Minulla on hieno uusi sarjakuva. Se raiskaa filosofiaa ja uskontoa tai ehkä elämää ylipäänsäkin, vähän kuin Kaaosperhoset tekisi, jos sitä kukaan jaksaisi ikinä päivittää. Ja se tekee sen Paintilla (oliko yllätys).Sarjakuvan nimi olisi kai Nihilists & Dogshit, mutta se tuo liikaa mieleen jonkunihmeen Cyanide and Happinessin, joten ehkä toisen joskus keksin. Näitä nyt olen kyllä aika monta väkertänyt mutta faktahan toki on että ne kaikki muut stripit ovat auttamattomasti aivan paskoja, joten en kyllä vielä mitään muuta pistä. Tämähän sen sijaan ei ole paska. Lainkaan.
Päivä oli fyysiseltä kannalta suhteellisen karmeaa kuraa. Eilen terveystarkastuksessa totesi tätönen notta yllätys, kaikki tänääntännetulevat rokotetaan, enkä sitten nähnyt syytä vastaankaan pistää erityisemmin. Siinä määrin vähän kiinnostaa sikainfluenssa etten kyllä mitään ylimääräisvaivaa olisi nähnyt piikin saadakseni, mutta kun nyt kerran terkkaria huvitti tökkiä, niin mikäs siinä. Seurauksena sitten tänään käsivarsi varsin pirun kipeä, mikä nyt ei niinkään haittaisi jos kipu ei suoraan siitä säteilisi niskaan, ja kuumettakin tänäänvasta koulussa nousi ja önnönnöö. Sinänsä vähän arveluttaa välitön hyötysuhde myöskin, että jos suoja siinä parissa viikossa muodostuu, niin enköhän ehdi itse taudinkin kuitenkin ihan hyvin vielä hankkimaankin. Yhyy.
Toinen hieno vaikkakin negatiivissävytteinen kuriositeetti elämässä on mielenkiintoinen tapa, jonka olen jotenkin itselleni kehittänyt viime aikoina. Herään keskivertoyönä ehkä viidesti ilman mitään järkevää syytä hämärään tunteeseen, että jossain pitäisi nyt olla. Tämä selittyisi stressillä ja muulla vastaavalla oikein nätisti if it weren’t for the fact that minulla ei kyllä erityisemmin stressiä ole. Tekemistä toki välillä yli oman tarpeen, mutta ei se minusta kyllä ikinä ennenkään ole tuollaista aiheuttanut. Plus hassunen unihalvaus yhtenä tuollaisena yönä sattui, eikä se itse asiassa ollut lainkaan niin kiinnostava kuin edellinen, vaan jälkeenpäinkin muisteltuna hiton ahdistava lähinnä. Mutta inspiroiduin.
Toisaalta insomniansekainen kuumehourailu on ajatuksenkulun kannalta ehkä yksi kaikkien aikojen suosikkitiloistani. Ei se binomikaavojen käyttöä ja polynomin tekijöihinjakamista helpota, mutta hitto, kaikki muu on yhtä naurettavanhimmeän antitodellisuuspaskan ilotulitusta. Monia muitahan tosin lähinnä suunnattomasti hajottaa seurassani kyseisenlaisina hetkinä aikaa viettää. Missä, voi missä on Emmi silloin kun tarvitsee kollektiivisen hysterian tuomaa, öh, turvaatjsp?
… Viereisessä lukiossa. Onko tämä nyt laitaa. Asia, joka nykyisestä päivittäisestä sosiaalisesta verkostosta uupuu, on juuri sellainen ultimateviharakkaushivemindersuhde, jossa vartin hiljaisuuden jälkeen molemmat facepalmaavat samaan aikaan, a koska tietää mitä b aikoo sanoa ja b koska arvaa että a tietää jo. (Mutta ah, toisaalta en kyllä usko että kukaan toinen ne saappaat pystyisikään täyttämään. I mean, se apassi tunki niiden pohjallisten alle pienen valtion verran nastoja ja laavavirtaa.)
