Missä on lähin juhannussalko?

... Tahdon tanssia sellaisen ympärillä!

Setting Orange, Bureaucracy 21, 3174

Emilie Autumnin keikka on ikärajaton -> Maailma on hieno paikka ja elämä on ihanaa!

Ja se on syyslomatiistai, eli mitään kouluscheißeakaan ei ole! Vielä kun lipunmyynti alkaisi pian. (Ei hitto vie jos vaikka kuolen tai kuuroudun ennen tuota tai keikka myydään loppuun tai jotain muuta kahden vuoden painajaisten arvoista tai jotain. (Tuo lause oli hyvin selvästi yhtä selvä kuin Eero neljältä.) Mutta älkäämme ajatelko sitä nyt, kun näyttää hyvältä.)

Niin - asiat vakavammin ottava, yleisesti sivistyneestä maineesta enemmän välittävä ihmiskunnan edustaja saattaisi odottaa ehkä vähän vähemmän fanityttöytynyttä olotilaa blogimerkinnän kirjoittamiseen, mutta hemmetti, olen menossa Emilien keikalle! Lisää huutomerkkejä!

[Julmetun ärsyttävä määrä typeriä hymiöitä ja sydämiä ja muuta teineilyä ^^]

Ropeja, miittaamista ja antikirvesmurhaajia

Boomtime, Bureaucracy 13, 3174

Elämä on ollut melko mielenkiintoista tässä viime aikoina. Jonain tylsistymisentäyteisenä koulupäivänä joku sankari (mitäänentunnusta) keksi, että olisi varmaan ihan loistoa saada Punkaharjulle roolipeliporukka. Nyt meillä onkin sitten PuRo, jonka jäsenmäärän huikeus ylitii kaikki ennakko-odotukset. Jummijammi, jo pelkästään foorumilla kahdeksan! :P
Porukka myös innostui (vähän liikaakin) larppaamisesta, ja koska sattuneesta syystä telttoja, astioita ja vaatteita löytyy noin niin kuin shitload, niin mahdollista on että jo tänä vuonna saadaan aikaiseksi talvilarppi, tai ainakin kesällä sähelletään vaikka mitä. 13.9. olisi tarkoitus vallata Savonlinnan tori viktoriaanisissa asuissa (tai keskiaikaisissa, riippuen mitä löytyy) ja järjestää sinne teekutsut. Huhujen mukaan myös piisamikahvia on, tosin minttuviina pitänee korvata minttukarkeilla. Eihän me nimittäin mitään teinijuoppoja olla. Mutta piisamikahvi on parhautta, ja pitää sen sentään minttusuklaalta maistua. Omnomnomnom.

Lauantaina sankaroitiin Hämeenlinnan Keksiaikamarkkinoilla, kopioinpa saamattomana lähes suoraan puintitopicista.
Jännin miitti aikoihin, sopivasti arvaamattomia käänteitä ja suunnitelmatta harhailua unohtamatta tietenkään väsynyttä lonkeroläppää. Mikäs sen hauskempaa.
Juna-asemalla punatukkaisen hamegoottijannun eli Morgan Bloodin löytäminen ei tuottanut suurempia ongelmia ja siellä sitten istuttiin kiskomassa jotain minttukeksejä naamaan ja juttelemassa ropettamisesta tai jostain. Tarkoitus oli mennä antikvariaattiin muttei ollut auki.
Itse markkinat kuluivat kojuja kierrellessä ja aseita ihaillessa. Morganin kanssa koetettiin kovasti etsiä jostain heliumilmapalloja, mutta kun ainoa vaihtoehto olisi ollut niiden pikkulasten ryöstäminen (mikä on kovin epäkohteliasta), niin tyydyimme katsomaan kateellisina. Däämn.

