perjantai 14. marraskuuta 2008

Lakatkaa kuolemasta hitto vieköön

Pungenday, Aftermath 26, 3174

Helvetti. Toinen kolmessa päivässä. Way to go, Punkaharju.

Kathairein

Minä ruostun taas - raudanlujana sateessa
mustat pilvet siroina tikareina taivaalta
vaalenevat hurmaavaan hukkumisen sävyyn
eikä karmiinin hiljenevä virta lämmitä
kun haudan harmaalle ovat kantaneet ruusuja
vain pakkasen lasiset kädet
Piirtävät graniittiin sen mitä kukaan
ei muista tuntea Kukaan
ei muista kuka on lähtenyt
Kuljen läpi kuoleman lehdot sillat
mikä kivisistä nimistä on sinun
Me odotamme ja
odotamme
eikä mitään tapahdu ennen
kuin ei ole mitään
Miksi odottaa


Sellaista. Kirjoitin tuon ihan vain tekemisen puutteessa englanninkokeen jälkeen, seuraavalla välitunnilla sain tietää että se onkin äkisti Jannelle jonka sukunimeä en muista ja joka tappoi itsensä tänään. Kuinka hurmaavaa.
En minä mitenkään paras ystävänsä ollut, itse asiassa hän oli yksi niistä jotka vielä kasilla jaksoivat aukoa päätään gootteilustani yms. mutta tuli sitä kuitenkin sen verran samoissa harkoissa käytyä että kyllä me lopulta toimeen tultiin ihan hyvin. Ei sitten vissiin enää.
Huokaus. Ja keskiviikkona entinen koulunkäyntiavustaja, joka ajoi päin rekkaa. Hämäriä muistikuvia ala-asteajoilta vain, mutta kuitenkin.

(Runoa koetin korjailla sitä seuraavalla tunnilla paremmin tapaukseen liittyväksi, mutta heitin mokoman paperiläpyskän roskikseen ja suunnilleen tällaisena se jäi kuitenkin muistiin. Eli oikeastaan se ei kerro tästä, vaan sattui vain samalle päivälle.)

Älkää kuolko, ihmiset, jooko? Se on epäkohteliasta. :/

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Just niin. Itsensä murhaaminen on epäkohteliasta toisia kohtaan. Olen aivan samaa mieltä, ja siinä on yksi syy miksen ole tehnyt itsemurhaa. Ei saa olla itsekäs. Ja muutenkin, miksi pitäisi tappaa itsensä? Kuoleehan ihminen kuitenkin, ei sitä tarvitse erikseen tehdä. Ties mitä mielenkiintoista elämä voi vielä viskata nenän eteen. Mitä turhia tappamaan itsensä sitä ennen? Jos tappaa itsensä kohtaamiensa vaikeuksien takia, niin sitä voisi kutsua silloin pelkuriksi. Suoraan sanoen. Jokaisella pitäisi löytyä rohkeutta ratkaista omat ongelmansa. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu!

Henkilö, joka ei enää harkitse itsemurhaa ja joka tunnetaan Riisissä Féowyninä.

Anonyymi kirjoitti...

Sillä lailla sitä ihmiset lähtevät jäähyväisiä jättämättä ja jättävät meidät jättämään jäähyväisiä.

Minä palvon runosi gootillisia kuvia. Kauhistus kumminkin, tuollaisia yhteensattumia.

Minä en tiedä tiedätkö sinä kuka minä olen joka täällä kirjoitan. Me nähtiin Tammiitissa ja istuttiin esitellessä vierekkäin, ja Ranma oli luonani Saunamiitissä. Jos vaaleanpunainen ei satu sinua silmiin, niin tule katsomaan minun blogiani kanssa. Se on uusi ja vielä aika ujo. Viihdyn omassasi.

Aemilia

Cara kirjoitti...

Itsemurha on vaikeaa. Tai siis, minä en kuvittelisikaan tekeväni itsemurhaa ikinäkoskaan, joten sen krijoittaminenkin mättää. Meinasin Nanossani eilen illalla järjestää yhden tyypin itsemurhaamaan itsensä, mutta se ei onnistunut. Ensin yritettiin lakata hengittämästä, mutta ei pystytty. Sitten ryypättiin korillinen ja mentiin sänkyyn kasvot tyynyyn, mutta sittenkään ei kuoltu.

Lopulta piti hommata enkeli auttamaan häntä, ja sitten siitä tulikin jotain eutanasian tapaista. Tai siis autetaan kuolemaan. Hrr. Pelottavaa.

No, sain minä hänet tapettua. :=

Mutta se ei estä minua kysymästä, milloin tulee seuraava teksti. :P