Hei taas

Boomtime, Aftermath 65, 3174

Jaksanpa melkein taas vaihteeksi päivittää tätä, katsokaa ja ihmetelkää!
Niinpä. Ihmeellistä.

Ää, en ole vieläkään hakenut RKTL:n kaikuluotaajan paikkaa, piti aikoja sitten kirjoittaa se, mutta ehkä jonkinlainen joulurauha on suotavissa työnantajillekin. Niinpä joudutte kärvistelemään piinaavassa jännityksessä ilman huisin hauskoja nokkeluuksiani. *Köhkröhöm* Sen sijaan rikon tässä kirjesalaisuutta vielä vähän, koska toinenkin Timo vastasi, tällä kertaa (lahnaton) lahnahenkilö.

Hei
Kiitoksia kiinnostavasta ja hyvin perustellusta työpaikkahakemuksesta. Valittaen minun on todettava, että me emme kasvata ollenkaan lahnoja. Joten sinulla ei mahdollisuutta päästä toteuttamaan elämäntehtävääsi Köyliössä. Talvella ei meillä ole mahdollisuus tarjota muutakaan työtä, mutta kesällä voisi olla mahdollisuus päästä hoitamaan taimenia.

Hauskaa joulua blogin merkeissä!

Timo Junnila
Toimitusjohtaja

Hih. Kohottaa yllättävän paljon uskoani ihmiskuntaan, että osataan ottaa huumorilla asioita.

Miitti oli mainio ja miitin jälkeen alakulotti, mutta nyt ei juuri ja niin. Puintitopicista voivat kiinnostuneet ihmiset & goblinoidit sekä yleisesti sairaalloisen häiriintyneet stalkkaajat käydä lukemassa kaiken, mitä julkisuuteen päästetään, kuten pähkinöitä.
Mitäköhän muuta mainitsemisen arvoista olisin tällä välin ehtinyt tehdä. Äh, ehkä tyydyn nyt toivottamaan teille kaikille oikein mainiota murmelinpäivää ja mitä ikinä nyt vietättekään (joulu lienee aika vahva veikkaus). Pitäkää hauskaa ja tehkää lumilinnoja.

Punk on pop tai jotain

Pungenday, Aftermath 56, 3174

Angst, enää ei ole papista kuulunut mitään, vaikka lähetin keskiviikkona vastauksen. Uutta terrorismia on ilmaantumassa myöskin aika pian. :P

Hyvä hra Timo Huttunen,

Pyydän mitä vilpittömimmin anteeksi viivästystä. Olen hakenut töitä vuodesta 1823 asti, koska muuten en saisi työttömyystukia, eikä kukaan ole vielä kertaakaan vastannut. En siis huomannut viestiä ennen kuin äskettäin viikoittaisia ananaksen salakuljetuksen tiimoilla liikkuvia sähköposteja tarkistaessani. Olen suuresti ilahtunut vastauksestanne ja siitä, että ette vaadi työnhakijoiltanne turhaa musiikillista osaamista vaan nimenomaan sitä synnynnäistä lahjakkuutta, jota minunkin sieluni suorastaan räiskyy.

Minuun voi ottaa yhteyttä soittamalla numeroon [numeroni], mieluiten kellonaikojen 03:30 ja 05:23 välillä, koska numero ei missään nimessä kuulu ärsyttävälle naapurilleni, joka kuorsaa aivan liian kovaa eikä muutenkaan ansaitse yöunia. Eikä myöskään eksälleni, joka vaati ehdottomasti koiran itselleen, vaikka minä olin kasvattanut sen pennusta asti. Se oli kamalaa.

Käytän puheluissani koodikieltä, koska olen melko varma siitä, että ne nauhoitetaan hallituksen tai ainakin skientologien toimesta, joten toivon ettette ihmettele kun kysyn, onko Jukalla edelleen lainassa se Diablo II, jota en ikinä pelannut läpi.
Tähän vastauksen tulisi olla "Kahdeksastoista kesäkuuta palsternakat uivat ohi."
Tämän jälkeen totean jotain sen suuntaista kuin "Vai niin, vai niin. En olisi siitä ringettemailasta uskonut."
Sen pitäisi hämmentää kuulijoita sen verran, että kanttorin virasta puhuminen kuulostaa sekin Niiden korviin salakieleltä, ja toivon mukaan Ne eivät ymmärrä todellisia tarkoitusperiäni. Siis kanttorin virkaa. Jos Ne saisivat sen selville, kaikki olisi menetetty, jopa vuohet.