Jossain vaiheessa sattui vain lievästi tahallaan toteutettu viimeisestä junasta myöhästyminen. Heehee. Eihän siinä muuta voinut tehdä kun lähteä Helsinkiin jatkamaan miittiä.
Clark saatettiin porotanssin kera junaan, sen jälkeen ehkä hengattiin jossain. Ja kaalirinki piti kokea, vaikka se kaali olikin jäävuorisalaatti. Jossain sen jälkeen Sally lähti Espooseen espoilemaan.
Omenahotelliin yritettiin päästä ja melkein onnistuttiin, mutta sitten se olikin täynnä, joten kun Cresekin meni nukkumaan niin minä ja Morgan gootteiltiin kahteen asti Batmanin kanssa. Jokeri on kova jätkä.
Leffan jälkeen jatkettiin jonnekin (eteenpäin luultavasti) ja heitettiin jotain yleistä randomläppää. :) Hauskaa oli eikä edes mennyt kovin hysteeriseksi hihittämiseksi, ainakaan siltä osin mitä muistikuvia on jäänyt. Se Hesburgerin seinällä ollut onnellinen perhevalokuva oli melkoisen psykoottinen ilmestys siinä vaiheessa. Pahempaa kuin vuohi, jolla on juustomakkaran näköisiä lonkeroita.
Juna-asemalla datattiin vähän aikaa ja nukahdettiin sitten epämääräiseen puolihorrokseen tietokonepöytiä vasten jossain siinä seitsemän maissa. Jossain vaiheessa muistaakseni julistettiin se tuokiomiitiksi ja aiottiin kirjoittaa miittiruno. Runosuonenveto iski kuitenkin pahemman kerran, en taida kopsata lopputulosta tänne. Saatte itse etsiä Riisistä. :P Loppuhalauskin meni sähläämiseksi, koska molemmilla oli liikaa goottihärpäkettä ja sattui eräänlainen takertumisefekti. *Wirn*

Ihan loistoa oli ja hienoja tyyppejä olivat kaikki. ^^ Tuli vähän noottia kyllä kerrankin vanhemmilta tästä jonkun tuntemattoman porukan kanssa ex tempore Hesassa hengaamisesta, kun samana päivänä uutisoitiin kovasti niistä noin minunikäisistäni tytöistä, jotka oli murhattu. Jätin sitten mainitsematta että olin koko yön periaatteessa kahdestaan parikymppisen lateksihametta käyttävän jannun kanssa, jota en ikinä ennen ollut nähnyt. :P Eikä edes ollut mikään kirvesmurhaaja.
Ha. Hengissä ollaan.
Ja uusiksi vaikka heti! Ensi kerralla pitää tosin väistämättä päätyä junalla vähintäänkin Vladivostokiin.

Mitäköhän muuta olen tässä Conin jälkeen hommannut. No, ensimmäinen epävirallinen puroutuminen koettiin maanantaina - kaalirinki, piisamikahvia, suklaakeksejä ja yöhiippailu Vaahersalon pimeillä kaduilla Jokeri-meikit naamassa (oli pakko kokeilla). Siellä istuttiin sillalla filosofoimassa kaatosadeukkosessa, näyttäen luultavasti pahemman luokan narkeilta. Hieno hetki.

Tänään olin flunssassa eli nukuin univelkoja poies. Niitä nimittäin oli. Elämä on ihanaa, kuten muuan iivariudella on tapana toisinaan asia ilmaista.

Yleistä Ropeconin muistelua

Prickle-Prickle, Bureaucracy 5, 3174

Eeppinen päivä tänään. Laukkuni meni rikki, koska ei kestänyt Hakaneulan lainaamien yao- *krhmh* mangapokkareiden painoa. Että kiitos vaan. :P

Jaajaa. Mitäköhän tässä vielä conista muistelisi. *Muistelee* Joo, aika muistelemista on tämä muisteleminen.
Sinne mentiin vähän ennen kuin lipunmyynti alkoi ja julmetut jonot oli jo kasaantumassa. Jotain epäilemättä tapahtui tai oli tapahtumatta tai jotain sinnepäin.

