JA MITÄS HUPAISAA TÄNÄÄN

 Setting Orange, Aftermath 28, 3176

1. Sellainen kutina perseessä, spesifimmin ilmaistuna oikeastaan sellaisia verenpurkaumia jaloissa, että verihiutaleet viipottanee taas jossain ihan muualla kuin missä olisi kivaa ja mukavaa. Seuraavien verikokeiden tuloksiin asti voitte kenota mahdollisia arvoja sekä eräänlaisena lisänumerona sitä, joudunko tällä kertaa osastolle vaiko vain syömään taas prednisonia niin että repeää riemu sekä mahalaukku. Olisipa ihan helvetin siistiä jos elämä tässä jossain vaiheessa lakkaisi pyörimästä pelkästään verikokeiden tulosten, jatkuvan tuskan & huolen ynnä mahakivun ympärillä.

(AGHDGAGHHH ei vieläkään gastroskopiaa, tietäisi edes varmasti, että mahaa tosiaan näyhertää pelkkä gastriitti. Joka nyt ei välttis kovin tehokkaasti parane edellämainitun kortikosteroidin nykyistenkään annosten hellässä syleilyssä, muttei kuitenkaan merkitsisi väistämätöntä kuolemaa!!1, toisin kuin erinäiset harvinaisemmat, samoilla oireilla varustetut tilat, jotka nyt vain sattuvat väkisinkin hipsimään mieleen tässä viikkojen rauhallisesti eteenpäin rullatessa.)

Klik klik jos ei näe. En kyllä edes ihan voittoriviä saa, sentään.

2. Taloyhtiön kokoustajat ilmeisesti kokoustivat, että putkiremontti olisi jeppistä, ja näin ollen tammi-helmikuun ajan on armas Källi Kommuunimme asuinkelvoton. Tämähän tarkoittaa parhaassa tapauksessa sitä, että voimme järjestää toiset tuparit, koska muutamme jonnekin toisaalle pysyvästi edestakaispaskailun välttämiseksi. Todennäköisempää kuitenkin on, että a) minä olen kuitenkin silloinkin vain osastolla letkuissa ja störbäkkeissä ja b) loput kommuunisteista nukkuvat Pikku Kakkosen puistossa veneiden alla, koska unohdimme hakea asuntoa tai sellaista ei kukaan avulias sielu tahtonut vuokrailla.
Odotamme jännityksellä.

3.  Oikeastaan vähän turhaa maksimoitsea kurjuutta selittämällä siitä kaikille koko ajan. Ajattelin että parantaisi fiilistä tai vaikka lieventäisi ahdistusta jos avautuisin siitä, mutta sen sijaan maailma onkin yllättäen edelleen persiistä, minkä lisäksi kaikkia välittömässä lähiympäristössä majailevia/oleilevia myös hajottaa äärettömästi kun en pysty kuin selittämään paskaa.
Aloitan siis uuden positiivisen kristallidelfiinivaloenergia-elämäntavan  järjestelmälliset, tarkkaan harkitut sekä kerrassaan hyiset kostotoimenpiteet universiumia kohtaan.

WE WILL MARCH ON A ROAD OF BONES

Aloitan närsimällä muropaketista pelkästään paremmanmakuiset, siis jogurtilla päällystetyt murot.

Taasjotain tätä

Prickle-Prickle, Aftermath 22, 3176

Ensin ilmoitusluontoinen asia. En ole vieläkään päässyt oikein yli siitä, että Liechensteinin hallitsijan nimi kokonaisuudessaan on joku Johannes "Hans" Adam II Ferdinand Aloys Josef Maria Marko d'Aviano Pius von und zu Liechtenstein. Joo okei, aateliset tykkää pitkistä monimutkaisista nimistä ja tuo on ihan siisti (no varsinkin söpöä kun pelkkä von ei riitä vaan pitää lisätä und zu), mutta Josef Maria.

Mitäs persettä, Liechenstein?
Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että kyseessä on maailman loistoisin valtio ehk ikinä, ja sinne on joskus tehtävä pyhiinvaellus tai sentapainen ikään kuin.

No mutta näyttääkö tämä jannu muutenkaan aivan terveeltä? Hymy on ihan hivenen häiritsevä. Siinä miettii että ai saatana jätkät, olen joku kuningas ja lisäksi Josef Maria.

Seuraavaksi piti päivitellä vointia ja kaikkea tällaista, niinpä niin. Kaikki on edelleen vähän hämyä enkä nuku mitenkään merkittävän paljon välttämättä öisin, mutta syön vähemmän kortisonia ja näkökenttä esmes siis pysyy jotakuinkin paikallaan. Verihiutaleetkaan ei hetkeen ole laskeneet mitenkään merkittävästi, sadantuhannen yläpuolella heittelevät, mikä on ihan pätevää jo vaikkei normialarajaan yletäkään.