Kiittäen,

paavi Herbertina Merrique V

Eilen oli RuskaPunk, tai ei oikeasti ollut, mutta kaikki mikä tapahtuu Sulkavalla ja liittyy punkiin on RuskaPunk. Lähdettiin sinne päivän varoitusajalla kun bongasin julisteen aamupäivästä kaupungilla (syksyllä ne ilmestyivät kaduille vasta kun itse tapahtuma oli ohitse, että ihan edistystä).
On ne nämä pienet punkfestarit aika mainioita, ja tällä kertaa siellä oli jopa ihmisiä niin paljon että moshpitissä oli melkein mahdollisuus saada turpaan ja das polizeihundkin vaivautui vähäksi aikaa paikalle. Tulipa nähtyä myös Kakka-hätä 77, jonka keikka toissavuoden Ilosaaressa jäi väliin, koska punkkarinturjakkeet soittivat ehkä 20 minuuttia ja lähtivät ryyppäämään vähän ennen kuin ilmaannuimme paikalle. Joka tapauksessa hieno bändi.

Seuraava festari näköpiirissä on luultavasti Frostbite 6.-7. helmikuuta, jonne on ainakin tulossa Arch Enemy, ehdottomasti yksi bändeistä jotka tahtoisin livenä nähdä. Angela Gossow on pirun kova jätkä vaikkei jätkä olekaan.
Ja kerrottiinpa jopa että Mayhem olisi saapumassa paikalle, sanoisinko että aika eeppistä. Okei, enää niidenkään keikalla tuskin lentelee sianpäitä, kannatan enemmän Burzumia ja Deadkin on tätä nykyä kovasti nimensä mukainen, mutta hitto, Mayhem kuitenkin. (Moshpit!)

Punkaharjulla on, historiallista kyllä, tapahtunut roolipelaamista. Myrskyn aika on ihan hyvä peruspeli vasta-alkajille ja lisäksi kaikkia untuvikkoropettajia on hetioitis varoitettava Mike Pohjolasta. Koulun välitunneista ja turhuuksista ajan soveltaminen on toki vähän hankalaa, mutta onneksi mahdollisuus on kasaantua aina välillä myös ihmisten luo, vaikka viikonloput olen kyllä aika usein nykyään jossain huishelvetissä.
Tämän lisäksi miittaantumista on jo ensi viikonloppuna ja sittenhän koittaa joululoma ja mikäs sen hauskempaa, voi sitten vaikka nukkua. (Niinpä niin.)

(Ai, ja välillä alakulottaa, kiitos olemassaolosta.)

Tht osa 3 & Warjolinnan Juhlat

Boomtime, Aftermath 50, 3174

Toijalassa oli varsin jännähköä, Citadels on hassu peli ja ihmiset on pop. Tapahtui muun muassa pipareilua, omenoiden heittelyä asvalttiin (ei nurmikolle) ja piilosen leikkiä pimeässä metsässä lievien loukkaantumisien kustannuksella. Onnea myöskin Soulille sekä Ranmothille, jotka ajautuivat kumppareiksi (enkä edes sanonut Ranma! Tästä palvelusta olet velkaa Suomen rautatieverkoston, danke schön).

Hain kanttoriksi ja minulle vastattiin kerrankin. Elämä on elämisen arvoista.

Hyvä Kärkölän seurakunta,

En voinut olla huomaamatta ilmoitustanne avoimesta kanttorin virasta mahdollisia työpaikkoja selaillessani; ilmoititte ottavanne myös 'epäpätevät' kanttorit huomioon hakijoiden joukossa, ja tajusin oitis, että tässä olisi tilaisuuteni vakuuttaa ainakin Teidän seurakuntanne jäsenet musikaalisesta lahjakkuudestani. Minulla on myös kokemusta seurakunnalle työskentelystä muun muassa lasten kerhonohjaajana, ja uskon, että tulisin hyvin toimeen työtovereideni kanssa. Voitte kysyä suosituksia melkein-kaimaltani pastori Herpertti Makkoselta Piojärven seurakunnasta.

