torstai 13. maaliskuuta 2008

Transcend humanity!

Boomtime, 72. Chaos, 3174.

On muuten Kaaoksen toiseksi viimeinen päivä. Aitona Ja Oikeutettuna (sitä paitsi kovin Tylsistyneenä) paavina julistan seuraavat viisi päivää diskordianistis-kansalliseksi kyborgiviikoksi. (Kyllä, viikossa on viisi päivää. Duumipeikko osaa niiden kaikkien nimet järjestyksessä. Osaatko sinä?) Olisin julistanut vain tämän päivän, mutta kun kello on jo paljon ja muutenkin hauskempaa olla kokonainen viikko. C'mon, cosplayaajillakin on oma viikko!

Oletko aina halunnut tehdä itsellesi robottikäden jeesusteipistä ja kävellä sen kanssa kaupungilla synkeän kyberpunkkarin näköisesti?
Ovatko sydäntahdistin ja kuulolaite ensimmäisiä haparoivia askeleita tähteinvälisiin ihmeisiin, kunniaan ja siirtokuntiin - vai ihmiskunnan turmioon?
Oletko ikinä miettinyt, miltä tuntuisi kulkea päivän ajan pahvilaatikko päässä?
Tahdotko väitellä huonekasvisitruunapuusi kanssa siitä, ovatko ihmiskehoon asennettavat mekaaniset implantit uhka vai mahdollisuus?
Pystytkö kuvittelemaan itsesi muropaketeista kyhätyssä pretoriaanikyborgiasussa, jollaisen aina kuvittelit Talvikuninkaan hahmoille?
Nyt sinulla on oiva tekosyy siihenkin!

(Aiheeseen liittyen: uusi idolini.)

Ei, en tajua mitä ponttia tässä on, koska en tunne kovinkaan montaa ihmistä, jotka innostuisivat kätensä muumioimista jeesusteippiin. Mutta kuuntelin Aarnin kappaleen Transcend Humanity, ja tuli yllättäen jumalattoman transhumanistinen olo. Kyborgit on melkein yhtä cool kuin merirosvot!
Ajatelkaa sitten, kun avaruusteknologia on kehittynyt suunnilleen samalle tasolle kuin merenkäynti 1600-luvulla - ei vielä mitään ehdottoman turvallisia loistoaluksia, mutta kauas päästään sinnikkäällä tahdolla - ja merirosvoja on taas olemassa, tähtienvälisillä radoilla ryöstämässä ohiajavia aluksia. Haaksirikko tai lankku on muuten siinä vaiheessa surullisempi juttu. Mutta vähänkö tahtoisin olla paikalla silloin. Mikään ei vain voi olla päheämpää kuin kyborgimerirosvot.

Ja tämän lisäksi esittelen (enemmän tai vähemmän) ylpeänä ihan vain tämän takia aloittamani Paint-sarjakuvan, toistaiseksi ainoan jonka yhden osan tekemiseen saattaa kulua enemmän kuin vartti:

Kyborgi Makkonen!

... Ei siinä vielä paljon pointtia ole, mutta eiköhän se siitä. Tämä sarjakuva ei ehkä tule jatkumaan kovinkaan ikuisesti, toisin kuin ninjapiraatti, mutta kyllä sitä vielä ainakin muutamia ruutuja ilmestyy. Saatan ehkä siirtyä tekemään tätä ihan oikeilla kynillä tms. jossain vaiheessa, jos vaikuttaa siltä että ideat riittävät pidemmällekin kuin hetken mielijohteesta temmatun kyborgiviikon piristykseksi.

Ei kommentteja: