Työnhakijaterroristit, osa 1

Setting Orange, Aftermath 43, 3174

Woohoo! Kuten tuosta ah-niin-eeppisestä laivasta näkee, minä onnistuin räpiköimään NaNon läpi ja en edes vihaa sitä ihan kokonaan, toisin kuin päähenkilö. Voin nyt myös lähetellä sitä kiinnostuneille ihmisille sekä goblinoideille kun sellaista menin lupaamaan, jos kannettavani messenger sattuu siihen suostumaan (mikä on aina vähän lottoamista), ja sähköpostillakin tietenkin voisi onnistua. Nyt sitten palaan elämään, tai sinnepäin.

NaNon takia Serlalle lähettämäni kirjeen innoittamana ajattelin alkaa hakea töihin. Ensimmäiseksi uhriksi valikoitui Lappeenrannan terveyskeskuksen hammaslääkärin paikka.

Hyvä hra ylihammaslääkäri,

Lähestyn Teitä ilmoittamaanne terveyskeskushammaslääkärin virkaa koskien.
Voisin ohjeidenne mukaan lähettää Teille postitse ansioluettelon sekä hakemukseni ja kaikki mahdolliset kelpoisuustodistukset, jotka osoittavat, että todella olen oikea henkilö tähän työhön. En kuitenkaan tee sitä, koska mielestäni sähköposti on huomattavasti näitä vanhanaikaisia lähestymistapoja tehokkaampi, innovatiivisempi ja kertakaikkiaan modernimpi viestinnän väline. Tämä kuvastaa myös hyvin luonnettani ja sitä, miksi olen vakaasti sitä mieltä, että tekisitte suuren erehdyksen, mikäli jättäisitte minut palkkaamatta; suhtaudun nykyaikaiseen teknologiaan intohimoisesti ja haluaisin nähdä myös hammaslääkärien vihdoin murtautuvan vanhojen peilien ja porakoneiden kahleista. Oikeastaan olen toiminut niin sanotusti osapäiväisenä keksijänä ja kehitellyt muun muassa tuolin, johon kuuluvat eräänlaiset käsiraudat estämään potilaita kiemurtelemasta - tämä johtuu pari vuotta sitten tapahtuneesta välikohtauksesta, jonka en soisi toistuvan.
Eräs asiakkaani oli itse asiassa viisaudenhampaan poiston yhteydessä niin kauhuissaan, että oli jo lähteä paikalta pois vaikka oli maksanutkin hoidosta. Puudutus ja kaikenlainen rauhoittelu olivat hänelle yhtä tyhjän kanssa, mutta onneksi saavutin nopeasti tilanteen herruuden. Yritin tietysti kaikkeni vakuuttaakseni hänet siitä, että hän olisi muutaman päivän sisällä täysin kunnossa, elleivät ikenet tulehtuisi ja alkaisi märkiä. Hän kuitenkin yritti siitä huolimatta kiittää kohteliaasti ja poistua paikalta, jolloin muistin nurkassa pölyttyvän vanhan lampun. Siinä oli useita metrejä turhaa johtoa, jonka leikkasin poikki ja sidoin potilaan jalkojen ympärille. Saatuani hänet ensin kampitettua lattialle nostin hänet tuoliin - hän taisi olla hieman pökerryksissä, hänen leukansa osui tuolinkulmaan melko ikävästi ja puudutusainetta saattoi olla liikaa - ja sidoin hänet juurikin käsistä kiinni tuoliini. Loppuoperaatio sujui hienosti, potilas ei yrittänytkään panna vastaan, vaan sain hampaat poistettua ongelmitta. Sattui kuitenkin hassu pieni sattuma - hänen viisaudenhampaansa olivat vielä osittain puhkeamatta enkä oikein erottanut niitä, joten poistin häneltä alhaa vasemmalta väärän hampaan. Nykyään hän voi kuitenkin mainiosti ja on siirtynyt jo kunnallisen mielenterveyshuollon piiriin.

Yllä mainittu esimerkki kuvastanee hyvin kykyäni sopeutua yllättäviinkin tilanteisiin, sekä erinomaisia vuorovaikutustaitoja myös hankalampien potilaiden kanssa. Minulla on kokemusta myös vankilaolosuhteista, ei tosin lääkärinä vaan itse asiakkaana, minkä lasken ehdottomasti positiiviseksi asiaksi aggressiivisten tai muuten vain omituisten potilaiden hoidossa. Minulle menneisyyden vähemmän mieluisatkin kokemukset ovat voimavara, jota haluan työssäni päästä hyödyntämään niin hyvin kuin ikinä mahdollista. Itse asiassa uravalintaani ovat edistäneet eniten lapsuudestani mieleen jääneet traumat, jotka aiheutuivat banaaninmakuisen fluoritahnan liiallisesta käytöstä paikallisen hammashoitolan toimesta. Olin kerran myös lähellä tukehtua lahnanruotoon, mikä aiheutti minulle kurkkuun hyvin ikäviä haavaumia, jotka tulehtuessaan omalta osaltaan sytyttivät kipinän: "Minä tahdon parantaa ihmisten hampaita, nieluja, kurkkuja!"

Hampaiden hoito on siis minulle enemmän kuin pelkkä työ, jolla elätän itseni paremman puutteessa. Se on minulle henkireikä, tapa toteuttaa itseäni ja uusia ideoitani, joita sokeat kollegani eivät osaa edes kuvitella. Itse asiassa voisin ilomielin ottaa vastaan molemmat hammaslääkärin paikat, sillä uskon että uusien keksintöjeni ja korkean ongelmanratkaisukykyni ansiosta potilaiden käsittelyaika lyhenee huomattavasti, jonot nopeutuvat ja myös kunnan kallisarvoisia verovaroja säästyy. Tekisin myös erittäin mielelläni ylitöitä, sillä potilaat ovat elämäni pääasiallinen suola ja se olo, joka minut valtaa kun tartun poraan tai vaikka vain fluoritablettipurkkiin, on jotain aivan uskomattoman taivaallista, lähes ekstaasiin vivahtavaa onnea. Tätä työtä olen syntynyt tekemään, ja uskon, että myös Te tulette sen huomaamaan, mikäli päätätte antaa minulle mahdollisuuden.

Yhteydenottoa sähköpostitse tai puhelimen välityksellä innokkaasti odottaen,

paavi Herbertina Merrique V

Ai, ja sain copypastaa ja Paint-laiskuutta törkeästi hyväksikäyttäen aikaan tällaisia juttuja kun pyydettiin, pitäisi varmaan tehdä vähän informatiivisempiakin tapauksia, jos saisin nyt vaikka sen Principian ensin suomennettua. Se on sentään edistynyt. (Miksi ihmeessä tuo yksi on noin knääpiö? No ei se mitään, Erisin badass-look korvaa kaiken! (edittiä - ja nyt se yksikään ei ole enää edes knääpiö, jee.)