tiistai 16. marraskuuta 2010

JA MITÄS HUPAISAA TÄNÄÄN

 Setting Orange, Aftermath 28, 3176

1. Sellainen kutina perseessä, spesifimmin ilmaistuna oikeastaan sellaisia verenpurkaumia jaloissa, että verihiutaleet viipottanee taas jossain ihan muualla kuin missä olisi kivaa ja mukavaa. Seuraavien verikokeiden tuloksiin asti voitte kenota mahdollisia arvoja sekä eräänlaisena lisänumerona sitä, joudunko tällä kertaa osastolle vaiko vain syömään taas prednisonia niin että repeää riemu sekä mahalaukku. Olisipa ihan helvetin siistiä jos elämä tässä jossain vaiheessa lakkaisi pyörimästä pelkästään verikokeiden tulosten, jatkuvan tuskan & huolen ynnä mahakivun ympärillä.

(AGHDGAGHHH ei vieläkään gastroskopiaa, tietäisi edes varmasti, että mahaa tosiaan näyhertää pelkkä gastriitti. Joka nyt ei välttis kovin tehokkaasti parane edellämainitun kortikosteroidin nykyistenkään annosten hellässä syleilyssä, muttei kuitenkaan merkitsisi väistämätöntä kuolemaa!!1, toisin kuin erinäiset harvinaisemmat, samoilla oireilla varustetut tilat, jotka nyt vain sattuvat väkisinkin hipsimään mieleen tässä viikkojen rauhallisesti eteenpäin rullatessa.)

Klik klik jos ei näe. En kyllä edes ihan voittoriviä saa, sentään.

2. Taloyhtiön kokoustajat ilmeisesti kokoustivat, että putkiremontti olisi jeppistä, ja näin ollen tammi-helmikuun ajan on armas Källi Kommuunimme asuinkelvoton. Tämähän tarkoittaa parhaassa tapauksessa sitä, että voimme järjestää toiset tuparit, koska muutamme jonnekin toisaalle pysyvästi edestakaispaskailun välttämiseksi. Todennäköisempää kuitenkin on, että a) minä olen kuitenkin silloinkin vain osastolla letkuissa ja störbäkkeissä ja b) loput kommuunisteista nukkuvat Pikku Kakkosen puistossa veneiden alla, koska unohdimme hakea asuntoa tai sellaista ei kukaan avulias sielu tahtonut vuokrailla.
Odotamme jännityksellä.

3.  Oikeastaan vähän turhaa maksimoitsea kurjuutta selittämällä siitä kaikille koko ajan. Ajattelin että parantaisi fiilistä tai vaikka lieventäisi ahdistusta jos avautuisin siitä, mutta sen sijaan maailma onkin yllättäen edelleen persiistä, minkä lisäksi kaikkia välittömässä lähiympäristössä majailevia/oleilevia myös hajottaa äärettömästi kun en pysty kuin selittämään paskaa.
Aloitan siis uuden positiivisen kristallidelfiinivaloenergia-elämäntavan  järjestelmälliset, tarkkaan harkitut sekä kerrassaan hyiset kostotoimenpiteet universiumia kohtaan.

WE WILL MARCH ON A ROAD OF BONES

Aloitan närsimällä muropaketista pelkästään paremmanmakuiset, siis jogurtilla päällystetyt murot.

4 kommenttia:

Jasmin kirjoitti...

Lähinnä terveisiä sinun verihiutaleille, että mitä paskaa?

Asuntopulmaanne saattoi myös löytyä ratkaisu;
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135261632318.jpeg

Eivaan, kaikki sympatiat ja tsemppiä ja ihan hirmuisena jaksamista. Tärkeämys <3

Salka kirjoitti...

Mitään lohtua en osaa sanoa mutta toivon että nopeasti selviäisi mikä mahassa kaivertaa. Itse oon vetänyt vuosia prednisonia, annokset on välillä aika hurjia mutta siinä rinnalla sitten on pysyvä mahalääkitys ettei se kaiverra reikiä. Sitä en tajuu miks ne ei ota sulta sitä gastroa ku mulle sitä taas oikein tyrkytetään pari kertaa vuodessa. Voishan sitä lääkärille sanoa että pää hajoo kohta jos ei saa selvyyttä. Tai siis elä nyt hermostu mulle, olet varmaan jo tuon tehnytkin. Kunhan yritän keksiä jotain helpotusta...

Reikall kirjoitti...

Kiitoksia teille. <3 (Hammaslääkäriaikakin pitäisi muuten varata kuulemma. No ehkä sitten vuodenvaihteessa tosiaan.)

Varmaan siksi eivät ole vielä jaksaneet tähystellä, että syöpäisemmät mahassa asustavat pökäleet (ja mahahaavakin, vaikkei kovin vaarallinen olekaan) ovat hirveän harvinaisia näin nuorena ja oireiden perusteella sopii kuvaan siis lähinnä tuo gastriitti. Plus jos verihiutaleet on alhaalla, sitäkään ei oikeastaan voi edes tehdä.
Minullakin on mahalääkkeet gastriitin takia nyt, mutta kun se ei ota parantuakseen lainkaan ja viime aikoina on lähinnä pahentunut, vaikka lääkeannostakin pudotettiin.

Tänään siis sain taas lääkäriin yhteyden ja lupasi tehdä lähetteen tähystykseen. Hetken aikaa siis vielä päähajoilua, mutta ehkä tämä nyt vähitellen tästä.

P.S. vuosia prednisonia kuulostaa hirmukarmealta. :/ Minulla on vain nämä muutamat viikot nyt ollut, kuudestakymmenestä vähitellen kahteenkymmeneen milligrammaan, ja tässäkin jo menee elimistö ja psyyke jokseenkin rikki. Huhhuh jos vuosia on pitänyt sinun tätä kakkaa jaksaa. :(

Salka kirjoitti...

Niin. Mä olin siis 15 vee kun eka mahahaava ilmiinty... En mä haluu maalailla mtn mutta jos ne vaan kuvaa niin hyvä ois sekin poissulkea niin et turhaan joudu sitä miettimään muun ohella. Ja onhan se gastriittikin inhottava, onneks saat siihen lääkkeet.

Juu, kakkaa se on... Mullakii 60mg menee aina infektion iskiessä pari kolme viikkoa, siitä sitten laskevin annoksin kunnes saavutetaan perustaso joka vaihtelee sitten muiden sairauksien takia 40-10 välillä. Tällä hetkellä vedän sitä persutasoa, 20mg. Ei sitä jaksiskaan muuten mutta elo on niin mukavaa kuitenkin etten ny viitti heittää pillereitä pyttyynkään...