Sen sijaan mahaan sattuu edelleen eri julmetusti! Sitäkään ei ole tutkittu enempää, koska menee kortisonin sivuvaikutusten piikkiin nätisti hemaisevasti noin. Haluaisin edelleen ehkä gastroskopian siksikin että lapset tykkää oksentaa jne.
Sen sijaan sain taas lisää lääkkeitä, kalsiumlisää tällä kertaa koska näillä kortisonimäärillä on teräsbetoniluustonikin kohta entistä teräsbetonia. Hajottaa kun menee koko ajan vain rahaa niin saatanallisesti ja öbnöbnö, sentään nämä maistuu raikkaan sitruunaiselta sokerilta, vähän kuin karkkia söisi. Karkkia jota tölkillinen maksoi sen parikymppiä ja joka ei ole edes kovin maukasta eikä muutenkaan mielekästä. No mutta päätä joka tapauksessa kuvataan lisää taas ensi viikolla (koska onhan sekin aika mukavaa), tällä kertaa leukaa jonka luussa on eräänlainen kyhmynomainen muodostuma. Joka siis periaatteessa on saattanut olla siinä aina ennenkin, ihan vain rauhanomaisena kyhmynä kyhmystellen. Jopa toivottavasti.

Tässä eräänä hetkenä oli muuten uskomattoman hieno fiilis, tuntui että mihinkään ei merkittävästi sattunut ja etten lisäksi varmaan ole kuolemassakaan mihinkään randomsyöpään joka näkertää minua sisältäkäsin hyvää vauhtia ilman että huomaankaan. No mutta se meni ohi.
 Mitäs muuta. Joo. Ei tämä tästä kirjoittamalla miksikään parane. Tämän tekstipohjaisen verbaalioksennuksen teille tarjosi Herbertina Merrique V & Itkelmäorkesteri Kakkakuu

Fucking platelets, how do they work?

- Insane Thrombocytopenic Posse
(Paska väännös paskasta meemusta, anteeksi)

Prickle-Prickle, Bureaucracy 60, 3176

Lääkärishenkilö tosiaan tässä eilen totesi notta minulla lienee krooniseksi jäävä ITP, komeammin idiopaattinen trombosytopeninen purpura. Tämähän on lähinnä taannoisen, normaalia vähäsenpahemman kurkkuviruksen jäljiltä jäänyt autoimmuunijuttunen, jossa elimistöni on niin saatanan ääliö ettei tajua, että virus on jo aikaa sitten kaikonnut ja jatkaa edelleen hyökkäystä, jonka kohteena toimivat siis YEAAAAAAAAAAH omat verihiutaleeni. On ihan älyttömän siistiä potea pienimuotoista sisällissotaa verisuonistossa. Paitsi oho, ei olekaan.

Ahdisti ihan kiitettävästi kun tässä muutama viikko sitten kävi itsekseen ilmaantumaan hyvin kymmenen senttiä halkaisijaltaan olevia mustelmia esmes jalkoihin, samaten ympäriinsä iholle pikkuisia punaisia pisteitä. Hetken asiaa arvottuani toki sitten terveyskeskukseen katsoin aiheelliseksi mennä, ja siellä katsoivat että husp, sinulla on verihiutaleita lähinnä kovastivähän hmm ei ole kovin hyvä tämä nyt. Kukaan ei juuri myöskään esittänyt syyn osalta valistuneita arvauksia ennen lisätutkimuksia, mikä nyt sinänsä on ihan ymmärrettävää, mutta ei kuitenkaan järin edistänyt yöunia eh.

Siinä aikani ravasin verinäytteissä ja randomkokeissa, mutta sentään muut arvot olivat kunnossa ja verihiutaleetkin näyttivät olevan lievässä nousussa. Hematologi tosiaan siinä vaiheessa jo arveli että elimistöni todennäköisesti lähinnä kusee omiin muroihinsa, eikä mistään vakavammasta taustatekijästä ole kyse (toki tässä vaiheessa olin itse jo googletellut jokaisen leukemiavaihtoehdon ja hullun paranoidina kyttäsin jokaista oiretta), mutta kun hiutaleiden määrä taas lähti laskemaan, määrättiin FFUUUUUUUUU luuydinnäyte. Harvinaisen epämiellyttävä toimenpide vaikkei kipu mitenkään kova edes ollut, oikeastaan luulen että henkiset tekijät vaikuttivat enemmän - tilanne "joo no tässä katsellaan olisko sulla leukemia vaikka diipadaa" aiheutti ihan pienimuotoisen shokin. Diapamia naamariin ja silti vielä näytteen jälkeenkin tovi ihan hillitöntä hysteriakohtausta, jonka aikana lähinnä kikatin, itkin ja hyperventiloin. Huba hubaa, kokemus sekin! Tuntui bätmäniltä myös armoton huimaus, onneksei muutenkaan huvittanut kävellä kun alaselkään yllättäen sattui kovin. (Ainakin tiedän nyt, että luustoni on lähinnä teräsbetonia. Neula ei ollut puskea läpi lainkaan, ja reikiä piti tehdä kolme kun luuydintä ei saanut slurpattua. Eh heh.)

