Absurd shit, man.

Minkä taakseen jättää, sen jne.

2012-01-07T02:02:00.000+02:00

Boomtime, Chaos 7, 3178

Olen iltapäiväkolmesta lähtien keskittynyt pelkästään lukion äidinkielen oppimäärään, josta minun nimittäin olisi tämän viikonlopun aikana saatava kasaan puolet. Kello on pian kaksi. Koskapa touhu sujuu sen verran hienosti, että olen ehkä puolessavälissä jo tänään, herää kysymys: eikö näitäkin halvatun portfolioita olisi voinut tehdä joskus vähän aiemmin.
Olisi esimerkiksi voinut jo vähäsen, kainosti ja hellästi, aloitella vaikka ihan niiden kurssien aikanakin. Niillä lukemattomilla tunneilla, jotka sen sijaan istuin, ainakin vertauskuvallisesti ja luultavasti myös kirjaimellisesti, kaivelemassa nenääni. Mutta ei auta: lusmuilu on tieni, ja se tie on minun hyväksyttävä. ~~Tai tehtävä parannus, mutta katsokaapas kun teen hohoho~~

Hienoin asia, mikä tästä pään hillittömästä tekstinkäsittelyräjähdyksestä on seurannut, on se sellainen tietynlainen irtautuminen kielestä, ns. lämpimämpi-efekti, jonka saa aikaan myös toistamalla jotain sanaa riittävän kauan. Tuo on vielä yksittäisillä sanoilla ihan siedettävää, mutta nyt, väsyneenä ja nälkäisenä, kun koko päivä on kulunut sanoja pyöritellessä, tulkitessa ja järjestellessä, lähestyn jokaista etenkin vähänkin erikoisempaa sanaa jotenkin siten, että minun pitää erikseen hahmotella päässäni sen merkitys. Sitä ennen se vain kuvaa äänteiden sarjaa, joka yhtä hyvin voisi olla vierasta kieltä.
Ymmärtämättömänä? Apurahahakemuksen? Voi jeesus. Hihitys ei lopu milloinkaan.

No, mutta sitten takaisin analysoimaan Poea!
On sellainen kutina nimittäin nyt että tulee hyvä analyysi.

ILMESTYS

2012-01-05T15:48:00.009+02:00

12Ja tapahtui vuonna 3178, Kaaoksen viidentenä päivänä, sinä Laskevana Appelsiinina joka myös Pyhän Apostoli Hung Mungin pyhänä apostolihungmunginpäivänä tunnetaan, 12että paavi* astui ovestansa sisälle huoneeseen. 14Paavin oli määrä, kuten ääni hänen sydämessään käski, 15toimittaa tiettyjä rituaaleja jotka liittyivät joko Pyhän Apostoli Hung Mungin pyhään apostolihungmunginpäivään 16tai sitten johonkin muuhun. 17Jokin muu on tietysti vaihtoehdoista todennäköisempi, 18sillä paavi oli hyljännyt aatoksistaan tietyt Principia Discordian osat 19ja kovettanut sydämensä esim. koko pöljälle kalenterijärjestelmälle. 11Niin paavi ryhtyi toimeen.

20Samassa taivaat aukenivat ja paavin torvet täyttyivät tuhansien korvien jylystä. 21Nimenomaan noinpäin. 22Valo täytti huoneen ja välkkyi tuhansissa Herran Robotti Yksi Sarvis Hyökkäyksen väreissä 23sokaisten paavin silmät ja ylikuormittaen hänen verkkokalvonsa tappisolut 23siten, ettei hän koskaan enää erottanut kansainvälistä Kleinin sinistä tavallisesta tummansinisestä 23tai sitten hän näin vain väitti välttääkseen syyntakeettomana läksytyksen väriopin tunneilla, 23kun ei niitä alun perinkään osannut toisistaan erille sanoa.
24Ja valo välkehti kuin diskoteekin efektihörbylät, vaikkei missään minkääntyyppistä strobovaloa näkynyt, 25ja paavi huudahti taivaita kohden: "NO MITÄS HELVETTIÄ NYT TAAS?"
26Ja taivaasta laskeutui Herran Robotti Yksi Sarvisen Hyökkäys Enkeli Gabriel 27delfiinien vetämissä kultaisissa etc you know this shit already vaunuissa, kohottaen loimuavan miekkansa kohti paavin kasvoja. 28Ja voi kuinka se loimusi, loimusi niin kehvelisti, 29että paavi joutui silmiään siristämään kuin herätessään yöllä vessaan ja laittaessaan loisteputken siellä päälle.
30Ja Hyökkäys Enkeli Gabriel sanoi: "Voi jumalauta Anni, vaikka kuinka sait kilon cashewpähkinöitä joululahjaksi, ei niitä ehkä kannata syödä puolen kilon annoksissa. 31Ei oikeesti, jeesus mikä mäntti."
32Sanottuaan tämän katsoi enkeli paavia TUIMASTI ja lähti sitten tekemään jotain mielekkäämpää 33jättäen kuitenkin yhä välkehtivät valonsa päälle 34ihan kiusallaan.
35Ja paavi jäi istumaan alun perin yhdeksänsadan, nyt ehkä kuudensadan gramman painoinen cashewpähkinäpussi vierellään, 36miettien sitä jumalallista sanaa, joka hänet oli valittu kuulemaan.
38"Perhana. Oli tämä nyt sentään roimasti parempi ilmestys kuin Marialla aikoinaan", 37hän mietti huojentuneena.
______
*eräs paavi, ei silleen niinku THE paavi