'Epäpätevä' on tosiaankin syytä minun tapauksessani laittaa lainausmerkkeihin huolimatta siitä, etten ole koskaan musiikkia opiskellut, sillä vaatimattomasti ilmaistuna minulla on luultavasti absoluuttinen sävelkorva. Nuotteja en osaa lukea yhtään, mutta olen kahdesti laulanut Singstarissa Ace of Spadesin ja molemmilla kerroilla peli totesi, että tulevaisuuteni laulajana on 'toiveikas'. Kerran yritin myös Rick Astleyn kappaletta Never Gonna Let You Down, mutta ääniala oli kertakaikkiaan epäsopiva minun persoonalliseen tyyliini, joten päädyin heidän mukaansa 'amatööriksi'. Tämä ei kuitenkaan lannistanut minua, vaan seuraavana mahdollisena viikonloppuna lauloin koko lauantai-illan läheisimmässä karaokebaarissa CMX:n Kultanaamiota, ja vain noin 85% muista asiakkaista liukeni paikalta ennen viidettä kertaani mikrofonin ääressä. Tämä vahvisti entisestään uskoani siihen, että minussa piilee epätavallisia musiikillisia lahjoja.

En ole ikinä soittanut urkuja, mutta isovanhemmillani oli piano ja usein pienenä teippasin koskettimiin lappuja, joissa luki numeroita, ja kirjasin ylös itse keksimiäni sävelmiä. Olen siis aina ollut myös erittäin luova ja uskon, että voisin melkeinpä tarjota sävellyksiäni virsikirjan seuraavaan painokseen sopivien tekstien kanssa.
Itse asiassa minussa on myös runoilijan vikaa. Tässä näyte sanoitustyöstäni:
"Lapset ovat lahja Herralta ja elämän rikkaus/mutta Herra sanoo ettei rikkaus tee onnelliseksi/pitäisikö meidän kyseenalaistaa hänen sanansa ja(tai) lakata lisääntymästä kuin kanit?/Olen liian heikko etsimään vastauksia itse ja minun on turvauduttava siihen, että Herra pitää sanansa ja pelastun kaikesta huolimatta/sillä isoäitini on varmasti kovin yksinäinen Taivaassa kun kaikki muut joutuvat Helvettiin/vaikka toisaalta hänkin joi melkoisesti viinaa joten ehkä hänkin on siellä/armoa armoa armoaaa." Melodia on melko monimutkainen, se kulkee suunnilleen tyyliin tittittididittittittittiiiditidididiidii -tittittittittidiidittittittittiitittididitti - diidiittiidiidiididiittidiittiitidittidittitittitididididiididiiditiididit. (En pistä tähän loppuja, sillä sähköpostiani tarkkaillaan ja epäilen, että teoksiani on plagioitu aiemminkin; muun muassa Finlandia-hymni kuulosti heti alusta epäilyttävän tutulta, vaikken tahdokaan nyt syytellä ketään.)
Kerran löysin myös muuan käytävältä flyygelin ja tökin hetken sen koskettimia, joten varmaankaan urkujen omaksuminen ei tuota minulle hankaluuksia. Nokkahuilua osaan soittaa ainakin, jos vain kolme ensimmäistä reikää lasketaan mukaan ja se alapuolella oleva on peitetty teipillä. Sellaiset ikivihreät hitit kuin Ostakaa makkaraa luonnistuvat siis erittäinkin suvereenisti.

