Kulinaristinen tupla-ZOMG

& metsästäjä lähestyy kohdettaan norsukivääri olalla, hellekypärä päättäväisyydestä purukuminvärisenä

Prickle-Prickle, Discord 6, 3176

ZOMG tein äärettömän valtaisan onnistuneita pannukakkuja, srsly en ole ehkä millään elämän osa-alueella onnistunut ikinä niin hyvin koskaan kuin noiden pannukakkujen paistamisessa. Koska pannukakku on suhteellinen käsite, nämä oli sellaisia niin kuin lettuja, paistinpannulla, mutta leivinjauhetta sotkin ja sellaisia pannukakunpaksuisia hirmuisan nättejä ja optimaalisen makeita väkersin niistä. Uskomatonta. En vieläkään uskalla katsoa astiaan johon ne laitoin, koska olen varma että ne ovat kadonneet omaan loistavuuteensa.

Tein samalla myös ZOMG soijarouhekastiketta, joka sekin onnistui laajasti yli odotusten ja oli siis peräti enemmän kuin syötävää. Siinä oli tomaattia ja sieniä ja mitäliecremefraichea omnom.
Mainittakoon, että olen näissä hommissa jokseenkin vammautunut, vallan nätisti poikamiesstereotypian alle loksahtava mahdollisimman epäruoanlaittajavaisa yksilö, joka varsinkin kouluruoan lisäksi pärjää tonnikalanuudelilinjalla viikkoja, oikeastaan lähinnä leivälläkin. Tämä oli siis ehkä neljäs kerta kun olen ihan itselleni oikeaa ruokaa käynyt väsäämään, ei se oo kaikille niin helppoa ja olen niin käpy että joskus poltan maailman pohjaan vaikka vaan istuisin dataamassa.
Erehdyin kuitenkin perjantaina taas ostamaan currymajoneesimaustettua tonnikalaa ja jälleen jouduin kohtaamaan kasvoista kasvoihin sen kiistämättömän tosiseikan, että YYYYYYHELVETTI SE ON PAHAA. Jostain syystä jokin napsahti ja päätin, ettei pysty syömään ihminen sitä vaan voisi ehkä kehitellä vaihtoehtoista asiaa, sitä paitsi vielä jollain tavalla, mieluummin useammalla, järkevää sellaista.
Keksin senkin oivan järjestelyn, että viikonloppuisin aina keittelen vallan homona ruokaa, jota sitten muutamia päiviä voi aina puputtaa onnessaan ilman sen suurempaa vaivannäköä kuin mikrotus. Joka päivähän lämmintä ruokaa ei kotona enää tarvitse, se on vaan ihankivaa plussaa.

Ja nyt rakennan ansan matikankirjalleni, joka on ollut kateissa kai viikon. Ajattelin ripotella kerroksen vehnäjauhoja lattialle, jotta näkisin, missä se on yön aikana liikkunut. Houkuttimeksi pistän vesikipon yhteen nurkkaan, ellei se pääse juomaan vaikka suihkun lattialle (vessan ovi kiinni) ja varmaan toiseen kuppiin mielenrauhani, tykkää sitä syödä käsittääkseni. Ikkunan voisi jättää raolleen, koska se ehkä aistii vedon ja pyrkii sitä kautta ulkoilmaan. Mutta olenkin kaivanut ikkunalautaan kaksi metriä syvän kuopan ja peittänyt sen oksilla ja lehdillä, ja sinne se putoaa.

Didn't see this one coming

Oh wait, yes I did. Yeah, thanks Eris.

Prickle-Prickle, Chaos 59, 3176

Tämä kuuluisa postmiittidepressio näköjään tarvitsisi ehkä sen puolitodellisessa horteessa vietetyn muutaman tunnin paluumatkan, jonka aikana asioihin ehtii jossainmäärin hajoilla sen verran, ettei perillä tarvitse sen suuremmin muuta kuin kopsahtaa suihkun kautta koisimaan. Rautateitä pitkin sitä tavallaan rullaatirullaa kokonaan toiselle todellisuuden tasolle, ja sitten taas jostain pöllölandiatripiltä takaisin Mundanian yöuntavaativille äidinkielenportfoliokaduille - Parikkalan aseman vaihto on se konkreettinen portaali, jonka jälkeen miitinjälkeinen hajotusolotila on neutralisoitunut vain lähinnäyleensäväsyneeksi, ja lähinnäyleensäväsymyshän lähtee yöunilla jotta niks naks.

Tällä kertaa parsakaalit ovat kuitenkin minun kirjahyllyssäni, ja on vaarallista sotkea todellisuuksia tällä tapaa keskenään. Ei ole oikeasti, mutta voisi olla - miitata nyt kotikaupungissaan? Hah.

Olipas joka tapauksessa vallan psykedeelislystikästä menoa itse mööttääntyminen. Parilla nenäverenvuodolla, yhdellä vähäsen särkyneellä polvella ja muutamilla mustelmilla tietääkseni kaiken kaikkiaan selvittiin noin fyysisten vammojen osalta - lähinnä kai seurausta jostain kukkulankuninkaasta ynnä muutenvaanpainimisesta parkkipaikalla, plus sen kumollaanolevan sängyn ja seinän väliin änkäytymisestä mitä kaikki aina halusi harrastaa, vaikka siellä on fengshuivirrat aivan persiillään.
Maailmaneeppisin peli tämä 1000 tyhjää valkoista paperia, ainakin Robot Unicorn Attackin jälkeen ehk. Aaaaalways/I wanna be with you/and make-believe with you/and live in harmony harmony oh lawd!!!
Harkitsen ehkä vähäsen nyt kyllä tuosta patjalinnasta luopumista, taas turjake levinnyt eteiseen ja keittiöön saakka ja kyllähän se jossainmäärin aina vaivannäköä vaatii kyhätä kasaan. Leviämisaktiviteettia harrastivat myös teeroiskeet lattioille, seiniin ja kattoon, jonne on jämähtänyt näköjään jäädäkseen myös the gravity-defying teepussi. Pahoinpitelin sen Paintilla ja sain ihkutuslapasia PD:n foorumilla wheee. Tiskialtaassa on sukka.

Ai, juu. Voisi toisinaan vaikka olla kaivamatta tietentahtoen verta nenästään tietyillä elämän osa-alueilla, mutta BLOOD FOR THE BLOOD GOD ANGST FOR HIS ANGST THRONE, I guess.
(Olennaisimmaksi tekijäksi on oikeastaan kehittynyt asioiden tunteminen ylipäänsä - ei sitä musiikkiakaan kuunnellessa niin välitä, onko kappale duuri- vai mollivoittoinen, jos se toimii. (Ja kyllä, voin vetää hatusta täysin naurettavasti ihan eri asioihin liittyviä, korkeintaan teoreettisina korulauseina toimivia vertauskuvia ja väittää, että jutut menee niiden mukaan, koska olen sillätapaa vähäsen jänis.))

Joka tapauksessa kanavoin nyt ehkä juttuja rakentavampiin juttuihin tai esimerkiksi taas nukkumusta harkitsen. Shpongle voisi hallita maailmaa, slackslack ja off to Narnia brb.