Retrospektiivisiä havaintoja hautausmaalta

Eli: sufficiently advanced boredom is indistinguishable from existential despair

Boomtime, Bureaucracy 18, 3179

Pian käynnistyy, totisesti vihdoin ja viimein, viimeinen kesätyöviikkoni hautausmaalla. 

Aloitettava lienee siitä, että sieraimissani on multaa. En tiedä kuinka se on sinne päätynyt, ellei sitten SISÄLTÄPÄIN! tässä prosessissa, joka vähä vähältä kirskuttaa sielunmaisemaani lähemmäs asiakaskuntani syvää ikuista madonkatkuista vaitonaisuutta. Olen raato, olen omasta tympääntyneisyydestäni muovaantunut mekaaninen haravanjatke! Kalpeaa pilkantekoa viimetalvisesta kaikestainnostuneisuusitsestäni!

No pffffft okei okei ei ei oikeasti kaikki muu on edelleen enenevissä määrin upeata, mut jestas, on tuo kyllä yllättävän puuduttavaa työtä siihen nähden, että tämmöisistä peruskesätyövaihtoehdoista puutarhapäristelyn sentään pitäisi olla n. mainiointa mahdollista. Ihan letkeätä juu, vie vain niin hervottomasti aikaa ja energiaa suhteessa siihen, kuinka vähän siitä saa mitään mielenkiintoista irti (mikä nyt näppärästi melkein sisältyy määritelmään, kun puhutaan epäkiinnostavista päivätöistä, tuosta ainakin ihmiselon alemmilla leveleillä miltei välttämättömästä grindauksesta).

- Vainajien päällä talsiminen nyt ei ole kenestäkään juuri mitään - joku toveri pyörtyi krematorioon kyllä, mutta sai senkin vakuuttavasti selitettyä anemian piikkiin - vaan vertahyytäviä kauhutarinoita sen sijaan liittyy hautausmaatyöntekijöiden arkkikiusaajiin, OMAISIIN, joita ilmeisesti riepoo aina täysin perusteetta vähän kaikki. Onko oikeasti niin tarkkaa, että onko jonkun hautakiven kulma maanpintaan nähden 90 vai 45 astetta ja onko nurmikko vihreää vai keltaista ja onko nyt kitketty rikkaruohot vai ne kuunliljat? Vastaan: ei ole. Nyt, anteeksi, täällä yritetään tehdä töitä.

- Heiveröinen kesäromanssi vai vuosisadan rakkaustarina: minä ja siimaleikkuri! En tajua, miksi siimurointi on parasta mitä keskimäärin päivisin teen. Ehkä siksi, että tämä olio, jota muut kutsuvat siimaleikkuriksi, on minulle NÄKYMÄTÖN SIELUTON TUHON JA HÄVITYKSEN ENKELIARMEIJAIN AURA, joka ARMOA TUNTEMATTA PYYHKÄISEE TAIVAISTA läpi nurmipöheikköjen ja SÄÄLIMÄTTÄ, SILMÄÄKÄÄN RÄPÄYTTÄMÄTTÄ tekee tästä hautausmaasta HEINÄNKORSIEN HAUTAUSMAAN.

- Nimet hautakivissä on kertakaikkiaan hassuja, sitä hassumpia toki mitä kauemmin ja väsyneempänä niitä joutuu tuijottelemaan (väsymys johtuu siitä, että motivaatio mennä nukkumaan kymmeneltä ei ilmeisesti ole suuren suuri tilanteessa, jossa aamulla ei ole odotettavissa yhtään mitään minkä vuoksi olla erityisen skarppina). Mut esim Ilpo Alpo Istanbul?* Auugh, kuka oikea ihminen on oikeasti voinut olla nimeltään Ilpo Alpo Istanbul.

- Kaivoihin on laitettu sympaattisimpia oravienpelastuslauttoja, kun sinne ilmeisesti kovin yleinen hinku otuksilla on. Ylipäänsä kaikkia ihmeen itsetuhoisia vipeltäjiä on joka puolella, kuten avoimiin hautoihin itsensä jumiin seikkailevia hiiriä, eräs siimatessa alati jaloissa-eli-jäätävässä-soratulituksessa pyörivä mustarastas sekä esmes jonkinaikaasitten miljoonasti rusakonpentuja, jotka kamikazekyhjöttivät strategisesti sijoittuneina jemmaan pensaiden juurille eivätkä älynneet säikkyä tai ylipäänsä tehdä koskaan yhtään mitään yhtenäkappaleenapysymismielessä suboptimaalisen maantieteellisen sijaintinsa suhteen. Kuumotteleeko hiukan vaikka siimata sieltä puskista kun jengi täällä on tämmöistä. Geez.

