Jännälandiassa tapahtuu taas

Prickle-Prickle, Chaos 24, 3175

Kenelläkään loistavaa ideaa, mitä teen tällä hääpuvulla. ^^
Toki, se toisi herttaisen ja ainakin riittävän wtf-henkisen lisän tuohon huoneeni lattiakerrokseen, mutta luulen, että keksin kyllä eeppisempääkin. Fombsissa jo tiedustelua: kuka tahtoo näytellä viattomien ohikulkijoiden mindfuckhämmennystempauksessa sulhasta, joka epätoivoisesti koettaa vaikka Savonlinnan Prisman kassajonossa saada mielitiettyään takaisin kirkkoon? ("Se vuohi oli elämäni traagisin vahinko, vannon sen! Amalia, rukoilen sinua, tule takaisin!") Ja tämä sitten pihalla siihen perään. Tässähän meillä on helmikuulle Yhteisymmärryksen hanan ensimmäinen katuteatteri-improvisaatio, eikös. Vaihtoehtoja on loputtomasti. ;P

En osaa puhua vieläkään ihan kaikkea mitä tahdon, niinpä kirjoitan, kun tietääkseni puvun edellinen omistaja lukee tätä. Minä toivon vilpittömästi, että onnistut saamaan elämäsi eteenpäin - loppujen lopuksi turskat syövät meidät kaikki se on sinun elämäsi ja vaikka kaiken maailman urpiaiset sitä hetkittäin nokittavatkin, he eivät voita ennen kuin kaikk' on mänt ja sinä annat periksi. Tämä koko sotku on ottanut voimillesi kauemmin ja enemmän kuin osaan ikinä kuvitella, enkä esimerkiksi minä ole osannut tehdä sille yhtään mitään, mutta valoisankimmeltävänä huomiona: olet kuitenkin vielä hengissä ja, vaikka toisinaan romahduksia tapahtuu, taistellut urheasti. Eikä asianlaita ole muuttumassa mihinkään. Vaikka katkeruus ja viha ja kaikki tällainen on kai pakko tuntea, niissä ei tietääkseni kannata kovinkaan ikuisesti asustella; seuraukset ikuisesta murehtimisesta ovat tunnetusti yleensä vähemmän hurmaavat, ja loppujen lopuksi jos annat niin käydä, niin nämä tunteet saavat aikaan paljon enemmän vahinkoa kuin niiden alkulähteet suoraan aiheuttavat. Näytä niille, että loppujen lopuksi pärjäät kuitenkin vähintään yhtä hyvin ilman!

Hyvä on, minä olen viisitoista vuotta, diskordianisti ja kuumeessa, mutta toivottavasti en selosta ihan täyttä piirtoheitintä.

Anteeksi tämä seuraava, en voi vastustaa kiusausta. Mutta se on hulvaton. ;D Asioita ei, jos minulta kysytään siis, voi ikuisesti ottaa niin hirveän vakavasti, ja periksiantamattomuus on sentään hyve. Omistettuna siis sinulle jotta päiväsi piristyisi:



Älä anna periksi!