Viralliseen ohjelmaan ei oikeastaan ehditty osallistua ollenkaan, tai siis saatu aikaiseksi osallistua. Hiekkalaatikkolarppikin oli vasta sunnuntaina. :( Mutta aika kului tuttuja etsiessä ja random encountereille jutellessa - Conissa hienointa on se, että kenelle tahansa voi noin vain puhua ilman että saa kovin mielipuolista mainetta (tai no, riippuu vähän siitä, mitä puhuu). Kaalirinkiin ja Risingin miittiin piti tietenkin osallistua, ja myös läpässä olin mukana. (Huhujen mukaan ainakin, vaikka mitään en tunnusta. Hieno leikki.)
Kahden keijun kanssa yritettiin palkata ninjoja heittelemään käpyjä Panun & kumppaneiden päälle, mutta eivät sitten tahtoneet. Joku ninja jossain olisi kuulemma varmaan tahtonutkin, mutta kukaan ei löytänyt häntä. Ihan urpoa. Niinpä käpysota jäi kokonaan meidän kolmen vastuulle, mutta voin vakuuttaa, että ainakin kohtalaisella kunnialla siitä suoriuduttiin. Kait.
Tämän lisäksi kävin muuan filippiiniläisen jannun kanssa hyvin mielenkiintoisia keskisteluja Aleister Crowleyn okkultismiteksteistä, maailmanlopputeorioista, kaalista ja Cow and Chicken -piirretystä. Jii-haa. Hauska tyyppi oli se.

Ai niin. [T e i n i a n g s t i v a r o i t u s on annettu]

Hemmetin hemmetti. Älkää ikinä tehkö niin kuin minä.
Siellä oli tämä yksi hevaripoika, jolla oli Burzumin paita (se jossa on sen kirkon rauniot!) söpö letti ja ehkä maailman kauneimmat kulmakarvat (ja mitäköhänhittoa minä taas selitän :P). Siellä se melkein koko tapahtuman ajan kuljeskeli ympäriinsä tai istui jossain, ja jostain syystä sattumoisin aina siellä missä minäkin, ja ilmiselvästi odotti vaikkapa jotakuta joka kysyisi tahtoisiko hän pelata norjalaista jalkaleikkiä. Ei puhunut juuri kenellekään, näytti vain siltä kuin söpöt hevaripojat yleensäkin näyttävät kun istuvat nurmikolla haaveilemassa.

Arvatkaapa kahdesti, mitä minä menin tekemään?

En mitään.

Hitto vie. Lauantaina olin ikuisuuden epäröityäni jossain vaiheessa melkein lähdössä kysymään, onko hänellä tylsää, mutta juuri silloin hän ehti kadota paikalta ja sen jälkeen en nähnyt häntä enää, koska piti lähteä. Angstaan. Mitäs luulette, montako Paulo Coelhon lausetta mahdollisuuksista ja järjettömien mielijohteiden hienoudesta tuli mieleeni automatkalla takaisin Punkaharjulle?
Noin kaksikymmentäkolme, ja ne pirulaiset jäävät kummittelemaan yllättävän pitkäksi aikaa. Joten älkää ikinä tehkö noin.

Jaa-a. Taidan mennä pihalle, koska olen lähinnä datannut koko päivän ja siitä tulee paha olo ja kuolema.

Köysikonventio V: Kuvat

Pungenday, Bureaucracy 4, 3174

Hauskaa alkanutta byrokratiaa kaikille! Huomenna on pyhimys Zarathudin juhlapäivä, vaikken ole varma miksi kyseinen tyyppi olisi mikään pyhimys. Ihan uskomaton urpo, pah. -_-

Erm... Joo, asiaan. Viides, tosin ihan liian vajaaksi jäänyt Ropecon on takana. (Sunnuntaiksi kun piti lähteä isoisän syntymäpäiville. Angstaan.) Valokuvatodisteita on olemassa ainakin vähän ja sain myös muutamia larppireissun kuvia koneelle samalla, joten kai niitä nyt tännekin on pistettävä. Klikkaamalla saa ainakin osaa suuremmaksi.

Tämä tässä on puhelin. Se oli laivassa matkalla Ruotsiin. Tulin ilmeisesti siihen tulokseen, että kyseinen kapine on kuvauksellisempi kuin ne larpparit, ja onhan se aika tyylikäs. Ihan mahtava. Näettekö, kuinka kauniisti tuo piuha kaareutuu mutkalle? Kuinka seinän maanläheiset ruskean sävyt kompensoivat synkkää, hieman surullistakin harmaata? Puhdasta harmoniaa, sanon minä. Ja olen varma, että kuvauksellisesti myös kultaisen leikkauksen optimaalisessa pisteessä on jotain.