Luuydin oli kuitenkin kunnossa ja hiutaleetkin taas pian nousseet aika rankasti, joten kontrollikäynti enää määrättiin, tosiaan eiliseksi. Vaan ah! ei ollut korjaantunut tilanne ehei, ja uusia mustelmiakin oli taas vähäsen. Aikuisilla tosiaan on jopa todennäköistä että tauti on krooninen, joten tämä lienee minunkin kohtaloni. Hiutaleiden määrää ei järin ilman verikokeita tiedä, se kun heittelee nopeastikin miten sattuu, ja tilannetta kai lähinnä seurataan. Tästä johtuen ikuisesti paskaa bisnestä on esmes dokaaminen, tulehduskipulääkkeet ja auto-onnettomuuksiin joutuminen, kaikki luonnollisesti ykkösharrastuksiani ; __ ;. Muutenkin kaikki vaiks päänseinäänlyömistä sisältävät riehumiset on vähän riskaabeleja, ja flunssia yms. sairastellessa varsinkin on herkemmin käytävä lääkärissä kun vähänkin mietityttää, koska infektiot pahentanee tilannetta. Ennen hampaidenpoistoja ja leikkauksia ja kaikkea pitää myös ensin testata verihiutaleet ja lääkityksellä tarvittaessa hetkellisesti nostaa, muuten vuodan kiwasti kuiviin.
Ei siis oikeastaan mikään paskimmasta päästä oleva tauti vaikkanyt siihen leukemiavaihtoehtoon verrattuna.
Silti vähän hc että kehnona päivänä saattaa vähänkin isommasta kolhusta aiheutua ihankivoi sisäisiä verenvuotoja. En esmes välttämättä palaa koskaan tatamille. Ei ihan niin dramaattista kuin vaiks Muhammad Alin uran loppuminen, mutta niin. Olisi ollut ihan jepaa jatkaa ju-jutsua vielä joskus, vaikka ehkä joku kuviokellunta on ihan kivaa sekin. Eikun. Onneksi radiomastoista ei ole pakko pudota?

Lisäksi kuvattiin tänään pää. Sitä on särkenyt oikeastaan tuosta mustelmaepisodista lähtien, joten saattaa olla stressiäkin vain, mutta yleensä ei ole stressi aivan tältä tuntunut. Myös mahaan ja lähinnä joka puolelle on vaihtelevasti sattunut vime aikoina ihan kiitettävästi, mutta sentään joku ottaa vakavasti - koululääkärille terveystodistuksen yhteydessä kun kuvailin uskomattoman moninaisia särkyjä, kipuiluja ja ahdistusta, oli vastaus lähinnäettä no stressi nyt aiheuttaa tuota önnön + närästyslääkeresepti. Hematologin kanssa käyty sananvaihto oli ytimekkäämmin "Ja päätä on myös särk-" "Okei, huomenna kuvataan sun pää."

Diipadaa. Eiköhän tämä tästä, huomenna saa lausunnon pään kunnosta ja kuun puolessavälissä ultraäänikuvataan pernaa oujeah. Saatan pyytää gastroskopian sitä ennen, jos maha kipuilee kovin. (Kyseessä on selvästi mahasyöpä. Muita sairauksia ei ole kuin syöpä. Teretulemast hypokondria-kerhoon.)

Nej men ffuuu då

Saatoin juuri pilata elämäni perusteellisesti.

Olisi pitänyt arvata, että jos tahtoo välttämättä leikkiä jonkun tunteilla, kannattaa kohteeksi valita joku muu asia kuin telemarkkinointifirma. Vaikka kivi. Kivet osaavat suhtautua asioihin jollain stoalaisuuden ja zenin väliin asettuvalla tyynellä fiilistelyllä, mutta MediaPexin kaunoja lienee syytä pelätä kenen tahansa vastaavaa rauhaa arvostavan ihmisen. Luultavasti myös kiven.

Kaikki alkoi siitä, kun minä siis lähetin kyseiseen hourulaan päivänä muuanna työhakemuksen, koska muista kesätyöpaikoista ei pahemmin ollut kuulunut ja työpaikkailmoitus, arveluttavasta siirappisuudestaan ja "puhelinmyyjä"-sanan huolellisesta välttelystä huolimatta, vaikutti jossain määrin järjelliseltä. Tai siis no, kesätyöpaikka kuin kesätyöpaikka kunhan ei presidentiksi joudu, mutta joka tapauksessa.
Luonnollisesti ajauduin puljun nettisivuille, ja hivenen aikaa ihmeteltyäni kuinka kaikki on aivan loistavaa, ilmapiiri Suomen kiistatta paras, voit voittaa pleikkakolmosen ja kymppitonnin joka sekunti ja paskot suklaamuroja ja kevätesikoita viiden päivän sisään, googletin.

HAR HAR HAR

Esimerkiksi tätä janttaria inspiroi vissiin kovasti:

Eipäs taas liioitella! Ei tietenkään. Onhan puhetyöläisellä paremmat oltavat kuin intialaisella lapsiorjalla, joka myy pyllyä tehtaan varjossa länsimaalaiselle rötösherralle riisinjyvän toivossa. Suomalaisella puhetyöläisellä ei siis ole mitään valittamista. Vai onko? Ei kai, sillä tietääksemme yksikään puhetyöläinen ei ole joutunut myymään itseään Rötösherralle, vaikka joku aluemyyntipäällikkö o-li-si-kin yrittänyt raahata puhetyöläisen hotellihuoneeseensa. Yöksi. Ilmaiseksi. Miksi? Siksi, että mediapexiläisen riistokapitalismi-ideologian mukaan puhetyöläistä kohdellaan niin kuin huoraa, tai paremminkin niin kuin ilmaista huoraa.

