Odysseia halki kirjoituspöydän & muuta yleistä sählinkiä

Prickle-Prickle, 21. Discord, 3174.

Harkoissa oli vaihteeksi hauskempaa kuin aikoihin. Onhan se perusmeininkikin ihan kivaa, mutta kieltämättä on aina mielenkiintoista, kun sensei ei ole paikalla, mutta Väisänen on. Sillä tyypillä on mielikuvitusta alkulämmittelyiden suhteen, ei nimittäin mitään perinteistä punnerrus-juoksu-lyönti-juttua. Kuinka monta erilaista versiota voi olla kärrynpyöristä, kuperkeikoista ja niistä kovin kyseenalaisen näköisistä paritekniikoista? :P Onko se nyt asiallista käytöstä parikymppiselle ruskeavöiselle pistää pienet neljännet kyut kantamaan toisiaan tatamia ympäri mitä kummallisimmilla tavoilla ja hekotella itse vieressä.
Sitten katsottiin muutama mattotekniikka läpi, ja viimeiset puoli tuntia taas oteltiin. \,,/ Parhautta, etenkin kun se tehtiin matossa. ^^ Valittivat jo sitä, miten keinot loppuu kun käsivarret ja nilkat venyy minulla niin epäinhimillisiin asentoihin eikä lukotuksesta tule mitään. Khehhee. Kyllä harmittaa sitten kun muutaman vuoden päästä ei varmaan enää tätä etua ole. Mutta ei voi mitään.

Jumaleissan, fiilis on kyllä muutenkin ihan loistava. Vain siitä yksinkertaisesta syystä, että minä ihan oikeasti sain ne Nova-novellit valmiiksi, tulostettua ja lähetettyä! Jopa ennen deadlinea, joka taisi olla maanantai. Nyt sitten vain jännitetään tuloksia. Pääsisivätpä ne edes esiraadin läpi niin saisi asiantuntevaa palautetta (niitä kun ei saa foorumeilla julkaista ainakaan vielä). Olen kerrankin tyytyväinen itseeni tekstien suhteen, ainakin tiedän että parhaani tein enkä tuosta parempia tarinoita olisi luultavasti pystynyt tekemään. Ainoa seikka, joka jäi vaivaamaan, oli ainakin toisen novellin ehkä hieman liioiteltu dramaattisuus, mutta olkoon raati sitten mitä mieltä tahansa, minä olen iloinen että sain jotain ylipäänsä aikaan. :) Nyt voi sitten aloittaa uusiakin projekteja kun nuo kaksi on saatu kohtalaisella kunnialla päätökseen. Ideoita on taas enemmän kuin oma pää kestää. Khii.

Pitäisi muuten jossain vaiheessa käydä kirjoituspöytäni jumalattomat paperikasat läpi, kun tuli luvattua sille belgialaiselle, että etsisin joitain englanninkielisiä runojani. Siinä on se pieni ongelma, että en ole edes nähnyt sitä pöydäksi kutsuttua mystistä esinettä kaiken sen scheißen, papereiden ja kirjojen alta. Tämän viikonlopun urakkaan tarvitaankin sitten vähintään viidakkoveitsi, säteilysuojapuku ja pienen valtion puolustamiseen tarvittavan armeijan aseistukset. En tahdo tietää, mitä sanoinkuvaamattomia epäinhimillisiä elämän alalajeja sieltä mahtaakaan löytyä. Mutta ehkä minä ne runotkin löydän. Olisi silti pitänyt alunperin pistää ne kansioon, jossa kaikki suomenkielisetkin tekstini ovat, mutta ehei, jostain syystä juuri nuo nimenomaiset räpellykset ovat kohdanneet sen turmion, joka kohtaa kaiken mikä ajautuu vahingossakin viittä metriä lähemmäs pöytääni.

...

Hetkinen.

Nyt on viikonloppu.

!

Hail Eris. Elämä on hauskaa.