Fucking platelets, how do they work?

- Insane Thrombocytopenic Posse
(Paska väännös paskasta meemusta, anteeksi)

Prickle-Prickle, Bureaucracy 60, 3176

Lääkärishenkilö tosiaan tässä eilen totesi notta minulla lienee krooniseksi jäävä ITP, komeammin idiopaattinen trombosytopeninen purpura. Tämähän on lähinnä taannoisen, normaalia vähäsenpahemman kurkkuviruksen jäljiltä jäänyt autoimmuunijuttunen, jossa elimistöni on niin saatanan ääliö ettei tajua, että virus on jo aikaa sitten kaikonnut ja jatkaa edelleen hyökkäystä, jonka kohteena toimivat siis YEAAAAAAAAAAH omat verihiutaleeni. On ihan älyttömän siistiä potea pienimuotoista sisällissotaa verisuonistossa. Paitsi oho, ei olekaan.

Ahdisti ihan kiitettävästi kun tässä muutama viikko sitten kävi itsekseen ilmaantumaan hyvin kymmenen senttiä halkaisijaltaan olevia mustelmia esmes jalkoihin, samaten ympäriinsä iholle pikkuisia punaisia pisteitä. Hetken asiaa arvottuani toki sitten terveyskeskukseen katsoin aiheelliseksi mennä, ja siellä katsoivat että husp, sinulla on verihiutaleita lähinnä kovastivähän hmm ei ole kovin hyvä tämä nyt. Kukaan ei juuri myöskään esittänyt syyn osalta valistuneita arvauksia ennen lisätutkimuksia, mikä nyt sinänsä on ihan ymmärrettävää, mutta ei kuitenkaan järin edistänyt yöunia eh.

Siinä aikani ravasin verinäytteissä ja randomkokeissa, mutta sentään muut arvot olivat kunnossa ja verihiutaleetkin näyttivät olevan lievässä nousussa. Hematologi tosiaan siinä vaiheessa jo arveli että elimistöni todennäköisesti lähinnä kusee omiin muroihinsa, eikä mistään vakavammasta taustatekijästä ole kyse (toki tässä vaiheessa olin itse jo googletellut jokaisen leukemiavaihtoehdon ja hullun paranoidina kyttäsin jokaista oiretta), mutta kun hiutaleiden määrä taas lähti laskemaan, määrättiin FFUUUUUUUUU luuydinnäyte. Harvinaisen epämiellyttävä toimenpide vaikkei kipu mitenkään kova edes ollut, oikeastaan luulen että henkiset tekijät vaikuttivat enemmän - tilanne "joo no tässä katsellaan olisko sulla leukemia vaikka diipadaa" aiheutti ihan pienimuotoisen shokin. Diapamia naamariin ja silti vielä näytteen jälkeenkin tovi ihan hillitöntä hysteriakohtausta, jonka aikana lähinnä kikatin, itkin ja hyperventiloin. Huba hubaa, kokemus sekin! Tuntui bätmäniltä myös armoton huimaus, onneksei muutenkaan huvittanut kävellä kun alaselkään yllättäen sattui kovin. (Ainakin tiedän nyt, että luustoni on lähinnä teräsbetonia. Neula ei ollut puskea läpi lainkaan, ja reikiä piti tehdä kolme kun luuydintä ei saanut slurpattua. Eh heh.)

Luuydin oli kuitenkin kunnossa ja hiutaleetkin taas pian nousseet aika rankasti, joten kontrollikäynti enää määrättiin, tosiaan eiliseksi. Vaan ah! ei ollut korjaantunut tilanne ehei, ja uusia mustelmiakin oli taas vähäsen. Aikuisilla tosiaan on jopa todennäköistä että tauti on krooninen, joten tämä lienee minunkin kohtaloni. Hiutaleiden määrää ei järin ilman verikokeita tiedä, se kun heittelee nopeastikin miten sattuu, ja tilannetta kai lähinnä seurataan. Tästä johtuen ikuisesti paskaa bisnestä on esmes dokaaminen, tulehduskipulääkkeet ja auto-onnettomuuksiin joutuminen, kaikki luonnollisesti ykkösharrastuksiani ; __ ;. Muutenkin kaikki vaiks päänseinäänlyömistä sisältävät riehumiset on vähän riskaabeleja, ja flunssia yms. sairastellessa varsinkin on herkemmin käytävä lääkärissä kun vähänkin mietityttää, koska infektiot pahentanee tilannetta. Ennen hampaidenpoistoja ja leikkauksia ja kaikkea pitää myös ensin testata verihiutaleet ja lääkityksellä tarvittaessa hetkellisesti nostaa, muuten vuodan kiwasti kuiviin.
Ei siis oikeastaan mikään paskimmasta päästä oleva tauti vaikkanyt siihen leukemiavaihtoehtoon verrattuna.
Silti vähän hc että kehnona päivänä saattaa vähänkin isommasta kolhusta aiheutua ihankivoi sisäisiä verenvuotoja. En esmes välttämättä palaa koskaan tatamille. Ei ihan niin dramaattista kuin vaiks Muhammad Alin uran loppuminen, mutta niin. Olisi ollut ihan jepaa jatkaa ju-jutsua vielä joskus, vaikka ehkä joku kuviokellunta on ihan kivaa sekin. Eikun. Onneksi radiomastoista ei ole pakko pudota?

Lisäksi kuvattiin tänään pää. Sitä on särkenyt oikeastaan tuosta mustelmaepisodista lähtien, joten saattaa olla stressiäkin vain, mutta yleensä ei ole stressi aivan tältä tuntunut. Myös mahaan ja lähinnä joka puolelle on vaihtelevasti sattunut vime aikoina ihan kiitettävästi, mutta sentään joku ottaa vakavasti - koululääkärille terveystodistuksen yhteydessä kun kuvailin uskomattoman moninaisia särkyjä, kipuiluja ja ahdistusta, oli vastaus lähinnäettä no stressi nyt aiheuttaa tuota önnön + närästyslääkeresepti. Hematologin kanssa käyty sananvaihto oli ytimekkäämmin "Ja päätä on myös särk-" "Okei, huomenna kuvataan sun pää."

Diipadaa. Eiköhän tämä tästä, huomenna saa lausunnon pään kunnosta ja kuun puolessavälissä ultraäänikuvataan pernaa oujeah. Saatan pyytää gastroskopian sitä ennen, jos maha kipuilee kovin. (Kyseessä on selvästi mahasyöpä. Muita sairauksia ei ole kuin syöpä. Teretulemast hypokondria-kerhoon.)