Muutenkin positiiviset sanottavat olivat Sir Internetiltä kovin vähissä. Pohjapalkat nykäistään alta pois, mitään ei saa myytyä kuitenkaankoskaan, esimiehet hengittävät niskaan jos juot lasin vettä ja koettavat ilmeisesti kaikkialla kuseskella hirveällä paineella molempiin silmiin kaikkia alaisiaan. Parisataa eurozkia kuussa on aika perustienestit.
Toki firma vikittelee opiskelijoita sillä, että kesätyöpaikan varmistaakseen työt voi aloittaa jo opiskelun lomassa viidentoista tunnin viikkotahdilla. Veikkaisin hivenen sensuuntaista ajatusta taustakieroiluksi, että sopimukset siinä vaiheessa tehdään esmes määräaikaisiksi koko kesän loppuun, jolloin ei voikaan ottaa lopputiliä kun homma käy kyrpäisemään. Hihhii, ja lisäksi toki ilmoitus koko työpaikoista oli pistetty vasta, kun kaikki järjelliset kesätyöt oli käytännössä menneet jo paremmille taneleille. Ziinähän se töitä vaille jäänyt epätoivoinen opiskelija vielä viimeisiä onnettomia hommia etsii kustantaakseen moraalittomat kesärellestyksensä, ja katso! siellä se yksi paikka kimmeltää, ooo, vaikuttaapas hirveän mukavalta ja palkkakin 1000-2000 kuussa?

No niin. TL;DR versiona siis MediaPex on mitä ilmeisimmin helvetin paskaa enkä halua sinne töihin, minkä myöskin hivenen kohteliaammin, olkoonkin että asiaankuuluvan happamin sanankääntein ilmaisin sankarille, joka minua kolme päivää koetti ensin tavoitella. Ei siinä sitten mitään.

Joka tapauksessa tämä kaikki johti siihen, että tänään

FFFFUUUUUUUUUUUU -

"HEI MEDIAPEXISTÄ TÄÄLLÄ SOITELLAAN. Asutko vielä siellä Vaahersalossa? Ai olet jo sieltä kartanosta muuttanut omille teille. [insert hellyyttävän tekopirteää moi oon sun lapsuudenystävä eksie muka muista niitä onnellisia kesiä -settiä] Kuule nyt on sellainen päässyt käymään, että ne ja ne edut jotka oli tarkoitettu teille olikin menneet jollekin toiselle, ja nyt hyvityksenä saisit tässä tällaisen tarjouksen että [scheissea Apu-lehdestä hintaan 0,0000001 euroa vuosituhannessa ja kaupanpäälleilmaisesta rannekello-metronomi-avaruustukikohta-partaterästä!!11!4!!fgsfds!!!]

Mumisin siinä sitten perus huoh no vanhempiin voisi vaikka mieluummin ottaa yhteyttä ja niitäkään ei varmaan kamalasti innosta -jutskaria. Töksäisi aika tiukkaan, että no nämä edut meni sinulta nyt sitten tässä, kiittimoi.

Ja niinjoo, mikä tää kartanojuttu oli? Joo, se oli iso talo ja tämä yllälinkitetyn blogin Rötösherra tykkää ehkä hieman stalkkailla. Ah kun markkinointi on kiwaa, tiedätsä mitä mä teen suihkussa? Kysy toki MeedioPexiltä.

Kunpa tästä alkaisi vuosisadan trollisota. En nyt oikein tiedä, pitääkö ne siellä Mustaa Puhelinluetteloa, jonka kansissa on murhasigilejä ja välissä niiden lukemattomien tuskaansa kirkuvien sieluparkojen numerot, jotka ovat arvon pexiä joskus tölväisseet, ja joille sitten erikseen palkatut työntekijät soittaa mahdollisimman häiritseviä puheluita. Ei varmaan, mutta ei minulle silti ole koskaan ennen tähän numeroon puhelinmyyjät soitelleet, ja pieni paranoia on aina piristys harmaaseen arkeen, eiksjeh?
Kuvitelkaa Anonymous, jolla on puhelinnumeroja.
Aivan saatanasti puhelinnumeroja.

Sinun puhelinnumerosi.
Voittoa K/E?

Kulinaristinen tupla-ZOMG

& metsästäjä lähestyy kohdettaan norsukivääri olalla, hellekypärä päättäväisyydestä purukuminvärisenä

Prickle-Prickle, Discord 6, 3176

ZOMG tein äärettömän valtaisan onnistuneita pannukakkuja, srsly en ole ehkä millään elämän osa-alueella onnistunut ikinä niin hyvin koskaan kuin noiden pannukakkujen paistamisessa. Koska pannukakku on suhteellinen käsite, nämä oli sellaisia niin kuin lettuja, paistinpannulla, mutta leivinjauhetta sotkin ja sellaisia pannukakunpaksuisia hirmuisan nättejä ja optimaalisen makeita väkersin niistä. Uskomatonta. En vieläkään uskalla katsoa astiaan johon ne laitoin, koska olen varma että ne ovat kadonneet omaan loistavuuteensa.

