Kulinaristinen tupla-ZOMG

& metsästäjä lähestyy kohdettaan norsukivääri olalla, hellekypärä päättäväisyydestä purukuminvärisenä

Prickle-Prickle, Discord 6, 3176

ZOMG tein äärettömän valtaisan onnistuneita pannukakkuja, srsly en ole ehkä millään elämän osa-alueella onnistunut ikinä niin hyvin koskaan kuin noiden pannukakkujen paistamisessa. Koska pannukakku on suhteellinen käsite, nämä oli sellaisia niin kuin lettuja, paistinpannulla, mutta leivinjauhetta sotkin ja sellaisia pannukakunpaksuisia hirmuisan nättejä ja optimaalisen makeita väkersin niistä. Uskomatonta. En vieläkään uskalla katsoa astiaan johon ne laitoin, koska olen varma että ne ovat kadonneet omaan loistavuuteensa.

Tein samalla myös ZOMG soijarouhekastiketta, joka sekin onnistui laajasti yli odotusten ja oli siis peräti enemmän kuin syötävää. Siinä oli tomaattia ja sieniä ja mitäliecremefraichea omnom.
Mainittakoon, että olen näissä hommissa jokseenkin vammautunut, vallan nätisti poikamiesstereotypian alle loksahtava mahdollisimman epäruoanlaittajavaisa yksilö, joka varsinkin kouluruoan lisäksi pärjää tonnikalanuudelilinjalla viikkoja, oikeastaan lähinnä leivälläkin. Tämä oli siis ehkä neljäs kerta kun olen ihan itselleni oikeaa ruokaa käynyt väsäämään, ei se oo kaikille niin helppoa ja olen niin käpy että joskus poltan maailman pohjaan vaikka vaan istuisin dataamassa.
Erehdyin kuitenkin perjantaina taas ostamaan currymajoneesimaustettua tonnikalaa ja jälleen jouduin kohtaamaan kasvoista kasvoihin sen kiistämättömän tosiseikan, että YYYYYYHELVETTI SE ON PAHAA. Jostain syystä jokin napsahti ja päätin, ettei pysty syömään ihminen sitä vaan voisi ehkä kehitellä vaihtoehtoista asiaa, sitä paitsi vielä jollain tavalla, mieluummin useammalla, järkevää sellaista.
Keksin senkin oivan järjestelyn, että viikonloppuisin aina keittelen vallan homona ruokaa, jota sitten muutamia päiviä voi aina puputtaa onnessaan ilman sen suurempaa vaivannäköä kuin mikrotus. Joka päivähän lämmintä ruokaa ei kotona enää tarvitse, se on vaan ihankivaa plussaa.

Ja nyt rakennan ansan matikankirjalleni, joka on ollut kateissa kai viikon. Ajattelin ripotella kerroksen vehnäjauhoja lattialle, jotta näkisin, missä se on yön aikana liikkunut. Houkuttimeksi pistän vesikipon yhteen nurkkaan, ellei se pääse juomaan vaikka suihkun lattialle (vessan ovi kiinni) ja varmaan toiseen kuppiin mielenrauhani, tykkää sitä syödä käsittääkseni. Ikkunan voisi jättää raolleen, koska se ehkä aistii vedon ja pyrkii sitä kautta ulkoilmaan. Mutta olenkin kaivanut ikkunalautaan kaksi metriä syvän kuopan ja peittänyt sen oksilla ja lehdillä, ja sinne se putoaa.

Didn't see this one coming

Oh wait, yes I did. Yeah, thanks Eris.

Prickle-Prickle, Chaos 59, 3176

Tämä kuuluisa postmiittidepressio näköjään tarvitsisi ehkä sen puolitodellisessa horteessa vietetyn muutaman tunnin paluumatkan, jonka aikana asioihin ehtii jossainmäärin hajoilla sen verran, ettei perillä tarvitse sen suuremmin muuta kuin kopsahtaa suihkun kautta koisimaan. Rautateitä pitkin sitä tavallaan rullaatirullaa kokonaan toiselle todellisuuden tasolle, ja sitten taas jostain pöllölandiatripiltä takaisin Mundanian yöuntavaativille äidinkielenportfoliokaduille - Parikkalan aseman vaihto on se konkreettinen portaali, jonka jälkeen miitinjälkeinen hajotusolotila on neutralisoitunut vain lähinnäyleensäväsyneeksi, ja lähinnäyleensäväsymyshän lähtee yöunilla jotta niks naks.

