Yllätä minut, Eris!

aka kolmenkymmenen päivän experimentaatioinen juttu koskien pseudo-uskoa

Setting Orange, Chaos 55, 3176

Sellainen randomi-ihminen kuin Terry Esau on kirjoittanut kirjan siitä, kuinka hän kuukauden ajan aloittaa jokaisen päivän hihkaisemalla "Surprise me, God!" ja tarkkailee sitten, kuinka usko Jumalaan vaikuttaa hänen arkeensa.
Innoittuneena tästä on joukko diskopalloja, myöskin minä, päättänyt kokeilla vastaavaa oman armahan jumaluutensa, Eris "hirvittävä jumalperse" Discordian kanssa. Pointtina on ehkä lähinnä seurata apofenian, huomattavasti seksikkäämmällä disko-slangilla viitosten lain, toimintaa ihmismielessä - kaikkea täysin Erisiin liittyvää alkaa tapahtua kun häneen uskoo, koska olemattomiakin yhteyksiä väkisinkin löytää. Koehenkilöiden todistuksista kai aikoi jokusankari kasata pdf-kirjan henkeen "lälläspöö mun jumalapa toimii ihan yhtä hyvin".

Useimmat diskordianistithan eivät usko Erisiin, ihan vain koska tietävät, että tämä kyrpii häntä suunnattomasti. Erityisen lujaa uskoa ei syvälleuponnut agnostikko tai ylipäänsä kukaan ehdi näin pikaisesti tietenkään itselleen väkertää, mutta vähän on kuitenkin jotain, eh? Ja yrittänyttä ei laiteta.

Ei, vaikka kyseessä on naurettavuuksiin asti kostonhaluinen, hirvittävän kärttyisä ja tikaria povessaan piilotteleva sekasorron, mölinän ja riitojen jumalatar. (Yhden hengen öh kontrolliryhmä lupautui invokeeraamaan Erisin sijaan Charles Mansonia, tosin tarkemmin ajateltuna ero ei ole suuren suuri.)
Potentiaalisen jännästi toki alkaa, koska huomenna on myös iih mun synttärit. Ja kansainvälinen lintsauspäivä myöskin. Tämä on kyllä vähän huijausta, koska pointtina oli arki, mutta lol yksi päivä.

*Vetää syvään henkeä*

Bring it on, bitch.

(Haluaisin myös huomauttaa, että Tim Minchin, tämä hirveä mies, on sekä äärettämästi hauskempi, söpömpi että pällimpi kuin minä todennäköisesti koskaan elinaikanani kykenen olemaan. Tämän lisäksi kajalitasapainokin toimii - teillä on siis täysin paikkani täyttävä, jopa ylittävä sijainen, kun tämä kolmenkymmenen päivän valtaisa erehdys koituu väistämättömäksi tuhokseni. Veikkaan, että Kasinonsaari uppoaa noin viikon kuluessa.)




"... With FUCK-OFF PLASMA GUNS!"
Murmaavin wirn ikinä.

Olkaatte varoitettuja

Runeberg oli jo aika kulunut juttu kuitenkin, joten sinänsä aiheellista keksiä jo uusi liputettava naama.
Itse luomistyö alkoi spontaanisti, kun erinäiset sankarit roudasivat tuon kierrätyskeskuksesta alun perin hovimestaritarkoitukseen löytäneensä hirvittävän kauniin ukkelin kämpillemme. Aikani lattialla tukehtumispisteessä kierittyäni koitti jatkosuunnitelmienpunomishetki, olihan selvää, ettei noin jumalallista olentoa sopinut sittenkään alentaa vaivaiseksi hovimestariksi. Sulevi-nimi oli kuvaannollisesti suorastaan kirjoitettuna kankeammanpuoleisen ystävämme naamaan, tästä olimme kaikki yhtä mieltä. Asu hahmottui nopeasti - "Jos kuitenkin otettaisiin tuo munasuoja pois sen naamasta" - ja kämppiksen kitara kaulassaan nököttävää Sulevia hartaan räkätyksen vallassa katsoessamme teimme sen, mikä luonnollisesti välttämätöntä oli. Perustimme, öö, bändin.

