Setting Orange, 47. Discord, 3174.
En ehdi kirjoittaa älyttömän pitkiä juuri nyt, mutta toivotettakoon teille kaikille nyt oikein kliseisesti hyvät vaput. Olen hillunut koko päivän merirosvotamineissa (ja vastannut kaksitoista kertaa kysymykseen "Mitä tossa pullossa on" sanomalla "Vettä ja kaakaojauhoa. No vähän rommia. Mutta se on koriste."), nyt olisi kaiketi tarkoitus lähteä kaupungille tekemään jotain yleistä vappujuttua. Suunnitelmana oli iskeä taikkarilaisia. (Kyseinen suunnitelma tosin ei millään tavalla ota huomioon vaihtoehtoa, että kyseinen yritys onnistuisi, mutta se on sen ajan murhe sitten.)
"Hei, mä kerään iskurepliikkejä. Onko sulla yhtään hyviä?"
"Minulla on käpysilmä."
"Moi. Mä olen nyysinyt ICS Vortexin kalsarit."
(Tuo ei toimi kuin blackmetallisteille. Eikä kyllä niillekään sen puoleen.)
"Oletsä se... Ootas, kuka se oli. Niin Cthulhun näyttelijä! Näytät ihan siltä."
Äh, minulla oli niin paljon hyviä repliikkejä mutta en ikinä kirjoittanut niitä ylös ja niinpä suurin osa niistä on unohtunut. Nuo on enimmäkseen ihan palloja. (Seliseli)
Kuvamateriaalia merirosvollisesta komeudestani ja muusta vastaavasta seuraa joskus, samaten yleistä selostusta vapustani, joka tulee luultavasti olemaan melkein yhtä äärimmäisen mielenkiintoinen kuin äärimmäisen mielenkiintoinen elämäni yleensä. Eli ei kovin. Kummallista muuten, tuossa kyselyssä on jo viisitoista ääntä ja suurin osa vieläpä fnordille. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, luulisi nyt että parempaakin tekemistä olisi. No, kiitokset kuitenkin kaikille lukijoille (tai turhaa toivoa herättäville huvikseenäänestäjille) ja... Äh, niin. Se klingonisanakirja pitäisi hommata, mutta ei niillä ole kuitenkaan mitään vastinetta vapuntoivotukselle, joten samapa tuo. Hauskaa vappua!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
perjantai 25. huhtikuuta 2008
Seuraavaksi nieriänlaskemismiitti avaruuspuvuissa
Boomtime, 44. Discord, 3174
W00tOMFG! O_O Okei, mangolaulu ja Nazi Kitty jää ehkä soimaan päähän, mutta tämä... Beyond all the existing Lovecraftian abhorrence and altogether common terrible... ness. Klikkaaminen tapahtuu täysin omalla vastuullasi.
I say death sentence! Järkyttävää, että tuo on missään vaiheessa ollut laillista.
"I lost my heart to a starship trooper, flashing light in hyperspaaaaaace!"
Hienoa. Päivitän tätä ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan, ja aloitan sen levittämällä viattomille blogiselaajille puhdasta intergalaktista kauhua. Ehkä tuota voisi käyttää joukkotuhoaseena? Al-Qaida lähettelee ihan turhaan uhkausvideoita, joissa turpaanipäiset partaveikot kertovat Osaman olevan yhä elossa. He voisivat yhtä hyvin tappaa koko Yhdysvaltain hallituksen johdon lähettämällä muutaman tuollaisen Valkoiseen taloon. Hrrrh. Samalla joku voisi tutkia, mikä seitsemänkymmentäluvulla sai ihmiskunnan kestämään tuollaista; sama ominaisuus nykyihmisen geeneissä voisi aiheuttaa yllättäviä tuloksia elinikäodotusten kannalta. Immortality here we come!
Niin. Takaisin kyseenalaiseen todellisuuteen: pitkä aikaväli edellisen kirjoituksen jälkeen johtuu siitä, että olin TET-harjoittelussa Enonkosken kalantutkimuslaitoksella ja jouduin näin ollen asumaan isäni luona, eikä hänellä ole vielä nettiä. Sen sijaan vietin päiväni rakentavasti siirtämällä nieriöitä, merilohia ja taimenia altaasta toiseen, parhaassa tapauksessa vielä niin, että laskin niiden lukumäärän yksitellen haavilla. Maanantaina ja tiistaina yhteensä noin kolmetuhatta pientä kalaa, huzzay. :P Näin siitä untakin, tosin unessa huuhdoin kaikki vain viemäristä alas, koska laskeminen alkoi pänniä. Teen sarjakuvan tästä kiehtovasta aiheesta, kalojen viemäriinhuuhtomisesta, kunhan saan taas kytkettyä sarjakuvamoodin päälle. /idle, ja silleen. Siitä tulee traaginen, koskettava tarina yksinäisyydestä ja hiihtohisseistä.
