No jopas on ääliömäinen Bloggerin hallintapaneelin uudistus. Kaikki tällaiset uudistukset ovat toki ääliömäisiä kunnes niihin tottuu, paitsi kyllä ehdottomasti nyt tämä, joka VARMASTI on ääliömäinen vielä ylihuomennakin. Tämmöinen ääliötekstikenttä ja kaikkia tämmöisiä ääliömänttipääasioita.
Mutta se siitä. Näin olkoon. Kestän kaiken. HYVÄKSYN ASIAN. Muutoksen föhntuulet puhaltavat kuin wiatr halny lokakuisen Etelä-Puolan vuoriston murmeli- ja lumimyyrärikkailla rinteillä, ja jos kunnon vanhan bloggerpaneelin ne vievätkin mukanaan, on kyse vain siitä, että tämä on ihmisen osa. No ei oikeastaan, vaan siitä, että: ilma ei kykene vuoriston kohdattuaan ja sen vuoksi ylös noustuaan ja viilennyttyään pidättämään niin paljoa kosteutta jolloin veden tiivistyessä orografisiksi sateiksi vapautuu lämpöä ja näin ollen laskeutuessaan jälleen toiselle puolelle vuoristoa syntyy ilmavirtoja alaspäin, vinhoja ja lämpimiä kuin viltti jonka unohdin Turkuun. Niin. Siitä johtuvat muutoksen föhntuulet. Tai tavalliset ainakin.
Kävin Turussa! Syynä oli mm. Sólstafirin keikka, joka mitä maukkain esitys totta vie olikin. Erikoishienona kuriositeettina mainittakoon esim. moshaukseni määrä, jonka seurauksena pääni vielä seuraavana päivänäkin välillä ikään kuin vain putosi rintaa kohti jos päästin sitä vähänkään eteenpäin, koska mikään niskalihas ei yksinkertaisesti jaksanut kannatella sitä. Kuulostaa toden totta säälittävältä, mutta en ole ollut keikoilla viime aikoina mitenkään n. yhtään, ja voin myös hehkeän biologiaurani auktoriteetilla kertoa, ettei ihmisen niska ole sopeutunut huitomaan päätä ympäriinsä armotonta kyytiä vailla mitään ilmeistä syytä toista tuntia. Siinä ei ole mitään järkeä evolutiivisesti, hyvät ihmiset. Vaikka olisikin upeaa, jos olisi.
Jälleen myös syntyi suurella innolla ja aamuyön voimalla yhteismaalaus!, josta toistaiseksi ei ole kuvaa mutta josta Morgan sellaisen mahdollisesti ennen pitkää taikoo jos tähdet asettuvat oikein tai muistan esmes häntä joskus muistuttaa. Siinä on mm. animulintuparveke, TV ja töpselipää, puunjuuria, hölmistyskissa, kieli ja kala, ankkuri ja ilmapalloja sekä SAATANA. Eikä siinä vielä tosiaankaan kaikki. Huolimatta kokonaisuuden ilmeisen hervottomasta kakofonisuudesta on sanottava, että kehitystä on selvästi tapahtunut näissä taiteellisten näkemystemme äpäräkimairoissa.
Samalla reissulla tapahtui myös paljon muuta, kuten Cluedoa helsinginyliopistonsalamurhaajain kerhoillassa jonne satuin, pikainen visiitti Helsingin huoltotunneleihin uuh epic UE, suklaakaurakeksejä, housuihmettelyä, sosiaalistusahdistumeilemista, Yrjänän näköinen tyyppi ja rutkasti huonoja väännöksiä Ruosteen sanoituksista, pehmoaseväijytyksiä, mangokärsimystä sekä parhain junankuljettaja, joka ennen jotain asemaa piti matkustajille mahtipontisen kiitospuheen jolle koko vaunu tirskui.
Muuten kuuluu kaikkea hienoa myös. (Paitsi että kasvattamissani punajuurissa on jotain kurjia kirvoja! Yyh nyhyy, mutta onneksi Taikkarista löytynee joku rastapää, jolta voi lainata mäntysuopaa ja sillä niitä iskeä pataan.) Nythän lähinnä haaveilen kumkvattipuista ja ties sun mistä, pohdin kesäistä mahdollisyhteisnäyttelyä, väkerrän runoja pitkin aamuöitä kuten kunnon yökyöpeliboheemi konsaan, pänttään päivät pääksytysten pääsykokeisiin päättömän päästäisen päättäväisyydellä sekä myös suunnittelen nuuskamuikkuista tulevaisuutta (ja koetan muistaa olenko nähnyt unta vai onko Ruotsissa tosiaan joku progebändi joka on tehnyt levyn Hemulista). Kaiken kaikkiaan elo on muikeaa menoa ja tulevaisuusinnostunutta. Varsinkin pian, kunhan myös ne erään syksyn aikana roikkumaanjääneet lukiokurssit saan harteitani painamasta. Itse asiassa siis niistä hoitamatta on enää läpimätä ja houkkamainen final boss: taidehistorian kolmonen, kurjista kurjin, käpyisistä kököin, körttiläisyyksistä käsittämättömin.
Ihme listaamista nyt koko päivitys, mutta olkoon. Joskus asioita on listattava. Keksisin tuolle perusteluja, mutta on nukuttava, joten joudutte sen vain uskomaan.
Tässä myös musiikkikappale eli biisi. Hyvää kevättä.