Joka tapauksessa suunnattomasti olen hyödyntänyt tätä tajunnantilaa Discordia! –kampanjaa suunnitellessani. Kolme sanaa, ystäväiseni, kolme sanaa: pikakelauksella liikkuvia intiaaneja.
Aika riittämättömät kolme sanaa.
Mutta siitä tulee hieno peli, ja jos joku joululoman tienoilla tännepäin esmes jaksaa suunnata niin saattaa joutua mukaan jos ei ole varovainen. Siinä kai Westboron baptistikirkon johtajan pää hieman särkyy kaikkeen siihen vihaan ja janttari päättää Norton Toiseksi julistautua äärimmäisen johdonmukaisen päättelyketjun lopuksi. Illuminatus, tuo eeppispälli salaliitto joka maailmassa oikeasti Järjestystä pitää, ihanvainsemisti tökkää dislike-nappia, koska keisarimme alkaa hirveän hilpeänä varsin eriskummallisia yhteiskuntaehdotelmia ajaa. Norton katoaa, tättärää, mediakohu laantuu ja kaikki on pian taas kurissa ja järjestyksessä nätisti.
Pelaajahahmot, jotka siis ovat Illuminatuksen riveihin soluttautuneita Erisin eliittiagentteja, saavat tehtäväkseen pelastaa keisari salaliiton kynsistä ja muiluttaa turvaan, koska diskordianisteista median ja Yleisen Mielipiteen reaktio seinähullun keisarin mölinään oli kohtuullisen pop. Tästä ajaudutaankin luonnollisesti Himalajan alle louhittuun subtrooppiseen palleroon, jota kansoittavat Illuminatuksen aivopesemät intiaanit, joilla on sellainen hauska virus että kauhean nopeasti puhuvatliikkuvat ja ennen pitkää kupsahtavat. Sitten kyllä myös julmetusti kaikkea muuta tapahtuu yllättäenpyllättäen.
Also, Lazatoth lainasi vaatteitani ja kuokki Taikkarin pikkujoulut Kimboreita semicossaten. Voiton määrä oli lähinnä suunnaton.
3 kommenttia:
Tähän aivopieruun ei voi muuta sanoa, kuin Lasa on yhtä ruma kuin aina... Olenkin miettinyt, että koska löydät taas paintin, ja siinähän se,haa!
On muuten totta, että välillä kun herää, niin miettii että nyt pitäisi olla jossain muualla. Olisinkin vaikka heti, jos se ei olisi se hiton intin punkka josta herään :P
Blaa, olisin myös jygelin jälkeisellä viikolla kyllä siellä kärsiyttämässä yhteiskuntaa, mutta tuo hiton valtion kirouslaitos on päättänyt tehdä minusta edes siedettävän ja joten kuten esittelykelpoinen johtajan juuri tuolloin, just. Uuden vuoden jälkeen olen sitten vapautettu pitkälle lomalle, mutta HAA! Kaikki ovatkin skolessa tai töissä, ärrärr avautuminen ja muuta rumaa ;)
On se nyt kyllä vähän kauniimpi tuossa kuin aina. Rintojen virkaa toimittaneet klementiinit olivat murmaava yksityiskohta, jota kuvat eivät tuo esille!
No hitto, menee hankgalaksi pelauttaminen nyt kun selvästi diskordiakampanja olisi kuitenkin tyylikkäämpi morganoituna. :P Mutta no, jos pelaajia löytyy niin voin sen toistekin pelauttaa tai ihan uudenkin keksiä joskus olosuhteiden ollessa suotuisammat.
(Aina voi tulla Taikkariin hengailemaan uudenvuoden jälkeen, on siellä ihan semihauskat bileet. :D Siitä voisi seurata katastrofielokuvaan ainekset!)
Voit myös tulla Artemiaan tutustumaan, kun mehän päätettiin että tulet sinne teatteriteknikko-opiskelijaksi inttisi jälkeen.
Lähetä kommentti