Tämän lisäksi olen siivonnut tyhjiä kala-altaita, hionut nieriän otoliitteja ja tarkistanut jotain ruotsinkielistä tekstiä, joka liittyi Ahvenanmaahan ja siikoihin. En saanut edes ajaa mönkijällä, Panu sai kun oli siellä! :/ On se elämä julmaa. Mutta ihan hauskaa siellä loppujen lopuksi oli.
Savonlinna on kaunis kaupunki, kun tarkemmin asiaa ajattelee. Sää oli perjantaina hieno ja istuin penkillä satamassa katsomassa ohi kulkevia taikkarilaisia. Yllättävän viihdyttävää yrittää saada selvää siitä, onko itse kukin heistä tyttö vaiko kenties söpö poika. :P Harrastus sekin. Ja tottahan on, että "Harrastus säteilee ihmisen elämään", kuten jo Pasilassa todettiin. Kheehee. Kevät [insert random amount of < and 3 here].
Samana päivänä sukellustunnin jälkeen ajettiinkin sitten Joensuuhun ja siellä tutun luona vedettiin kahdestatoista alkaen Stargate-maratonia, joka kesti ihan liian myöhään. Aamulla jatkui, kunnes joskus kymmenen jälkeen lähdettiin Risingin miittiin. o/ Koska erään äärimmäisen mielenkiintoisen tapahtumaketjun* takia Teh Miittikylttiä ei ollut, hommattiin Tiimarista vaaleanpunainen kartonkiläpyskä, johon suunnattomana mielikuvituksen osoituksena kirjoitettiin "Risingshadow". Jälkeenpäin se tosin sai kannettavakseen diskordianistisempaa sanomaa, mutta ei siitä toistaiseksi enempää. Torilla maleksittiin sitten aikamme odottamassa tyyppejä (joista suurin osa ei jostain syystä ilmaantunut paikalle ;) ja jatkettiin sitten matkaa syömään-R'lyehiläinen lonkeroloukku-Fantsu-kirjakauppa-Munchkin-syömään-linjalla. Suunnilleen kait ehkä lolemt poliisimäyrä. Hauskaa oli, tietenkin, vaikkei pulkkamäkimiittiä saatukaan aikaan eikä edes Risto Räppääjää katsottu. Loppuvaiheessa suunniteltiin kyllä, että olisimme ottaneet kuvia sen yhden ainoan pienen valkoisen lumipläntin luota niin, että kamera olisi vinossa ja se näyttäisi mäeltä. Kaatui siihen, että puutkin olisivat sitten olleet vinossa. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
______________________
*Voin selittää! Oikeasti! Ne karmeat piirtoheittimet, ja jalanvärisiä simpukoita kaikkialla... Meillä ei ollut vaihtoehtoja! Jouduimme jättämään sukkammekin mäkeen.
W00tOMFG! O_O Okei, mangolaulu ja Nazi Kitty jää ehkä soimaan päähän, mutta tämä... Beyond all the existing Lovecraftian abhorrence and altogether common terrible... ness. Klikkaaminen tapahtuu täysin omalla vastuullasi.
I say death sentence! Järkyttävää, että tuo on missään vaiheessa ollut laillista.
"I lost my heart to a starship trooper, flashing light in hyperspaaaaaace!"
Hienoa. Päivitän tätä ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan, ja aloitan sen levittämällä viattomille blogiselaajille puhdasta intergalaktista kauhua. Ehkä tuota voisi käyttää joukkotuhoaseena? Al-Qaida lähettelee ihan turhaan uhkausvideoita, joissa turpaanipäiset partaveikot kertovat Osaman olevan yhä elossa. He voisivat yhtä hyvin tappaa koko Yhdysvaltain hallituksen johdon lähettämällä muutaman tuollaisen Valkoiseen taloon. Hrrrh. Samalla joku voisi tutkia, mikä seitsemänkymmentäluvulla sai ihmiskunnan kestämään tuollaista; sama ominaisuus nykyihmisen geeneissä voisi aiheuttaa yllättäviä tuloksia elinikäodotusten kannalta. Immortality here we come!