Vaaditte työnhakijoilta myös voimassaolevaa rikosrekisteriotetta. Juuri tällä hetkellä minulla ei sellaista ole lähettää, sillä muuan tapaus on käsittelyssä, mutta tahtoisin kysyä puhtaasti teoreettiselta pohjalta ja akateemisesta mielenkiinnosta, kuinka mahtanette suhtautua henkilöön, joka on tuomittu tuhopoltoista kahteen otteeseen, ja kerran asetettu syyteharkintaan vastaavista rikoksista. Tuomiot olisivat olleet korkeintaan kaksi vuotta eikä mitään merkittäviä omaisuusvahinkoja olisi sattunut, sillä sytytyspalat eivät juuri toimi märkinä. Tämän kuvitteellisen henkilön rikosrekisteri siis sisältäisi myös erinäisiä hassuja yhteensattumia sen suhteen, ettei alibia löytynyt kahdelle illalle, joina kyseisen ihmisen kotiseudulta on kadonnut vuohia. Paljon vuohia.

Tässä työhakemukseni luultavasti oli, ja toivottavasti otatte huomioon myös loistokkaan virkani Erisin apostolien nimittämänä paavina. Yhteydenottoa innokkaasti odottaen,

paavi Herbertina Merrique V

Ja vastaus kaikessa eeppisyydessään kuuluu näin:

Hyvä Herbertina,

hakemuksenne on mielenkiintoinen ja varmasti huomioitava sijaisuuden täyttöprosessissa. Jäin kuitenkin kaipaamaan yhteystietojanne, mielelläni juttelisin kanssanne puhelimessa. Uskon että juuri teidän kaltaisenne kirkkomuusikot ovat sitä, mitä kirkkomme kaipaa.

Kiitollisena,

kirkkoherra Timo Huttunen

Go Timo, pelasti päivän! ;P Selkeästi hyvä ihminen. Taidan vastata, että olen ikävä kyllä mykkä. Samalla voin ilmoittaa, että myös krematoriotyöntekijän paikka otetaan vastaan.

Työnhakijaterroristit, osa 2

Hyvä hra Köyliön Kalanviljely,

Vaikken löytänytkään missään ilmoitusta avoimista työpaikoista juuri tällä hetkellä, haluaisin lähestyä Teitä kysyäkseni, onko yrityksenne parissa kenties tilaa yhdelle työntekijälle, tai kenties työharjoittelijalle. Kokemukseni kalanviljelyn alalla on vielä suhteellisen puutteellista enkä omaa juuri minkäänlaisia koulutuksia alalle, mutta uskon silti, että minulla olisi yrityksellenne jotain tarjottavaa. Olen aina tullut hyvin toimeen eläinten kanssa ja etenkin vesi on nuoruudestani lähtien kiehtonut minua suuresti, ja viime kuukausien aikana olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kalanviljely on minun ammattini.

Minä pidän lahnoista.
Minä TODELLA pidän lahnoista.

Tämä kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun olin paremman puutteessa työharjoittelussa Enonkosken Riista- ja kalantutkimuslaitoksella, jossa viljellään pääasiassa istutettavia nieriöitä. Koin työn ensi alkuun jokseenkin tylsäksi; toimenkuvaani kuului kalojen siirtely isompiin altaisiin, niiden laskeminen yksitellen näin tehdessäni, ruokinta-automaattien tarkistus, lattioiden ja tyhjien altaiden pesu sekä vastaavat pienehköt askareet.

Joka tapauksessa suuri käännekohta tapahtui, kun eräänä päivänä pääsin nieriäaltaiden luota pihalle, jolla kasvatettiin myös muita kaloja muutamissa altaissa. Yksi näistä altaista sisälsi lahnoja.
Minuun tekivät oitis suunnattoman, salaperäisen vaikutuksen tuon kalan uskomattoman kaunis hopeinen sävy, sen lituskaiset muodot ja tummien selkäevien luoma kontrasti tuota neitseellistä hopean sävyä vasten. Muutama lahnoista oli myös hieman pronssiin, kenties kupariin vivahtava, mutta niihin en tuntenut vastaavaa vetoa. Vannon Teille vilpittömästi, mikäli paikalla ei olisi seissyt yksi kalantutkijoista, olisin sillä sekunnilla loikannut altaaseen ja tunnustanut näille jumalaisille olennoille kuolemattoman rakkauteni. Ymmärsin kuitenkin sydäntäsärkevänä oivalluksena, että tarinamme tulisi olemaan kuin käänteinen versio vanhasta kansansadusta, pienen merenneidon tarinasta; niin paljon kuin ikinä himoitisisinkin tuota elämää kala-altaassa noiden sulokkaiden ilmestysten parissa, en koskaan pystyisi täysin sopeutumaan niiden yhteiskunnan mystisiin kuvioihin. Minulla ei ollut kiduksia, ja ymmärsin, että se on elämäni pääasiallinen tragedia.