Tein samalla myös ZOMG soijarouhekastiketta, joka sekin onnistui laajasti yli odotusten ja oli siis peräti enemmän kuin syötävää. Siinä oli tomaattia ja sieniä ja mitäliecremefraichea omnom.
Mainittakoon, että olen näissä hommissa jokseenkin vammautunut, vallan nätisti poikamiesstereotypian alle loksahtava mahdollisimman epäruoanlaittajavaisa yksilö, joka varsinkin kouluruoan lisäksi pärjää tonnikalanuudelilinjalla viikkoja, oikeastaan lähinnä leivälläkin. Tämä oli siis ehkä neljäs kerta kun olen ihan itselleni oikeaa ruokaa käynyt väsäämään, ei se oo kaikille niin helppoa ja olen niin käpy että joskus poltan maailman pohjaan vaikka vaan istuisin dataamassa.
Erehdyin kuitenkin perjantaina taas ostamaan currymajoneesimaustettua tonnikalaa ja jälleen jouduin kohtaamaan kasvoista kasvoihin sen kiistämättömän tosiseikan, että YYYYYYHELVETTI SE ON PAHAA. Jostain syystä jokin napsahti ja päätin, ettei pysty syömään ihminen sitä vaan voisi ehkä kehitellä vaihtoehtoista asiaa, sitä paitsi vielä jollain tavalla, mieluummin useammalla, järkevää sellaista.
Keksin senkin oivan järjestelyn, että viikonloppuisin aina keittelen vallan homona ruokaa, jota sitten muutamia päiviä voi aina puputtaa onnessaan ilman sen suurempaa vaivannäköä kuin mikrotus. Joka päivähän lämmintä ruokaa ei kotona enää tarvitse, se on vaan ihankivaa plussaa.

Ja nyt rakennan ansan matikankirjalleni, joka on ollut kateissa kai viikon. Ajattelin ripotella kerroksen vehnäjauhoja lattialle, jotta näkisin, missä se on yön aikana liikkunut. Houkuttimeksi pistän vesikipon yhteen nurkkaan, ellei se pääse juomaan vaikka suihkun lattialle (vessan ovi kiinni) ja varmaan toiseen kuppiin mielenrauhani, tykkää sitä syödä käsittääkseni. Ikkunan voisi jättää raolleen, koska se ehkä aistii vedon ja pyrkii sitä kautta ulkoilmaan. Mutta olenkin kaivanut ikkunalautaan kaksi metriä syvän kuopan ja peittänyt sen oksilla ja lehdillä, ja sinne se putoaa.

Didn't see this one coming

Oh wait, yes I did. Yeah, thanks Eris.

Prickle-Prickle, Chaos 59, 3176

Tämä kuuluisa postmiittidepressio näköjään tarvitsisi ehkä sen puolitodellisessa horteessa vietetyn muutaman tunnin paluumatkan, jonka aikana asioihin ehtii jossainmäärin hajoilla sen verran, ettei perillä tarvitse sen suuremmin muuta kuin kopsahtaa suihkun kautta koisimaan. Rautateitä pitkin sitä tavallaan rullaatirullaa kokonaan toiselle todellisuuden tasolle, ja sitten taas jostain pöllölandiatripiltä takaisin Mundanian yöuntavaativille äidinkielenportfoliokaduille - Parikkalan aseman vaihto on se konkreettinen portaali, jonka jälkeen miitinjälkeinen hajotusolotila on neutralisoitunut vain lähinnäyleensäväsyneeksi, ja lähinnäyleensäväsymyshän lähtee yöunilla jotta niks naks.

Tällä kertaa parsakaalit ovat kuitenkin minun kirjahyllyssäni, ja on vaarallista sotkea todellisuuksia tällä tapaa keskenään. Ei ole oikeasti, mutta voisi olla - miitata nyt kotikaupungissaan? Hah.

Olipas joka tapauksessa vallan psykedeelislystikästä menoa itse mööttääntyminen. Parilla nenäverenvuodolla, yhdellä vähäsen särkyneellä polvella ja muutamilla mustelmilla tietääkseni kaiken kaikkiaan selvittiin noin fyysisten vammojen osalta - lähinnä kai seurausta jostain kukkulankuninkaasta ynnä muutenvaanpainimisesta parkkipaikalla, plus sen kumollaanolevan sängyn ja seinän väliin änkäytymisestä mitä kaikki aina halusi harrastaa, vaikka siellä on fengshuivirrat aivan persiillään.
Maailmaneeppisin peli tämä 1000 tyhjää valkoista paperia, ainakin Robot Unicorn Attackin jälkeen ehk. Aaaaalways/I wanna be with you/and make-believe with you/and live in harmony harmony oh lawd!!!
Harkitsen ehkä vähäsen nyt kyllä tuosta patjalinnasta luopumista, taas turjake levinnyt eteiseen ja keittiöön saakka ja kyllähän se jossainmäärin aina vaivannäköä vaatii kyhätä kasaan. Leviämisaktiviteettia harrastivat myös teeroiskeet lattioille, seiniin ja kattoon, jonne on jämähtänyt näköjään jäädäkseen myös the gravity-defying teepussi. Pahoinpitelin sen Paintilla ja sain ihkutuslapasia PD:n foorumilla wheee. Tiskialtaassa on sukka.

Ai, juu. Voisi toisinaan vaikka olla kaivamatta tietentahtoen verta nenästään tietyillä elämän osa-alueilla, mutta BLOOD FOR THE BLOOD GOD ANGST FOR HIS ANGST THRONE, I guess.
(Olennaisimmaksi tekijäksi on oikeastaan kehittynyt asioiden tunteminen ylipäänsä - ei sitä musiikkiakaan kuunnellessa niin välitä, onko kappale duuri- vai mollivoittoinen, jos se toimii. (Ja kyllä, voin vetää hatusta täysin naurettavasti ihan eri asioihin liittyviä, korkeintaan teoreettisina korulauseina toimivia vertauskuvia ja väittää, että jutut menee niiden mukaan, koska olen sillätapaa vähäsen jänis.))

Joka tapauksessa kanavoin nyt ehkä juttuja rakentavampiin juttuihin tai esimerkiksi taas nukkumusta harkitsen. Shpongle voisi hallita maailmaa, slackslack ja off to Narnia brb.