Niin. Takaisin kyseenalaiseen todellisuuteen: pitkä aikaväli edellisen kirjoituksen jälkeen johtuu siitä, että olin TET-harjoittelussa Enonkosken kalantutkimuslaitoksella ja jouduin näin ollen asumaan isäni luona, eikä hänellä ole vielä nettiä. Sen sijaan vietin päiväni rakentavasti siirtämällä nieriöitä, merilohia ja taimenia altaasta toiseen, parhaassa tapauksessa vielä niin, että laskin niiden lukumäärän yksitellen haavilla. Maanantaina ja tiistaina yhteensä noin kolmetuhatta pientä kalaa, huzzay. :P Näin siitä untakin, tosin unessa huuhdoin kaikki vain viemäristä alas, koska laskeminen alkoi pänniä. Teen sarjakuvan tästä kiehtovasta aiheesta, kalojen viemäriinhuuhtomisesta, kunhan saan taas kytkettyä sarjakuvamoodin päälle. /idle, ja silleen. Siitä tulee traaginen, koskettava tarina yksinäisyydestä ja hiihtohisseistä.
Tämän lisäksi olen siivonnut tyhjiä kala-altaita, hionut nieriän otoliitteja ja tarkistanut jotain ruotsinkielistä tekstiä, joka liittyi Ahvenanmaahan ja siikoihin. En saanut edes ajaa mönkijällä, Panu sai kun oli siellä! :/ On se elämä julmaa. Mutta ihan hauskaa siellä loppujen lopuksi oli.
Savonlinna on kaunis kaupunki, kun tarkemmin asiaa ajattelee. Sää oli perjantaina hieno ja istuin penkillä satamassa katsomassa ohi kulkevia taikkarilaisia. Yllättävän viihdyttävää yrittää saada selvää siitä, onko itse kukin heistä tyttö vaiko kenties söpö poika. :P Harrastus sekin. Ja tottahan on, että "Harrastus säteilee ihmisen elämään", kuten jo Pasilassa todettiin. Kheehee. Kevät [insert random amount of < and 3 here].
Samana päivänä sukellustunnin jälkeen ajettiinkin sitten Joensuuhun ja siellä tutun luona vedettiin kahdestatoista alkaen Stargate-maratonia, joka kesti ihan liian myöhään. Aamulla jatkui, kunnes joskus kymmenen jälkeen lähdettiin Risingin miittiin. o/ Koska erään äärimmäisen mielenkiintoisen tapahtumaketjun* takia Teh Miittikylttiä ei ollut, hommattiin Tiimarista vaaleanpunainen kartonkiläpyskä, johon suunnattomana mielikuvituksen osoituksena kirjoitettiin "Risingshadow". Jälkeenpäin se tosin sai kannettavakseen diskordianistisempaa sanomaa, mutta ei siitä toistaiseksi enempää. Torilla maleksittiin sitten aikamme odottamassa tyyppejä (joista suurin osa ei jostain syystä ilmaantunut paikalle ;) ja jatkettiin sitten matkaa syömään-R'lyehiläinen lonkeroloukku-Fantsu-kirjakauppa-Munchkin-syömään-linjalla. Suunnilleen kait ehkä lolemt poliisimäyrä. Hauskaa oli, tietenkin, vaikkei pulkkamäkimiittiä saatukaan aikaan eikä edes Risto Räppääjää katsottu. Loppuvaiheessa suunniteltiin kyllä, että olisimme ottaneet kuvia sen yhden ainoan pienen valkoisen lumipläntin luota niin, että kamera olisi vinossa ja se näyttäisi mäeltä. Kaatui siihen, että puutkin olisivat sitten olleet vinossa. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
______________________
*Voin selittää! Oikeasti! Ne karmeat piirtoheittimet, ja jalanvärisiä simpukoita kaikkialla... Meillä ei ollut vaihtoehtoja! Jouduimme jättämään sukkammekin mäkeen.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Pölynimurigootin ja Amfibiomiehen välimaastossa on... eh, Mario-sieni?
Ei, vaan Räpylägootti!
Prickle-Prickle, 31. Discord, 3174.
Tiedättekö, mikä on hienoa?
Hienoa on herätä pahaa-aavistamattomana aamulla ja kuulla olevansa sinä iltana menossa laitsesukelluskurssille. Happiseoksessa taisi olla jotain pahasti vialla, oli seuraavana päivänä kurkussa samantapainen tunne kuin olisi niellyt joukon raastinrautoja. Ei sillä, että olisin ikinä niellyt yhtäkään raastinrautaa. Ainakaan minulla ei ole sellaisesta muistikuvia, mutta toisaalta ei minulla ole muistikuvia monestakaan asiasta, jotka minun on väitetty tehneen, ainakin Ropeconissa. Mutta kukaan ei toisaalta ole väittänyt, että olisin niellyt raastinrautoja. Vai onko? En ole varma. Ei minulla sellaisesta ainakaan muistikuvia ole.
...
Hämmentävää.