En kuitenkaan lannistunut, vaan päätin, että mikäli en voisi olla osa lahnojen elämää, voisin ainakin tehdä kaikkeni sen eteen, että jokainen Suomessa viljeltävä lahna olisi niin onnellinen kuin ikinä mahdollista. Istuisin altaiden vierellä yöt ja päivät, valvoisin niiden unta ja hyväilisin niiden tummia selkäeviä, hopeisia kylkiä, jos yksikään niistä soisi minulle sen armollisen hyväksynnän osoituksen, että uiskentelisi lähelle vedenpintaa ja antaisi minun katsella sen suomujen kimallusta.

Tämä on minun elämäntehtäväni. Minun on pakko päästä kaitsemaan juuri tätä kalalajia. Niinpä haluaisin ennen tarkempia tietoja kysyä Teiltä: viljelettekö Te lahnoja?

Ystävällisin terveisin,
paavi Herbertina Merrique V

Työnhakijaterroristit, osa 1

Setting Orange, Aftermath 43, 3174

Woohoo! Kuten tuosta ah-niin-eeppisestä laivasta näkee, minä onnistuin räpiköimään NaNon läpi ja en edes vihaa sitä ihan kokonaan, toisin kuin päähenkilö. Voin nyt myös lähetellä sitä kiinnostuneille ihmisille sekä goblinoideille kun sellaista menin lupaamaan, jos kannettavani messenger sattuu siihen suostumaan (mikä on aina vähän lottoamista), ja sähköpostillakin tietenkin voisi onnistua. Nyt sitten palaan elämään, tai sinnepäin.

NaNon takia Serlalle lähettämäni kirjeen innoittamana ajattelin alkaa hakea töihin. Ensimmäiseksi uhriksi valikoitui Lappeenrannan terveyskeskuksen hammaslääkärin paikka.

Hyvä hra ylihammaslääkäri,

Lähestyn Teitä ilmoittamaanne terveyskeskushammaslääkärin virkaa koskien.
Voisin ohjeidenne mukaan lähettää Teille postitse ansioluettelon sekä hakemukseni ja kaikki mahdolliset kelpoisuustodistukset, jotka osoittavat, että todella olen oikea henkilö tähän työhön. En kuitenkaan tee sitä, koska mielestäni sähköposti on huomattavasti näitä vanhanaikaisia lähestymistapoja tehokkaampi, innovatiivisempi ja kertakaikkiaan modernimpi viestinnän väline. Tämä kuvastaa myös hyvin luonnettani ja sitä, miksi olen vakaasti sitä mieltä, että tekisitte suuren erehdyksen, mikäli jättäisitte minut palkkaamatta; suhtaudun nykyaikaiseen teknologiaan intohimoisesti ja haluaisin nähdä myös hammaslääkärien vihdoin murtautuvan vanhojen peilien ja porakoneiden kahleista. Oikeastaan olen toiminut niin sanotusti osapäiväisenä keksijänä ja kehitellyt muun muassa tuolin, johon kuuluvat eräänlaiset käsiraudat estämään potilaita kiemurtelemasta - tämä johtuu pari vuotta sitten tapahtuneesta välikohtauksesta, jonka en soisi toistuvan.
Eräs asiakkaani oli itse asiassa viisaudenhampaan poiston yhteydessä niin kauhuissaan, että oli jo lähteä paikalta pois vaikka oli maksanutkin hoidosta. Puudutus ja kaikenlainen rauhoittelu olivat hänelle yhtä tyhjän kanssa, mutta onneksi saavutin nopeasti tilanteen herruuden. Yritin tietysti kaikkeni vakuuttaakseni hänet siitä, että hän olisi muutaman päivän sisällä täysin kunnossa, elleivät ikenet tulehtuisi ja alkaisi märkiä. Hän kuitenkin yritti siitä huolimatta kiittää kohteliaasti ja poistua paikalta, jolloin muistin nurkassa pölyttyvän vanhan lampun. Siinä oli useita metrejä turhaa johtoa, jonka leikkasin poikki ja sidoin potilaan jalkojen ympärille. Saatuani hänet ensin kampitettua lattialle nostin hänet tuoliin - hän taisi olla hieman pökerryksissä, hänen leukansa osui tuolinkulmaan melko ikävästi ja puudutusainetta saattoi olla liikaa - ja sidoin hänet juurikin käsistä kiinni tuoliini. Loppuoperaatio sujui hienosti, potilas ei yrittänytkään panna vastaan, vaan sain hampaat poistettua ongelmitta. Sattui kuitenkin hassu pieni sattuma - hänen viisaudenhampaansa olivat vielä osittain puhkeamatta enkä oikein erottanut niitä, joten poistin häneltä alhaa vasemmalta väärän hampaan. Nykyään hän voi kuitenkin mainiosti ja on siirtynyt jo kunnallisen mielenterveyshuollon piiriin.