Promootiokiertue on vasta alkanut, mutta tästä nimestä kuulemme vielä. Yhtä paljon kuin valitettavasti.

Päivän muut aiheet, lolemt. Aikamatkailin supersankarilusikalla juu-u. <3.
Ja tein oikein hienon innovaation, jota pakastimen puutteessa laajemminkin voisi lopputalven hyödyntää: appelsiinimehutölkin kiikuttaminen jääkaappiin illalla oli ylivoimaisen haastava tehtävä, joten ongelmanratkaisun perusteisiin perehtyneenä päädyin askartelemaan vaihtelevista lattiallakuljeskelevista violetista satiininauhoista ja hakaneuloista jutun, jolla se roikkui yön ikkunasta.
Tämähän pysyvämpänä ratkaisuna ehkä siitä huono olisi, että jos sen suuremmin alan kanankoipia ja jäätelöpaketteja ulkoseinällä säilyttämään, a) suojakelit ja loljokukevät on vähän yhyy ja b) varikset tulee kuitenkin kohta mässäämään kaikki juttuni. Niinpä varsinainen innovaatio tässä oli, että laitan ulos katiskahärpäkkeen ja sinne kaikkea hienoa, ja sitten katiskaan lentää variksia, ja minulla ei ehkä ole pakastunutta ruokaa mutta lemmikkivariksia jotka on tosi söpöjä.

Whenever I start feeling sick...

... I just stop being sick, and be awesome instead. True story.

Prickle-Prickle, Chaos 19, 3176

Ja ei, ei se tuon vaikeampaa sitten ollutkaan. Kiitos, öö, vesiapina Albertille suunnattoman kätevistä neuvoista. :P Olen ihan täysin aivan terve, lukuunottamatta sitä, että jostain aivosähköhäiriöstä johtuen siivoan huonettani. Ehkä se menee ohi, ennen kuin tartun *hrrrrr* imuriin, esimerkiksi. Saa myös nähdä, mitä toinen toistaan kiehtovampia elämän- ja ennen kaikkea kuolemanmuotoja sänkyjen, mattojen ja tuon valtaisan patjamajantekeleen alla lurkkiikaan.

Taidehistorian ykköskurssi, jonka loistoisasta matkapäiväkirjatehtävästä olen saattanut joskus joillekin esimerkiksi hieman avautua, meni näin sivumennen sanoen kategoriaan Ongelmat, Jotka Ratkaisevat Itsensä. En nimittäin sitä ikinä saanut valmiiksi, mutta kas, enpä olisi ehtinytkään sitä palauttaa - opettajat antoivat numeron jo, kuulemma lätkäisivät nelosen "puuttuvien kohtien" kohdalle, koskeivät jaksaneet odottaa että jokainen palauttaisi ja korjaisi kaikki osionsa. Kun kokeesta sain sen seiska puolen, onkin mielenkiintoista miettiä, millä logiikalla kurssiarvosanaksikin se seiska sitten muototutui. Ei se nyt ehkä sinällään kauhean voittoisaa ole, mutta tuotanoin, ei siis olisi ollut lainkaan välttämätöntä tehdä syyslukukauden aikana ehkä eniten työtä teettäneen aineen osalta *mitään* muuta kuin se yksi kämäinen koe, ja silti olisi esimerkiksi kasin voinut saada? Ja kaikki se kollektiivinen matkis-angst, valvotut yöt, Facebook-tukiryhmät ja yhyy nyyh turhautuminen lähes ylivoimaisen vastustajan edessä? Minua on petetty! Ehkä se oli jotain communality through extreme traumatizing -settiä sit.

Radio Free Discordia on jossain määrin toiminnassa taas. Sieltä tulee tällä hetkellä lähinnä kakkaa, Devoa sekä kokeellistaranskalaista pornopikseleistäkertovaa trancea. Myös himmeää joiku-dreampoppia. Että voitte sitten taas miettiä miten pitkään tässä ihminen terveenä pysyy (voin kertoa, vitamiineja ei tällaista varten ole kehitetty).

