keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Yllätä minut, Eris!

aka kolmenkymmenen päivän experimentaatioinen juttu koskien pseudo-uskoa

Setting Orange, Chaos 55, 3176

Sellainen randomi-ihminen kuin Terry Esau on kirjoittanut kirjan siitä, kuinka hän kuukauden ajan aloittaa jokaisen päivän hihkaisemalla "Surprise me, God!" ja tarkkailee sitten, kuinka usko Jumalaan vaikuttaa hänen arkeensa.
Innoittuneena tästä on joukko diskopalloja, myöskin minä, päättänyt kokeilla vastaavaa oman armahan jumaluutensa, Eris "hirvittävä jumalperse" Discordian kanssa. Pointtina on ehkä lähinnä seurata apofenian, huomattavasti seksikkäämmällä disko-slangilla viitosten lain, toimintaa ihmismielessä - kaikkea täysin Erisiin liittyvää alkaa tapahtua kun häneen uskoo, koska olemattomiakin yhteyksiä väkisinkin löytää. Koehenkilöiden todistuksista kai aikoi jokusankari kasata pdf-kirjan henkeen "lälläspöö mun jumalapa toimii ihan yhtä hyvin".

Useimmat diskordianistithan eivät usko Erisiin, ihan vain koska tietävät, että tämä kyrpii häntä suunnattomasti. Erityisen lujaa uskoa ei syvälleuponnut agnostikko tai ylipäänsä kukaan ehdi näin pikaisesti tietenkään itselleen väkertää, mutta vähän on kuitenkin jotain, eh? Ja yrittänyttä ei laiteta.

Ei, vaikka kyseessä on naurettavuuksiin asti kostonhaluinen, hirvittävän kärttyisä ja tikaria povessaan piilotteleva sekasorron, mölinän ja riitojen jumalatar. (Yhden hengen öh kontrolliryhmä lupautui invokeeraamaan Erisin sijaan Charles Mansonia, tosin tarkemmin ajateltuna ero ei ole suuren suuri.)
Potentiaalisen jännästi toki alkaa, koska huomenna on myös iih mun synttärit. Ja kansainvälinen lintsauspäivä myöskin. Tämä on kyllä vähän huijausta, koska pointtina oli arki, mutta lol yksi päivä.

*Vetää syvään henkeä*

Bring it on, bitch.

(Haluaisin myös huomauttaa, että Tim Minchin, tämä hirveä mies, on sekä äärettämästi hauskempi, söpömpi että pällimpi kuin minä todennäköisesti koskaan elinaikanani kykenen olemaan. Tämän lisäksi kajalitasapainokin toimii - teillä on siis täysin paikkani täyttävä, jopa ylittävä sijainen, kun tämä kolmenkymmenen päivän valtaisa erehdys koituu väistämättömäksi tuhokseni. Veikkaan, että Kasinonsaari uppoaa noin viikon kuluessa.)




"... With FUCK-OFF PLASMA GUNS!"
Murmaavin wirn ikinä.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Olkaatte varoitettuja




Runeberg oli jo aika kulunut juttu kuitenkin, joten sinänsä aiheellista keksiä jo uusi liputettava naama.
Itse luomistyö alkoi spontaanisti, kun erinäiset sankarit roudasivat tuon kierrätyskeskuksesta alun perin hovimestaritarkoitukseen löytäneensä hirvittävän kauniin ukkelin kämpillemme. Aikani lattialla tukehtumispisteessä kierittyäni koitti jatkosuunnitelmienpunomishetki, olihan selvää, ettei noin jumalallista olentoa sopinut sittenkään alentaa vaivaiseksi hovimestariksi. Sulevi-nimi oli kuvaannollisesti suorastaan kirjoitettuna kankeammanpuoleisen ystävämme naamaan, tästä olimme kaikki yhtä mieltä. Asu hahmottui nopeasti - "Jos kuitenkin otettaisiin tuo munasuoja pois sen naamasta" - ja kämppiksen kitara kaulassaan nököttävää Sulevia hartaan räkätyksen vallassa katsoessamme teimme sen, mikä luonnollisesti välttämätöntä oli. Perustimme, öö, bändin.

Promootiokiertue on vasta alkanut, mutta tästä nimestä kuulemme vielä. Yhtä paljon kuin valitettavasti.

Päivän muut aiheet, lolemt. Aikamatkailin supersankarilusikalla juu-u. <3.
Ja tein oikein hienon innovaation, jota pakastimen puutteessa laajemminkin voisi lopputalven hyödyntää: appelsiinimehutölkin kiikuttaminen jääkaappiin illalla oli ylivoimaisen haastava tehtävä, joten ongelmanratkaisun perusteisiin perehtyneenä päädyin askartelemaan vaihtelevista lattiallakuljeskelevista violetista satiininauhoista ja hakaneuloista jutun, jolla se roikkui yön ikkunasta.
Tämähän pysyvämpänä ratkaisuna ehkä siitä huono olisi, että jos sen suuremmin alan kanankoipia ja jäätelöpaketteja ulkoseinällä säilyttämään, a) suojakelit ja loljokukevät on vähän yhyy ja b) varikset tulee kuitenkin kohta mässäämään kaikki juttuni. Niinpä varsinainen innovaatio tässä oli, että laitan ulos katiskahärpäkkeen ja sinne kaikkea hienoa, ja sitten katiskaan lentää variksia, ja minulla ei ehkä ole pakastunutta ruokaa mutta lemmikkivariksia jotka on tosi söpöjä.