-Käytin joskus alkukesästä turvakenkiä, joiden kärkimetallizydeemi sijaitsi jotenkin pöljästi ja uskoakseni muhjoi jotain hermoseikkailua siellä sitten, ja nyt valtaosassa isovarvastani ei ole enää tuntoaistia. Olin sitten pari kuukautta ko. kenkiä käyttämättä, mutta tilanne ei muuttunut yhtään paremmaksi (pahemmaksi? Entiiä onko tuntoaistittomuus tässä yhteydessä oikeastaan mitenkään juuri muuta kuin neutraalia), joten jännä nähdä. Varvas liikkuu yhä! Luultavasti ei kyseessä kuolio!

- Mitä on siflaus? En tiennyt vielä työt aloittaessani, no lievästi halusin tietää, ja nyt toivon etten olisi asemassa jossa joudun tietämään. Siflaus on oletettavasti keskiaikaista perua oleva kidutusmetodi, jossa uhri laitetaan muhjomaan kätensä perusteellisen käyttökelvottomiksi eräänlaisella puuvartisella metallihöskällä siten, että sivuvaikutuksena alueen sorakäytäviltä katoavat rikkaruohot.** Heti kun universumin holistis-panpsykistinen kristallitietoisuus valodelfiinienergioillansa havaitsee siflausprosessin jossain alkaneen, nousee lisäksi päivän lämpötila ko. koordinaateissa aina maagisen välittömästi vähintään kolmeensataan kelviniin varjoissa - joita niitäkään tosin ei ole, on vain auringon armoton kärvennys ja ilma enää, tuulahduksena aikojen takaa, jonkin neuvostoaikaisen pakkotyöleirin höyrystynyttä ylijäämätuskaa. 

PS. rikkaruohot saisi ainakin enimmäkseen ihan semihyvin pois myös muilla keinoin. Tunnen täältäpäin esimerkiksi erään näkymättömän sieluttoman tuhon ja hävityksen enkeliarmeijan. 

PPS. otan välittömäksi eettiseksi tavoitteekseni lopettaa siflauksen itseltäni, tästä työympäristöstä ja kaikkialta, koska tämä vaikuttaa ylivoimaisesti tehokkaimmalta tavalta vähentää universumissa koetun kärsimyksen määrää ja intensiteettiä. Jaa potkut vuoksi näsäviisaan yhteistyökyvyttömän peeloilun? KIITOS JEESUS

+++

Olen kyllä oikeasti touhunnut kevään jälkeen aika kiitettävästi muutakin kuin hautausmaistellut. Ja SE vasta onkin pitkää tarinaa, plus toistaiseksi asettunut niin epämääräiseksi kokonaisuudeksi päänsisältöihini että edes auttavan selkeästi jäsennelty kuvaus kesästä olisi varmaan huomattavasti helpompaa antaa joskus kymmenen vuoden päästä menneitä muistellen. Maailmankuvan ja perimmäisten tavoitteiden suunnatonta selkeytymistä ja ennen kaikkea intoa niitä alati selkeytellä entisestään, ottaa selvää n. kaikesta, kehittyä utilitaristiotuksena ja ylipäänsä meemirykelmänä kohti nimittäinhuomattavan legendaarisia seikkailuja tällä moraalifilosofian kenttäkurssilla, josta myös ihmiselon nimitystä käytetään! Uusia superhyödyllisiä ja muutenkin -veikeitä sosiaalisia piirejä! Eeppisin vihdoinsiirtymä polyamoriseen ihmissuhdepäristelyyn! Kuvaannollinen leijailu puoli metriä jossain fyysisen itseni yläpuolella koska kaikki sentään on tällä hetkellä niin loistoa ja inspaavaa! Ennoo sitäpaitsi ees syäny hUUmeita! 

Yöunet on kyllä jääneet vähän vähäisiksi.

>yritä kirjoittaa tylsyydestämarmatuspostaus

>huomaa päätyneesi ihkuttamaan maailman kaikkea epäspesifiä hienoutta superlatiivein ja huutomerkein

>jaa elikkästen tätä epäonnistumista pitäisi harmistella

__________________

*Nimi muutettu Ilpo Alpo Istanbulin yksityisyyden suojelemiseksi, mut vakuutan, takuulla yhtä höpö on oikeakin nimi. Vaikka lukijain mahdolliset hymähdykset siis perustuvat keksittyyn ilpoalpodataan, olisivat ne tapahtuneet myös maailmassa, jossa ilmi annetaan todellinen nimi, ja koska hymähdystä suurempia mielekkäästi ennakoitavissaolevia seurauksia tällä kommentilla tuskin on, ni HUIPUTIN NYT SITTE

**Typotin ensin että rikkaruhot! Niitä vasta piisaa.