No joo, ensi keskiviikkona taas uudestaan, tosin joudun ehkä jättämään käytännön sukellusosion väliin flunssan takia. Avovesisukellukset joskus toukokuussa. \o/ Huzzay. Vähänkö minulla on tyylikkäät neonkeltaiset räpylät, tarkoituksella varmaankin hankkivat minun jalkani kokoa vain siinä värissä, joka kiinnostaa haita eniten. -_- Mutta snorkkeliputkeni on oranssi, ha!
Jossain vaiheessa viikkoa hajosi joku osa talon vesisysteemistä. Alkoi vähän tympimään kyllä parin päivän jälkeen kun vettä ei tullut mistään, mutta hengissä selvisi siitäkin. Nyt minun kuuluisi selittää tässä kolme sivua siitä, miten osaan nyt paremmin arvostaa juoksevan veden kaltaisia itsestäänselvyyksiä, mutta en jaksa, joten [insert em. selitykset tähän täysin vapaavalintaisessa muodossa]
Lauantaina menin sitten edelleen kurkku kipeänä ja jokseenkin flunssassa jonkun täysin tuntemattoman ihmisen hautajaisiin. Se oli kyllä kaunis tilaisuus ja tapasin sukulaisia, joita en ole ikinä ennen nähnyt. Kokemus sekin, kait.
Ja eilen Heinolasta lähdettiin suoraan Helsinkiin veljen iaidoporukoiden kanssa japanipäivää viettämään. Oli siellä kyllä ihan helvetesti animelapsia, alkoi melkein ahdistaa jossain vaiheessa kun ei tiennyt, että yrittääkö tuo tyyppi nyt cosplayata Picachua vai Pedobearia. -_- Se oli hieman häiritsevää.
Mutta tapasipa tuttuja taas vaihteeksi (no, yhden tutun ainakin ^^') ja löysin kolmos- ja nelososan muuan nimeltämainitsemattomasta mangasta. Ihan shonen aita sekin nykyään, mutta Shima ja Hikaru on kyllä silti ihan jumalattoman kawaiii. [animeihqtusta]
Siellä sitten tukittiin käytäviä (ja naurettiin ohikulkijoille), katsotiin eri taistelulajien näytöksiä (ja naurettiin kendokoille - niiden miekkaottelut hiaahaiiheeee-ääniefektien ja kummallisten haarniskoiden kanssa on kyllä niin loistavaa komediaa, että Chaplinin naamakin jää toiseksi) ja ihasteltiin bonsaipuita (niille ei naureta. Bonsaipuut on vakava asia. Khehee... Ei kun siis, mrrgh.)
Äääh. Pitäisi periaatteessa hommata Bloodflowerzin levy. Muttakun minulla menee kaikki rahat joko musiikkiin tai siihen, että ramppaan jossain toisella puolella Suomea kaiken maailman hörhökokoontumisissa tapaamassa kaiken maailman pitkätukkalarppareita tai ostamassa jotain täysin moraalitonta ja järkyttävää japanilaista sarjakuvaa (mikä sekin itse asiassa maksaa, huom!) ja heittämässä kyseenalaista läppää bonsaipuista.
Toisaalta, kuten tuollakin tuli todettua, näissä hörhötapaamisissa käyminen avartaa pidemmän päälle maailmankuvaa aika paljon; taas huomasi tänään että ihmiset, jotka eivät ole ikinä nähneet keskimääräistä ropeconilaista tai otakua tai pedopicachua, pitävät minua outona. Niin se aina arkeen palaaminen kummastuttaa enemmän kuin tyyppi, joka istuu sateessa kadulla pelaamassa Nintendoa täysin onnellisena pukeutuneena Mario-kärpässieneksi.
Blogitekstin näennäinen pituus lyhenee, jos fonttikoolla leikkii, mikä madaltaa ihmisten kynnystä alkaa lukea tekstiä. Johonkin viimeisistä kappaleista sijoitettu värikäs teksti, joka sisältää sanan 'järkyttävä' herättää puolestaan lukijan mielenkiinnon. Näin teoriassa, jos käytetään minun sairaan ja harhaisen mieleni logiikkaa. Ei jumaleissan mitä psykologiaa! :P
Prickle-Prickle, 31. Discord, 3174.
Tiedättekö, mikä on hienoa?
Hienoa on herätä pahaa-aavistamattomana aamulla ja kuulla olevansa sinä iltana menossa laitsesukelluskurssille. Happiseoksessa taisi olla jotain pahasti vialla, oli seuraavana päivänä kurkussa samantapainen tunne kuin olisi niellyt joukon raastinrautoja. Ei sillä, että olisin ikinä niellyt yhtäkään raastinrautaa. Ainakaan minulla ei ole sellaisesta muistikuvia, mutta toisaalta ei minulla ole muistikuvia monestakaan asiasta, jotka minun on väitetty tehneen, ainakin Ropeconissa. Mutta kukaan ei toisaalta ole väittänyt, että olisin niellyt raastinrautoja. Vai onko? En ole varma. Ei minulla sellaisesta ainakaan muistikuvia ole.
