Sweetmorn, 56. Chaos, 3174.

Jesh, nyt on sitten ESRSPY:n ropeleiri takana. Classroom Deathmatch! \,,/ Helveten hienosti pelautettu. Idea on se, että viisikymmentä japanilaista koululaista pistetään hallituksen toimesta tappamaan toisiaan televisiolähetyksessä viiden päivän ajan, kunnes vain yksi on jäljellä, ja jos viidentenä aamuna heitä on enemmän, kaikki teloitetaan. Peli aloitettiin ihan pöytäropena niin, että hahmon kuollessa sai uuden hahmon ja randomilla valitun aseen, ja siinä sitten sählättiin kunnes joku sai puukotettua selkään tai... Hmm, ei nyt mennä esimerkiksi siihen Kidin kohtaloon sen tarkemmin. Se ei ollut mitenkään tervehenkisen mielen tuotos, täytyy sanoa. Nimim. Kunpa Mp3-soittimeni ei toimisi AAA-paristoilla.

Mielikuvitusta käytettiin toisinaan siis vähän enemmän kuin tarve olisi vaatinut, aina Ghetto Blasterin ja 'eeppisen suurten räystäiden' käyttämiseen tappoaseina. Tähtihetkeni oli se kun viimeinen hahmoni, reiluna ja hyvänä tyyppinä tunnettu judokatyttö, sai juotettua koko porukalle kulauksen rikkihappoa jonkun posautettua ilokaasupommin ja kaikkien repeillessä naurusta lattialla tämän ei-välttämättä-niin-erityisen huvittavan tilanteen keskellä.

Mutta parasta pelissä oli se, kun noin viideltä aamulla viimeinen skenaario pelattiin jeepformina täysin pimeässä huoneessa. Ei noppia eikä papereita, mutta ei varsinaisesti larppaamiseen yleensä vaadittavia proppejakaan. Kun tunsi demonien lonkeroiden tarttuvan jalkoihinsa, kylmän käden hipaisevan poskea ja piikkien pistävän selkää (kuulemma pelinjohdon käytössä oli kyseisessä tilanteessa hiilihanko), alkoi oikeasti eläytyä tilanteeseen. Jossain vaiheessa meitä oli kolme jäljellä, minä istumassa lattialla toiseen pelaajaan epätoivoisesti takertuneena ja joka puolella ääniä kysymässä, kenen käsistä pidätkään kiinni ja oletko sittenkin yksin demonin sylissä, ja se oli pirun hienoa. Meidät kiskottiin erilleen ja pakotettiin tekemään valinta siitä, kumpi tapettaisiin ja kumpi voittaisi pelin, ja kun minun hahmoni sitten huusi tahtovansa kuolla, revittiin toinen hahmo kahtia. Siinä sitten angstasin aikani ja kolmaskin hahmo kuoli, ja valot syttyivät ja ilmoitettiin, että olin voittanut pelin. Paha juttu tässä oli se, että ennen sitä demonin ääni oli sanonut, että maallisen elämänsä päätyttyä hahmoni sielu jäisi niille ikuisesti. No, aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.

Joskus kuuden ja seitsemän välillä sitten nukkumaan. Kheh. Seuraavana päivänä kohtalaisen väsyneenä testattiin jotain Presidenttipeliä ja sitten siirryttiin uuden Warhammerin kokeilemiseen. Siinä pelaamalleni hahmolle ei myöskään käynyt erityisen hyvin, tuli avaruusasemalla lievää nuketusta niskaan. Olisi kai pitänyt optimoida sitä enemmän. Terveisiä vaan Mr. Skeletorille, jos jostain syystä sattuu joskus lukemaan. *Hymy*

Kaiken kaikkiaan se oli ihan loistava leiri. Myönnettävä, että puheenaiheet pyörivät keskimäärin enemmän kuin kaksimielisen läpän,* Mothin nerokkaan ojaparkkeerauksen ja kaiken muun kuin terveen/laadukkaan/millään tavalla järkevän keskustelun ympärillä. Välillä syytettiin Skeleä perinteisesti osapuilleen kaikesta ja vinoiltiin siitä hahmojen optimoinnista sekä tietyistä nukkumisjärjestelyistä (onko se nyt niin vaikeaa uskoa, että me ihan oikeasti vain nukuttiin, hitto vie ;P). Ja on myös melko hauskaa kuunnella, miten 'lievästi' humalatilassa oleva larppari selittää minulle miten joku sen tuttu on absolutisti ja miten hän arvostaa sitä kovasti, ja seuraavassa hetkessä lykkää minulle jaloviinapullon. Nice try. Tämän lisäksi tapahtui muun muassa saunomista, tiskinakista taistelua (ei kovin veristä tosin), lumisotaa muutamien pallojen verran, satunnaisten lautapelien pelaamista ja makaronilaatikoiden kidustamista. Nukkuminen jäi ymmärrettävästi aikas vähälle. Hauskaa oli. Jos joskus joku saa koneelle kuvia, koetan muistaa säheltää ne tännekin.