Tällä kertaa parsakaalit ovat kuitenkin minun kirjahyllyssäni, ja on vaarallista sotkea todellisuuksia tällä tapaa keskenään. Ei ole oikeasti, mutta voisi olla - miitata nyt kotikaupungissaan? Hah.

Olipas joka tapauksessa vallan psykedeelislystikästä menoa itse mööttääntyminen. Parilla nenäverenvuodolla, yhdellä vähäsen särkyneellä polvella ja muutamilla mustelmilla tietääkseni kaiken kaikkiaan selvittiin noin fyysisten vammojen osalta - lähinnä kai seurausta jostain kukkulankuninkaasta ynnä muutenvaanpainimisesta parkkipaikalla, plus sen kumollaanolevan sängyn ja seinän väliin änkäytymisestä mitä kaikki aina halusi harrastaa, vaikka siellä on fengshuivirrat aivan persiillään.
Maailmaneeppisin peli tämä 1000 tyhjää valkoista paperia, ainakin Robot Unicorn Attackin jälkeen ehk. Aaaaalways/I wanna be with you/and make-believe with you/and live in harmony harmony oh lawd!!!
Harkitsen ehkä vähäsen nyt kyllä tuosta patjalinnasta luopumista, taas turjake levinnyt eteiseen ja keittiöön saakka ja kyllähän se jossainmäärin aina vaivannäköä vaatii kyhätä kasaan. Leviämisaktiviteettia harrastivat myös teeroiskeet lattioille, seiniin ja kattoon, jonne on jämähtänyt näköjään jäädäkseen myös the gravity-defying teepussi. Pahoinpitelin sen Paintilla ja sain ihkutuslapasia PD:n foorumilla wheee. Tiskialtaassa on sukka.

Ai, juu. Voisi toisinaan vaikka olla kaivamatta tietentahtoen verta nenästään tietyillä elämän osa-alueilla, mutta BLOOD FOR THE BLOOD GOD ANGST FOR HIS ANGST THRONE, I guess.
(Olennaisimmaksi tekijäksi on oikeastaan kehittynyt asioiden tunteminen ylipäänsä - ei sitä musiikkiakaan kuunnellessa niin välitä, onko kappale duuri- vai mollivoittoinen, jos se toimii. (Ja kyllä, voin vetää hatusta täysin naurettavasti ihan eri asioihin liittyviä, korkeintaan teoreettisina korulauseina toimivia vertauskuvia ja väittää, että jutut menee niiden mukaan, koska olen sillätapaa vähäsen jänis.))

Joka tapauksessa kanavoin nyt ehkä juttuja rakentavampiin juttuihin tai esimerkiksi taas nukkumusta harkitsen. Shpongle voisi hallita maailmaa, slackslack ja off to Narnia brb.

Yllätä minut, Eris!

aka kolmenkymmenen päivän experimentaatioinen juttu koskien pseudo-uskoa

Setting Orange, Chaos 55, 3176

Sellainen randomi-ihminen kuin Terry Esau on kirjoittanut kirjan siitä, kuinka hän kuukauden ajan aloittaa jokaisen päivän hihkaisemalla "Surprise me, God!" ja tarkkailee sitten, kuinka usko Jumalaan vaikuttaa hänen arkeensa.
Innoittuneena tästä on joukko diskopalloja, myöskin minä, päättänyt kokeilla vastaavaa oman armahan jumaluutensa, Eris "hirvittävä jumalperse" Discordian kanssa. Pointtina on ehkä lähinnä seurata apofenian, huomattavasti seksikkäämmällä disko-slangilla viitosten lain, toimintaa ihmismielessä - kaikkea täysin Erisiin liittyvää alkaa tapahtua kun häneen uskoo, koska olemattomiakin yhteyksiä väkisinkin löytää. Koehenkilöiden todistuksista kai aikoi jokusankari kasata pdf-kirjan henkeen "lälläspöö mun jumalapa toimii ihan yhtä hyvin".