...
Hämmentävää.
No joo, ensi keskiviikkona taas uudestaan, tosin joudun ehkä jättämään käytännön sukellusosion väliin flunssan takia. Avovesisukellukset joskus toukokuussa. \o/ Huzzay. Vähänkö minulla on tyylikkäät neonkeltaiset räpylät, tarkoituksella varmaankin hankkivat minun jalkani kokoa vain siinä värissä, joka kiinnostaa haita eniten. -_- Mutta snorkkeliputkeni on oranssi, ha!
Jossain vaiheessa viikkoa hajosi joku osa talon vesisysteemistä. Alkoi vähän tympimään kyllä parin päivän jälkeen kun vettä ei tullut mistään, mutta hengissä selvisi siitäkin. Nyt minun kuuluisi selittää tässä kolme sivua siitä, miten osaan nyt paremmin arvostaa juoksevan veden kaltaisia itsestäänselvyyksiä, mutta en jaksa, joten [insert em. selitykset tähän täysin vapaavalintaisessa muodossa]
Lauantaina menin sitten edelleen kurkku kipeänä ja jokseenkin flunssassa jonkun täysin tuntemattoman ihmisen hautajaisiin. Se oli kyllä kaunis tilaisuus ja tapasin sukulaisia, joita en ole ikinä ennen nähnyt. Kokemus sekin, kait.
Ja eilen Heinolasta lähdettiin suoraan Helsinkiin veljen iaidoporukoiden kanssa japanipäivää viettämään. Oli siellä kyllä ihan helvetesti animelapsia, alkoi melkein ahdistaa jossain vaiheessa kun ei tiennyt, että yrittääkö tuo tyyppi nyt cosplayata Picachua vai Pedobearia. -_- Se oli hieman häiritsevää.
Mutta tapasipa tuttuja taas vaihteeksi (no, yhden tutun ainakin ^^') ja löysin kolmos- ja nelososan muuan nimeltämainitsemattomasta mangasta. Ihan shonen aita sekin nykyään, mutta Shima ja Hikaru on kyllä silti ihan jumalattoman kawaiii. [animeihqtusta]
Siellä sitten tukittiin käytäviä (ja naurettiin ohikulkijoille), katsotiin eri taistelulajien näytöksiä (ja naurettiin kendokoille - niiden miekkaottelut hiaahaiiheeee-ääniefektien ja kummallisten haarniskoiden kanssa on kyllä niin loistavaa komediaa, että Chaplinin naamakin jää toiseksi) ja ihasteltiin bonsaipuita (niille ei naureta. Bonsaipuut on vakava asia. Khehee... Ei kun siis, mrrgh.)
Äääh. Pitäisi periaatteessa hommata Bloodflowerzin levy. Muttakun minulla menee kaikki rahat joko musiikkiin tai siihen, että ramppaan jossain toisella puolella Suomea kaiken maailman hörhökokoontumisissa tapaamassa kaiken maailman pitkätukkalarppareita tai ostamassa jotain täysin moraalitonta ja järkyttävää japanilaista sarjakuvaa (mikä sekin itse asiassa maksaa, huom!) ja heittämässä kyseenalaista läppää bonsaipuista.
Toisaalta, kuten tuollakin tuli todettua, näissä hörhötapaamisissa käyminen avartaa pidemmän päälle maailmankuvaa aika paljon; taas huomasi tänään että ihmiset, jotka eivät ole ikinä nähneet keskimääräistä ropeconilaista tai otakua tai pedopicachua, pitävät minua outona. Niin se aina arkeen palaaminen kummastuttaa enemmän kuin tyyppi, joka istuu sateessa kadulla pelaamassa Nintendoa täysin onnellisena pukeutuneena Mario-kärpässieneksi.
Blogitekstin näennäinen pituus lyhenee, jos fonttikoolla leikkii, mikä madaltaa ihmisten kynnystä alkaa lukea tekstiä. Johonkin viimeisistä kappaleista sijoitettu värikäs teksti, joka sisältää sanan 'järkyttävä' herättää puolestaan lukijan mielenkiinnon. Näin teoriassa, jos käytetään minun sairaan ja harhaisen mieleni logiikkaa. Ei jumaleissan mitä psykologiaa! :P
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Odysseia halki kirjoituspöydän & muuta yleistä sählinkiä
Prickle-Prickle, 21. Discord, 3174.
