Menin sitten naimisiin

Pungenday, Confusion 17, 3174

Jep. Riparin leikkihäät 4evahh ja silleen. Kenen sankarin idea oli se että minun pitäisi olla morsian? :P Sain käyttää übersöpöä valkoista röyhelöpaitaa, koska sitä valkoista hametta en päälleni pistäisi vaikka mikä olisi. Sitten kun tyylini muuten oli sitä perusgoottia, niin näytin ihan vammaiselta pingviiniltä. Harmi kyllä sulhanen ei ollut mitenkään minun tyyppiäni, mutta muuten aika hauskat bileet oli. Sain peräti häälahjaksi vessaharjan, jonka kotiin päästyäni teippasin diskordianistisena sisustuselementtinä huoneeni oveen. Teh Gravity-Defying Toilet Brush is extremely amused.

Tatu (joka muuten oli Juupajoella silloin ^^) ehdotti että pistäisin kaikkia Punkaharjun aiempia riparikällejä paremmaksi ja polttaisin koko mestan. Se olisi järkevää, koska kukaan ei voisi epäillä pingviiniä, eihän? Pingviinit ei sytytä tulipaloja. No, en minä kyllä sytyttänytkään, eikä kukaan muutenkaan tehnyt mitään radikaalia. Aiemmin siellä on ainakin laskettu seurakunnan veneellä mäkeä, karattu samaisella paatilla Punkaharju Cityyn, työnnetty autoja vaikka minne ja kaikkea muuta vastaavaa mitä en muista tähän hätään.

Kyllä siellä tuli ajatteluakin harrastettua aina välillä, mutta täytyy sanoa ettei tilaa ja aikaa ollut kriittisille keskusteluille niin paljon kuin soisi. Aloin kuitenkin miettiä tarkemmin omaa suhdettani diskordianismiin - kyseinen uskonto on hyvin helppo nähdä vitsinä ja nuoruuden kapinointina, vaikka ymmärtäisikin todelliset ajatukset taustalla. En aiemmin ollut sisäistänyt ajatusta, että diskordianismi saattaisi olla oikeastikin mahdollinen, todellinen uskonto koko elämän ajan. Nyt kun tulin kotiin, tarkastelin POEEn foorumia uudessa valossa - osalla ihmisistä on perhe, joku on menossa naimisiin, jotkut ovat jo ohittaneet keski-iän. Ja siltikin he vannovat kaaoksen, sattuman, entropian nimeen.

Minä tahdon, että uskoni säilyy elämäni läpi, vaikka paradigmojen vaihtelu mielialojen mukaan ehkä onkin osa diskordianismia.

Voisin aloittaa vaatimattomasti ryhtymällä Agricolaksi ja kääntämällä Principian suomeksi. Ei helppo eikä välttämättä mahdollinenkaan tehtävä, mutta mitäpä siitä. Siinä tarvitaan sekä Paintia että sitkeää mieltä ja ehkä apuakin (onneksi veljeni sattuu olemaan olemassa, voin nakittaa jotain sillekin). Ajateltiin myös alkaa pitämään enemmän syvällisiin aiheisiin keskittyvää yhteistä blogia. Se on oikeastaan olemassa jo, mutta lisätietoja pistän sitten kun se on saatu kunnolla käyntiin.

...

Erm... Hups, tai jotain.
Tuli äsken soitto taidekeskus Retretistä ja kuulemma olisi pitänyt olla siellä töissä tänään.
Kaikkea oppii.
#&§@% Eris!