Yllätä minut, Eris!

aka kolmenkymmenen päivän experimentaatioinen juttu koskien pseudo-uskoa

Setting Orange, Chaos 55, 3176

Sellainen randomi-ihminen kuin Terry Esau on kirjoittanut kirjan siitä, kuinka hän kuukauden ajan aloittaa jokaisen päivän hihkaisemalla "Surprise me, God!" ja tarkkailee sitten, kuinka usko Jumalaan vaikuttaa hänen arkeensa.
Innoittuneena tästä on joukko diskopalloja, myöskin minä, päättänyt kokeilla vastaavaa oman armahan jumaluutensa, Eris "hirvittävä jumalperse" Discordian kanssa. Pointtina on ehkä lähinnä seurata apofenian, huomattavasti seksikkäämmällä disko-slangilla viitosten lain, toimintaa ihmismielessä - kaikkea täysin Erisiin liittyvää alkaa tapahtua kun häneen uskoo, koska olemattomiakin yhteyksiä väkisinkin löytää. Koehenkilöiden todistuksista kai aikoi jokusankari kasata pdf-kirjan henkeen "lälläspöö mun jumalapa toimii ihan yhtä hyvin".

Useimmat diskordianistithan eivät usko Erisiin, ihan vain koska tietävät, että tämä kyrpii häntä suunnattomasti. Erityisen lujaa uskoa ei syvälleuponnut agnostikko tai ylipäänsä kukaan ehdi näin pikaisesti tietenkään itselleen väkertää, mutta vähän on kuitenkin jotain, eh? Ja yrittänyttä ei laiteta.

Ei, vaikka kyseessä on naurettavuuksiin asti kostonhaluinen, hirvittävän kärttyisä ja tikaria povessaan piilotteleva sekasorron, mölinän ja riitojen jumalatar. (Yhden hengen öh kontrolliryhmä lupautui invokeeraamaan Erisin sijaan Charles Mansonia, tosin tarkemmin ajateltuna ero ei ole suuren suuri.)
Potentiaalisen jännästi toki alkaa, koska huomenna on myös iih mun synttärit. Ja kansainvälinen lintsauspäivä myöskin. Tämä on kyllä vähän huijausta, koska pointtina oli arki, mutta lol yksi päivä.

*Vetää syvään henkeä*

Bring it on, bitch.

(Haluaisin myös huomauttaa, että Tim Minchin, tämä hirveä mies, on sekä äärettämästi hauskempi, söpömpi että pällimpi kuin minä todennäköisesti koskaan elinaikanani kykenen olemaan. Tämän lisäksi kajalitasapainokin toimii - teillä on siis täysin paikkani täyttävä, jopa ylittävä sijainen, kun tämä kolmenkymmenen päivän valtaisa erehdys koituu väistämättömäksi tuhokseni. Veikkaan, että Kasinonsaari uppoaa noin viikon kuluessa.)




"... With FUCK-OFF PLASMA GUNS!"
Murmaavin wirn ikinä.

Olkaatte varoitettuja

Runeberg oli jo aika kulunut juttu kuitenkin, joten sinänsä aiheellista keksiä jo uusi liputettava naama.
Itse luomistyö alkoi spontaanisti, kun erinäiset sankarit roudasivat tuon kierrätyskeskuksesta alun perin hovimestaritarkoitukseen löytäneensä hirvittävän kauniin ukkelin kämpillemme. Aikani lattialla tukehtumispisteessä kierittyäni koitti jatkosuunnitelmienpunomishetki, olihan selvää, ettei noin jumalallista olentoa sopinut sittenkään alentaa vaivaiseksi hovimestariksi. Sulevi-nimi oli kuvaannollisesti suorastaan kirjoitettuna kankeammanpuoleisen ystävämme naamaan, tästä olimme kaikki yhtä mieltä. Asu hahmottui nopeasti - "Jos kuitenkin otettaisiin tuo munasuoja pois sen naamasta" - ja kämppiksen kitara kaulassaan nököttävää Sulevia hartaan räkätyksen vallassa katsoessamme teimme sen, mikä luonnollisesti välttämätöntä oli. Perustimme, öö, bändin.

Promootiokiertue on vasta alkanut, mutta tästä nimestä kuulemme vielä. Yhtä paljon kuin valitettavasti.

Päivän muut aiheet, lolemt. Aikamatkailin supersankarilusikalla juu-u. <3.
Ja tein oikein hienon innovaation, jota pakastimen puutteessa laajemminkin voisi lopputalven hyödyntää: appelsiinimehutölkin kiikuttaminen jääkaappiin illalla oli ylivoimaisen haastava tehtävä, joten ongelmanratkaisun perusteisiin perehtyneenä päädyin askartelemaan vaihtelevista lattiallakuljeskelevista violetista satiininauhoista ja hakaneuloista jutun, jolla se roikkui yön ikkunasta.
Tämähän pysyvämpänä ratkaisuna ehkä siitä huono olisi, että jos sen suuremmin alan kanankoipia ja jäätelöpaketteja ulkoseinällä säilyttämään, a) suojakelit ja loljokukevät on vähän yhyy ja b) varikset tulee kuitenkin kohta mässäämään kaikki juttuni. Niinpä varsinainen innovaatio tässä oli, että laitan ulos katiskahärpäkkeen ja sinne kaikkea hienoa, ja sitten katiskaan lentää variksia, ja minulla ei ehkä ole pakastunutta ruokaa mutta lemmikkivariksia jotka on tosi söpöjä.

