Dear Universe:

I am a Cosmic Schmuck.

Pungenday, Aftermath 66, 3175

Robert Anton IhQRaXuPoXXu Wilson, eräässä *mahdollisesti hivenen* pilvipökkelöisessä videossaan, toteaa seuraavaa:

"The more often you realize you've been thinking or acting like a Cosmic Schmuck, the less of a Cosmic Schmuck you become. On the other hand, if you never, never, never suspect you might be thinking or acting like a Cosmic Schmuck, you will remain a Cosmic Schmuck for the REST OF YOUR LIFE."

Now, no one wants to remain a COSMIC SCHMUCK, amirite? Ei kuulosta lainkaan mediaseksikkäältä, ja kaikki ihmisarvoksi nimitettävä tunnetusti määritellään puhtaasti mediaseksikkyyslukemien perusteella. Jotain on siis tehtävä! MINÄ en aio olla mikään... mikään kosminen pökiö!

Jotta voisi kohtalaisen oivaltavasti arvioida, milloin itse kenenkin käytös lähentelee kosmista pökiöyttä, täytynee ensin kokonaisuudessaan hahmottaa, mitä luonnehdinta oikein tarkoittaa. Schmuck itsessään kuvaa amerikanenglannissa sietämätöntä typerystä; kyseiseen kieleen sana ilmaantui jiddišin kyrpää merkitsevästä sanasta, joka puolestaan saattaa juontaa juurensa slovenian sanaan šmok, typerys tai hyväuskoinen urpo. Cosmic taasen luonnollisesti viittaa valtaisaan mittakaavaan, käsittämättömyyteen. Olen siis käsittämättömän valtaisan typerä hyväuskoinen sietämätön urpokyrpä.

Cool shit.

However, tuo ei ilmaise aivan kaikkea, mitä RAW käsitteellään haki. Hän pyrki suuren osan elämästään herättämään maailman niinsanotusti täydellisen agnostismin valtaan, tilaan, jossa ihmisolento kyseenalaistaa käytännössä aivan kaiken - Cosmic Schmuck tarkoittaa myös henkilöä, joka ylläpitää ehdotonta varmuutta omista näkemyksistään. Kaikki edellä listatut ominaisuudet juontavat juurensa tähän ihmiskunnan helmasyntiin. Koska me kaikki lienemme jatkuvasti ehdottoman varmoja monista asioista (minulla on kädet, ruoho on vihreää, YouTube Poop on hauskaa (!?), Minä Olen Oikeassa), pätee kosminen pökiöys meihin kaikkiin, jatkuvasti. Jos taas tajuamme ja myönnämme pökiöytemme, saavutamme toisinaan mahdollisesti hieman vähemmänpökiön tajunnantilan.
Ei, Wilson ei ollut täysi apassi: jos naamavärkkiin sattuu, kun MysteeriJanttari X lätkäisi baarijakkaran sen läpi, merkitsee kyseisen jakkaran mahdollinen olemassaolemattomuus suunnilleen yhtä paljon kuin kaverisi yritys helpottaa tuskaasi tunkemalla äärimaskuliinisen mansikkadaquirinsa jääpalat sieraimiisi. Ruoho näyttää vihreältä; ruohon vihreys on riittävän todellista, eikä vaikuta kovinkaan monen maailmanjärjestykseen erityisen olennaisesti.

Miksi sitten vaivata asialla päätään? Minun todellisuustunnelissani on ihan kivaa. Jos ruoho on tarpeeksi vihreää, minä olen tarpeeksi oikeassa!
          /



Frankly, my dear: koska se tekee sinusta entistä suuremman käsittämättömän valtaisan typerän hyväuskoisen sietämättömän urpokyrvän?

/

Niin.
Mutta kuinka toimii yhteiskunta ilman mielipiteitä, yhyy bawww angst, jos kukaan ei kerran voi uskoa olevansa oikeassa?
Ei toimikaan. Ehdottomien totuuksien olemassaolon kieltäminen ei tarkoita, etteikö ihmisten olisi syytä omata näkemyksiä ja mielipiteitä. Mutta mikäli ihmiset näitä näkemyksiä ajaessaan tiedostavat niiden suhteellisuuden, pysähtyvät miettimään, käyttäytyvätkö he mahdollisesti kosmisten pökiöiden tavoin ja voisivatko he mahdollisesti olla väärässä - tättärää! Saatamme saavuttaa tilan, jossa ihmiset eivät väittele ollakseen oikeassa, vaan ratkaistakseen ongelman. Ehdottomasti Oikeassa Olemisen virtuaalipeniksenpidennysarvon eliminoiminen saattaisi esimerkiksi tehdä kaikkien elämästä kivempaa. Uskommeko ideologioihin niiden sisältämien ideoiden vuoksi - vai ideoihin, koska ne ovat osa ideologiaamme?

"A belief is just a thought you keep having; a conclusion is simply where you stopped thinking."

(Neljältä aamuyöstä on vaikea sanoa, onko tämä postaus yksi eniten vai vähiten järkeenkäyvistä tässä blogissa ikinä. Kertokaa toki jos jaksatte. Luulisin ainakin että noin puolet olennaisasioista unohdin, mutta nyt menen nukkumaan!)