maanantai 8. joulukuuta 2008

Tht osa 3 & Warjolinnan Juhlat

Boomtime, Aftermath 50, 3174

Toijalassa oli varsin jännähköä, Citadels on hassu peli ja ihmiset on pop. Tapahtui muun muassa pipareilua, omenoiden heittelyä asvalttiin (ei nurmikolle) ja piilosen leikkiä pimeässä metsässä lievien loukkaantumisien kustannuksella. Onnea myöskin Soulille sekä Ranmothille, jotka ajautuivat kumppareiksi (enkä edes sanonut Ranma! Tästä palvelusta olet velkaa Suomen rautatieverkoston, danke schön).

Hain kanttoriksi ja minulle vastattiin kerrankin. Elämä on elämisen arvoista.

Hyvä Kärkölän seurakunta,

En voinut olla huomaamatta ilmoitustanne avoimesta kanttorin virasta mahdollisia työpaikkoja selaillessani; ilmoititte ottavanne myös 'epäpätevät' kanttorit huomioon hakijoiden joukossa, ja tajusin oitis, että tässä olisi tilaisuuteni vakuuttaa ainakin Teidän seurakuntanne jäsenet musikaalisesta lahjakkuudestani. Minulla on myös kokemusta seurakunnalle työskentelystä muun muassa lasten kerhonohjaajana, ja uskon, että tulisin hyvin toimeen työtovereideni kanssa. Voitte kysyä suosituksia melkein-kaimaltani pastori Herpertti Makkoselta Piojärven seurakunnasta.

'Epäpätevä' on tosiaankin syytä minun tapauksessani laittaa lainausmerkkeihin huolimatta siitä, etten ole koskaan musiikkia opiskellut, sillä vaatimattomasti ilmaistuna minulla on luultavasti absoluuttinen sävelkorva. Nuotteja en osaa lukea yhtään, mutta olen kahdesti laulanut Singstarissa Ace of Spadesin ja molemmilla kerroilla peli totesi, että tulevaisuuteni laulajana on 'toiveikas'. Kerran yritin myös Rick Astleyn kappaletta Never Gonna Let You Down, mutta ääniala oli kertakaikkiaan epäsopiva minun persoonalliseen tyyliini, joten päädyin heidän mukaansa 'amatööriksi'. Tämä ei kuitenkaan lannistanut minua, vaan seuraavana mahdollisena viikonloppuna lauloin koko lauantai-illan läheisimmässä karaokebaarissa CMX:n Kultanaamiota, ja vain noin 85% muista asiakkaista liukeni paikalta ennen viidettä kertaani mikrofonin ääressä. Tämä vahvisti entisestään uskoani siihen, että minussa piilee epätavallisia musiikillisia lahjoja.

En ole ikinä soittanut urkuja, mutta isovanhemmillani oli piano ja usein pienenä teippasin koskettimiin lappuja, joissa luki numeroita, ja kirjasin ylös itse keksimiäni sävelmiä. Olen siis aina ollut myös erittäin luova ja uskon, että voisin melkeinpä tarjota sävellyksiäni virsikirjan seuraavaan painokseen sopivien tekstien kanssa.
Itse asiassa minussa on myös runoilijan vikaa. Tässä näyte sanoitustyöstäni:
"Lapset ovat lahja Herralta ja elämän rikkaus/mutta Herra sanoo ettei rikkaus tee onnelliseksi/pitäisikö meidän kyseenalaistaa hänen sanansa ja(tai) lakata lisääntymästä kuin kanit?/Olen liian heikko etsimään vastauksia itse ja minun on turvauduttava siihen, että Herra pitää sanansa ja pelastun kaikesta huolimatta/sillä isoäitini on varmasti kovin yksinäinen Taivaassa kun kaikki muut joutuvat Helvettiin/vaikka toisaalta hänkin joi melkoisesti viinaa joten ehkä hänkin on siellä/armoa armoa armoaaa." Melodia on melko monimutkainen, se kulkee suunnilleen tyyliin tittittididittittittittiiiditidididiidii -tittittittittidiidittittittittiitittididitti - diidiittiidiidiididiittidiittiitidittidittitittitididididiididiiditiididit. (En pistä tähän loppuja, sillä sähköpostiani tarkkaillaan ja epäilen, että teoksiani on plagioitu aiemminkin; muun muassa Finlandia-hymni kuulosti heti alusta epäilyttävän tutulta, vaikken tahdokaan nyt syytellä ketään.)
Kerran löysin myös muuan käytävältä flyygelin ja tökin hetken sen koskettimia, joten varmaankaan urkujen omaksuminen ei tuota minulle hankaluuksia. Nokkahuilua osaan soittaa ainakin, jos vain kolme ensimmäistä reikää lasketaan mukaan ja se alapuolella oleva on peitetty teipillä. Sellaiset ikivihreät hitit kuin Ostakaa makkaraa luonnistuvat siis erittäinkin suvereenisti.

