keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Let's Shoggoth all night

Boomtime, 37. Chaos, 3174





Woaah, joku teki sen vihdoinkin!
Jonkin aikaa olen kuunnellut muuatta kovin mielenkiintoista orkesteria nimeltä Aarni ("almost orthodox doom metallish Lovecraftian-Jungian Kalevala avant-bard musick" - 3/4 jäsenistä kuvitteellisia, mukaanlukien Doomintroll). No, koska se ei erityisen aktiivisesti näy mediassa (jostakin syystä), olin sen suhteen elänyt tynnyrissä melko pitkään. Niinpä voitte uskoa riemuni olleen suunnaton, kun kävin vilkaisemassa yhtyeen nettisivuja ja sain selville, että kolmas albumi (Tohcoth, mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan) julkaistaan 12. päivä. Eikä siinä vielä kaikki: levyttävät sitten (n)evergreenin diskordianistisen hitin, Battlehymn of the Eristocracyn, juuri sellaisena kuin Principian sivulla 00011! (Sävelmä on jostain laulusta, jonka kuulin lapsena. Se laulu kertoi jostain puhjenneesta kumista, joka korjattiin purukumilla - en suosittelisi sitä, by the way, kuulostaa varsin kummalliselta keinolta)
Niin, Aarnin Myspace-sivuilta siis löytyy tämä kappale. Kuuntelin sen eilen ehkä viisitoista kertaa, ja joka kerta kuulosti entistä loistavammalta!
(Niin, mutta jos et ole diskordianisti, ei ehkä ole erityisen kannattavaa arvioida yhtyettä tuon perusteella. Kuuntele Quinotaurus. Se on kaunis.)

Ja kukaan ei tajua mitähittoa minä taas selitän :( Oikeastaan, kukaan ei taida edes lukea, mitähittoa minä taas selitän. Paitsi ne. Olet yksi niistä, etkö olekin! Haa! Mutta minä näen teidän salakavalan juonenne läpi, ja minun mieltäni ette ikinä pysty hallitsemaan! Minä tiedän Totuuden! Ja aion muuten kirjoittaa sen tähän! Mwahahahahaaa. Seuraava teksti saattaa vahingoittaa mielenterveyttäsi, sillä totta, se sisältää Totuuden, joka tarkoittaa koko yhteiskunnan ja elämäsi olevan pelkkää kulissia täysin valtavan järjestön hallinnassa, joka tunnetaan nimellä Illuminatus. He hallitsevat ajatuksiasi, tekojasi, työnantajaasi, koiranulkoiluttajaasi, kaikkea. Onneksi on olemassa keino est fnord jos kykenet lukemaan tämän, hakeudu välittömästi psykiatrisi luo. Fnord. Mitään Illuminatusta ei ole. Jos kuulet jonkun sanovan siitä jotain, hän vähintäänkin valehtelee ja pahimmassa tapauksessa on henkisesti hyvin sairas. Sinun ei pidä uskoa mitään, mitä hän sanoo. Fnord.

Ei, minulla ei ihan oikeasti ole parempaa tekemistä.

No niin, ja se diskordianistisesta kohelluksesta tältä erää! Tästä eteenpäin tämä teksti sisältää pelkästään yleisesti hyväksyttyjä, laillisia, poliittisesti korrekteja ja positiivisia ilmaisuja ja täysin vakavasti otettavaa, mutta satunnaisesti sympaattisella, positiivisella huumorilla väritettyjä selostuksia oikeasta elämästä.

Not.

Muttajoo. Eilen kävin morjenstamassa sisäistä manaattiani, toisin sanoen uimassa hallilla, ja täytyy sanoa että se on oikeastaan ihan kivaa. Ei, odotas - en voi käyttää tuota sanaa. Jos joku sanoo 'kivaa' siitä tulee oitis mieleen Jeesus ja Paviaanit (vähän samaan tapaan kuin Rogue World Asylumista tulee aina mieleen se pätkä jostain Pokemon-leffasta). Mutta ette halua tietää enempää, joten sanotaan vaikka, että se on hauskaa. Joo. 'Hauskaa' on ihan turvallinen sana.

Ostinpa Nemo-singlen, kun ju-jutsusensei oli tilannut itselleen sitä kaksi kappaletta jonkun sähellyksen kautta. Hurraa. Ja huomenna postissa saapuukin sitten paketti, jossa on Arcturuksen La Masquerade Infernale ja Sideshow Symphonies sekä Arch Enemyn Doomsday Machine. Hitto, Angela Gossow on uusi idolini. \,,/

Öö, et sitten lukenut tuota ylläolevaa, koska nyt aion valittaa siitä, että minulla on liian vähän rahaa.
Minulla on liian vähän rahaa.
Noin. Ah, kapitalismin suloinen laulu korvissani naamioitunut ovelasti kummalliseksi avantgardemetalliksi ja ruotsalaiseksi deathmätöksi. How sweet indeed.



<- Teh Ratbat (kawaiii)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Minua melkein pelottaa kysyä, miksi kivasta tulee mieleen Jeesus ja Paviaanit (paitsi että Jeesushan oli jeesmies, ja kaikki kiva on myös tosi jees, joten se mielleyhtymä on jokseenkin looginen). Paviaanit jäävät silti minun käsityskykyni ulkopuolelle.

Pitääpä myöntää, että kävin kuuntelemassa tuon taisteluhyminän ja muistan myös sen polkupyöräkappaleen, jokseenkin valitettavasti. Mukavaltahan tuo kuulosti.