Yllä mainittu esimerkki kuvastanee hyvin kykyäni sopeutua yllättäviinkin tilanteisiin, sekä erinomaisia vuorovaikutustaitoja myös hankalampien potilaiden kanssa. Minulla on kokemusta myös vankilaolosuhteista, ei tosin lääkärinä vaan itse asiakkaana, minkä lasken ehdottomasti positiiviseksi asiaksi aggressiivisten tai muuten vain omituisten potilaiden hoidossa. Minulle menneisyyden vähemmän mieluisatkin kokemukset ovat voimavara, jota haluan työssäni päästä hyödyntämään niin hyvin kuin ikinä mahdollista. Itse asiassa uravalintaani ovat edistäneet eniten lapsuudestani mieleen jääneet traumat, jotka aiheutuivat banaaninmakuisen fluoritahnan liiallisesta käytöstä paikallisen hammashoitolan toimesta. Olin kerran myös lähellä tukehtua lahnanruotoon, mikä aiheutti minulle kurkkuun hyvin ikäviä haavaumia, jotka tulehtuessaan omalta osaltaan sytyttivät kipinän: "Minä tahdon parantaa ihmisten hampaita, nieluja, kurkkuja!"

Hampaiden hoito on siis minulle enemmän kuin pelkkä työ, jolla elätän itseni paremman puutteessa. Se on minulle henkireikä, tapa toteuttaa itseäni ja uusia ideoitani, joita sokeat kollegani eivät osaa edes kuvitella. Itse asiassa voisin ilomielin ottaa vastaan molemmat hammaslääkärin paikat, sillä uskon että uusien keksintöjeni ja korkean ongelmanratkaisukykyni ansiosta potilaiden käsittelyaika lyhenee huomattavasti, jonot nopeutuvat ja myös kunnan kallisarvoisia verovaroja säästyy. Tekisin myös erittäin mielelläni ylitöitä, sillä potilaat ovat elämäni pääasiallinen suola ja se olo, joka minut valtaa kun tartun poraan tai vaikka vain fluoritablettipurkkiin, on jotain aivan uskomattoman taivaallista, lähes ekstaasiin vivahtavaa onnea. Tätä työtä olen syntynyt tekemään, ja uskon, että myös Te tulette sen huomaamaan, mikäli päätätte antaa minulle mahdollisuuden.

Yhteydenottoa sähköpostitse tai puhelimen välityksellä innokkaasti odottaen,

paavi Herbertina Merrique V

Ai, ja sain copypastaa ja Paint-laiskuutta törkeästi hyväksikäyttäen aikaan tällaisia juttuja kun pyydettiin, pitäisi varmaan tehdä vähän informatiivisempiakin tapauksia, jos saisin nyt vaikka sen Principian ensin suomennettua. Se on sentään edistynyt. (Miksi ihmeessä tuo yksi on noin knääpiö? No ei se mitään, Erisin badass-look korvaa kaiken! (edittiä - ja nyt se yksikään ei ole enää edes knääpiö, jee.)