Setting Orange, 30. Chaos, 3174

<- That just makes no sense. Tiedätkö, miltä todellisuus näyttää sen jälkeen, kun olet puolikin tuntia tuijottanut tuota kuvaa (paitsi että se on alkuperäinen versio, joka välkkyy kaikissa sateenkaaren väreissä)? Arvelisin, että todellisuus näyttää hyvin, hyvin... Näkymättömältä. Hmm. Toisinaan ihmettelen, kuinka kauan voin kirjoittaa tätä blogia ennen kuin poliisi päättää tehdä jonkinsorttisen huumeratsian. No, minun appelsiinimehutiivistettäni ne eivät löydä! [insert psychopathic laughter here] Ehkä minun pitäisi oikeasti tuijottaa niitä välkkyviä lapasia puoli tuntia. Ja sen jälkeen sitä videota mangohedelmistä, joista yhdellä oli paavihattu. Miksiköhän sillä muuten oli paavihattu? Millä logiikalla mango voisi käyttää paavihattua?
("... Ai sillä logiikalla.")

Minäpä taidan taas vakavoitua hetkeksi. (Wolfie on hyvä ja lopettaa sen nauramisen)

Harmittaa pirusti, että on jäänyt niin paljon harjoituksia väliin - oranssin vyön kokeeseen ensi viikonlopun leirille on lähdössä tasan yksi henkilö meistä, jotka suorittivat keltaisen viime huhtikuussa, ja minä olisin ollut toinen, jos ei olisi ollut niin paljon ongelmia kuskaamisessa ja muuta sählinkiä. Tänäänkin tehtiin käytännössä pelkkää vyötekniikkaa ja kuulemma pääsisin melkein kaikilla osa-alueilla kokeesta läpi. Melkein. Huoh.
Minun pitäisi hankkia Windsin musiikkia, mutta se laulaja on jotenkin häiritsevä. Toisaalta se on kyllä tottumiskysymys. Siltikin, miksi Arcturus meni hajoamaan? Ja ennen kaikkea, miksi polvisukat eivät katoa pyykkikori-pesukone-kuivaushärveli-kaappi-jalka-kiertoradalla, mutta nilkkasukat katoavat? (As if kukaan jaksaisi muutenkaan lukea tekstiä, jota kirjoitan, kun koetan vakavoitua. Srsly, luetko mieluummin angstaamista vyökokeesta ja jonkun norjalaisen nevariavantgardemetallibändin hajoamisesta vai syvällistä ekstistentiaalifilosofista pohdintaa mangohedelmien paavihatuista? Niin.*)

Ja lopuksi... Ööh, vuosisadan innovaatio; sanoja peräkkäin riveillä.

~~~~~

Minähän en runoja kirjoita II**

Olin aina varma siitä
että, miten sen nyt sanoisi,
henkinen hemoglobiinini olisi
liian korkea tähän.
Inhimilliset tunteet huvittava
pieni häiriö näkökentässä
kaipaus on niille,
jotka ei pärjää ilman,
tai jotain.

No, perkele, kaikkea oppii.

Uskoistkohan jos kertoisin.
Jos minulla olisi valta
saada kaikki ennalleen
juoda aamukahvini
suoraan Lethestä tai
edes lopettaa nämä
naurettavat päiväunet

en usko, että tekisin niin.
Hitto.

~~~~~

*Sivupersoona huomauttaa: Henkilökohtaisesti kumpikin vaihtoehto vaikuttaa suunnilleen siltä kuin joku pistäisi valitsemaan... Hmm, en oikein tiedä minkä kahden vaihtoehdon välillä, mutta ne vaihtoehdot ovat paha juttu. Hyvin paha. Pahempi kuin yritys syödä kokonainen kaali krapulassa, luulisin.
** Ensimmäinen osa on kaiketi kuvitteellinen. Oikeastaan ei, se on olemassa. Mutta ei sillä väliä.