Niin, ja minulla oli/on tänään synttärit. ^^ Se ei tosin oikeuta herättämään niin yli-inhimillisen aikaisin kuin kymmeneltä, muttakuitenkin. Nyt minullakin on muuten Elämä, Paulo Coelhon kirja nimittäin.
Well, this sucks, koska nyt kun olen 15, minulle on laillista tehdä vapaaotteluissa kuristuksia. Ctpah.

Sirenia on muuten oikeastaan ihan tyylikäs bändi. Sitä vain ei ole uskottavaa kuunnella, koska Veland ei keksinyt mitään uutta Tristaniasta lähdettyään vaan kopioi äärimmäisen samanlaisen tyylin uuteen yhtyeeseensä. Olen Sirenian kaappifani. \o/ Hurraa.

Hmm. "Olen kaikesta päätellen tekemässä väärän ratkaisun, mutta virheet ovat tapa toimia." <- Minä pidän tuosta lauseesta.
___________
*edellämainitun Deathmatch-hahmo Kidin ratkaiseva... er, tähtäysvirhe *Kröhöm* ja... no, aika paljon muutakin, mutta jätän ne kirjoittamatta tähän ja teen palveluksen maailmalle, kerrankin.

Chaoflux, saippuakuplatiedettä ja... ööh, kieliopin kidustamista

Setting Orange, 50. Chaos, 3174.
Ja tänään on muuten Chaoflux, yleinen diskordianistinen juhlapäivä. Juhlikaa, ihmiset, goblinoidit sekä virkkuukoukut! Minä juon sen kunniaksi appelsiinimehua pillillä jalkalasista tälläkin hetkellä. Lmao.

(Isokoskelolla on moxieta niin maan perkeleesti. :P KoL 4evahhh!)

Olin päivällä lumikenkäilemässä ja pilkkimässä koulun liikuntapäivän takia. Se oli... mielenkiintoista. Ei häiritsevää tai typerää, mutta mielenkiintoista. Oikeastaan ei se ollut. Se oli tylsää. Mutta nyt minä tiedän, mistä ihmiset puhuvat, kun sanovat, että heitä palelee, ja se on tavallaan mielenkiintoista. Kylmä tulee ja vilu, ja muuta. Mutta minä puhalsin saippuakuplia jossain vaiheessa pilkkimistä ja ne eivät jäätyneet koskiessaan pintaa, joten ei siellä yli viittätoista astetta ainakaan ollut. <- Kovin tyylikäs lämpömittari. Siihen pisteeseen jäähtynyt saippuakupla tyhjenee ja katoaa. Paitsi alle 25 asteessa, jolloin se kuulemma jäätyy ilmassa täydelliseksi palloksi ja pudotessaan särkyy. Sitä en ole kyllä ikinä nähnyt.

Pitää kuitenkin selvitä vilustumatta perjantaihin, kun lupasin kaverille lähteä Kuhmoisiin pelaamaan jotain larppiropehybridejä. Classroom Deathmatch ja Warhammer 40 000 oli ainakin tarkoitus testata, jei. Ja lumisotaa! ^^ Kheh. Kait. Hienoa kun tunnen sieltä suunnilleen sen yhden tyypin, mutta eipä siinä mitään, vaikka espoolaiset onkin keskimäärin epäilyttävää porukkaa. No ei oikeastaan, hauska tyyppi se on. Sitä seuraavana viikonloppuna sitten Ruotsiin pelaamaan minilarppi Weave of Fate -trilogiaan liittyen. (Larppaaja tahtoo larppaamaan! En malta odottaa perjantaita. Enkä ensi kesää, että pääsen pelaamaan WoF:in viralliseen kakkososaan - vähänkö hahmoni on hankkinut kova jätkä -pisteitä sitten viime kesän, vaeltanut Nidmarkiin ja nähnyt Teh Evil Horrible DemiGod Dragonin ja muuta. Tai sitten ei.)

Oletteko huomanneet, miten hienoa on keksiä omia täysin sattumanvaraisia sanoja/idiomeja tai antaa vanhoille uusia merkityksiä. Harva enää ymmärtää yhtään mitään siitä, mitä meidän porukkamme koulussa selittää. Verbi murmeloitua on kovassa käytössä (ehkä siksi että sille ei tähänkään mennessä ole annettu merkitystä), vaikkakin se alkaa olla jo kulunut. Uudempia käyttöönottoja ovat mehilöidä ja kidustaa, joista ensimmäisen merkitys on vakiintunut, no, hieman kyseenalaisiin asioihin. Jälkimmäinen taas viittaa yleensä asioiden hävittämiseen, mutta se riippuu miten roikkuu (ainakin jos hirttää).
Sitten on uusin neronleimaus: sanan melko käyttäminen adjektiivina silloin, kun parempaa sanaa ei keksi. Jos aiot sanoa, että jonkun kommentti on melko hämmentävä tai käsittämätön tai muutenkin sanoinkuvaamaton, miksi yrittää keksiä lisää turhia sanoja kun voit vain todeta: "Melkoa." (Myös "aika melkoa" on pop.)
Vaikka kuinka pyöräilisi aiheuttaa jostain syystä aina yleistä hilpeyttä ihmisissä, jotka eivät kauheasti ole minun kanssani puhuneet. "En minä historiasta kymppiä saa vaikka kuinka pyöräilisin." Onko se nyt niin omituinen lause?
Miksiköhän minä tätäkin selitän. Voisin yhtä hyvin olla kidustamassa loppujakin siitä appelsiinimehutölkistä, mutta täällä minä vain murmeloin.

