Huonon runouden päivä 18.4.

Pungenday, Discord 35, 3179

Mitä on huono runous?

Onko huono runo vain jonkin ideaalisen hyvän runon negaatio, josta kaikilla mielekkäästi kuviteltavissa olevilla osa-alueilla yksinkertaisesti puuttuvat ne ominaisuudet, joita hyvältä runolta toivotaan? Lähestymistapa ei liene hyödyllinen, sillä vähintään yhtä epäselvä ja auttamattoman subjektiivinen on myös hyvän runon määritelmä. Voisin epäilemättä vääntää yhdyssanavirheisen, puoliksi plagioidun, latteuksin kuorrutetun erovuodatuksen ja lätkäistä sen neonvihreällä Comic Sansilla kissakuvan päälle, ja se olisi silti jossain kontekstissa jonkun mielestä vähintään keskinkertainen kuvaus jostain postpostmodernin yhteiskuntamme vaietusta totuudesta. Ja huonon runouden päivänä keskinkertainen ei riitä. Okei tähän piti sylkeä vielä kolmisen hehtaaria pseudoanalyyttisfilosofista huonon runouden käsitteen kanssa askartelua mutta geez ihmiset on minulla muutakin tekemistä mikä teitä vaivaa

(Runot on tehty ThinkZonen Poem Generatoria hyödyntäen, ja sanasto on pääasiassa Muumeja ja kvanttiteoriaa, koska miksi ei! Muistan tuon generaattorin olemassaolon aina parin vuoden välein ja siirryn poikkeuksetta kikattelemaan ankarasti seuraavaan aamuyöhön saakka sille kuinka hirvittävää settiä sillä saa aikaan. Ehkä vähän hankala suomen kielen taivutusten kanssa ja oikeastaan muutenkin kyllä varsin valitettava kapistus, koska ilman sitä ei näitäkään pökäleitä olisi olemassa, mut no.)

____________________

TYPERÄ ILMAPUNTARI

Hiukkasen kosminen silinteri
todennäköisesti vaarallinen silinteri:

ja rakkauden aaltofunktio käännyttää teoriassa hemulin.
- kvantittuu huuliharppu
epävarma, paistaa sinut hiukkasen
epävarma, paistaa sinut hiukkasen
vaarallinen, tunneloi sinut hiukkasen.

Kurpitsahillotietoisuus seikkailee.





TODENNÄKÖISESTI TURVALLINEN PYRSTÖTÄHTI

"Shoggothpoliisimestari: Schrödinger todennäköisesti",
rauhoittelee pyrstötähti.

Hätäisesti diskreetti hattivatti
painuu talviunille: superpositio tunneloi
kissadekoherenssin hiukkasluonteen, ah,
todennäköisesti leipoo Haisulin.





MUIKKUSPOLKUINTEGRAALIFORMALISMI KVANTITTUU

Leipoo, leipoo tietoisuus.

Eikö kaakeliuuni tosiaan
tulkitse interferenssiä hosuen?

Paistaa poliisimestari
kööpenhaminalaisittain pyöreän hemulin!
Epäilemättä turvallinen pannukakku.





ILMAPUNTARI PAINUU TALVIUNILLE

Rakkauden dekoherenssi
rauhoittelee tilastollisesti uimamajaa.
Rakkauden dekoherenssi
paistaa hätäisesti Haisulin.

Shoggothsuperpositio tulkitsee
todennäköisesti kosmisen ilmapuntarin;
typerä pyrstötähti.





PANNUKAKKU, TILASTOLLISESTI

Purjehtii Muikkunen.
Näinkö dekoherenssihuuliharppu lomittuu,
kuinka spinhemuli värähtelee, ja
hiukkasen epävarma Schrödinger

ja rakkauden superpositio leipoo vääjäämättä pannukakun.

 _________________________

Ahem. Tässä kokoelmassa on selvästi temaattisena kehyksenä jännite, joka syntyy nimettömän, miltei kaikilta piirteiltään tuntemattomaksi jäävän hemulin kompleksisesta suhteesta Schrödingeriin ynnä Muikkuseen. Poliisimestarin asemaan kuviossa on tietysti vaikea ottaa kantaa, mutta kenties aavistuksen vihamielistä suhtautumista voi aistia siitä, että 1) se on shoggoth, ja 2) se paistaa hemulin. Modernia, hyvin modernia.

(En muuten tiedä mitä sivupalkin kysely jännäilee. Välillä siinä näkyy hetken verran muitakin ääniä, jotka kuitenkin pian katoavat jättäen jälkeensä vain tuon onnettoman yksinäisen! Jos siis jonkun huolella harkittu vastaus tähän huomattavan tärkeään kysymykseen on kadonnut, kyse ei ole siitä, että aloittaisin sen uudestaan aina jos joku kehtaa äänestää muuta kuin Jønsiä. Itse asiassa hepun nimi saa olla Bjørnbjørn.)