Taasko tätä jargonia norjalaisista bändeistä ja larppaamisesta

Boomtime, 62. Chaos, 3174.

Hitto, ei olisi pitänyt ostaa Sirenian levyä. Ei siinä muuten mitään, mutta vähän häiritsevää kuunnella unessa, kun kuvitteellinen musta kynsilakkapullo toteaa kovin varoittavaan sävyyn: "Sireniaa et sitten ala kuunnella. Sirenia-fanit ammutaan ja hirtetään." Kahtena yönä peräkkäin, dammit, ja alkoi vähän mietityttää että olenkohan minä nyt sitten ensimmäisenä seinää vasten kun vallankumous alkaa, kuten sanonta kuuluu. Tai ei oikeastaan kuulu, mutta tästä lähtien sovitaan että kuuluu, koska... Oikeastaan en jaksa keksiä perusteluja. Mutta niin se menee.
Toisaalta kyllä ymmärrän, mikä sen kynsilakan pointti oli, koska kovin paljon ei pää kerta-annoksena Sireniaa kestä - sellaiset kappaleet kuten My Mind's Eye ja Glades of Summer ovat kyllä loistavia, mutta voisi sitä yrittää tehdä niitä lauluja enemmän eikä vain samaa uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ja muutenkin kyllä kaikki tr00-Tristania-fanit dissaa Sireniaa. Screw you, Morten. :P

Onneksi hankin myös Octavia Speratin levyn, kun pitkään aikaan ei ole tullut ostettua mitään mielenkiintoiselta vaikuttavaa randomia. Winter Enclosuren kauniin valkoinen kotelo pisti silmään sieltä Levymestan synkän angstisen pimeän mustasta metallihyllystä. Ollakseen 'Norjan Indica', kuten veljeni takakannen kuvan perusteella lohkaisi, on kyseinen yhtye melko uskottavaa doom metalia, täytyy myöntää. Paha juttu Master Warjomaalle, joutuu luopumaan Pohjoismaiden kauneimman doombasistin tittelistä. Erm... Vai oliko se Duumipeikko? Nokuitenkin, Octavia on hieno bändi. "Girl power and all that stuff", kuten jo suuri soturi Typhan-Knee aikoinaan totesi. (Kyllä, pakko tuon tiedon on jotakuta kiinnostaa. Ainakin Duumipeikkoa. Ei, tietenkään Duumipeikko ei ole kuvitteellinen henkilö. Mitä sinä oikein luulet? Naurettava ajatuskin, ettei Duumipeikkoa muka olisi olemassa, lmao. Kuuntelet varmaan Sireniaa kun olet tuollainen ernesti.)

Jooh. Viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa Ruotsissa larppireissulla. Kuhmoisissa oli kyllä paremmat bileet, mutta hauskaa oli tuollakin. Ruoalla ei kuulemma saisi leikkiä, mutta Viking Linen seisova pöytä oli niin viihdyttävä ettei me voitu olla kokeilematta, miltä sitruunamustekala maistuu kinuskikastikkeen kanssa. Eihän se hyvää ollut, mutta toisaalta ei pahaakaan. Mustekala vain vähän ikävän tuntuinen pureskella. Blargh. Muttajoo, larppi meni sitten ilman suurempia mainitsemisen arvoisia mielenkiintoisuuksia (koska edes Duumipeikko ei jaksaisi lukea selostusta niistä juonikuvioista, jotka ovat viime kesästä asti olleet meneillään, saati sitten kirjoittaa). Sukat eivät kastuneet - pahasti - ja muutenkin ihan kohtalaisen hengissä selvittiin. Paluumatkalla tapahtui taas perinteistä laivassa koheltamista. Hytin kylppäri tai ainakin lavuaari puhallettiin täyteen kuplia käsisaippuasta ja Spritestä (sokeri sai kuplista kestäviä, ihan oikeasti melkein rehellisesti totta puhuen, eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa että jonkun mielestä nyt vaan oli ilmeisen hauskaa sotkea mahdollisimman paljon), jossain vaiheessa keksittiin tarina hukkuneesta merimiehestä nimeltä Ernesti*, ja sitten... No, tylsistyttiin ja mentiin hissillä edestakaisin. Viihdyttävää, ja kiistatta ainakin kehittävää. Mutta niin aina, niin aina.
"Saatiin papukaijamerkki hytin siivoamisesta. Minusta se oli kyllä enemmän sotkemista, mutta miten vaan."
"No kyllähän te sen saippualla siivositte."
"Joo. Ja limonaatilla."
"...Että työn sankarit vauhdissa taas."

Ostin laivalta mustan kynsilakkapullon, mutta se ei ole vielä sanonut mitään. Ehkä sen pitäisi olla kuvitteellinen, tai sitten sille pitäisi soittaa Sireniaa. Enkä minä edes tee mitään kynsilakalla, goddammit. Ehdotuksia? Voisin tietysti maalata sillä lamput mustiksi, siinä olisi tyyliä. Öh... Tavallaan. Kait.
__________________
*Ei, nämä nimet eivät muutu mielikuvituksellisemmiksi. Ernesti nyt vain kuulostaa niin tyylikkäältä. Kyseinen merimies oli saanut nimensä muuan Ernesto 'Che' Guevaran mukaan, koska hänen äitinsä oli kuubalainen tai jotain. Mutta se koko tarina on sen verran omituinen (ja laivan potkurit nyt ei vain toimi niin, sanoi Lauri sitten mitä tahansa), että saatte itse keksiä, miksi Ernesti sytytti nuotion pimeälle merelle. Paras tarina voittaa kolme käytettyä nenäliinaa, Ikea-lyijykynän ja hiuspinnin.