Whenever I start feeling sick...

... I just stop being sick, and be awesome instead. True story.

Prickle-Prickle, Chaos 19, 3176

Ja ei, ei se tuon vaikeampaa sitten ollutkaan. Kiitos, öö, vesiapina Albertille suunnattoman kätevistä neuvoista. :P Olen ihan täysin aivan terve, lukuunottamatta sitä, että jostain aivosähköhäiriöstä johtuen siivoan huonettani. Ehkä se menee ohi, ennen kuin tartun *hrrrrr* imuriin, esimerkiksi. Saa myös nähdä, mitä toinen toistaan kiehtovampia elämän- ja ennen kaikkea kuolemanmuotoja sänkyjen, mattojen ja tuon valtaisan patjamajantekeleen alla lurkkiikaan.

Taidehistorian ykköskurssi, jonka loistoisasta matkapäiväkirjatehtävästä olen saattanut joskus joillekin esimerkiksi hieman avautua, meni näin sivumennen sanoen kategoriaan Ongelmat, Jotka Ratkaisevat Itsensä. En nimittäin sitä ikinä saanut valmiiksi, mutta kas, enpä olisi ehtinytkään sitä palauttaa - opettajat antoivat numeron jo, kuulemma lätkäisivät nelosen "puuttuvien kohtien" kohdalle, koskeivät jaksaneet odottaa että jokainen palauttaisi ja korjaisi kaikki osionsa. Kun kokeesta sain sen seiska puolen, onkin mielenkiintoista miettiä, millä logiikalla kurssiarvosanaksikin se seiska sitten muototutui. Ei se nyt ehkä sinällään kauhean voittoisaa ole, mutta tuotanoin, ei siis olisi ollut lainkaan välttämätöntä tehdä syyslukukauden aikana ehkä eniten työtä teettäneen aineen osalta *mitään* muuta kuin se yksi kämäinen koe, ja silti olisi esimerkiksi kasin voinut saada? Ja kaikki se kollektiivinen matkis-angst, valvotut yöt, Facebook-tukiryhmät ja yhyy nyyh turhautuminen lähes ylivoimaisen vastustajan edessä? Minua on petetty! Ehkä se oli jotain communality through extreme traumatizing -settiä sit.

Radio Free Discordia on jossain määrin toiminnassa taas. Sieltä tulee tällä hetkellä lähinnä kakkaa, Devoa sekä kokeellistaranskalaista pornopikseleistäkertovaa trancea. Myös himmeää joiku-dreampoppia. Että voitte sitten taas miettiä miten pitkään tässä ihminen terveenä pysyy (voin kertoa, vitamiineja ei tällaista varten ole kehitetty).

Vanha ystävä muisti kirjeellä, hi. Pitääpäs ehkä Joensuussa käydä esimerkiksi wanhojen hyvien aikojen muistoksi.
Plus argh kirjeistä puheenollen, olen maailman huonoin ikinä vastaamaan niihin ajoissa. Neljä pitäisi siis nyt ainakin saada viimeisteltyä ja postilaatikkoon heivattua. Vetoan matkapäiväkirjaan, joka minua sinnikkäästi iäisyyksiä on vainonnut! Tästä kirjeisiin kohdistuneesta näennäisestä ignore -toiminnosta huolimatta en suinkaan epäarvosta, päin vastoin suuresti anti-epäarvostan sekä teistä tykkään. Niin.

Also, oonks mää muka passiivis-aggressiivinen? Enpäs ole yhtään passiivis-aggressiivinen koskaan. Enemmänkin näennäisaggressiivinen, vai haluutsä turpaan, ja ehkä kyllä myös olen vähän passiivis-aggressiivinen, mutta vain vähän. Jos joku sanoo että paljon, niin palataanpas aiheeseen jäädytettypartavaahtotörppö-postiluukku-kombinaatio, ja sitten hymyillään söpösti.
Ei sillä, että olisin kenenkään postiluukusta jäädytetyn partaavaahtotörpön koskaanvielä tyrkännyt. Ehen. Mutta siis olin sanomassa, että vaikka olisinkin, niin motiivinani olisi hypoteettisten kaunojen sijaan lähes puhtaasti se paljon puhuttu for the lulz, ja siksi tahtoisinkin korjata olevani pikemminkin assiivis-paggressiivinen.
Välillä mietin, millä perusteella olen oikeutettu laskemaan suomen kielen kielitaitojeni joukkoon. Onneks auttava klingoni korvaa.

Laattapiste collection

Boomtime, Chaos 17, 3176

No niin! Ja nyt ehdotuksia, mitä tehdä kuumehoureessa, muuta kun kiskoa buranaa naamariin, runoilla ja sienipisteuuässää katsella! Hienosti ratokseni purjoilin koko viime yön, harvinaisen lystikäs tapa olemassaoloa viettää kieltämättä, mutta ehkä silti sanoisin että mukavampiakin on keksitty. Plus aikas korkea kuume tosiaanvissiin nousi, kun alkoi näkökentässä jo kaikkea sinne kuulumatonta välkyskellä. Muumeja en edes nähnyt, niin kuin Panu pienenä, vaan jotain tylsiä värejä ja valoja vain. ; _ ;
Lasan ja Antin voittoisa pelastuspartio sentään toi hirvittävän kasan lääkityksiä, ja nyt lähes tolkuissani mietin, uskaltaisinko jotain syödäkin vai menisinkö takaisin nukkumaan. Party party.