Hmmh. Mitäs tässä muuta. Eipä kai mitään, mielentila on yleisesti jossain ja sillä menee lujaa. Minulla ei välttämättä, ehkä melkosti kuitenkin. Jeah. :P

Ninjapiraatit 3-5

Prickle-Prickle, 49. Chaos, 3174.

Emoninjamerirosvo on täällä taas, pelastamassa tasan ei kenekään, mutta pilaamassa 5 ½ liechensteinilaisen päivän! Hip hip hurraa! Muuta en tosin ehdi kirjoittaa juuri nyt, mutta tässä joskus ehkä kait jotainsinnepäin mangokulho. <- En tajua lausettani.

Rastojen ja pääsiäismunien välinen yhteys selvitetty

Sweetmorn, 46. Chaos, 3174.

Wow. Olen hämmentynyt.
Tässä jonkin aikaa sitten luin vaihteeksi Wikipediasta satunnaisia artikkeleita ja jossain vaiheessa tuli eteen jotain Haile Selassiesta. En lukenut artikkelia mitenkään tarkasti, aloin vain selittämään satunnaisille tyypeille siitä, kuinka kyseinen henkilö oli Etiopian paras keisari ikinä (ja viimeinen). No, tuo sitten jatkui luultavasti kaverieni hermoromahduksen partaalle, eivätkä ne ohikulkijatkaan aina olleet erityisen ihastuksissaan kuullessaan Etiopian viimeisestä keisarista. Yhtenä iltana kirjauduin sitten pahaa-aavistamattomana POEE:n foorumille, ja jostain käsittämättömästä syystä sille oli annettu uusi nimi, Haile Selassie's Beard Appreciation Society.
Menin Wikipediaan ja luin artikkelin uudelleen. Sain selville, että jossain vaiheessa Selassie käytti nimeä Ras Tafari, ja kas kummaa, koko rastafarilaisuus on liike joka sai alkunsa siitä, että joukko ihmisiä uskoi hänen olevan uusi Messias. Reggae-artistit tekivät myöhemmin uskonnosta kuuluisan ja samalla levisi myös dreadlocks-hiustyyli, eli "rastat."
-> Ilman Haile Selassieta, Etiopian viimeistä keisaria, minulla ei olisi nyt semi-rastoja.

O_o

Toinenkin Messiaisiin liittyvä sattuma koitti tänään. Suurin osa ihmisistä tietänee, että pääsiäistä vietetään erään nimeltämainitsemattoman jumalan maanpäällisen kolmasosan ylösnousemuksen kunniaksi (<- ihana lause). Kaksi viikkoa sitten ryhmämme voitti saksantunnilla kilpailun, ja tänään saimme siitä hyvästä pääsiäismunat. (Kyllä, pääsiäismunat. Anteeksi nyt vaan, ei ole minun asiani selvittää mitähittoa saksanopettaja ajattelee, mutta pääsiäismunat me kuitenkin saimme.) Pääsiäismunan sisällä oli kolmen sentin korkuinen Tao Jun. Ilman Jeesusta minulla ei olisi kolmen sentin korkuista Tao Junia. Haa.

Hitto, olisin kirjoittanut vielä vaikka mitä vähintään yhtä mielenkiintoista, peräti kiinnostavaa, ja julkaissut post-ystävänpäivä-ninjapiraatin, mutta kun pitää kait mennä taas pakkaamaan kamppeita kun lähdetään isän luo taas. Eli ei nettiä, yrittäkää selvitä maanantaihin ilman sitä sarjakuvaa. :P Minä olen sillä välin miittaamassa, nukkumassa, kirjoittamassa novellia investointipankkiirista tai omenavarkaissa, mutta älä kerro kenellekään.

Vähän kuin joku sanoisi ettei Grönlantia ole olemassa

Prickle-Prickle, 44. Chaos, 3174.

Pienenä sitä uskoo kaikkea hassua. Minä esimerkiksi kuulin, että hevosmuurahaiset tuhoavat puurakennuksia ja erään nimeltämainitsemattoman isoveljen kertomusten ansiosta uskoinkin sitten puolet varhaisesta lapsuudestani, että ne ovat hevosen kokoisia ja syövät talojen asukkaatkin samalla. Kiitos vain niistäkin traumoista.

Sitten on ne asiat, joiden olemassaolosta ei tiedä, mitä pitäisi ajatella, mutta uskoo vanhempia ja viisaampia; esimerkkeinä vaikkapa Joulupukki ja Jumala.

