Arghjee

Setting Orange, 7. Discord, 3174

Heräsin sitten puoli viideltä, että ehtisin vyökokeeseen Hämeenlinnaan. Koska olin viikolla taktisesti yrittänyt säätää vuorokausirytmini niin, että saisin torstaina ajoissa unta ja voisin nukkua vähän enemmän kuin n. viisi tuntia, en tietenkään saanut unta senkään vertaa, koska en ole erityisen hyvä säätämään vuorokausirytmiäni. Autossa nukkuminen ei ikinä ole ollut vahvin lajini, joten vyökoe meni sitten vähän tokkurassa, minkä lisäksi panikoin ihan totaalisesti jossain vaiheessa kun joka suunnasta pahat mustavöiset tuijottivat kuin hampaatonta heliumlahnaa (ei, en tiedä mikä on heliumlahna, mutta olen varma että sillä kyllä kuuluisi olla hampaat). Hienoa vielä, että meiltä kysyttiin tekniikoita, jotka eivät neljännen kyun vaatimuksiin edes kuulu. Jee.

Mutta läpi se kuitenkin meni! ^^
Ja tulipa nähtyä Auvo Niiniketokin ennen kuin sekin tyyppi kuolee. Ei jäänyt epäselväksi, kun suuri ja mahtava sensei kulki sisään, että kuka täällä se hokutoryu-tyylisuunnan kehittäjä on. Näytti siltä kuin omistaisi maailman, vähintään. Ihan leppoisalta tyypiltä kyllä vaikutti, ei siinä mitään.
Hämmentävää. Oranssissa vyössäni lukee melkein fnord. Niiniketo - Illuminatus Primus? Ensimmäinen vyöaste on viides kyu! [/wannabe-salaliittoteoreetikkous]
Siinä sitten kokeen jälkeen lähdettiin eksymään Hämeenlinnan kaduille - paikallista väestöä kuulustelemalla löysimme jopa rautatieaseman. Samalla mietittiin, että onko meillä poliisit perässä, koska yksi porukasta oli lähdössä Helsinkiin tapaamaan nettituttua ja hänen vanhempansa eivät arvostaneet ja uhkasivat soittaa sosiaaliviranomaiset ja kaikki mahdolliset, ellei hän heti lähtisi kotiin. Helsingissä on vieläkin.

Kesätyöt menee aivan sanonko minne. Sanoin, että voisin olla töissä aikavälillä X, ja sitten ne pistävät aikavälille Y, ja nyt on kuulemma liian myöhäistä muuttaa kesän aikatauluja, paitsi niin että pääsisin töihin vähän ennen aikaväliä X. Toisin sanoen rippileiri loppuu Hämmennyksen 16. päivä ja työt Retretissä alkavat 14., tai sitten voisin olla töissä loppukesällä juuri silloin kun olen menossa larppaamaan. Mikä siis ei ole vaihtoehto. Pitäisi ehkä yrittää sopia pappien kanssa tästä, mutta... eh. Tuota noin. Paavikortit. Ja silleen. Turhan paljon selvittämättömiä asioita Jumalan kanssa.

Plus minulla on liikaa vastuuta toisten ihmisten elämästä. Olen itse ollut aina lähinnä sitä angstaan yksin kaapissa -tyyppiä, enkä varsinaisesti ole tottunut ongelmien purkamiseen muille ihmisille. Ei siinä mitään, voin kyllä silti toimia tukipylväänä ja kuunnella huolia ja murheita, mutta liika on toisinaan liikaa.

"UNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNG."
-The Good Reverend Roger, poee.co.uk