diablo kakkosta ei löytynyt, kummallista kyllä. (Olen varma että se on sillä psykologilla!)

Ja kun vihdoin pääsimme pisteeseen jossa enemmistö kannatti nukkumista, päästiin taas soveltamaan totuutta "Larppari nukkuu missä vaan". Minä vietin siis luonnollisesti yöni kämäisimmässä mahdollisessa nurkassa paperinpaksuisella retkipatjalla tuolin alla ilman peittoa avonaisen ikkunan lähellä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun jossain vaiheessa yötä niistin nenäni ja siitä alkoi vuotaa verta niin piti vähän valveilla. :P Mutta hyvä puoli tässähän on, että Kaapo ei kuitenkaan kuorsannut varoituksistaan huolimatta.
Joka tapauksessa kohtalaisen hauskaa oli ja häröä ainakin.

Ja päiviä on jäljellä osapuilleen 15, jii-haa! Kohta voin alkaa laskea tunteja. Hii.

torstai 2. lokakuuta 2008

Yarr! \,,/

Setting Orange, Bureaucracy 56, 3174

Tämä on yksinkertaisesti neroutta. Minkälainen sankari kirjoittaa tuollaisia sanoja? (Ja ei, merirosvot eivät koskaan poistu muodista, saati sitten blogistani. Merirosvot on cool.)




[...]
And I've never hoist the main sail
and I've never swabbed the poop deck
and I've never veered starboard,
cause I've never sailed at all
and I've never walked the gang plank
and I've never owned a parrot.
and I've never been to Boston in the fall

'cause we are the pirates who don't do anything
we just stay at home and lie around
and if you ask us to do anything
we'll just tell you we don't do anything.