Ensiksi mainitun näkee monta kertaa pienestä lapsesta asti, mutta niin harvoin, ettei aina ole ihan varma, mistä johtuu se tunne, että jokin on pielessä. Eihän sen parta viime vuonna ollut kihara, ja onko se hankkinut piilolinssit vai minne ne silmälasit ovat kadonneet. Mutta itselleen onnistuu kuitenkin vähän aikaa uskottelemaan lähinnä vanhempien henkilöiden vakuuttelun ansiosta, että kyllä se kaikki sählinki Korvatunturin, tonttujen ja porovaljakon ympärillä on totta. Kunnes sitten jossain vaiheessa tajuaa kaiken ja alkaa sitten itse uskotella nuoremmilleen samoja asioita.

Jumala on sitten vähän monimutkaisempi tapaus, jota ei ehkä voi kuitata vain kysymällä, missä hitossa ne porot ovat. Mielenkiintoisinta on, että asiasta ei voi olla täysin varma ennen kuin on liian myöhäistä. Ei sillä, en oikeastaan usko, että ikuinen tuska ja kärsimys varsinaisesti liittyy kristinuskoon; Helvetistä puhui oikeastaan vain Matteus, ja miksi muut evankelistat olisivat niin tärkeän seikan jättäneet huomiotta? Sitten oli se Johanneksen juttu myös, mutta lienee pelkästään reilua jättää hänen puheensa enemmänkin symboliselle, tulkinnanvaraiselle tasolle.
Kuitenkin. En nyt esitä ehdottomana totuutena, etteikö Jumalaa tai jumalia voisi olla olemassa, enkä muutenkaan (tällä kertaa) pohdi uskontoja kovinkaan syvällisesti, koska nythän olivat kyseessä lapsuuden uskomukset. Pienenä iltarukoukset, Ystävä sä lapsien ja satunnainen isovanhempien kanssa toteutettu kirkossakäynti loivat pelkästään tietynlaisen turvallisuudentunteen: eihän esimerkiksi koirien Taivaalla, kuolleen serkun enkeliksi muuttumisella ja muilla vastaavilla ole juuri mitään tekemistä oikean kristinuskon kanssa. Kun katsoi kuvaa, jossa enkeli saattoi kahta lasta sillan yli, ei sitä ajatellut Kolminaisuuksia, Taivaitten valtakuntaa tai Jumalaa uhraamassa ainoan poikansa pelastuksen takia, vaan sitä, kuinka lohduttavaa on ajatella, että joku noin kaunis olento kulkisi minunkin jäljissäni ja estäisi putoamasta. Jotenkin siitä kasvoi irti ennen pitkää, sitten kun ei enää pelännyt pimeää. Kyllä minä senkin jälkeen yritin vähän aikaa uskoa Jumalaan, mutta aika onnetonta räpiköimistä se oli, eikä ikinä tuntunut siltä, että tähän minä oikeasti uskon. Enemmänkin tyyliä "No, jos Jumala on olemassa ja et ole uskonut häneen, niin hauskaa kuolemanjälkeistä sitten vaan. Jos taas Jumalaa ei ole, mutta on silti uskonut, ei siinä kovin paljon menetä." Mutta kun usko ei toimi ihan noin, sen tajusin jossain vaiheessa.

Mutta tämän jälkeen päästäänkin siihen, mikä sai minut alunperinkin pohtimaan kaikkea sitä, mitä lapsena uskoi.
Nimittäin toisenlaista vahvuutta vaativat ne valheet, joihin uskoo sokeasti koko elämänsä ajan. Jokainen uskovainen kyseenalaistaa joskus jumalansa olemassaolon, mutta kun jokin sellainen seikka, johon jokaikinen ihminen uskoo esittämättä minkäänlaisia kysymyksiä, paljastuukin valheeksi, se on kova kolaus yksilön maailmankuvalle. Tajuat, että sinulle ja tutuillesi on kylmästi valehdeltu vuosikausia.Vielä pahempaa, tajuat, että kuka tahansa tutuistasi on saattanut tietää tämän asian ja päättänyt jättää kertomatta sinulle. Että kuka tahansa saattaa olla osa tätä näytelmää, jota minun on ikävä kyllä nimitettävä salaliitoksi, olkoonkin, ettei se sanavalintana kuulosta kovinkaan uskottavalta.
Niin. Minä luulin koko ikäni, että ananas sisältäisi pääasiassa ananasta. Mutta tänään minä luin (illuminati) Rainbow-muromyslipaketin sisältöä. Tosiasiassa ananaksen ainesosat ovat sokeri, ananas*, kosteudensäilyttäjä E 422, happamuudensäätöaine E 330 sekä säilöntäaine rikkidioksidi. Eikä tässä vielä kaikki. Persikka koostuu tämän dokumentin mukaan glukoosisiirapista, kosteudensäilyttäjästä E422, persikkatiivisteestä, sokerista, ravintokuidusta, kasvirasvasta, hyytelöimisaineesta E 440, hapettumisenestoaineesta E300 ja aromista.

