Pölynimurigootin ja Amfibiomiehen välimaastossa on... eh, Mario-sieni?

Ei, vaan Räpylägootti!

Prickle-Prickle, 31. Discord, 3174.

Tiedättekö, mikä on hienoa?
Hienoa on herätä pahaa-aavistamattomana aamulla ja kuulla olevansa sinä iltana menossa laitsesukelluskurssille. Happiseoksessa taisi olla jotain pahasti vialla, oli seuraavana päivänä kurkussa samantapainen tunne kuin olisi niellyt joukon raastinrautoja. Ei sillä, että olisin ikinä niellyt yhtäkään raastinrautaa. Ainakaan minulla ei ole sellaisesta muistikuvia, mutta toisaalta ei minulla ole muistikuvia monestakaan asiasta, jotka minun on väitetty tehneen, ainakin Ropeconissa. Mutta kukaan ei toisaalta ole väittänyt, että olisin niellyt raastinrautoja. Vai onko? En ole varma. Ei minulla sellaisesta ainakaan muistikuvia ole.

...

Hämmentävää.
No joo, ensi keskiviikkona taas uudestaan, tosin joudun ehkä jättämään käytännön sukellusosion väliin flunssan takia. Avovesisukellukset joskus toukokuussa. \o/ Huzzay. Vähänkö minulla on tyylikkäät neonkeltaiset räpylät, tarkoituksella varmaankin hankkivat minun jalkani kokoa vain siinä värissä, joka kiinnostaa haita eniten. -_- Mutta snorkkeliputkeni on oranssi, ha!

Jossain vaiheessa viikkoa hajosi joku osa talon vesisysteemistä. Alkoi vähän tympimään kyllä parin päivän jälkeen kun vettä ei tullut mistään, mutta hengissä selvisi siitäkin. Nyt minun kuuluisi selittää tässä kolme sivua siitä, miten osaan nyt paremmin arvostaa juoksevan veden kaltaisia itsestäänselvyyksiä, mutta en jaksa, joten [insert em. selitykset tähän täysin vapaavalintaisessa muodossa]

Lauantaina menin sitten edelleen kurkku kipeänä ja jokseenkin flunssassa jonkun täysin tuntemattoman ihmisen hautajaisiin. Se oli kyllä kaunis tilaisuus ja tapasin sukulaisia, joita en ole ikinä ennen nähnyt. Kokemus sekin, kait.

Ja eilen Heinolasta lähdettiin suoraan Helsinkiin veljen iaidoporukoiden kanssa japanipäivää viettämään. Oli siellä kyllä ihan helvetesti animelapsia, alkoi melkein ahdistaa jossain vaiheessa kun ei tiennyt, että yrittääkö tuo tyyppi nyt cosplayata Picachua vai Pedobearia. -_- Se oli hieman häiritsevää.
Mutta tapasipa tuttuja taas vaihteeksi (no, yhden tutun ainakin ^^') ja löysin kolmos- ja nelososan muuan nimeltämainitsemattomasta mangasta. Ihan shonen aita sekin nykyään, mutta Shima ja Hikaru on kyllä silti ihan jumalattoman kawaiii. [animeihqtusta]
Siellä sitten tukittiin käytäviä (ja naurettiin ohikulkijoille), katsotiin eri taistelulajien näytöksiä (ja naurettiin kendokoille - niiden miekkaottelut hiaahaiiheeee-ääniefektien ja kummallisten haarniskoiden kanssa on kyllä niin loistavaa komediaa, että Chaplinin naamakin jää toiseksi) ja ihasteltiin bonsaipuita (niille ei naureta. Bonsaipuut on vakava asia. Khehee... Ei kun siis, mrrgh.)

Äääh. Pitäisi periaatteessa hommata Bloodflowerzin levy. Muttakun minulla menee kaikki rahat joko musiikkiin tai siihen, että ramppaan jossain toisella puolella Suomea kaiken maailman hörhökokoontumisissa tapaamassa kaiken maailman pitkätukkalarppareita tai ostamassa jotain täysin moraalitonta ja järkyttävää japanilaista sarjakuvaa (mikä sekin itse asiassa maksaa, huom!) ja heittämässä kyseenalaista läppää bonsaipuista.
Toisaalta, kuten tuollakin tuli todettua, näissä hörhötapaamisissa käyminen avartaa pidemmän päälle maailmankuvaa aika paljon; taas huomasi tänään että ihmiset, jotka eivät ole ikinä nähneet keskimääräistä ropeconilaista tai otakua tai pedopicachua, pitävät minua outona. Niin se aina arkeen palaaminen kummastuttaa enemmän kuin tyyppi, joka istuu sateessa kadulla pelaamassa Nintendoa täysin onnellisena pukeutuneena Mario-kärpässieneksi.

Blogitekstin näennäinen pituus lyhenee, jos fonttikoolla leikkii, mikä madaltaa ihmisten kynnystä alkaa lukea tekstiä. Johonkin viimeisistä kappaleista sijoitettu värikäs teksti, joka sisältää sanan 'järkyttävä' herättää puolestaan lukijan mielenkiinnon. Näin teoriassa, jos käytetään minun sairaan ja harhaisen mieleni logiikkaa. Ei jumaleissan mitä psykologiaa! :P