Revanssi!

Prickle-Prickle, Confusion 18, 3174

Ha! Ylitin eilisen itseni ja onnistuin tänään jopa raahautumaan sinne töihin. Heräsin tosin viittä minuuttia ennen kuin piti lähteä ja olin nukkunut noin viisi tuntia, mutta mitäpä pienistä. Aika häiritsevää muuten tuon luvun 5 toistuminen varsinkin nyt kun olen aloittanut Principian suomentamisen. (Ei se esipuhe vielä kovin paha ollut, paitsi että mikä hitto on gonfolon? )

Nokuitenkin. Viime vuoden kartuttamalla kokemuksella työ oli puuduttavaa mutta yksitoikkoista, jalat kipeytyivät aika tehokkaasti kun seisoin, laahustin ja (unissa)kävelin vajaat vii... kahdeksan tuntia melkein putkeen. Työkuvaanhan kuuluvat siis randomnakit taidekeskus Retretin myymälässä, kuten hintatarrapistoolilla leikkiminen tekemisen puutteessa, töiden välttely varastosta toiseen ravaamalla, hajoavalle postikorttitelineelle kiroileminen niin ettei kovin moni lapsi kuule, näyttelyesitteitä sisältävien laatikoiden pudotteleminen varpaille, täysin tuntemattomien ja mahdollisesti olemassaolemattomien asioiden etsiminen varastoista, kuplamuovin leikkaaminen tylsillä saksilla ja muuta nykyisen yhteiskunnan säilymisen kannalta kriittistä. On se oikeasti ihan mukavaa työtä. Plus siskoni olisi kateellinen, koska myymälänakkilaiskumppanini on pitkätukkainen taikkaripoika. ^^