Whenever I start feeling sick...

... I just stop being sick, and be awesome instead. True story.

Prickle-Prickle, Chaos 19, 3176

Ja ei, ei se tuon vaikeampaa sitten ollutkaan. Kiitos, öö, vesiapina Albertille suunnattoman kätevistä neuvoista. :P Olen ihan täysin aivan terve, lukuunottamatta sitä, että jostain aivosähköhäiriöstä johtuen siivoan huonettani. Ehkä se menee ohi, ennen kuin tartun *hrrrrr* imuriin, esimerkiksi. Saa myös nähdä, mitä toinen toistaan kiehtovampia elämän- ja ennen kaikkea kuolemanmuotoja sänkyjen, mattojen ja tuon valtaisan patjamajantekeleen alla lurkkiikaan.

Taidehistorian ykköskurssi, jonka loistoisasta matkapäiväkirjatehtävästä olen saattanut joskus joillekin esimerkiksi hieman avautua, meni näin sivumennen sanoen kategoriaan Ongelmat, Jotka Ratkaisevat Itsensä. En nimittäin sitä ikinä saanut valmiiksi, mutta kas, enpä olisi ehtinytkään sitä palauttaa - opettajat antoivat numeron jo, kuulemma lätkäisivät nelosen "puuttuvien kohtien" kohdalle, koskeivät jaksaneet odottaa että jokainen palauttaisi ja korjaisi kaikki osionsa. Kun kokeesta sain sen seiska puolen, onkin mielenkiintoista miettiä, millä logiikalla kurssiarvosanaksikin se seiska sitten muototutui. Ei se nyt ehkä sinällään kauhean voittoisaa ole, mutta tuotanoin, ei siis olisi ollut lainkaan välttämätöntä tehdä syyslukukauden aikana ehkä eniten työtä teettäneen aineen osalta *mitään* muuta kuin se yksi kämäinen koe, ja silti olisi esimerkiksi kasin voinut saada? Ja kaikki se kollektiivinen matkis-angst, valvotut yöt, Facebook-tukiryhmät ja yhyy nyyh turhautuminen lähes ylivoimaisen vastustajan edessä? Minua on petetty! Ehkä se oli jotain communality through extreme traumatizing -settiä sit.

Radio Free Discordia on jossain määrin toiminnassa taas. Sieltä tulee tällä hetkellä lähinnä kakkaa, Devoa sekä kokeellistaranskalaista pornopikseleistäkertovaa trancea. Myös himmeää joiku-dreampoppia. Että voitte sitten taas miettiä miten pitkään tässä ihminen terveenä pysyy (voin kertoa, vitamiineja ei tällaista varten ole kehitetty).

Vanha ystävä muisti kirjeellä, hi. Pitääpäs ehkä Joensuussa käydä esimerkiksi wanhojen hyvien aikojen muistoksi.
Plus argh kirjeistä puheenollen, olen maailman huonoin ikinä vastaamaan niihin ajoissa. Neljä pitäisi siis nyt ainakin saada viimeisteltyä ja postilaatikkoon heivattua. Vetoan matkapäiväkirjaan, joka minua sinnikkäästi iäisyyksiä on vainonnut! Tästä kirjeisiin kohdistuneesta näennäisestä ignore -toiminnosta huolimatta en suinkaan epäarvosta, päin vastoin suuresti anti-epäarvostan sekä teistä tykkään. Niin.

Also, oonks mää muka passiivis-aggressiivinen? Enpäs ole yhtään passiivis-aggressiivinen koskaan. Enemmänkin näennäisaggressiivinen, vai haluutsä turpaan, ja ehkä kyllä myös olen vähän passiivis-aggressiivinen, mutta vain vähän. Jos joku sanoo että paljon, niin palataanpas aiheeseen jäädytettypartavaahtotörppö-postiluukku-kombinaatio, ja sitten hymyillään söpösti.
Ei sillä, että olisin kenenkään postiluukusta jäädytetyn partaavaahtotörpön koskaanvielä tyrkännyt. Ehen. Mutta siis olin sanomassa, että vaikka olisinkin, niin motiivinani olisi hypoteettisten kaunojen sijaan lähes puhtaasti se paljon puhuttu for the lulz, ja siksi tahtoisinkin korjata olevani pikemminkin assiivis-paggressiivinen.
Välillä mietin, millä perusteella olen oikeutettu laskemaan suomen kielen kielitaitojeni joukkoon. Onneks auttava klingoni korvaa.

Laattapiste collection

Boomtime, Chaos 17, 3176

No niin! Ja nyt ehdotuksia, mitä tehdä kuumehoureessa, muuta kun kiskoa buranaa naamariin, runoilla ja sienipisteuuässää katsella! Hienosti ratokseni purjoilin koko viime yön, harvinaisen lystikäs tapa olemassaoloa viettää kieltämättä, mutta ehkä silti sanoisin että mukavampiakin on keksitty. Plus aikas korkea kuume tosiaanvissiin nousi, kun alkoi näkökentässä jo kaikkea sinne kuulumatonta välkyskellä. Muumeja en edes nähnyt, niin kuin Panu pienenä, vaan jotain tylsiä värejä ja valoja vain. ; _ ;
Lasan ja Antin voittoisa pelastuspartio sentään toi hirvittävän kasan lääkityksiä, ja nyt lähes tolkuissani mietin, uskaltaisinko jotain syödäkin vai menisinkö takaisin nukkumaan. Party party.