Hahaha, ja sinä luit koko tuon selityksen, koska uskoit, että minulla olisi lopussa jokin järkevä pointti? :P


_________________
*En tiedä, mitä tällä tarkoitetaan. Jos ananas sisältää ananasta vain osittain, tämä osakin on enimmäkseen jotain muuta kuin ananasta, tai siis niin. Siitä tulee paradoksi, joka jatkuu loputtomiin. Kait. Well, you got the point.

The Misadventures of an Emotional Ninja Pirate

Pungenday, 43. Chaos, 3174

En tajua. Mutta noiden tekeminen oli hauskaa. Taidan jatkaa tuota pidemmällekin, koska onhan jonkun vielä nykyäänkin puolustettava itsetarkoituksellisen tökerön Paint-taiteen oikeuksia. (Sitä paitsi Fujifilm on kawai.) Varautukaa siis siihen, että tulevaisuudessakin kiusaan teitä häiritsevillä, taiteellisesti surkeilla ja muutenkin omituisilla sarjakuvanpätkillä. Odottakaas vaan, kunhan emotionaalinen ninjamerirosvomme pääsee jedikoulutukseen... Kheh kheh.

Pitäisi muutenkin piirtää enemmän sarjakuvia, sellaisiakin, joiden tekemiseen kuluu aikaa ja/tai vaivaa. Niillä on tapana jäädä kesken vielä tehokkaammin kuin novelleilla, koska jään säätämään jokaisen ruudun pienimpiäkin yksityiskohtia ja miettimään onko lyijykynä sittenkään paras vaihtoehto ja mihin tämä tekstilaatikko pitäisi tunkea. Onneksi tuossa sarjakuvassa ei sitä ongelmaa ole. :P Copypaste kunniaan!

Olen niin blackmetallisti että [sensuroitu]

Höh, se Arcturuksen kuva kun näytti niin tyylikkäältä tässä. Ei mustavalkoinen Varg Vikernes sovi tuohon yhtä hyvin, vaikka muuten ihan herttainen valokuva onkin. Minä pidin siitä tähtisumusta ja muusta niin paljon että edes Knut Vallen punainen hattu ei häirinnyt kovin järjettömästi. Mutta en minä kai sitä kuvaa voi sitä pistää jokaisen merkinnän alkuun vain koska se sattuu näyttämään kivalta, surullista kyllä. Pidetäänpä edellisen blogimerkintäni visuaalisen ilmeen muistolle sekunnin mittainen hiljainen hetki (jonka aikana saa toki puhua).

Noin.

Tänään on muuten Boomtime, vuoden 3174 Kaaoksen 42. päivä. Ei sillä, että uskoisin diskordianistisen päivämäärän kauhean älyttömän järjettömän valtavasti kiinnostavan ketään muuta kuin itseäni, mutta pitäähän se nyt ilmoittaa kun aina ennenkin olen sen tehnyt.

Niin, ja sitten syy miksi juuri nyt katsot tuota kerrassaan hurmaavaa angstiblackmetallistia tuossa vasemmalla; sain 45 % oikein Rate My Corpse Paintin testissä. (Ja jostain täysin käsittämättömästä syystä koin äärimmäisen tarpeelliseksi flauntata tulosta täällä.) Onhan tässä vielä parantamisen varaa kieltämättä, mutta minulla on vielä melkein koko elämä edessä opetella erottamaan sumeista mustavalkovalokuvista erinäisten norjalaisten bändien 666-saatananihkutustatuoinnit, mitä mielikuvituksellisimmat oh so 1337 8L4ck|\/|374LL157 -kajalinväärinkäyttötyylit ja taustalla näkyvien lempiuhrilehtojen kasvillisuuslajit. Darkthrone, Alghazanth & Vanaheim - There is a difference!
Kyllä sydäntä lämmitti kun jossain vaiheessa pahaa-aavistamattomana scrollasi alaspäin ja näki Varkkiksen vanhan tutun piikkinuijaposeerauksen. Ja hei, tyyppihän pääsee kai huhtikuussa vankilastakin. Oli se kyllä aikakin, naurettavan pitkä rangaistus sellaisesta harmittomasta rikkeestä kuin neljän kirkon polttaminen ja murha. Varmuuden vuoksi, jottei mitään ikäviä väärinkäsityksiä mielenterveyteni suhteen pääsisi syntymään kenellekään, on kai linkitettävä tähän tämä. Eikunsiis tämä.

Oh. Viime aikoina ollut jotenkin scifistinen fiilis, lähinnä ehkä niiden Arcturuksen levyjen takia, ja sen, että olen kirjoittanut aika paljon scifiä Nova 08iin. Olen saanut aikaan kaksi pohjattoman angstista novellia joissa ei oikeastaan tapahdu mitään, mikä on tavallaan vähän tylsää luettavaa ehkä. Mutta kuitenkin, kokeilumielellä voisi yrittää sählätä scifistä merirosvotyylisempää, ilman mitään turhaa tekotaiteellista synkistelyä ja wannabe-syvällistä filosofiaa, vaan rehellistä seikkailua, laivanryöstöjä ja eeppistä taistelua viimeisestä rommitynnyristä tähtienvälisillä radoilla. Vähän samantapaista kuin miltä Celestial Aeon Projectin Hold the Line kuulostaa ainakin minun korviini. \,,/

Goatsekommandon jalka on kipeä.
(Goatsekommando on koiranpentu. Oikealta nimeltään kai Joiku, mutta hei... Mitä nyt voi odottaa kun talossa asuu minä ja veljeni.) Eli siis en voi kävelyttää sitä kahta tuntia joka ilta. Angstiaaaa. Ja se näyttää itsekin kovin angstiselta, laahustaa edestakaisin ja kantaa jotain kuittia. Mutta ehkä se on lopettanut keittiön pöydälle kapuamisen.