Also, Hyökkäys Enkeli Gabriel, sellaisena kuin tässä uskonnollisessa dokumentissa esiintyy, ei millään muotoa liity erääseen Feder&Schwertin Engeliin, toivottavasti

Paluu menneisyyteen jne

2011-12-07T22:00:00.006+02:00

Prickle-Prickle, Aftermath 47, 3177

Kävin muinaisia julkaisemattomia blogitekstejäni läpi. Sieltä löytyi kaikkea, kuten mietiskelyjä sen suhteen, että mistäköhän nämä ihmeen mustelmat on tulleet ja pitäisikö käydä lääkärillä. (Jotenkin sympaattista. Voisipa mennä taaksepäin ajassa sen verran että voisi taputtaa silloista itseäni päähän! Ai että.)
On a related note: tiedättekö kenellä on, ihan ilman lääkityksiä ekaa kertaa reiluun vuoteen, ihmiselle jopa virallisesti normaali määrä verihiutaleita? Ette koskaan arvaa! Okei, kaikilla teillä ehkä, mutta silleen, kenellä muulla?
No mutta sitten löysin myös settiä, jonka julkaisematta jättäminen kyllä harmittaa, mutta jota ei enää olisi kauheasti mieltä julkaista. Kuten liftausfiiliksiä Norjasta, kun juuri olin päässyt surffimajalle asti. Ja jotain hienoa selitystä siitä, että taannoisissa seurakuntavaaleissa ei vallinnut todellinen demokratia, koska jumalia, joiden kannattajia sai äänestää, oli kuitenkin vain yksi. Kai nyt sentään olisi hienoa järjestää muutaman vuoden välein ihan kirkon sisällä äänestys siitä, että voisiko palvottavaa entiteettiä vaihtaa?
Hirveää masentelua myös johonkin aikaan introversiosta ja aikaansaamattomuudesta ja sen sellaisesta. Sitten runoja, mutta harmillisen vähän, ja jos nyt ikivanhasta materiaalista puhutaan, myös Työnhakuterroristin keskeneräisiä edesottamuksia. Pitäisiköhän jatkaa sitä projektia. No en jatka kuitenkaan että turha haikailla. Ja kertomuksia vanhoista miiteistä.

Suoritin äskettäin visiitin Turkuun, kuten oli ollut suunnitelmissa jo hyvän aikaa, morjenstamaan sikäläisiä sekalaisia sankareita. Seurasi muun muassa maalaustaidetta. Epämääräistä jatkoa siis taidehistorian merkkiteokselle Nistin kylpyhetki, sama työpari Morgan & Minä kun tarttui jälleen siveltimiin, kumpikin lähtien taas työstämään omaa osuuttaan vastakkaisilta puolilta kangasta. Kuva siitä on täällä, eräänlaisena bonusmateriaalina näkyy kauniisti myös Morganin peittoa! Maalaushan on kuitenkin jopa peräti paljon hienompi kuin tuo aiempi, ehkä tietyllä tapaa myös, no, harmonisempi kokonaisuus. Vaikka siinä on äärimmäisen levoton diagonaalijako, mikä toki tekee siitä jo automaattisesti kaunihimman.
Maalaamisen lisäksihän tässä tapaamisessa myös munamoitiin suurella innolla milloin minnekin. Ilmaisun tarkempi merkityssisältö jääköön hämärän peittoon.

Puhalsin tänään paljon. Ilmapalloon. Ilmaa. Pallo on ehkä pari metriä ympärysmitaltaan, joten vaati tovin jos toisenkin aikaa saada se täyteen. Syy sille, että tämän pallon puhalsin, on varmaankin lähinnä se, että kaikki mikä ei mitenkään liity lopputyön tekemiseen on jotenkin mystisehkösti äärettömästi kiinnostavampaa kuin mikä tahansa, mikä liittyisi. Ratkaisu tähän murheelliseen ongelmaan onkin siinä, että laittaa kaiken vain yksinkertaisesti liittymään siihen lopputyöhön. Ja tämä ilmapallohan liittyy.

