Tänään kävin Tikkurilassa katsomassa hauskaisan näytelmän H.P. Lovecraftin teoksesta Charles Dexter Wardin tapaus. Kyseessä oli pieni teatteri ja pieni näytelmä, ilman piirtoheitintä kunnianhimoisempia teknisiä efektejä, mutta siihen nähden oikein toimivaa fiilistelyä kyllä. (Odotellessa sitä päivää, kun joku keksii sovittaa näyttämölle samaisen kirjailijan ehanan romcomin Sweet Ermengarde! Ylipäänsä ko. hupailusta on syytä muistuttaa aina, kun milloin kenenkin vakavahenkisen ihailijan lovecraftlove uhkaa hipoa turhan korkeita sfäärejä. Toinen muistutettavuus onkin sitten vähemmän hilpakka - kuten tässä viime aikoina on usein tullut todettua: ehkä parasta Cthulhu-mythoksen fanittamisessa on se, ettei pappa H.P. itse koskaan tule hyötymään siitä yhtään mitään!)
Osana tätä mainiota näytelmänkatselutapahtumaketjua sain joka tapauksessa selville jotain kriittisen muikeaa: Pyhtäälle aukeaa kesäkuussa mesta, jossa on mahdollisuus indoor-surffaukseen. No en minäkään tiedä missä Pyhtää on, mutta vähemmän sinne lienee silti matkaa kuin esmes johonkin Unstadiin, joten voi jummijammi. Ei välttis ihan yhtä merkittävän hauskaa tuommoinen kuin oikea aaltojen kesyttely merellä, mutta jos nyt sentään edesauttaisi taitojen jonkinlaista ylläpysymistä niiden pitkien ajanjaksojen kuluessa, kun kunnon rannikoille ei ole varaa eikä aikaa pööpöillä. Hyvällä tuurilla paikka sitä paitsi hyväksyy jotain liikuntaseteleitä, joita saan hillittömän läjän korvaukseksi aivotutkimusseikkailuista.
Ja oi itse aivotutkimusseikkailutkin! Niin päheätä ajanvietettä etten ole viime aikoina muuta tehnytkään kuin hiimaillut magneettikuvausputkissa ja tDCS-härveleissä sen minkä mitenkään päästävät hiimailemaan. Olen oppinut miljoonasti asioita joista takuulla on huimasti hyötyä, kuten päässyt katselemaan mitä EEG-käyrässä tapahtuu kun öö vispaa jalkoja ja räpyttelee silmiä, ja vielä niin miljoonammin löytänyt lisää asioita, joita tahdon oppia. Aaaaa.
Ja oi itse aivotutkimusseikkailutkin! Niin päheätä ajanvietettä etten ole viime aikoina muuta tehnytkään kuin hiimaillut magneettikuvausputkissa ja tDCS-härveleissä sen minkä mitenkään päästävät hiimailemaan. Olen oppinut miljoonasti asioita joista takuulla on huimasti hyötyä, kuten päässyt katselemaan mitä EEG-käyrässä tapahtuu kun öö vispaa jalkoja ja räpyttelee silmiä, ja vielä niin miljoonammin löytänyt lisää asioita, joita tahdon oppia. Aaaaa.
En tosiaan tarkkaan hahmota, mistä tämä yhtäkkinen ihankaikestainnostuminen on lähtöisin. Perinteisesti olen ollut ainakin pääsääntöisesti verrattoman laiska ihminen, mutta nyt olen ikään kuin kadottanut tämän saamattomuutenikin elämän perusteellisen loistavuuden sokkeloihin. Okei on tässä nyt lievästi vaarana heilahtaa vastaavasti liian monta rautaa tulessa -tilaan, kun pitäisi suunnitella lahoavaa puutarhaa ja kirjoittaa kolmisenkymmentä runoa ja esitelmöidä neuronitason kvantti-ilmiöspekulaatioista lol I don't even ja käydä Turussa maalaamassa ja jossain korpikuusen kannon alla takomassa lusikka ja pelinjohtaa Discordia!-kampanja ja oppia soveltamaan kaaosteoriaa ja katusurffaamaan kunnolla ja uiskennella avannossa vielä kun ehtii. Plus käydä Pyhtäällä! Mut vasta kesällä. Maailma, hienoin paikka jonka tiedän.
5 kommenttia:
IIIIEEEE! Tekemistä ei koskaan voi olla liikaa, kun se on mieluisaa (ja liittyy aivoihin)! <3
Lisää listaan peikkokostyymit btw, ei kuulemma ollut sillä yhdellä teatterilla meille antaa.
Varsinkin kun kaikki tekeminen liittyy aivoihin ilman edes kovin kaukaahaettuja aasinsiltoja! :D
Happamia ovat, sanoi peikko teatteripuvustuksista. Hauskempaa on takuulla vääntää itse. Vielä kun olisi larppi jota varten niitä vääntää, niin deadline ei olisi niin epämotivoivasti ajankohtana sittenjoskus.
Silleen voinee kans ystävämme HP-kastikkeen kanssa lohduttautua, että vanhoilla päivillään hän tuli pyörtäneeksi puheitaan. Silloisina nuoruuden päivinä aihehan oli nuorelle miehelle sama kuin pikselit hipsterille näinä päivinä.
Mikä ei millään tavalla muuta anteeksiannettavammaksi moisen saastan suoltamista pihalle. Aivojaan saa käyttää.
On kuitenkin lohdullista tietää, etteivät kaikki pysy rasisteina kehdosta hautaan.
Silleen voinee kans ystävämme HP-kastikkeen kanssa lohduttautua, että vanhoilla päivillään hän tuli pyörtäneeksi puheitaan. Silloisina nuoruuden päivinä aihehan oli nuorelle miehelle sama kuin pikselit hipsterille näinä päivinä.
Mikä ei millään tavalla muuta anteeksiannettavammaksi moisen saastan suoltamista pihalle. Aivojaan saa käyttää.
On kuitenkin lohdullista tietää, etteivät kaikki pysy rasisteina kehdosta hautaan.
Totta, tuo on tietysti reilua ja tosiaan jopa mukavaa pitää mielessä!
Ties vaikka olisi ennen pitkää pokemonevolvannut ihan mukavaksi hepuksi, jos pidempään olisi elellyt, vaikka en kyllä kovin varmaksi tätä skenaariota vannoisi.
Lähetä kommentti