Hmm. En nyt tiedä, oliko tämä niitä kiinnostavimpia blogimerkintöjäni, eksyy nimittäin huolestuttavasti tosielämän ja järkevän tekstin puolelle ainakin välillä, mutta vaihtelu virkistää. Taidan tasapainon vuoksi quotettaa Arcturusta. Ei se kyllä tästä mielenkiintoisempaa tee, mutta kun tämä laulu sattuu nyt olemaan päivän soundtrackin kantava osuus, ja nämä viimeiset säkeistöt on niin jotenkin [insert something that makes sense]

Two dried up bugs trapped in the same web
Slimy slugs on a busy rainy highway
You and I are not lost without words
We can live again without rebirth

Two old drunks sharing the same cup
A pair of fools sailing where no wind blows
A band of burglars stealing traces from their lost shoes

~ Evacuation Code Deciphered

Koskettava kohta, tuo. Ei ehkä tekstinä vaikuta siltä, vaikka murtovarkaat etsimässä kadonneita kenkiään onkin liikuttavan kaunis kielikuva, mutta ah miten kaunis se onkaan laulettuna.
Lisäksi se on oikeastaan Arcturuksen ainoa kappale, jossa puhutaan edes parin säkeistön ajan kahdesta ihmisestä. Niksnaks.

Haaksirikkoja, nukkumista ja juustoja

Setting Orange, 40. Chaos, 3174

Hitto, Arcturus on parhautta.
Jos Talvikuningas on tieteisromaani sävellettynä, Sideshow Symphonies on kokoelma toinen toistaan kieroutuneempia scifinovelleja. Ei tällaista neroutta voi olla olemassa. Tai no voi kait sitten. Ehkä. Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa.

Mechanical shutdown due to reactorcore meltdown
and outdated parts collapsed and discharged
autopilot on emergency power from
random fuel devourer
red alert sirens sighing
rusty pipelines dying
empty hull shatter into cold dark matter
Unknownspacepioneer the end draws near

What once was acrobatically flying is now burnt out and dying

Now that I am shipwrecked, a piece of shit falling through space and time
moaning oh why oh why did I not just stop in time

[...]

Drop all illusions as I pop the next fuse in confusion
transvesting the mind evolving past mankind
unknownspaceadorer toxicwasteexplorer
lost in free will time stand still
Full Front On
[...]
~ Shipwrecked Frontier Pioneer

(Lyriikat on vain puolet tämän neroudesta, mutta nyt on quotetuspakko, olkoonkin, että kukaan ei lue quotetuksiani(kaan) Vähänkö muuten tyylikkäästi tasatut rivit!)

Näin untakin Arcturuksesta, ei olisi varmaankaan kannattanut kuunnella La Masquerade Infernalea niin myöhään. Kingdom of Loathingin pelaamisesta puhumattakaan. Nokuitenkin, siinä unessa kävin kovin laadukasta keskustelua musiikista, ainakin ottaen huomioon, että toinen osapuoli oli tyhjä parmesan-purkki. Huomioitava, että purkin kyljessä oli Knut Vallen kuva Symphoniesin kansivihosta - minä en sitä juustoa kyllä ostaisi, ei pahalla, tai ainakaan söisi. (Se punahattuinen tyyppi, mutta tuo kuva ei kerro vielä mitään)

"--nyt pitäisi varmaan vaihtaa Sideshow Symphoniesiin, etten kyllästy La Masqueradeen ihan heti."
"Kyllästy mihin? Ei siihen voi kyllästyä. What are you, a frat-paddle?" [?]
"Miten minusta tuntuu että te [juustot] ette muuta kuuntelekaan kuin sitä."
"Se johtuu siitä, että perimmäinen tehtävämme on toimia kuorrutteena, ei kuitenkaan jäätelölle."

Melkein yhtä legendaarinen kuin uni taatelipuusta, sukista ja Ville Valosta. Mutta siitä ei sen enempää.

Nukkuminen on mukavaa. Pitäisi varmaan nukkua enemmänkin, mutta kun viikolla iskee aina jumalaton kellotauluklaustrofobia, ja viikonloppuna otetaan sitten vahinko takaisin ja sählätään vuorokausirytmi taas ns. paskaksi. Mutta eivoimitään. (Jep, välilyöntien käyttäminen on yliarvostettua. -Ano nyymi yhdys sana sankari)
Unipäiväkirjaakin voisi kaiketi alkaa harrastamaan taas joskus. Tai no næh, yritän listata niitä tänne kaikkien teidän kuvitteellisten lukijoideni iloksi ja riemuksi, sitä mukaa kun onnistun muistamaan niitä. Se ei ehkä ole unipäiväkirjan pointti, mutta ei sillä väliä.