Harkoissa oli vaihteeksi hauskempaa kuin aikoihin. Onhan se perusmeininkikin ihan kivaa, mutta kieltämättä on aina mielenkiintoista, kun sensei ei ole paikalla, mutta Väisänen on. Sillä tyypillä on mielikuvitusta alkulämmittelyiden suhteen, ei nimittäin mitään perinteistä punnerrus-juoksu-lyönti-juttua. Kuinka monta erilaista versiota voi olla kärrynpyöristä, kuperkeikoista ja niistä kovin kyseenalaisen näköisistä paritekniikoista? :P Onko se nyt asiallista käytöstä parikymppiselle ruskeavöiselle pistää pienet neljännet kyut kantamaan toisiaan tatamia ympäri mitä kummallisimmilla tavoilla ja hekotella itse vieressä.
Sitten katsottiin muutama mattotekniikka läpi, ja viimeiset puoli tuntia taas oteltiin. \,,/ Parhautta, etenkin kun se tehtiin matossa. ^^ Valittivat jo sitä, miten keinot loppuu kun käsivarret ja nilkat venyy minulla niin epäinhimillisiin asentoihin eikä lukotuksesta tule mitään. Khehhee. Kyllä harmittaa sitten kun muutaman vuoden päästä ei varmaan enää tätä etua ole. Mutta ei voi mitään.
Jumaleissan, fiilis on kyllä muutenkin ihan loistava. Vain siitä yksinkertaisesta syystä, että minä ihan oikeasti sain ne Nova-novellit valmiiksi, tulostettua ja lähetettyä! Jopa ennen deadlinea, joka taisi olla maanantai. Nyt sitten vain jännitetään tuloksia. Pääsisivätpä ne edes esiraadin läpi niin saisi asiantuntevaa palautetta (niitä kun ei saa foorumeilla julkaista ainakaan vielä). Olen kerrankin tyytyväinen itseeni tekstien suhteen, ainakin tiedän että parhaani tein enkä tuosta parempia tarinoita olisi luultavasti pystynyt tekemään. Ainoa seikka, joka jäi vaivaamaan, oli ainakin toisen novellin ehkä hieman liioiteltu dramaattisuus, mutta olkoon raati sitten mitä mieltä tahansa, minä olen iloinen että sain jotain ylipäänsä aikaan. :) Nyt voi sitten aloittaa uusiakin projekteja kun nuo kaksi on saatu kohtalaisella kunnialla päätökseen. Ideoita on taas enemmän kuin oma pää kestää. Khii.
Pitäisi muuten jossain vaiheessa käydä kirjoituspöytäni jumalattomat paperikasat läpi, kun tuli luvattua sille belgialaiselle, että etsisin joitain englanninkielisiä runojani. Siinä on se pieni ongelma, että en ole edes nähnyt sitä pöydäksi kutsuttua mystistä esinettä kaiken sen scheißen, papereiden ja kirjojen alta. Tämän viikonlopun urakkaan tarvitaankin sitten vähintään viidakkoveitsi, säteilysuojapuku ja pienen valtion puolustamiseen tarvittavan armeijan aseistukset. En tahdo tietää, mitä sanoinkuvaamattomia epäinhimillisiä elämän alalajeja sieltä mahtaakaan löytyä. Mutta ehkä minä ne runotkin löydän. Olisi silti pitänyt alunperin pistää ne kansioon, jossa kaikki suomenkielisetkin tekstini ovat, mutta ehei, jostain syystä juuri nuo nimenomaiset räpellykset ovat kohdanneet sen turmion, joka kohtaa kaiken mikä ajautuu vahingossakin viittä metriä lähemmäs pöytääni.
...
Hetkinen.
Nyt on viikonloppu.
!
Hail Eris. Elämä on hauskaa.
Harkoissa oli vaihteeksi hauskempaa kuin aikoihin. Onhan se perusmeininkikin ihan kivaa, mutta kieltämättä on aina mielenkiintoista, kun sensei ei ole paikalla, mutta Väisänen on. Sillä tyypillä on mielikuvitusta alkulämmittelyiden suhteen, ei nimittäin mitään perinteistä punnerrus-juoksu-lyönti-juttua. Kuinka monta erilaista versiota voi olla kärrynpyöristä, kuperkeikoista ja niistä kovin kyseenalaisen näköisistä paritekniikoista? :P Onko se nyt asiallista käytöstä parikymppiselle ruskeavöiselle pistää pienet neljännet kyut kantamaan toisiaan tatamia ympäri mitä kummallisimmilla tavoilla ja hekotella itse vieressä.
Sitten katsottiin muutama mattotekniikka läpi, ja viimeiset puoli tuntia taas oteltiin. \,,/ Parhautta, etenkin kun se tehtiin matossa. ^^ Valittivat jo sitä, miten keinot loppuu kun käsivarret ja nilkat venyy minulla niin epäinhimillisiin asentoihin eikä lukotuksesta tule mitään. Khehhee. Kyllä harmittaa sitten kun muutaman vuoden päästä ei varmaan enää tätä etua ole. Mutta ei voi mitään.