Vanha ystävä muisti kirjeellä, hi. Pitääpäs ehkä Joensuussa käydä esimerkiksi wanhojen hyvien aikojen muistoksi.
Plus argh kirjeistä puheenollen, olen maailman huonoin ikinä vastaamaan niihin ajoissa. Neljä pitäisi siis nyt ainakin saada viimeisteltyä ja postilaatikkoon heivattua. Vetoan matkapäiväkirjaan, joka minua sinnikkäästi iäisyyksiä on vainonnut! Tästä kirjeisiin kohdistuneesta näennäisestä ignore -toiminnosta huolimatta en suinkaan epäarvosta, päin vastoin suuresti anti-epäarvostan sekä teistä tykkään. Niin.

Also, oonks mää muka passiivis-aggressiivinen? Enpäs ole yhtään passiivis-aggressiivinen koskaan. Enemmänkin näennäisaggressiivinen, vai haluutsä turpaan, ja ehkä kyllä myös olen vähän passiivis-aggressiivinen, mutta vain vähän. Jos joku sanoo että paljon, niin palataanpas aiheeseen jäädytettypartavaahtotörppö-postiluukku-kombinaatio, ja sitten hymyillään söpösti.
Ei sillä, että olisin kenenkään postiluukusta jäädytetyn partaavaahtotörpön koskaanvielä tyrkännyt. Ehen. Mutta siis olin sanomassa, että vaikka olisinkin, niin motiivinani olisi hypoteettisten kaunojen sijaan lähes puhtaasti se paljon puhuttu for the lulz, ja siksi tahtoisinkin korjata olevani pikemminkin assiivis-paggressiivinen.
Välillä mietin, millä perusteella olen oikeutettu laskemaan suomen kielen kielitaitojeni joukkoon. Onneks auttava klingoni korvaa.

Laattapiste collection

Boomtime, Chaos 17, 3176

No niin! Ja nyt ehdotuksia, mitä tehdä kuumehoureessa, muuta kun kiskoa buranaa naamariin, runoilla ja sienipisteuuässää katsella! Hienosti ratokseni purjoilin koko viime yön, harvinaisen lystikäs tapa olemassaoloa viettää kieltämättä, mutta ehkä silti sanoisin että mukavampiakin on keksitty. Plus aikas korkea kuume tosiaanvissiin nousi, kun alkoi näkökentässä jo kaikkea sinne kuulumatonta välkyskellä. Muumeja en edes nähnyt, niin kuin Panu pienenä, vaan jotain tylsiä värejä ja valoja vain. ; _ ;
Lasan ja Antin voittoisa pelastuspartio sentään toi hirvittävän kasan lääkityksiä, ja nyt lähes tolkuissani mietin, uskaltaisinko jotain syödäkin vai menisinkö takaisin nukkumaan. Party party.

Mistä puheenollen, kuka naapureista keksi, että bileet sunnuntaina tähän aikaan olisi loistoisa ajatus? Yhyy olkaa hiljaa.

And now for something completely different.

Jotainjotain ja päivämääräkin väärä

Setting Orange, Chaos 15, 3176

On kyllä hirvittävän huono tuo äänestys sivupalkissa. Mutta minua on turha syyttää mistään, otin vaikutteita elokuvasta, joka lisäksi on aaawsomeinta mitä varmaan ikinä olen katsonut. Shortbus, bitches! Katsokaa se, tai älkää, mutta siinä on paljon pornoa. Plus maailman söpöimmät henkilöt ja uskomattomat kaikki.

