Itse luomistyö alkoi spontaanisti, kun erinäiset sankarit roudasivat tuon kierrätyskeskuksesta alun perin hovimestaritarkoitukseen löytäneensä hirvittävän kauniin ukkelin kämpillemme. Aikani lattialla tukehtumispisteessä kierittyäni koitti jatkosuunnitelmienpunomishetki, olihan selvää, ettei noin jumalallista olentoa sopinut sittenkään alentaa vaivaiseksi hovimestariksi. Sulevi-nimi oli kuvaannollisesti suorastaan kirjoitettuna kankeammanpuoleisen ystävämme naamaan, tästä olimme kaikki yhtä mieltä. Asu hahmottui nopeasti - "Jos kuitenkin otettaisiin tuo munasuoja pois sen naamasta" - ja kämppiksen kitara kaulassaan nököttävää Sulevia hartaan räkätyksen vallassa katsoessamme teimme sen, mikä luonnollisesti välttämätöntä oli. Perustimme, öö, bändin.
Promootiokiertue on vasta alkanut, mutta tästä nimestä kuulemme vielä. Yhtä paljon kuin valitettavasti.
Päivän muut aiheet, lolemt. Aikamatkailin supersankarilusikalla juu-u. <3.
Ja tein oikein hienon innovaation, jota pakastimen puutteessa laajemminkin voisi lopputalven hyödyntää: appelsiinimehutölkin kiikuttaminen jääkaappiin illalla oli ylivoimaisen haastava tehtävä, joten ongelmanratkaisun perusteisiin perehtyneenä päädyin askartelemaan vaihtelevista lattiallakuljeskelevista violetista satiininauhoista ja hakaneuloista jutun, jolla se roikkui yön ikkunasta.
Tämähän pysyvämpänä ratkaisuna ehkä siitä huono olisi, että jos sen suuremmin alan kanankoipia ja jäätelöpaketteja ulkoseinällä säilyttämään, a) suojakelit ja loljokukevät on vähän yhyy ja b) varikset tulee kuitenkin kohta mässäämään kaikki juttuni. Niinpä varsinainen innovaatio tässä oli, että laitan ulos katiskahärpäkkeen ja sinne kaikkea hienoa, ja sitten katiskaan lentää variksia, ja minulla ei ehkä ole pakastunutta ruokaa mutta lemmikkivariksia jotka on tosi söpöjä.
1 kommentti:
Oma bändi ois ihan jees! soittaa ei osaa mut laulaa jotakin lähtee kurkusta :D
Lähetä kommentti