Vaaditte työnhakijoilta myös voimassaolevaa rikosrekisteriotetta. Juuri tällä hetkellä minulla ei sellaista ole lähettää, sillä muuan tapaus on käsittelyssä, mutta tahtoisin kysyä puhtaasti teoreettiselta pohjalta ja akateemisesta mielenkiinnosta, kuinka mahtanette suhtautua henkilöön, joka on tuomittu tuhopoltoista kahteen otteeseen, ja kerran asetettu syyteharkintaan vastaavista rikoksista. Tuomiot olisivat olleet korkeintaan kaksi vuotta eikä mitään merkittäviä omaisuusvahinkoja olisi sattunut, sillä sytytyspalat eivät juuri toimi märkinä. Tämän kuvitteellisen henkilön rikosrekisteri siis sisältäisi myös erinäisiä hassuja yhteensattumia sen suhteen, ettei alibia löytynyt kahdelle illalle, joina kyseisen ihmisen kotiseudulta on kadonnut vuohia. Paljon vuohia.

Tässä työhakemukseni luultavasti oli, ja toivottavasti otatte huomioon myös loistokkaan virkani Erisin apostolien nimittämänä paavina. Yhteydenottoa innokkaasti odottaen,

paavi Herbertina Merrique V


Ja vastaus kaikessa eeppisyydessään kuuluu näin:

Hyvä Herbertina,

hakemuksenne on mielenkiintoinen ja varmasti huomioitava sijaisuuden täyttöprosessissa. Jäin kuitenkin kaipaamaan yhteystietojanne, mielelläni juttelisin kanssanne puhelimessa. Uskon että juuri teidän kaltaisenne kirkkomuusikot ovat sitä, mitä kirkkomme kaipaa.

Kiitollisena,

kirkkoherra Timo Huttunen


Go Timo, pelasti päivän! ;P Selkeästi hyvä ihminen. Taidan vastata, että olen ikävä kyllä mykkä. Samalla voin ilmoittaa, että myös krematoriotyöntekijän paikka otetaan vastaan.

6 kommenttia:

Sussi kirjoitti...

Huu, työnhakijaterrorismi on loistavaa luettavaa. Ja hei, kauan odotettu vastauskin ilmestyi! Upeaa, kertakaikkiaan. Tuo kirkkoherra olisi takuulla tutustumisen arvoinen otus. ^^

Näitä lisää.

Jiri Toivio kirjoitti...

Briljanttia. Hurraa-huuto vuohille ja Kärkölän seurakunnalle. Hienoa että pappisväeltä löytyy huumorintajua, vaikka kyllähän minä sen jo tiesin.

Juhlat olivat onnistuneet.

Cara kirjoitti...

DC: Minä en tiennyt. Vaikka nythän se tuli todistettua. Ainakin kirkkoherra Timo Huttunen ansaitsi ikuisen kunnioitukseni. :D

Nämä terrorikirjeet paranevat päivä päivältä. xp

Anonyymi kirjoitti...

Huttuset ovat aina sekä Huumorintajuisia että Kunnioitettavia :D

Anonyymi kirjoitti...

Täysin huumorintajuton kommenttini tähän hulvattomaan työnhakuprosessiin kuuluu seuraavasti: harmillista, ettei edustamassani seurakunnassa ole juuri nyt virkaa avoinna.

Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni Teille, Kunnianarvoisa paavi H.M. V, ettette maininnut työkokemuksesta kertoessanne sitä seurakuntaa, jonka työyhteisöön kerhonohjaajan ominaisuudessa kuulutte. Kyseinen työyhteisöhän joutui jotakuinkin vuosi sitten hämmennyksen valtaan jostakin, mitä löytyi virsikirjojen välistä, sekä erään mustavalkoisen pappispotretin kulmasta. Eikä se ollut vuohi. Muistanetteko itse kyseisen tapauksen?

Toivoisin Teille muuten pitkää ja antoisaa kirkkomuusikon uraa, mutta pelkään, että menettäisimme silloin oivan kerhonohjaajan, ja niinpä tyydynkin vain toivottamaan hyvää joulunodotusta.

Reikall kirjoitti...

Kylläpäs seurakunnat nyt vaatimattomasta blogistani innostuvat. ;P

Hämärä muistikuva minulla tosiaan on erinäisistä lappusista, joita kenties viljelin kirkkokansan kyseenalaiseksi iloksi. Hei, mutta siitä valokuvan kehyksestä minua ei sentään voi syyttää, korttikasani sosialisoitiin satunnaisten vandaalien käyttöön. Järkyttävää sekä moraalitonta!

Joka tapauksessa kiitän jouluntoivotuksesta ja totean, että ehkä kerhonohjaaja on sittenkin enemmän alaani kuin muusikon ura.