Jumaleissan, fiilis on kyllä muutenkin ihan loistava. Vain siitä yksinkertaisesta syystä, että minä ihan oikeasti sain ne Nova-novellit valmiiksi, tulostettua ja lähetettyä! Jopa ennen deadlinea, joka taisi olla maanantai. Nyt sitten vain jännitetään tuloksia. Pääsisivätpä ne edes esiraadin läpi niin saisi asiantuntevaa palautetta (niitä kun ei saa foorumeilla julkaista ainakaan vielä). Olen kerrankin tyytyväinen itseeni tekstien suhteen, ainakin tiedän että parhaani tein enkä tuosta parempia tarinoita olisi luultavasti pystynyt tekemään. Ainoa seikka, joka jäi vaivaamaan, oli ainakin toisen novellin ehkä hieman liioiteltu dramaattisuus, mutta olkoon raati sitten mitä mieltä tahansa, minä olen iloinen että sain jotain ylipäänsä aikaan. :) Nyt voi sitten aloittaa uusiakin projekteja kun nuo kaksi on saatu kohtalaisella kunnialla päätökseen. Ideoita on taas enemmän kuin oma pää kestää. Khii.
Pitäisi muuten jossain vaiheessa käydä kirjoituspöytäni jumalattomat paperikasat läpi, kun tuli luvattua sille belgialaiselle, että etsisin joitain englanninkielisiä runojani. Siinä on se pieni ongelma, että en ole edes nähnyt sitä pöydäksi kutsuttua mystistä esinettä kaiken sen scheißen, papereiden ja kirjojen alta. Tämän viikonlopun urakkaan tarvitaankin sitten vähintään viidakkoveitsi, säteilysuojapuku ja pienen valtion puolustamiseen tarvittavan armeijan aseistukset. En tahdo tietää, mitä sanoinkuvaamattomia epäinhimillisiä elämän alalajeja sieltä mahtaakaan löytyä. Mutta ehkä minä ne runotkin löydän. Olisi silti pitänyt alunperin pistää ne kansioon, jossa kaikki suomenkielisetkin tekstini ovat, mutta ehei, jostain syystä juuri nuo nimenomaiset räpellykset ovat kohdanneet sen turmion, joka kohtaa kaiken mikä ajautuu vahingossakin viittä metriä lähemmäs pöytääni.
...
Hetkinen.
Nyt on viikonloppu.
!
Hail Eris. Elämä on hauskaa.
torstai 3. huhtikuuta 2008
1984 - 2008 R.I.P.
Pungenday, 20. Discord, 3174.
Eieieieieitaas! Stratovarius on hajonnut!
Oh noeees. :/
Eilen sain kuulla ja nyt on angsti päällä. Enhän minä Stratoa kauheasti ole viime vuosina kuunnellut, mutta se oli kuitenkin kautta aikojen ensimmäinen oikea suosikkibändini, sellainen jonka laulut opetellaan ulkoa ja joita kuunnellaan kun maailma on paha, ulkona sataa paskaa ja linja-autossa joku tyrkkää sateenvarjolla silmään pyytämättä anteeksi. *Sigh* Ilman sitä en ehkä olisi alunperin ryhtynyt metallistiksi (no, ainakaan niin nuorena) ja ainakin varhaisteiniangstini olisi ollut huomattavasti angstisempaa. Se oli kaunis päivä kun kymmenvuotiaana sain jostain Elements Pt. 1:n ja Eagleheartin ah-niin-eeppiset kitarasävelet täyttivät huoneeni. Nostalgiaa, nostalgiaa.
Levätköön rauhassa, osasihan tätä kieltämättä odottaa niiden muutaman vuoden takaisten sählinkien perusteella. Tolkin uutta bändiä, Revolution jotakin, en jaksa alkaa kuuntelemaan, enkä luultavasti Kotipellon soolotuotantoakaan pahemmin.
Quotettaisin tähän jotain legendaarista kappaletta, mutta menin lukemaan Libertyn suomenkielisen demoversion sanoitukset ja täytyy sanoa, että niiden jälkeen kaikki muu runous ja lyriikka on kiistatta turhaa.
Eh.
Ai niin. Kyborgi Makkosen kakkosruutu on lähestulkoon valmis. Ette pääse siis siitäkään tyypistä eroon ihan vielä. Ja ninjapiraatti jatkuu tietenkin taas joskus kunhan jaksaa.
Eieieieieitaas! Stratovarius on hajonnut!