Äh. Hirveästi kaikkea kirjoittaisin, mutta kun nyt en ole ihan varma ketkä tätä lukevat, niin enpäs. Ei ole kovin mones kerta kun tältä kannalta vaivaudun miettimään, mutta ihan juuri nyt on niin paljon muutenkinsekavaa ajateltavaa, etten jaksa kovin pitkällisesti kenellekään alkaa purkamaan juttuja joita intternetissä potentiaalisesti runoilisin. Ihastelkaa siis iltanne/aamunne/vapaavalintaisenmuunne kuluksi harvinaislaatuisen itsesensuurin mustaa mwahahaenpäskerro-mötikkää:

Ehkä perustan vielä yhden salablogin. Aika pointitonta kyllä kirjoittaa blogia jos ei kerran tahdo että ihmiset sitä lukee, though, tai siis eikö se silloin ole enemmän Henkilökohtainen Päiväkirja tai muuta neiteilyä? Sillipurkki alkaa kuiten/muutenkin olla vähäsen fail. Tai no, se nyt osittain myös johtuu siitä enimmäkseen ettei minulla ole ihan aikaa kirjoittaa niin paljon kuin huvittaisi - rasittavaa kohellusta tekstini ovat toki enimmäkseenaina olleet, mutta nykyisellään ne jäävät pintapuolisiksi jopa rasittavan kohelluksen mittapuulla.

Sen sijaan jos siirrytte osoitteeseen http://sillipukki.blogpot.com/ , löydätte (jostain minulle hyvin pitkälti käsittämättömästä syystä) varsin kauniisti teemaan liittyviä loistavuuksia! Sinne voitte mennä sielunne pelastamaan vaikka.

Pitäisi

Prickle-Prickle, Chaos 4, 3176 (Tättärää!)

a) mennä nukkumaan 
b) väkertää taidehistoriaa 

-> arvatkaa mitä? En! 

Jumituinpas hissiin muutamiksi minuuteiksi huomatakseni, että vieläkään en ahtaista paikoista vailla ulospääsyä oikein pidä. Ei ollut erityisenkään hilpakkaa mietiskellä, kuinka pitkään kestäisi että joku sangare paikalle saapuisi oven avaamaan. Se oli hieno havainto, koska nyt tiedän vastaisuudessakin välttää kyseisenlaisuuksia, tai vaihtoehtoisesti soveltaa siedätyshoitoa. Suuri elämys, ja silleen. Renklaamalla aikani sain napit sitten toimimaan jee.  

Päivän muut aiheet jaa. Ihmiset on söpöjä, on ne vaan, vaikka yritänkin aina kiivaasti väittää vastaista. Ei toki ihan yhtä söpöjä kuin vaikka pterodaktyylit, mutta melkein samoilla linjoilla kuitenkin (minkä lisäksi niillä on lentoliskoihin nähden tiettyjä olemassaoloon liittyviä etuja). Sitä paitsi Warjomaa tyksi Principian käännöksenalusta hip hip hahaa -> tällaista tämä, mikäli jotakuta nyt nuo ensimmäiset vaatimattomat sivut kiinnostavat niin. Siinä näette suunnattoman hienosti Paintin ja Open Officen Xmen-porukkaa vastaavat supervoimat (tai BearforceYkköstä), joiden jälkeä kyllä parannan ehkä jossain välissä. Vähän esmes nyt se yksi leima vielä englanniksi, mutta muuten äärimmäisen luova copypastan soveltaminen on osoittautunut tieksi voittoon noiden pällifonttien kanssa. Leipäteksti tosin Verdanana pysyköön, elämmehän lähes nykyaikaa ja minä jaksa uusia fontteja alkaa rakentamaan.  

Uudenvuodenmiitin jälkeen kirjoitin taas juttuja. Ha, tiesin. 
Nurinkurista kyllä, minun kohdallani ehkä Taikkari tarkemmin tarkasteltuna toimii vähän kuin A Softer Worldissa.
Ehkä se kuitenkin siitä ennen pitkää, jasitäpaitsi aina voi seikkailla muualla etsimässä haikeuksia ja hajotusta kun ei kerran kelpaa, ni. Kirjoitanpas kuitenkin tunnetilanarkomaniasta toiste pidemmin.  

Haluaisin nyt oikeastaan mennä nukkumaan, mutta kun siivosin patjalinnaa joka pitää imuroida ja kasasin siispä johdonmukaisesti kaikki tavarat pyramidiksi sängylle, niin pitäisi nähdä ältsisti vaivaa. Yhtä seikkailua tämä eläminen kyllä.

Because...

... that's how I roll.