torstai 11. marraskuuta 2010

Taasjotain tätä

Prickle-Prickle, Aftermath 22, 3176

Ensin ilmoitusluontoinen asia. En ole vieläkään päässyt oikein yli siitä, että Liechensteinin hallitsijan nimi kokonaisuudessaan on joku Johannes "Hans" Adam II Ferdinand Aloys Josef Maria Marko d'Aviano Pius von und zu Liechtenstein. Joo okei, aateliset tykkää pitkistä monimutkaisista nimistä ja tuo on ihan siisti (no varsinkin söpöä kun pelkkä von ei riitä vaan pitää lisätä und zu), mutta Josef Maria.

Mitäs persettä, Liechenstein?
Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että kyseessä on maailman loistoisin valtio ehk ikinä, ja sinne on joskus tehtävä pyhiinvaellus tai sentapainen ikään kuin.

No mutta näyttääkö tämä jannu muutenkaan aivan terveeltä? Hymy on ihan hivenen häiritsevä. Siinä miettii että ai saatana jätkät, olen joku kuningas ja lisäksi Josef Maria.

Seuraavaksi piti päivitellä vointia ja kaikkea tällaista, niinpä niin. Kaikki on edelleen vähän hämyä enkä nuku mitenkään merkittävän paljon välttämättä öisin, mutta syön vähemmän kortisonia ja näkökenttä esmes siis pysyy jotakuinkin paikallaan. Verihiutaleetkaan ei hetkeen ole laskeneet mitenkään merkittävästi, sadantuhannen yläpuolella heittelevät, mikä on ihan pätevää jo vaikkei normialarajaan yletäkään.

Sen sijaan mahaan sattuu edelleen eri julmetusti! Sitäkään ei ole tutkittu enempää, koska menee kortisonin sivuvaikutusten piikkiin nätisti hemaisevasti noin. Haluaisin edelleen ehkä gastroskopian siksikin että lapset tykkää oksentaa jne.
Sen sijaan sain taas lisää lääkkeitä, kalsiumlisää tällä kertaa koska näillä kortisonimäärillä on teräsbetoniluustonikin kohta entistä teräsbetonia. Hajottaa kun menee koko ajan vain rahaa niin saatanallisesti ja öbnöbnö, sentään nämä maistuu raikkaan sitruunaiselta sokerilta, vähän kuin karkkia söisi. Karkkia jota tölkillinen maksoi sen parikymppiä ja joka ei ole edes kovin maukasta eikä muutenkaan mielekästä. No mutta päätä joka tapauksessa kuvataan lisää taas ensi viikolla (koska onhan sekin aika mukavaa), tällä kertaa leukaa jonka luussa on eräänlainen kyhmynomainen muodostuma. Joka siis periaatteessa on saattanut olla siinä aina ennenkin, ihan vain rauhanomaisena kyhmynä kyhmystellen. Jopa toivottavasti.

Tässä eräänä hetkenä oli muuten uskomattoman hieno fiilis, tuntui että mihinkään ei merkittävästi sattunut ja etten lisäksi varmaan ole kuolemassakaan mihinkään randomsyöpään joka näkertää minua sisältäkäsin hyvää vauhtia ilman että huomaankaan. No mutta se meni ohi.
 Mitäs muuta. Joo. Ei tämä tästä kirjoittamalla miksikään parane. Tämän tekstipohjaisen verbaalioksennuksen teille tarjosi Herbertina Merrique V & Itkelmäorkesteri Kakkakuu

Ei kommentteja: