perjantai 25. huhtikuuta 2008

Seuraavaksi nieriänlaskemismiitti avaruuspuvuissa

Boomtime, 44. Discord, 3174

W00tOMFG! O_O Okei, mangolaulu ja Nazi Kitty jää ehkä soimaan päähän, mutta tämä... Beyond all the existing Lovecraftian abhorrence and altogether common terrible... ness. Klikkaaminen tapahtuu täysin omalla vastuullasi.
I say death sentence! Järkyttävää, että tuo on missään vaiheessa ollut laillista.
"I lost my heart to a starship trooper, flashing light in hyperspaaaaaace!"

Hienoa. Päivitän tätä ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan, ja aloitan sen levittämällä viattomille blogiselaajille puhdasta intergalaktista kauhua. Ehkä tuota voisi käyttää joukkotuhoaseena? Al-Qaida lähettelee ihan turhaan uhkausvideoita, joissa turpaanipäiset partaveikot kertovat Osaman olevan yhä elossa. He voisivat yhtä hyvin tappaa koko Yhdysvaltain hallituksen johdon lähettämällä muutaman tuollaisen Valkoiseen taloon. Hrrrh. Samalla joku voisi tutkia, mikä seitsemänkymmentäluvulla sai ihmiskunnan kestämään tuollaista; sama ominaisuus nykyihmisen geeneissä voisi aiheuttaa yllättäviä tuloksia elinikäodotusten kannalta. Immortality here we come!

Niin. Takaisin kyseenalaiseen todellisuuteen: pitkä aikaväli edellisen kirjoituksen jälkeen johtuu siitä, että olin TET-harjoittelussa Enonkosken kalantutkimuslaitoksella ja jouduin näin ollen asumaan isäni luona, eikä hänellä ole vielä nettiä. Sen sijaan vietin päiväni rakentavasti siirtämällä nieriöitä, merilohia ja taimenia altaasta toiseen, parhaassa tapauksessa vielä niin, että laskin niiden lukumäärän yksitellen haavilla. Maanantaina ja tiistaina yhteensä noin kolmetuhatta pientä kalaa, huzzay. :P Näin siitä untakin, tosin unessa huuhdoin kaikki vain viemäristä alas, koska laskeminen alkoi pänniä. Teen sarjakuvan tästä kiehtovasta aiheesta, kalojen viemäriinhuuhtomisesta, kunhan saan taas kytkettyä sarjakuvamoodin päälle. /idle, ja silleen. Siitä tulee traaginen, koskettava tarina yksinäisyydestä ja hiihtohisseistä.
Tämän lisäksi olen siivonnut tyhjiä kala-altaita, hionut nieriän otoliitteja ja tarkistanut jotain ruotsinkielistä tekstiä, joka liittyi Ahvenanmaahan ja siikoihin. En saanut edes ajaa mönkijällä, Panu sai kun oli siellä! :/ On se elämä julmaa. Mutta ihan hauskaa siellä loppujen lopuksi oli.

Savonlinna on kaunis kaupunki, kun tarkemmin asiaa ajattelee. Sää oli perjantaina hieno ja istuin penkillä satamassa katsomassa ohi kulkevia taikkarilaisia. Yllättävän viihdyttävää yrittää saada selvää siitä, onko itse kukin heistä tyttö vaiko kenties söpö poika. :P Harrastus sekin. Ja tottahan on, että "Harrastus säteilee ihmisen elämään", kuten jo Pasilassa todettiin. Kheehee. Kevät [insert random amount of < and 3 here].

Samana päivänä sukellustunnin jälkeen ajettiinkin sitten Joensuuhun ja siellä tutun luona vedettiin kahdestatoista alkaen Stargate-maratonia, joka kesti ihan liian myöhään. Aamulla jatkui, kunnes joskus kymmenen jälkeen lähdettiin Risingin miittiin. o/ Koska erään äärimmäisen mielenkiintoisen tapahtumaketjun* takia Teh Miittikylttiä ei ollut, hommattiin Tiimarista vaaleanpunainen kartonkiläpyskä, johon suunnattomana mielikuvituksen osoituksena kirjoitettiin "Risingshadow". Jälkeenpäin se tosin sai kannettavakseen diskordianistisempaa sanomaa, mutta ei siitä toistaiseksi enempää. Torilla maleksittiin sitten aikamme odottamassa tyyppejä (joista suurin osa ei jostain syystä ilmaantunut paikalle ;) ja jatkettiin sitten matkaa syömään-R'lyehiläinen lonkeroloukku-Fantsu-kirjakauppa-Munchkin-syömään-linjalla. Suunnilleen kait ehkä lolemt poliisimäyrä. Hauskaa oli, tietenkin, vaikkei pulkkamäkimiittiä saatukaan aikaan eikä edes Risto Räppääjää katsottu. Loppuvaiheessa suunniteltiin kyllä, että olisimme ottaneet kuvia sen yhden ainoan pienen valkoisen lumipläntin luota niin, että kamera olisi vinossa ja se näyttäisi mäeltä. Kaatui siihen, että puutkin olisivat sitten olleet vinossa. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
______________________
*Voin selittää! Oikeasti! Ne karmeat piirtoheittimet, ja jalanvärisiä simpukoita kaikkialla... Meillä ei ollut vaihtoehtoja! Jouduimme jättämään sukkammekin mäkeen.

Ei kommentteja: