[H I M M E Y S V A R O I T U S on annettu - jep, ehkä jopa tavallista himmeämpi. No en tiedä, saattaa vain näyttää siltä.]
Setting Orange, Confusion 19, 3175
Artikkelissahan kyseessä on Juanesin levy. Koskapa kuitenkin tajusin peräti suomentaa nimen, en joudukaan nyt kirjoittamaan teille arvostelua kyseisestä lätystä, harmi kyllä, koska voin selittää sen sijaan jotain naurettavaa elämäaiheista pelleilyä. Tässä teille kuitenkin karaokeversio - kyllä, karaokeversio - singlekappaleesta Me Enamore! Hajotkaa.Minkä lisäksi on mainittava, että jantteri näyttää kyllä harvinaisen pälliltä tämän levyn kannessa. En yleensäkään ole mikään erityisen suuri ihmissusikulmakarvaisten latinomiesten fani ollut, mutta mitä hittoa sen tukalle tapahtui, huh? Tuosta kuvasta ei ole muuta iloa kenellekään kuin se, että joudun päivittämään blogini pian uudestaan, ettei tuo ole heti ensimmäisenä näkyvillä. Ja tuonkin tosiseikan tuottama ilo on vähän kyseenalainen.
Suomennettuna tuo ah-niin-syvällinen, omaperäisyyden kukkana jopa stapelia giganteaa tuoksuvammin hehkuva lausahdus siis kuuluu: "Elämä... on hetki." (Huomatkaa myös syvällisyyden vähintään viidenteen potenssiin nostava tekijä - uuh, käytän kolmoispistettä, olen niin sielukas runoilija ettei mitään rajaa! Ja se, kuinka minä kompensoin jotain sisäistä epävarmuuttani pilkkaamalla häikäilemättömästi artistia, jota vastaan minulla sinänsä ei ole mitään, vain siksi, että minulla pitäisi olla, koska latinopoppiksen vihaamattomuus ei sopisi johonkin ihme imagooni. Olipas lampunvarjostusta tuokin.)
Eikun siis äh oikeasti, pitäisikö minun siis muka taas kirjoittaa jotain hetkessäelämisfilosofiaa? Kun mitenkään en jaksa taas alkaa sitä settiä selostamaan, hirveän paljon muutakin tekemistä olisi nimittäin. Sitä paitsi se kuuluisi muutenkin Kaaosperhosiin eikä tänne. Miksi ihmeessä edes päätin arpoa blogitekstien aiheet Wikipedialla? Ei siitä seuraa kuin rumia naamoja.
Oikein kivaa on hetkessä eläminen juu, paitsi jos sen hetken käyttää tätä lukien. Mene siis ulos, siellä on kaunis sää ja voit lähteä vaikka seikkailulle! Kannattaa lähteä liikkeelle ajatuksesta että kolmen kuukauden päästä on kuitenkin kuollut, sillä pääsee pitkälle, tai sitten ei niin pitkälle, mutta ainakin oli hyvät bileet sitä ennen.
Tietysti on olemassa myös se moraalinen ongelma sen suhteen, onko toisaalta oikein elää niin kiinni hetkessä että osaltaan auttaa planeettaamme tarpeettoman nopeasti Väistämättömään Tuhoon itsekkäillä kulutusvalinnoilla ja sokealla hedonismilla. Siihenhän ei ole kyllä nyt valitettavasti mitään absoluuttista filosofista totuutta olemassa, joten kysymys ratkaistaan luonnollisesti tällä ainoalla järkevällä keinolla: katso allaoleva huiman jännittävä ja kiehtova ja muutenkin loistelias ottelu. Heitä sitä ennen kolikkoa siitä, kumpi on rukoilijasirkka ja kumpi hämähäkki: a) oh-so-kyyninen nihilistipälli, joka tajuaa ettei millään ole minkäänlaista merkitystä ja niinpä hänellä on tekosyy olla välittämättä hippien angsteista paremman maailman perään, ja b) die hard altruisti-happy-happy-maailmanparantaja joka on voittanut Greenpeacen lintupaistin kymmenen vuotta putkeen ja joka pelasti kaikki maailman lapset Michael Jacksonilta tulipalosta Afrikasta raivostuneen tiikerihain kynsistä (joita tiikerihailla ei, amazingly enough, kylläkään ole.) Sitten katso, kumpi syö kumman, ja tättärättägoddamnrää - tiedät Oikean Vastauksen!
Um... niin. Kyllä, vain hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä, miksi siis käyttäisin sen tämän blogitekstin jatkamiseen? Niinpä. Naurettavaa pelleilyä! Ei tule mistään tällä menolla mitään! Jumalauta!
