Sweetmorn, Discord 63, 3178
Edellisen otsikon pohdintaa laajentaen: mitä nämä sieraimet VOISIVAT tehdä puille?
Hienoinen kostomentaliteetti nimittäin nostaa väkisinkin päätään tässä koivujen kuvaannollisissa kynsissä yhä kärvistellessä. Ehkä voisin ottaa tavaksi työntää nenääni joka saatans koivunsiemenen jonka löydän. Siitäs totta vie saisivat, kun kerran sinne haluavat ääliötä perimäänsä levittää. Tälle innovatiiviselle ristiretkelle voisin omistaa elämäni tyystin: kaivaa taimetkin juurineen maasta, tai oikeastaan kaikki lyijykynää ohuemmat yksilöt, ja säälimättä ne nenästää kunnes koko kurja suku olisi maan päältä hävitetty. Nööt nööt, pällit, NÖÖT NÖÖT.
Onneksi minulla on sentään syy pysyä enimmäkseen sisätiloissa vielä jonkin aikaa, kun pääsykokeet (tosin en tiedä onko sekään kauhean mielekästä, että yleensä päivän jännittävin tapahtuma on löytää kirjasta kielioppivirhe tai joskus jopa sellainen hassunhauska yksityiskohta kuin "Vainajien mukaan ihmiset panivat aseita, koruja, vaatteita ja ruokaa". Höhhöö. Olen todella ihan mainiota seuraa tätä nykyä, uskokaa pois).
Mutta kai minun jonnekin päin internettiä täytyy YO-tuloksistanikin leijua. Ensinnäkin minä jopa pääsen ylioppilaaksi huolimatta sen ikituskaisen taidehistorian kolmoskurssin megalomaanis-dramaattisesta viimetinkaanjäämisestä! Kurssejakin kerääntyi lopulta hillittömän ylisuorituksen vuoksi 76. Rankkaa. Lisäksi kirjoitin satamiljoonaa laudaturia, tai jos tarkkoja ollaan, viisi. Kyllähän nuo nyt vähän sydäntä lämmittävät, vaikka zencafékuuluisat kuusi ällää nyt jäivätkin tasan yhden pisteen päähän önnönnöö Italian katalat litosfäärilaatat önnön.
Jouduin tämän menestykseni tiimoilta myös lehtihaastatteluun ja videopätkään, jossa lähinnä mutisen jotain hyvin epäselvää vastausta hyvin yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten "miksi olet kiinnostunut meribiologiasta" ja "joko pääsykokeisiin lukeminen on alkanut", ja tuijottelen hermostuneenoloisena ihan minne sattuu samalla kun vedän semmoista hiljaista monologia jostain merenalaisen maailman salaperäisestä kiehtovuudesta, tutkimattomista syvyyksistä, sitten välissä pitkiä taukoja joiden aikana epätoivoisen miettimiseni kiusallisuus tiivistyy kameran linssiin käsinkosketeltavaksi tuskarähmäksi. Voi jumpe. YouTube Poop, täältä tullaan!
Koska tämän videon kuitenkin kuvasi eräs ex-taikkarilainen, jolla ainakin käsittääkseni on vahva mieltymys splatterkauhuun ja/tai zombeihin, voin sentään toivoa, että editointikin heijastelisi kyseisiä teemoja.
Nyt aion mennä maalaamaan ristiriitaisuudessaan kauan kiehtonutta comboa futuristinen asetelma jotta saisin hetken hengähtää lukemiselta (ja koska olen salaa aivan uskomattoman tykästynyt futurismiin tyylisuuntana, ks. esim. tämä touhu. Vaikutteiden ottaminen '30-luvun futuristeilta on kieltämättä aika ilmeinen märkä rätti aatteen kehittelijöiden naamaan, vaan toisaalta senpä militaristipälliydessään ansaitsevatkin).
Näin unta, että joku intti minulle kivenkovaan, että futuristinen asetelma on jo vanha läppä. Tai voi olla, että joku sanoi oikeastikin niin, mutta en keksi ollenkaan kuka se olisi voinut olla. Tottahan sekin väite sinänsä on, en kiellä.