Let's Shoggoth all night

Boomtime, 37. Chaos, 3174





Woaah, joku teki sen vihdoinkin!
Jonkin aikaa olen kuunnellut muuatta kovin mielenkiintoista orkesteria nimeltä Aarni ("almost orthodox doom metallish Lovecraftian-Jungian Kalevala avant-bard musick" - 3/4 jäsenistä kuvitteellisia, mukaanlukien Doomintroll). No, koska se ei erityisen aktiivisesti näy mediassa (jostakin syystä), olin sen suhteen elänyt tynnyrissä melko pitkään. Niinpä voitte uskoa riemuni olleen suunnaton, kun kävin vilkaisemassa yhtyeen nettisivuja ja sain selville, että kolmas albumi (Tohcoth, mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan) julkaistaan 12. päivä. Eikä siinä vielä kaikki: levyttävät sitten (n)evergreenin diskordianistisen hitin, Battlehymn of the Eristocracyn, juuri sellaisena kuin Principian sivulla 00011! (Sävelmä on jostain laulusta, jonka kuulin lapsena. Se laulu kertoi jostain puhjenneesta kumista, joka korjattiin purukumilla - en suosittelisi sitä, by the way, kuulostaa varsin kummalliselta keinolta)
Niin, Aarnin Myspace-sivuilta siis löytyy tämä kappale. Kuuntelin sen eilen ehkä viisitoista kertaa, ja joka kerta kuulosti entistä loistavammalta!
(Niin, mutta jos et ole diskordianisti, ei ehkä ole erityisen kannattavaa arvioida yhtyettä tuon perusteella. Kuuntele Quinotaurus. Se on kaunis.)

Ja kukaan ei tajua mitähittoa minä taas selitän :( Oikeastaan, kukaan ei taida edes lukea, mitähittoa minä taas selitän. Paitsi ne. Olet yksi niistä, etkö olekin! Haa! Mutta minä näen teidän salakavalan juonenne läpi, ja minun mieltäni ette ikinä pysty hallitsemaan! Minä tiedän Totuuden! Ja aion muuten kirjoittaa sen tähän! Mwahahahahaaa. Seuraava teksti saattaa vahingoittaa mielenterveyttäsi, sillä totta, se sisältää Totuuden, joka tarkoittaa koko yhteiskunnan ja elämäsi olevan pelkkää kulissia täysin valtavan järjestön hallinnassa, joka tunnetaan nimellä Illuminatus. He hallitsevat ajatuksiasi, tekojasi, työnantajaasi, koiranulkoiluttajaasi, kaikkea. Onneksi on olemassa keino est fnord jos kykenet lukemaan tämän, hakeudu välittömästi psykiatrisi luo. Fnord. Mitään Illuminatusta ei ole. Jos kuulet jonkun sanovan siitä jotain, hän vähintäänkin valehtelee ja pahimmassa tapauksessa on henkisesti hyvin sairas. Sinun ei pidä uskoa mitään, mitä hän sanoo. Fnord.

Ei, minulla ei ihan oikeasti ole parempaa tekemistä.

No niin, ja se diskordianistisesta kohelluksesta tältä erää! Tästä eteenpäin tämä teksti sisältää pelkästään yleisesti hyväksyttyjä, laillisia, poliittisesti korrekteja ja positiivisia ilmaisuja ja täysin vakavasti otettavaa, mutta satunnaisesti sympaattisella, positiivisella huumorilla väritettyjä selostuksia oikeasta elämästä.

Not.

Muttajoo. Eilen kävin morjenstamassa sisäistä manaattiani, toisin sanoen uimassa hallilla, ja täytyy sanoa että se on oikeastaan ihan kivaa. Ei, odotas - en voi käyttää tuota sanaa. Jos joku sanoo 'kivaa' siitä tulee oitis mieleen Jeesus ja Paviaanit (vähän samaan tapaan kuin Rogue World Asylumista tulee aina mieleen se pätkä jostain Pokemon-leffasta). Mutta ette halua tietää enempää, joten sanotaan vaikka, että se on hauskaa. Joo. 'Hauskaa' on ihan turvallinen sana.

Ostinpa Nemo-singlen, kun ju-jutsusensei oli tilannut itselleen sitä kaksi kappaletta jonkun sähellyksen kautta. Hurraa. Ja huomenna postissa saapuukin sitten paketti, jossa on Arcturuksen La Masquerade Infernale ja Sideshow Symphonies sekä Arch Enemyn Doomsday Machine. Hitto, Angela Gossow on uusi idolini. \,,/

Öö, et sitten lukenut tuota ylläolevaa, koska nyt aion valittaa siitä, että minulla on liian vähän rahaa.
Minulla on liian vähän rahaa.
Noin. Ah, kapitalismin suloinen laulu korvissani naamioitunut ovelasti kummalliseksi avantgardemetalliksi ja ruotsalaiseksi deathmätöksi. How sweet indeed.



