Blargh unngh jee

Pungenday, Bureaucracy 59, 3174.

Että voi taas väsyttää. Ja minähän olen melkein nukkunutkin viime aikoina, ehkä.

... Paitsi tietenkin siellä Hakaneulan luona perjantaina. Kermavaahtoa oli yksinkertaisesti liikaa? Alkaa vähän mietityttää se ropeseuran perustamisen järkevyys. :P
Ensin sählättiin siellä ihme nuortentalohökötyksessä (kenen idea? O_o), mutta siellä oli liikaa väkeä, joten mörköjengimme suoritti taktisen väistökeliikkeen ja liukeni paikalta kuin ninjat yöhön/majavat jättiläispunapuuhalkopinoon. Tapahtui ilmeisesti pihakeinun murmeloimista ja sen jälkeen ajauduttiin sisälle. Edelleen häiritsee kykymme olla kertakaikkiaan keksimättä normaaleja inhmillisiä aktiviteetteja (kuten limuviinan juomista tai ihihihastuksista juoruilua).
Joka tapauksessa valvottiin itsestäänselvästi myöhään häiritsemässä viattomia puhelimien omistajia (joista toivottavasti kukaan ei lue tätä. Minua on turha syyttää mistään! Minen ole tällä kertaa edes tehnyt mitään). Emme kuitenkaan päässeet katuojasta ylös, vaikka matka Utsjoelta Soukkaan taittuikin rattoisasti. Diablo kakkosta ei löytynyt, kummallista kyllä. (Olen varma että se on sillä psykologilla!)

Ja kun vihdoin pääsimme pisteeseen jossa enemmistö kannatti nukkumista, päästiin taas soveltamaan totuutta "Larppari nukkuu missä vaan". Minä vietin siis luonnollisesti yöni kämäisimmässä mahdollisessa nurkassa paperinpaksuisella retkipatjalla tuolin alla ilman peittoa avonaisen ikkunan lähellä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun jossain vaiheessa yötä niistin nenäni ja siitä alkoi vuotaa verta niin piti vähän valveilla. :P Mutta hyvä puoli tässähän on, että Kaapo ei kuitenkaan kuorsannut varoituksistaan huolimatta.
Joka tapauksessa kohtalaisen hauskaa oli ja häröä ainakin.

Ja päiviä on jäljellä osapuilleen 15, jii-haa! Kohta voin alkaa laskea tunteja. Hii.