Moraalinen ongelma

2011-11-28T15:40:00.001+02:00

Boomtime, Aftermath 40, 3177

Filosofiantunneilla ja vähän missä vain liehakkaissa yhteyksissä, joissa on tarkoitus panna ihmiset pohtimaan eettisiä pulmia, on lähes aina se yksi tietty tehtävä: lista eri ihmisistä jotka on laitettava järjestykseen sen mukaan, kenet heistä pelastaisi ensiksi elinsiirrolla/tulipalosta/lentokoneesta, jossa laskuvarjoja on liian vähän. Sen on tarkoitus kai saada miettimään ehkä ylipäänsä utilitarismin ja ihmisarvon monimutkaisuutta. Yleensä nämä ovat kuitenkin jossain määrin mielekkäästi omien arvojen yms. valossa korkeintaan lievin tunnontuskin ratkaistavia tehtäviä (suurin pulma taitaa olla, että ansaitseeko laskuvarjon jo toteutetuilla hyvillä teoillaan vai potentiaalisilla sellaisilla, ja tuota korostava ikäkysymys).

KYSYM PÄHÄN SIIS VAIN: MISSÄ ON HAASTE NOISTA TEHTÄ VISTÄ??!

Tein teille tässä uuden, josta toivottavasti on iloa pidemmäksi aikaa.
Tilanne: sairaala on, kyllä, syttynyt tuleen.

No niin. Olet itse kuukauden jonotuslistalla polvileikkaukseen vakavan, hengenvaarallisen polvikatarrin takia ja haet nyt uusintareseptiä kipulääkkeisiin. Odotushuone, johon olet jäänyt jumiin jokusen muun paikalle osuneen henkilön kanssa, täyttyy parhaillaan savusta, ja liekit lyövät käsidesillä vahingossa voidellun puuoven takaa läpi MINÄ HETKENÄ HYVÄNSÄ! Palokunta on jo tarttunut toimeen, mutta pystyy ikkunan kautta tikkaiden, köysien ja sapelien kanssa pelastamaan vain yhden ihmisen kerrallaan. Tähän kuluu osapuilleen vartti per henki, ja odottavien mahdollisuudet selviytyä pienenevät huimaa vauhtia (vartissa ehkä sen 8 prosenttiyksikköä, niin että ensimmäisellä on 100% mahdollisuus, seuraavalla 92%, sitten 84% jne). Ja savukin lisää jännitysmomenttia. Valitettavasti olet polvestasi huolimatta ainoa, joka pystyy liikkumaan huoneessa kävellen (olet 20 senttiä pitkä, muut joutuisivat savun takia ryömimään lattianrajassa tukehtumisen välttääkseen) ja palokunta pyytää sinua raahaamaan kerrassaan pienestä koostaan huolimatta supervahvoilla käsilläsi jengiä ikkunalle päin sitä mukaa kun ehdit. Ystävällisen ja rohkaisevan hoputtamisensa ja äärimmäiskiireellisen pelastustoimintansa lomassa he ehtivät pukea sinut tulenkestävään sukkaan jotta selviäisit itse, ja, koska edustavat palokunnan meediojaostoa, kertoa sinulle pelastusta odottavista yksilöistä seuraavaa:

1. Heljamanteri Myttinen, 15 vuotta. Toimii sairaalassa TET-apulaisena, mutta suuresti kunnianhimoisena persoonana on myös ikäänsä nähden mitä motivoitunein kemisti sekä biologi. Kiertelemättä turhia voimme sanoa suoraan, että näillä näkymin tulee Heljamanteri mahdollisen loppuelämänsä aikana kehittelemään monituisia hyödykkäitä asioita, joiden avulla meidän ja kanssaihmistemme elinikää sekä myöskin laatua voidaan huimasti edistää. Sekä itse väkerrellen että inspiroivana esimerkkinä toimien. Vinkkinä esim. kantasoluterapiassa tapahtuva läpimurto, jonka avulla on mahdollista vuonna 2022 parantaa useimmat leukemiatyypit täysin, viivästyy huomattavasti ilman Heljamanterin kirjoituspöydällä tällä hetkellä vielä hieman kesken olevia kehitelmiä. Heljamanterilla on tällä hetkellä hyvin vakava polvilumpiotuberkuloosi, joka vaatii kiireellistä leikkaushoitoa (vinkki: kiireellisempää kuin sinä). Hän on raudanluja kreationisti ja äänestää kristillisdemokraatteja. JOS KOSKAAN SAA SIIHEN TILAISUUDEN

