Köysikonventio V: Kuvat

Pungenday, Bureaucracy 4, 3174

Hauskaa alkanutta byrokratiaa kaikille! Huomenna on pyhimys Zarathudin juhlapäivä, vaikken ole varma miksi kyseinen tyyppi olisi mikään pyhimys. Ihan uskomaton urpo, pah. -_-

Erm... Joo, asiaan. Viides, tosin ihan liian vajaaksi jäänyt Ropecon on takana. (Sunnuntaiksi kun piti lähteä isoisän syntymäpäiville. Angstaan.) Valokuvatodisteita on olemassa ainakin vähän ja sain myös muutamia larppireissun kuvia koneelle samalla, joten kai niitä nyt tännekin on pistettävä. Klikkaamalla saa ainakin osaa suuremmaksi.

Tämä tässä on puhelin. Se oli laivassa matkalla Ruotsiin. Tulin ilmeisesti siihen tulokseen, että kyseinen kapine on kuvauksellisempi kuin ne larpparit, ja onhan se aika tyylikäs. Ihan mahtava. Näettekö, kuinka kauniisti tuo piuha kaareutuu mutkalle? Kuinka seinän maanläheiset ruskean sävyt kompensoivat synkkää, hieman surullistakin harmaata? Puhdasta harmoniaa, sanon minä. Ja olen varma, että kuvauksellisesti myös kultaisen leikkauksen optimaalisessa pisteessä on jotain.

Tuossa taas teltta, jossa minä ja Panu ja Tatu asuttiin. Komea, eeppinen, kätevä ja jopa osapuilleen vedenpitävä. Siis teltta, ei Tatu. Vai pitääköhän se vettä? Hmm. Pitää kysyä. Moni ei nimittäin tiedä ja harva arvaa.
Olisi kyllä pitänyt ottaa leiristämme enemmän kuvia ennen peliä ja sen jälkeen, mutta jotenkin ei innostanut kun oli raahattu kaikkia kamppeita pitkin mettää ja mäkeä. No, ehkä ensi kerralla enemmän.


Taitaa olla Espoon ottama kuva. Ja tuo hiushärpäke on sininen hirttosilmukka, jonka muuan sankaritar tukkaani sitoi. (Bonustehtävä: etsi kuvaan piiloutunut melkein-kalju amis. Aika ovelasti piilossa kieltämättä. Vähän niinkuin se kummituslapsi siinä yhdessä kuvassa, vaikka se taisikin olla lähinnä verhoa ja pikseliä.)


Jaa-a, eiköhän tuossa olleet ne larppikuvat mitä julkisuuteen päästetään. Lopuissa on lähinnä tyyppejä, enkä tässä nyt heidän kuviaan kauheasti levittele ympäri intternettejä - ties minkälaiset hullut tätäkin tekstiä lukevat. Mutta sitten conkuviin.

Teh kasa. Hieno kasa se olikin, Risingin miitin aikaan kasattu. Ja sopivasti porukka on myös kääntänyt katseensa muualle, joten kovin tunnistettavissa ei liene kukaan. Oltais me isompikin saatu, mutta jostain syystä kaikki eivät innostuneet niin hirveästi. :( Muita kuvia miitistä tungen varmaan Risingin albumiin mikäli mitenkään saan aikaiseksi muistaa.

Tuo oli robotti, joka tuli tämänvuotisen conteeman mukaan tulevaisuudesta siivoamaan meidän roskiamme. (Tässä tapauksessa ilmeisesti pikkuista ninjaa. Minun puolestani olisi saanut korjata talteen ne isommat, lapset oli sentään ihan söpöjä.) Eeppisyydestään huolimatta varmaan melkoisen tukala asu, vaikka sää ei mitenkään helteinen ollutkaan. Mutta tyylikästä silti.



Ranmoth eli Panu sai ostettua ah-niin-eeppisen Warhammer 40 000 Dark Heresyn ja pääsi näin ollen innostumaan sääntöjen selityksissä ja repliikkien lainauksissa. Kanssaotusten vähintään yhtä innostuneet reaktiot näemmekin tässä.


Käsikesy pupunpoikanen, joka
aiheutti yleistä ihastusta pomppimalla öiseen aikaan Dipolin pihalla. Olin löytänyt sen ja juuri ottamassa kuvaa, kun paikalle tuli kolme kaapinkokoista, mustiin pukeutunutta äijää, ja varauduin melkoiseen kanista-karvalakki-eikun-rosvopaisti-kommentointiin. Joku heistä totesi kuitenkin että "Ooooi, aika söpö" ja siinä sitten siliteltiin sitä ja heitettiin läppää. Hauskoja tyyppejä olivat. Yleistä hilpeyttä kaikissa herätti myös se, että kun itse jossain vaiheessa sanoin jotain siitä miten kanista saisi lompakon jos suolet ottaisi pihalle, joku heistä oli hetken hiljaa vakavan näköisenä ja totesi sitten: "Tiedätkö, sä oot aika julma." :P

Juhlallinen hetki: kaali vaihtaa haltijaa, tässä tapauksessa Tatusta Lauriin. Kaalirinki on perinne, josta ei hevillä luovuta, vaikka välillä tekisi kyllä mieli. Tuonkin yksilön kanta oli melkein nyrkinkokoinen, ja se on muuten aika kitkerää kamaa ja tuntuu samalta kuin puuta järsisi. Ja kyllä, sanon tuon kokemuksesta. Mutta niin se on, että kerran aloitettua kaalia ei voi jättää kesken, taikka tapahtuu karmeita. Oletettavasti ainakin.

Siinäpä ne jännimmät otokset, varsinainen tekstiosio seuraa luultavasti huomenna koska nyt pitää mennä nukkumaan liian pitkään kasaantuneita univelkoja pois. Niillä Warp-karkeilla en nimittäin toista koulupäivää ajatellut selvitä, se on aika häiritsevää stuffia.