Useimmat diskordianistithan eivät usko Erisiin, ihan vain koska tietävät, että tämä kyrpii häntä suunnattomasti. Erityisen lujaa uskoa ei syvälleuponnut agnostikko tai ylipäänsä kukaan ehdi näin pikaisesti tietenkään itselleen väkertää, mutta vähän on kuitenkin jotain, eh? Ja yrittänyttä ei laiteta.

Ei, vaikka kyseessä on naurettavuuksiin asti kostonhaluinen, hirvittävän kärttyisä ja tikaria povessaan piilotteleva sekasorron, mölinän ja riitojen jumalatar. (Yhden hengen öh kontrolliryhmä lupautui invokeeraamaan Erisin sijaan Charles Mansonia, tosin tarkemmin ajateltuna ero ei ole suuren suuri.)
Potentiaalisen jännästi toki alkaa, koska huomenna on myös iih mun synttärit. Ja kansainvälinen lintsauspäivä myöskin. Tämä on kyllä vähän huijausta, koska pointtina oli arki, mutta lol yksi päivä.

*Vetää syvään henkeä*

Bring it on, bitch.

(Haluaisin myös huomauttaa, että Tim Minchin, tämä hirveä mies, on sekä äärettämästi hauskempi, söpömpi että pällimpi kuin minä todennäköisesti koskaan elinaikanani kykenen olemaan. Tämän lisäksi kajalitasapainokin toimii - teillä on siis täysin paikkani täyttävä, jopa ylittävä sijainen, kun tämä kolmenkymmenen päivän valtaisa erehdys koituu väistämättömäksi tuhokseni. Veikkaan, että Kasinonsaari uppoaa noin viikon kuluessa.)




"... With FUCK-OFF PLASMA GUNS!"
Murmaavin wirn ikinä.

Olkaatte varoitettuja

Runeberg oli jo aika kulunut juttu kuitenkin, joten sinänsä aiheellista keksiä jo uusi liputettava naama.
Itse luomistyö alkoi spontaanisti, kun erinäiset sankarit roudasivat tuon kierrätyskeskuksesta alun perin hovimestaritarkoitukseen löytäneensä hirvittävän kauniin ukkelin kämpillemme. Aikani lattialla tukehtumispisteessä kierittyäni koitti jatkosuunnitelmienpunomishetki, olihan selvää, ettei noin jumalallista olentoa sopinut sittenkään alentaa vaivaiseksi hovimestariksi. Sulevi-nimi oli kuvaannollisesti suorastaan kirjoitettuna kankeammanpuoleisen ystävämme naamaan, tästä olimme kaikki yhtä mieltä. Asu hahmottui nopeasti - "Jos kuitenkin otettaisiin tuo munasuoja pois sen naamasta" - ja kämppiksen kitara kaulassaan nököttävää Sulevia hartaan räkätyksen vallassa katsoessamme teimme sen, mikä luonnollisesti välttämätöntä oli. Perustimme, öö, bändin.

Promootiokiertue on vasta alkanut, mutta tästä nimestä kuulemme vielä. Yhtä paljon kuin valitettavasti.

Päivän muut aiheet, lolemt. Aikamatkailin supersankarilusikalla juu-u. <3.
Ja tein oikein hienon innovaation, jota pakastimen puutteessa laajemminkin voisi lopputalven hyödyntää: appelsiinimehutölkin kiikuttaminen jääkaappiin illalla oli ylivoimaisen haastava tehtävä, joten ongelmanratkaisun perusteisiin perehtyneenä päädyin askartelemaan vaihtelevista lattiallakuljeskelevista violetista satiininauhoista ja hakaneuloista jutun, jolla se roikkui yön ikkunasta.
Tämähän pysyvämpänä ratkaisuna ehkä siitä huono olisi, että jos sen suuremmin alan kanankoipia ja jäätelöpaketteja ulkoseinällä säilyttämään, a) suojakelit ja loljokukevät on vähän yhyy ja b) varikset tulee kuitenkin kohta mässäämään kaikki juttuni. Niinpä varsinainen innovaatio tässä oli, että laitan ulos katiskahärpäkkeen ja sinne kaikkea hienoa, ja sitten katiskaan lentää variksia, ja minulla ei ehkä ole pakastunutta ruokaa mutta lemmikkivariksia jotka on tosi söpöjä.

