Comeback

Pungenday, Confusion 67, 3174

Ha. Paluu todellisuuteen ei ollut läheskään niin tuskallinen kuin ennalta olin odottanut. Toisaalta, onhan nimeni sentään Morandor. (Tai no ei kyllä ole, mutta sillehän en minä mitään mahda. Ei olisi varmaan pitänyt valvoa sitä yötä keijujen kanssa bilettäen.)

Itse pelistä aloin kirjoittaa peräti novellia (eli te ette luultavasti tule ikinä kuulemaan mitä siellä metsässä tein, koska puolikkaan ruutupaperin jälkeen kirjoittaminen jää kuitenkin kesken), mutta yleistä häslinkiä matkan ajalta kirjoitan kaikkien suunnattomaksi iloksi ja riemuksi nyt.

Hmmhmm. Porukkaa oli vain vähän enemmän kuin viime vuonna, mutta yllättävän paljon enemmän tavaraa saatiin rahdattua meren yli verrattuna menneisiin kesiin. Muun muassa muutama erilainen telttasysteemi, soutuvene, valtava määrä jätesäkkejä täynnä taljoja ja vilttejä, muistaakseni 130 kiloa ruokaa ja siihen päälle vielä kaikki propit, vaatteet ja pikkusälät. Seitsemän autoa meni ja kaikki ääriään myöten täynnä. Ei ollut minun nuoruudessani näin massiivista tämä larppaamaan lähteminen ja Plutokin oli vielä planeetta.
Siellä sitten sählättiin laivalla ja saatiin kaikki autot perille kohtalaisen tuskattomasti. Minä, Panu ja Tatu (se espoolainen larppari joka joskus on täällä teksteissä vilahdellut :P) oltiin korpi-squad eli omassa leirissämme toisella puolella järveä kuin muut. Suurella vaivalla saatiin teltta pystytettyä kunnolliseen paikkaan, vaikka vaati aika paljon säätöä ja rämpimistä. Plus meille osoitettu pläntti oli aika eeppisen mäen päällä, mikä tarkoitti kaunista näköalaa riu'ulla istuessa mutta myös melkoisen pitkää vedenhakumatkaa. Espoota pilkattiin aika rankasti, tosin niin kyllä kaikkia muitakin. :P Oltiin me varmaan hieno näky raahaamassa niitä kamppeita pitkin metsiä: angstinen goottimörkö niittihameessa, pitkälettinen kaupunkilaisfruittari ja sitten vielä Eräjorma-Panu selittämässä jotain ihmeellistä CMX-paidassaan ja kuollut orava päässään. (Joku väitti sitä myös poninhännäksi, mutta olen varma että sillä oli hampaat.) Kirveemme oli niin terävä, että Panu sai sillä ihokarvojansa ajeltua. Jii-haa.

Pelin jälkeen jäätiin jostain syystä (*mulkaisu Panuun ja Tatuun* :P) keijujen leiriin laulamaan ruotsalaisia juomalauluja ja peräti Sonata Arcticaa. Pääasiallinen puheenaihe oli muuan pelinjohtajahaltia, Morandor eli Love "LoveMan" Sjögren. Ei me siitä kyllä mitään muuta puhuttu kun toisteltiin sen nimeä aina hiljaisuuden koittaessa.
"Anyways... Morandor!"
"Stop that!"
"You can't make me. After all, my name is... Morandor!"
Tämän lisäksi keijuleirissä tapahtui lähinnä liiallista kolanjuontia. Ja minun taholtani kiroamista siitä, ettei poikakeijuja ollut kuin yksi. Kyllä pännii. ;_; Tosin Tatukin on sellainen keijukainen ettei siitä paljon keijummaksi mene. *Wirn*

Erinäisten jännäsattumien kautta meillä kolmella ei ollut laivalippuja, joten Tornion kauttahan sitä piti ajaa. Nonstophauska road trip oli nonstophauska, ainakin välillä.
Ja jos joskus vastaavaan tilanteeseen joudutte, muistakaa, että Max on oikeasti hyvä hampurilaispaikka. Omnomnom.
Nyt kävi sitten näin, että edellämainittu espoolaislarppari oleilee Köysikonventioon asti meillä, koska kukaan ei jaksa raahata sitä eteläänkään. Tähän mennessä ollaan muun muassa törmätty kummallisiin sattumiin Savonlinnan torilla, ostettu metrilakuja ja katsottu Pyhän Olavin päivän kohtalaisen laimeaa ilotulitusta, kirottu Panua joka jätti meidät em. torille lähteäkseen baariin, lähdetty ex tempore höyrylaivaristeilylle, datattu ja... eh, datattu.
(Uhkasi lukea tämän blogimerkinnän etten pistäisi tänne mitään absurdeja valheita tai synkkiä paljastuksia. Saas nähdä jaksaako se... Hmm. TATU LUKI WITCHIÄ!!! Ainakin kolme sivua! Mwahahahaa! Aikakirjat kolmosta.)
Sain myös tässä joskus elämäni ensimmäisen kunnon tilaisuuden kiskoa päätään aukovaa känniläistä turpaan ihan puolustusmielessä. Ja harmittaa vieläkin että jäi käyttämättä, kun sen kaveri rauhoitteli sitä vähän. No jaa. Ehdin hommata myöhemminkin sen Warrior Princess Xena of Punkaharju -maineen. :P

Että tällaista. Saa taas ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu, olen ainakin melkein palannut tosielämään. Nyt vain odottelemaan Conia. Mitä seikkailuja tuokaan Punkaharju Cityn villi elämäntapa eteemme ennen sitä? Mitä vaaroja tulemme kohtaamaan S-Marketin ovimatoilla, Savonlinnan torilla tai takapihalla? Onko auringonpistos kohtalokkaampi kuin yliannostus jäätelöä?
Vain Morandor tietää.