Mistä puheenollen, kuka naapureista keksi, että bileet sunnuntaina tähän aikaan olisi loistoisa ajatus? Yhyy olkaa hiljaa.

And now for something completely different.

Jotainjotain ja päivämääräkin väärä

Setting Orange, Chaos 15, 3176

On kyllä hirvittävän huono tuo äänestys sivupalkissa. Mutta minua on turha syyttää mistään, otin vaikutteita elokuvasta, joka lisäksi on aaawsomeinta mitä varmaan ikinä olen katsonut. Shortbus, bitches! Katsokaa se, tai älkää, mutta siinä on paljon pornoa. Plus maailman söpöimmät henkilöt ja uskomattomat kaikki.

Äh. Hirveästi kaikkea kirjoittaisin, mutta kun nyt en ole ihan varma ketkä tätä lukevat, niin enpäs. Ei ole kovin mones kerta kun tältä kannalta vaivaudun miettimään, mutta ihan juuri nyt on niin paljon muutenkinsekavaa ajateltavaa, etten jaksa kovin pitkällisesti kenellekään alkaa purkamaan juttuja joita intternetissä potentiaalisesti runoilisin. Ihastelkaa siis iltanne/aamunne/vapaavalintaisenmuunne kuluksi harvinaislaatuisen itsesensuurin mustaa mwahahaenpäskerro-mötikkää:

Ehkä perustan vielä yhden salablogin. Aika pointitonta kyllä kirjoittaa blogia jos ei kerran tahdo että ihmiset sitä lukee, though, tai siis eikö se silloin ole enemmän Henkilökohtainen Päiväkirja tai muuta neiteilyä? Sillipurkki alkaa kuiten/muutenkin olla vähäsen fail. Tai no, se nyt osittain myös johtuu siitä enimmäkseen ettei minulla ole ihan aikaa kirjoittaa niin paljon kuin huvittaisi - rasittavaa kohellusta tekstini ovat toki enimmäkseenaina olleet, mutta nykyisellään ne jäävät pintapuolisiksi jopa rasittavan kohelluksen mittapuulla.

Sen sijaan jos siirrytte osoitteeseen http://sillipukki.blogpot.com/ , löydätte (jostain minulle hyvin pitkälti käsittämättömästä syystä) varsin kauniisti teemaan liittyviä loistavuuksia! Sinne voitte mennä sielunne pelastamaan vaikka.

Pitäisi

Prickle-Prickle, Chaos 4, 3176 (Tättärää!)

a) mennä nukkumaan 
b) väkertää taidehistoriaa 

-> arvatkaa mitä? En! 

Jumituinpas hissiin muutamiksi minuuteiksi huomatakseni, että vieläkään en ahtaista paikoista vailla ulospääsyä oikein pidä. Ei ollut erityisenkään hilpakkaa mietiskellä, kuinka pitkään kestäisi että joku sangare paikalle saapuisi oven avaamaan. Se oli hieno havainto, koska nyt tiedän vastaisuudessakin välttää kyseisenlaisuuksia, tai vaihtoehtoisesti soveltaa siedätyshoitoa. Suuri elämys, ja silleen. Renklaamalla aikani sain napit sitten toimimaan jee.  

Päivän muut aiheet jaa. Ihmiset on söpöjä, on ne vaan, vaikka yritänkin aina kiivaasti väittää vastaista. Ei toki ihan yhtä söpöjä kuin vaikka pterodaktyylit, mutta melkein samoilla linjoilla kuitenkin (minkä lisäksi niillä on lentoliskoihin nähden tiettyjä olemassaoloon liittyviä etuja). Sitä paitsi Warjomaa tyksi Principian käännöksenalusta hip hip hahaa -> tällaista tämä, mikäli jotakuta nyt nuo ensimmäiset vaatimattomat sivut kiinnostavat niin. Siinä näette suunnattoman hienosti Paintin ja Open Officen Xmen-porukkaa vastaavat supervoimat (tai BearforceYkköstä), joiden jälkeä kyllä parannan ehkä jossain välissä. Vähän esmes nyt se yksi leima vielä englanniksi, mutta muuten äärimmäisen luova copypastan soveltaminen on osoittautunut tieksi voittoon noiden pällifonttien kanssa. Leipäteksti tosin Verdanana pysyköön, elämmehän lähes nykyaikaa ja minä jaksa uusia fontteja alkaa rakentamaan.  

Uudenvuodenmiitin jälkeen kirjoitin taas juttuja. Ha, tiesin. 
Nurinkurista kyllä, minun kohdallani ehkä Taikkari tarkemmin tarkasteltuna toimii vähän kuin A Softer Worldissa.
Ehkä se kuitenkin siitä ennen pitkää, jasitäpaitsi aina voi seikkailla muualla etsimässä haikeuksia ja hajotusta kun ei kerran kelpaa, ni. Kirjoitanpas kuitenkin tunnetilanarkomaniasta toiste pidemmin.  

Haluaisin nyt oikeastaan mennä nukkumaan, mutta kun siivosin patjalinnaa joka pitää imuroida ja kasasin siispä johdonmukaisesti kaikki tavarat pyramidiksi sängylle, niin pitäisi nähdä ältsisti vaivaa. Yhtä seikkailua tämä eläminen kyllä.