Whenever I start feeling sick...

... I just stop being sick, and be awesome instead. True story.

Prickle-Prickle, Chaos 19, 3176

Ja ei, ei se tuon vaikeampaa sitten ollutkaan. Kiitos, öö, vesiapina Albertille suunnattoman kätevistä neuvoista. :P Olen ihan täysin aivan terve, lukuunottamatta sitä, että jostain aivosähköhäiriöstä johtuen siivoan huonettani. Ehkä se menee ohi, ennen kuin tartun *hrrrrr* imuriin, esimerkiksi. Saa myös nähdä, mitä toinen toistaan kiehtovampia elämän- ja ennen kaikkea kuolemanmuotoja sänkyjen, mattojen ja tuon valtaisan patjamajantekeleen alla lurkkiikaan.

Taidehistorian ykköskurssi, jonka loistoisasta matkapäiväkirjatehtävästä olen saattanut joskus joillekin esimerkiksi hieman avautua, meni näin sivumennen sanoen kategoriaan Ongelmat, Jotka Ratkaisevat Itsensä. En nimittäin sitä ikinä saanut valmiiksi, mutta kas, enpä olisi ehtinytkään sitä palauttaa - opettajat antoivat numeron jo, kuulemma lätkäisivät nelosen "puuttuvien kohtien" kohdalle, koskeivät jaksaneet odottaa että jokainen palauttaisi ja korjaisi kaikki osionsa. Kun kokeesta sain sen seiska puolen, onkin mielenkiintoista miettiä, millä logiikalla kurssiarvosanaksikin se seiska sitten muototutui. Ei se nyt ehkä sinällään kauhean voittoisaa ole, mutta tuotanoin, ei siis olisi ollut lainkaan välttämätöntä tehdä syyslukukauden aikana ehkä eniten työtä teettäneen aineen osalta *mitään* muuta kuin se yksi kämäinen koe, ja silti olisi esimerkiksi kasin voinut saada? Ja kaikki se kollektiivinen matkis-angst, valvotut yöt, Facebook-tukiryhmät ja yhyy nyyh turhautuminen lähes ylivoimaisen vastustajan edessä? Minua on petetty! Ehkä se oli jotain communality through extreme traumatizing -settiä sit.

Radio Free Discordia on jossain määrin toiminnassa taas. Sieltä tulee tällä hetkellä lähinnä kakkaa, Devoa sekä kokeellistaranskalaista pornopikseleistäkertovaa trancea. Myös himmeää joiku-dreampoppia. Että voitte sitten taas miettiä miten pitkään tässä ihminen terveenä pysyy (voin kertoa, vitamiineja ei tällaista varten ole kehitetty).

Vanha ystävä muisti kirjeellä, hi. Pitääpäs ehkä Joensuussa käydä esimerkiksi wanhojen hyvien aikojen muistoksi.
Plus argh kirjeistä puheenollen, olen maailman huonoin ikinä vastaamaan niihin ajoissa. Neljä pitäisi siis nyt ainakin saada viimeisteltyä ja postilaatikkoon heivattua. Vetoan matkapäiväkirjaan, joka minua sinnikkäästi iäisyyksiä on vainonnut! Tästä kirjeisiin kohdistuneesta näennäisestä ignore -toiminnosta huolimatta en suinkaan epäarvosta, päin vastoin suuresti anti-epäarvostan sekä teistä tykkään. Niin.