Oh noeees. :/
Eilen sain kuulla ja nyt on angsti päällä. Enhän minä Stratoa kauheasti ole viime vuosina kuunnellut, mutta se oli kuitenkin kautta aikojen ensimmäinen oikea suosikkibändini, sellainen jonka laulut opetellaan ulkoa ja joita kuunnellaan kun maailma on paha, ulkona sataa paskaa ja linja-autossa joku tyrkkää sateenvarjolla silmään pyytämättä anteeksi. *Sigh* Ilman sitä en ehkä olisi alunperin ryhtynyt metallistiksi (no, ainakaan niin nuorena) ja ainakin varhaisteiniangstini olisi ollut huomattavasti angstisempaa. Se oli kaunis päivä kun kymmenvuotiaana sain jostain Elements Pt. 1:n ja Eagleheartin ah-niin-eeppiset kitarasävelet täyttivät huoneeni. Nostalgiaa, nostalgiaa.
Levätköön rauhassa, osasihan tätä kieltämättä odottaa niiden muutaman vuoden takaisten sählinkien perusteella. Tolkin uutta bändiä, Revolution jotakin, en jaksa alkaa kuuntelemaan, enkä luultavasti Kotipellon soolotuotantoakaan pahemmin.
Quotettaisin tähän jotain legendaarista kappaletta, mutta menin lukemaan Libertyn suomenkielisen demoversion sanoitukset ja täytyy sanoa, että niiden jälkeen kaikki muu runous ja lyriikka on kiistatta turhaa.
Eh.
Ai niin. Kyborgi Makkosen kakkosruutu on lähestulkoon valmis. Ette pääse siis siitäkään tyypistä eroon ihan vielä. Ja ninjapiraatti jatkuu tietenkin taas joskus kunhan jaksaa.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
I see salad people
Sweetmorn, 18. Discord, 3174.
Hienoa. Kingdom of Loathing on ilmeisesti aprillipäivän kunniaksi vaihtanut kaiken salaatiksi. Kaiken.
Well fine, ei ihan kaikkea, mutta minun hahmoni on salaattikulho. Ja kaikki sen stuffit hatuista viinapulloihin myös. Kun taistelee hirviöitä vastaan tai muuten seikkailee, täysin sattumanvaraiset sanat korvaantuvat sanalla salad.
"You're fighting a Fluffy Bunny
This is one of salad cute, fluffy salad that populate the Dire Warren. You're salad entirely sure why it's called the Dire Salad, as salad salad imagine any particularly dire circumstances (or straits) coming about because salad these little things. Nonetheless, it's probably safer to salad salad."
"Whoah, salad? Salad, dude!"
"You're fighting an Oasis Monster
This monster appears salad be a whirlpool from the middle salad an oasis. It probably asked permission from salad salad to salad salad lands salad, then decided to stay and beat the crap out of unsuspecting adventurers. Salad stomps toward you, looking intent on salad it all back to salad. Salad try to figure out what you gotta do, salad you really should've figured that out by now."
"Actually, I think it's not that odd of a salad -- you're just salad."
Ei tuossa ole mitään järkeä. -_- Onhan se ihan jumalattoman hauskaa, että kaikkialla näkyy pelkkiä salaattikulhoja, mutta esimerkiksi chatissa puhuminen hankaloituu hieman, jos mikä tahansa sanoistasi saattaakin olla salad. Ei sillä, porukka ei kyllä puhu siellä muusta kuin salaatista. Kaikki, jotka kirjautuvat sisään, kysyvät ensin "WTF is this salad thingy?" tai toteavat "Ha, I'm salad!" tai jotain muuta yhtä henkevää. Aina välillä joku sanoo lähtevänsä syömään salaattia. Ja äsken kiistelivät siitä, onko salaatissa oleva salaatti lihaa ja voiko lihasta tehtyä salaattia olla olemassa. Joku sankari yritti kääntää sen keskusteluun Legend of Zeldasta, mutta kukaan ei edes vaivautunut vastaamaan, vaan salaattispämmi suorastaan murskasi viestin alleen.Tosin tuolla on pelottavampiakin sivuvaikutuksia. Kun on parikin tuntia lähinnä seurannut salaattichattia puolella silmällä ja puolella pelannut itse peliä, alkaa tosielämä huolestuttavasti olla täynnä salaattikulhoa. Näkee vaikkapa kauniin kevätauringon pihalla ja ajattelee, että salaatti on kyllä aika kirkasta. Lumihankea katsoessa miettii, mistä jäävuorisalaatti on mahtanut saada nimensä. Ja pelkkä ajatuskin salaatinlehden syömisestä tuntuu suunnilleen samalta kuin joku ehdottaisi [teksti poistettu jottei Duumipeikon ja tätä mahdollisesti lukevien olemassaolevien henkilöiden mielenterveys liiaksi järkkyisi mielikuvien totaalisen kauheuden edessä]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