<- Teh Ratbat (kawaiii)

Setting Orange, 35. Chaos, 3174.

Ei jaksa.

Asdf. Asdfasdfasdfasdfasdf. Assssdf!

Argh.

Eikö kenestäkään muusta ikinä tunnu siltä, että on sekä liian paljon tekemistä että liian paljon aikaa? Helv... Minulla on Tylsää. Edes mangoanimaation katsominen ei piristä, vaikka tuijotin sitä kymmenen minuuttia. Ja sitten kun on vielä Asioita, Jotka Pitäisi Tehdä, ja Eräät, Jotka Yrittävät Tehdä Elämästä Mahdollisimman Vaikeaa. Huoh. On tämä taas yhtä tervanjuontia, pääsisi edes kuunvaihteessa larppaamaan Tukholmaan viikonlopuksi. Ja olisi edes se yksi siellä. Tai sataisi vaikka hammasharjoja.
Jotenkin ei jaksa odottaa, että kesällä pääsee Ropeconiin/Ödesväviin/Ilosaareen/Tuskaan (?) ja Norjaankin kait. Muuten kesä on aika syvältä, mutta kun talvella ei tapahdu mitään. Ikuisesti ei jaksa lukea vampyyriangstia, kirjoittaa novelleja tai melankolisia runoja, eikä välttämättä edes istua koneella. Asdffff. No, Risingshadow'n seuraava joensuumiitti on kait sovittu kuudennelletoista päivälle, että jotain odotettavaa lähitulevaisuudessa sentäs.

Aurinko lämmitti tänään selkää. Hrrh.

Tämä on näitä päiviä, jolloin mennään peiton alle ja kuunnellaan Tender Trip on Earthia repeatilla niin kovaa että voi vähän aikaa uskoa ettei mitään muuta ole edes olemassa.

...Tai Roninia.

Sigh.

Äh, hitto, koiran kanssa menen kyllä lenkille kuitenkin. Prkleen endorfiinit

(On taiteellista jättää piste pois viimeisestä lauseesta, jos siinä kirotaan jotakin)

But I'm an undead Jedi Ninja Pirate

Boomtime, 32. Chaos, 3174

Aukoton todiste sille, että merirosvot ovat ninjoja viileämpiä. ->

(Jälleen kerran.)

Kuvaaja ei valehtele, ikinä. Know ye this, o man of faith! And thou, beside me, whistling in the darkness.

Damn. Taas edessä viikonloppu netittä. Miksi karma ei toimi kuin käänteisesti?

Odotas... Tarkemmin ajateltuna, kyllä se taitaa olla oikeinpäin sittenkin. Eh. Öö, en se minä ollut, minä olen aina ollut hyvien puolella, olin olosuhteiden uhri ja se lattiamatto kääri itse itsensä ruumiin ympärille ja käveli metsään. Sen jälkeen, kun oli siis hyökännyt sen kimppuun. Ja nyt menee melko sekavaksi, taidan hakata päätäni näppäimistöön kunnes saan aikaan jotain järkevää.

vhj gftru roy k y5 r ty yjm kyu8 d 4
5 h7m ku8oty i u tr6 45 yi8o ioö fgtru


å¨'
åp'öp¨'p tjio kp

gjhjykt569078 ghöwe¨'ulf¨'
yjpim,äö
d¨rryp

Niin. Järkevä on kovin suhteellinen käsite nykypäivänä. Mutta voisin antaa tuolle vaikkapa nimen "Entropian henkäys kaukana näkyvän valon maailmassa" ja kutsua sitä moderniksi, kokeelliseksi runoudeksi.

N'joo, nyt pitäisi periaatteessa olla lähdössä isän luokse. Aion käyttää tämän viikonlopun miettien vakavasti omaa elämääni pakastimen kannen tiivisteiden kannalta ja tutkien syvällisiä uskonnollisia tekstejä. Aka Principia Discordiaa. Paitsi että huomenna on taas jotain riparisählinkiä... Punkaharjun seurakunnan suntio vihaa minua. Maybe I shouldn't go about declaring proper Christians as genuine and authorized popes. Siis, pastorin mielestä paavikortit oli ihan hauska juttu, mutta se suntio mulkoilee minua jatkuvasti kuin saastaa. Ehkä hän on katkera siitä, ettei satu omistamaan omaa paavikorttia. Minulla on pinkillä kontaktimuovilla päällystetty, jonka toisella puolella lukee tyylikkäällä violetilla tekstillä "Remember: King Kong died for your sins!"
Aivan, niin sen täytyy olla. Suntio on kateellinen. Olisi pyytänyt kauniisti, niin olisin voinut päällystää hänellekin pinkin paavikortin. Sen sijaan hän joutui tyytymään siihen, minkä muuan nimeltämainitsematon sosiopaatti laittoi ystävällisesti kolehtiin. Ellei ole löytänyt niitä virsikirjojen väliin laitettuja. Krhm.

Hail Eris!