Also, oonks mää muka passiivis-aggressiivinen? Enpäs ole yhtään passiivis-aggressiivinen koskaan. Enemmänkin näennäisaggressiivinen, vai haluutsä turpaan, ja ehkä kyllä myös olen vähän passiivis-aggressiivinen, mutta vain vähän. Jos joku sanoo että paljon, niin palataanpas aiheeseen jäädytettypartavaahtotörppö-postiluukku-kombinaatio, ja sitten hymyillään söpösti.
Ei sillä, että olisin kenenkään postiluukusta jäädytetyn partaavaahtotörpön koskaanvielä tyrkännyt. Ehen. Mutta siis olin sanomassa, että vaikka olisinkin, niin motiivinani olisi hypoteettisten kaunojen sijaan lähes puhtaasti se paljon puhuttu for the lulz, ja siksi tahtoisinkin korjata olevani pikemminkin assiivis-paggressiivinen.
Välillä mietin, millä perusteella olen oikeutettu laskemaan suomen kielen kielitaitojeni joukkoon. Onneks auttava klingoni korvaa.

Laattapiste collection

Boomtime, Chaos 17, 3176

No niin! Ja nyt ehdotuksia, mitä tehdä kuumehoureessa, muuta kun kiskoa buranaa naamariin, runoilla ja sienipisteuuässää katsella! Hienosti ratokseni purjoilin koko viime yön, harvinaisen lystikäs tapa olemassaoloa viettää kieltämättä, mutta ehkä silti sanoisin että mukavampiakin on keksitty. Plus aikas korkea kuume tosiaanvissiin nousi, kun alkoi näkökentässä jo kaikkea sinne kuulumatonta välkyskellä. Muumeja en edes nähnyt, niin kuin Panu pienenä, vaan jotain tylsiä värejä ja valoja vain. ; _ ;
Lasan ja Antin voittoisa pelastuspartio sentään toi hirvittävän kasan lääkityksiä, ja nyt lähes tolkuissani mietin, uskaltaisinko jotain syödäkin vai menisinkö takaisin nukkumaan. Party party.

Mistä puheenollen, kuka naapureista keksi, että bileet sunnuntaina tähän aikaan olisi loistoisa ajatus? Yhyy olkaa hiljaa.

And now for something completely different.

Jotainjotain ja päivämääräkin väärä

Setting Orange, Chaos 15, 3176

On kyllä hirvittävän huono tuo äänestys sivupalkissa. Mutta minua on turha syyttää mistään, otin vaikutteita elokuvasta, joka lisäksi on aaawsomeinta mitä varmaan ikinä olen katsonut. Shortbus, bitches! Katsokaa se, tai älkää, mutta siinä on paljon pornoa. Plus maailman söpöimmät henkilöt ja uskomattomat kaikki.

Äh. Hirveästi kaikkea kirjoittaisin, mutta kun nyt en ole ihan varma ketkä tätä lukevat, niin enpäs. Ei ole kovin mones kerta kun tältä kannalta vaivaudun miettimään, mutta ihan juuri nyt on niin paljon muutenkinsekavaa ajateltavaa, etten jaksa kovin pitkällisesti kenellekään alkaa purkamaan juttuja joita intternetissä potentiaalisesti runoilisin. Ihastelkaa siis iltanne/aamunne/vapaavalintaisenmuunne kuluksi harvinaislaatuisen itsesensuurin mustaa mwahahaenpäskerro-mötikkää:

Ehkä perustan vielä yhden salablogin. Aika pointitonta kyllä kirjoittaa blogia jos ei kerran tahdo että ihmiset sitä lukee, though, tai siis eikö se silloin ole enemmän Henkilökohtainen Päiväkirja tai muuta neiteilyä? Sillipurkki alkaa kuiten/muutenkin olla vähäsen fail. Tai no, se nyt osittain myös johtuu siitä enimmäkseen ettei minulla ole ihan aikaa kirjoittaa niin paljon kuin huvittaisi - rasittavaa kohellusta tekstini ovat toki enimmäkseenaina olleet, mutta nykyisellään ne jäävät pintapuolisiksi jopa rasittavan kohelluksen mittapuulla.

Sen sijaan jos siirrytte osoitteeseen http://sillipukki.blogpot.com/ , löydätte (jostain minulle hyvin pitkälti käsittämättömästä syystä) varsin kauniisti teemaan liittyviä loistavuuksia! Sinne voitte mennä sielunne pelastamaan vaikka.