Tuossa taas teltta, jossa minä ja Panu ja Tatu asuttiin. Komea, eeppinen, kätevä ja jopa osapuilleen vedenpitävä. Siis teltta, ei Tatu. Vai pitääköhän se vettä? Hmm. Pitää kysyä. Moni ei nimittäin tiedä ja harva arvaa.
Olisi kyllä pitänyt ottaa leiristämme enemmän kuvia ennen peliä ja sen jälkeen, mutta jotenkin ei innostanut kun oli raahattu kaikkia kamppeita pitkin mettää ja mäkeä. No, ehkä ensi kerralla enemmän.


Taitaa olla Espoon ottama kuva. Ja tuo hiushärpäke on sininen hirttosilmukka, jonka muuan sankaritar tukkaani sitoi. (Bonustehtävä: etsi kuvaan piiloutunut melkein-kalju amis. Aika ovelasti piilossa kieltämättä. Vähän niinkuin se kummituslapsi siinä yhdessä kuvassa, vaikka se taisikin olla lähinnä verhoa ja pikseliä.)


Jaa-a, eiköhän tuossa olleet ne larppikuvat mitä julkisuuteen päästetään. Lopuissa on lähinnä tyyppejä, enkä tässä nyt heidän kuviaan kauheasti levittele ympäri intternettejä - ties minkälaiset hullut tätäkin tekstiä lukevat. Mutta sitten conkuviin.

Teh kasa. Hieno kasa se olikin, Risingin miitin aikaan kasattu. Ja sopivasti porukka on myös kääntänyt katseensa muualle, joten kovin tunnistettavissa ei liene kukaan. Oltais me isompikin saatu, mutta jostain syystä kaikki eivät innostuneet niin hirveästi. :( Muita kuvia miitistä tungen varmaan Risingin albumiin mikäli mitenkään saan aikaiseksi muistaa.

Tuo oli robotti, joka tuli tämänvuotisen conteeman mukaan tulevaisuudesta siivoamaan meidän roskiamme. (Tässä tapauksessa ilmeisesti pikkuista ninjaa. Minun puolestani olisi saanut korjata talteen ne isommat, lapset oli sentään ihan söpöjä.) Eeppisyydestään huolimatta varmaan melkoisen tukala asu, vaikka sää ei mitenkään helteinen ollutkaan. Mutta tyylikästä silti.



Ranmoth eli Panu sai ostettua ah-niin-eeppisen Warhammer 40 000 Dark Heresyn ja pääsi näin ollen innostumaan sääntöjen selityksissä ja repliikkien lainauksissa. Kanssaotusten vähintään yhtä innostuneet reaktiot näemmekin tässä.


Käsikesy pupunpoikanen, joka
aiheutti yleistä ihastusta pomppimalla öiseen aikaan Dipolin pihalla. Olin löytänyt sen ja juuri ottamassa kuvaa, kun paikalle tuli kolme kaapinkokoista, mustiin pukeutunutta äijää, ja varauduin melkoiseen kanista-karvalakki-eikun-rosvopaisti-kommentointiin. Joku heistä totesi kuitenkin että "Ooooi, aika söpö" ja siinä sitten siliteltiin sitä ja heitettiin läppää. Hauskoja tyyppejä olivat. Yleistä hilpeyttä kaikissa herätti myös se, että kun itse jossain vaiheessa sanoin jotain siitä miten kanista saisi lompakon jos suolet ottaisi pihalle, joku heistä oli hetken hiljaa vakavan näköisenä ja totesi sitten: "Tiedätkö, sä oot aika julma." :P

Juhlallinen hetki: kaali vaihtaa haltijaa, tässä tapauksessa Tatusta Lauriin. Kaalirinki on perinne, josta ei hevillä luovuta, vaikka välillä tekisi kyllä mieli. Tuonkin yksilön kanta oli melkein nyrkinkokoinen, ja se on muuten aika kitkerää kamaa ja tuntuu samalta kuin puuta järsisi. Ja kyllä, sanon tuon kokemuksesta. Mutta niin se on, että kerran aloitettua kaalia ei voi jättää kesken, taikka tapahtuu karmeita. Oletettavasti ainakin.

Siinäpä ne jännimmät otokset, varsinainen tekstiosio seuraa luultavasti huomenna koska nyt pitää mennä nukkumaan liian pitkään kasaantuneita univelkoja pois. Niillä Warp-karkeilla en nimittäin toista koulupäivää ajatellut selvitä, se on aika häiritsevää stuffia.