Mistä puheenollen, kuka naapureista keksi, että bileet sunnuntaina tähän aikaan olisi loistoisa ajatus? Yhyy olkaa hiljaa.

And now for something completely different.

Jotainjotain ja päivämääräkin väärä

Setting Orange, Chaos 15, 3176

On kyllä hirvittävän huono tuo äänestys sivupalkissa. Mutta minua on turha syyttää mistään, otin vaikutteita elokuvasta, joka lisäksi on aaawsomeinta mitä varmaan ikinä olen katsonut. Shortbus, bitches! Katsokaa se, tai älkää, mutta siinä on paljon pornoa. Plus maailman söpöimmät henkilöt ja uskomattomat kaikki.

Äh. Hirveästi kaikkea kirjoittaisin, mutta kun nyt en ole ihan varma ketkä tätä lukevat, niin enpäs. Ei ole kovin mones kerta kun tältä kannalta vaivaudun miettimään, mutta ihan juuri nyt on niin paljon muutenkinsekavaa ajateltavaa, etten jaksa kovin pitkällisesti kenellekään alkaa purkamaan juttuja joita intternetissä potentiaalisesti runoilisin. Ihastelkaa siis iltanne/aamunne/vapaavalintaisenmuunne kuluksi harvinaislaatuisen itsesensuurin mustaa mwahahaenpäskerro-mötikkää:

Ehkä perustan vielä yhden salablogin. Aika pointitonta kyllä kirjoittaa blogia jos ei kerran tahdo että ihmiset sitä lukee, though, tai siis eikö se silloin ole enemmän Henkilökohtainen Päiväkirja tai muuta neiteilyä? Sillipurkki alkaa kuiten/muutenkin olla vähäsen fail. Tai no, se nyt osittain myös johtuu siitä enimmäkseen ettei minulla ole ihan aikaa kirjoittaa niin paljon kuin huvittaisi - rasittavaa kohellusta tekstini ovat toki enimmäkseenaina olleet, mutta nykyisellään ne jäävät pintapuolisiksi jopa rasittavan kohelluksen mittapuulla.

Sen sijaan jos siirrytte osoitteeseen http://sillipukki.blogpot.com/ , löydätte (jostain minulle hyvin pitkälti käsittämättömästä syystä) varsin kauniisti teemaan liittyviä loistavuuksia! Sinne voitte mennä sielunne pelastamaan vaikka.

Pitäisi

Prickle-Prickle, Chaos 4, 3176 (Tättärää!)

a) mennä nukkumaan 
b) väkertää taidehistoriaa 

-> arvatkaa mitä? En! 

Jumituinpas hissiin muutamiksi minuuteiksi huomatakseni, että vieläkään en ahtaista paikoista vailla ulospääsyä oikein pidä. Ei ollut erityisenkään hilpakkaa mietiskellä, kuinka pitkään kestäisi että joku sangare paikalle saapuisi oven avaamaan. Se oli hieno havainto, koska nyt tiedän vastaisuudessakin välttää kyseisenlaisuuksia, tai vaihtoehtoisesti soveltaa siedätyshoitoa. Suuri elämys, ja silleen. Renklaamalla aikani sain napit sitten toimimaan jee.  

Päivän muut aiheet jaa. Ihmiset on söpöjä, on ne vaan, vaikka yritänkin aina kiivaasti väittää vastaista. Ei toki ihan yhtä söpöjä kuin vaikka pterodaktyylit, mutta melkein samoilla linjoilla kuitenkin (minkä lisäksi niillä on lentoliskoihin nähden tiettyjä olemassaoloon liittyviä etuja). Sitä paitsi Warjomaa tyksi Principian käännöksenalusta hip hip hahaa -> tällaista tämä, mikäli jotakuta nyt nuo ensimmäiset vaatimattomat sivut kiinnostavat niin. Siinä näette suunnattoman hienosti Paintin ja Open Officen Xmen-porukkaa vastaavat supervoimat (tai BearforceYkköstä), joiden jälkeä kyllä parannan ehkä jossain välissä. Vähän esmes nyt se yksi leima vielä englanniksi, mutta muuten äärimmäisen luova copypastan soveltaminen on osoittautunut tieksi voittoon noiden pällifonttien kanssa. Leipäteksti tosin Verdanana pysyköön, elämmehän lähes nykyaikaa ja minä jaksa uusia fontteja alkaa rakentamaan.  

Uudenvuodenmiitin jälkeen kirjoitin taas juttuja. Ha, tiesin. 
Nurinkurista kyllä, minun kohdallani ehkä Taikkari tarkemmin tarkasteltuna toimii vähän kuin A Softer Worldissa.
Ehkä se kuitenkin siitä ennen pitkää, jasitäpaitsi aina voi seikkailla muualla etsimässä haikeuksia ja hajotusta kun ei kerran kelpaa, ni. Kirjoitanpas kuitenkin tunnetilanarkomaniasta toiste pidemmin.  

Haluaisin nyt oikeastaan mennä nukkumaan, mutta kun siivosin patjalinnaa joka pitää imuroida ja kasasin siispä johdonmukaisesti kaikki tavarat pyramidiksi sängylle, niin pitäisi nähdä ältsisti vaivaa. Yhtä seikkailua tämä eläminen kyllä.