2. Intero Koriantero, 49 vuotta. Oli tuomassa ilmapalloja sairaalan sairaille lapsille, mutta kipeän, jo leikkaushoitoa vaativan polviontelontulehduksensa takia joutui istahtamaan odotushuoneeseen kenties kohtalokkain seurauksin. Intero on toiminut vapaaehtoisena sairaalaklovnina (ei hullun pelottavana) vuosikaudet ja tekee muutoin töitä superhippi-maailmanpelastuskehitysmaakaupbaketjun alihankkijana. Elämänsisältönsä Intero saakin muiden auttamisesta, ja esimerkiksi perimänsä miljoonaomaisuuden hän jakoi kehitysmaiden taloutta edistämään pyrkiville avustusjärjestöille, lukuunottamatta niitä muutamaa euroa, joilla hän osti Reilun Kaupan kahvia. Intero muisti tänään, että hänen elokuvaohjaajaserkkunsa tietää salasanan hänen yksityiseksi tarkoitettuun blogiinsa. Jos Intero tänään menehtyy, blogin pohjalta ohjataan mitä todennäköisimmin menestyvä, suorastaan innoittava elokuva, joka varmastikin inspiroi vaikka sun ketä toimimaan elämänvalinnoissaan ainakin kutakuinkin samassa hengessä.

3. Tyvek Nenirippup, 5 vuotta. Viimeinen brutopialainen. Oli vaan mekastamassa jotain odotushuoneessa, emt

4. Unnios Metsölä, 26 vuotta. Innokas idealistipoliitikko (rkp) ja valtiotieteen opiskelija, joka odotti aikaa munuaiskivien hoitoon. Hänen poliittinen uransa ei ole ihan saanut tuulta siipiensä alle koska argumentointi sortuu usein pelkkään perustelemattomaan höttöön, mutta yritys on ainakin hyvä ja sydän oikeassa paikassa, ehkä pääkin siis joskus palaa kiertoradalta. Unnioksen lähipiiriin kuuluu leppoisa sotaveteraanikummi, joka tuskin selviää viikkoakaan ilman kummilapsensa huolenpitoa. Unnioksen kummi kertoo usein tarinoita sota-ajoista ja on palkittu viidelläkymmenelläseitsemällä Mannerheim-ristillä, -viivalla, -ympyrällä ja -mutkalla urhoollisuudestaan ja neuvokkaista, tässä tarkemmin erittelemättömistä toimistaan, joiden takia säästyi noin kahdenkymmenen sotilaan sekä useamman sadan vihollissiviilin henki. Sota-ajoista on kummilla myös jäljellä vaikea polvikaihi, johon hän on kuitenkin saamassa hoitoa tässä aivan lähipäivinä, jos Unnios pystyy hänet sairaalalle viemään.

5. Elysie Dipolidou, 67 vuotta. Avaruuskulttuuri-aktiivi ja satunnainen huimausaineiden väärinkäyttäjä, joka lähinnä eksyi tänne hauskoja, toki auttamattoman päänsisäisiä palluroita seuratessaan. Ei tunne tällä hetkellä juuri kipua eikä silleen välttämättä huomaisi kuoliaaksikärventymistään, mutta puhuu mielellään kielillä ja johtaa parhaillaan jännittävää parinkymmenen ihmisen uskonlahkoa. Lahko ei ole itsessään mikään kauhukultti, vaan leppoisa, useille ihmisille tukea ja turvaa tuova lämminhenkinen yhteisö. Juuri nyt lahkon jäsenet tosin joogaavat lukittuna väestönsuoja-saunaan, jonne vain Elysiellä on avain. Armoitettuna profeettana ja piripäänä Elysie on erityisen ylpeä homeopaattisestajaihanmistäsattuu-seerumistaan, jonka avulla lähes kaikki leikkaustakin vaativat polven kipu-, ongelma-, murhe- ja angstitilat, joihin sitä on tähän asti kokeiltu, ovat hellittäneet. Ja niitä oli aika paljon. Länsimainen lääketiede ei vaan kato tajuu.

7. Jenny, Jeanne, Jens ja Ossi Wöbb, 13 vuotta. Siamilaiset neloset, jolla on yhteiset jalat sekä superkehittyneet, vähänniinkuin hivemind-tapaan toisiinsa yhteydessä olevat aivot, mutta ymmärrettävästi paljon fysiologisia ongelmia arkipäiväisten askareiden suorittamisessa ja esimerkiksi nivelten (erityisesti polvien) ja lihasten kehityksessä. Olivat sairaalassa hakemassa reseptiä Jensin siitepölyallergioihin ja tutkituttamassa akuutin polvivaivan, joka onkin tarkoitus leikata viikon päästä. Nelikko on mukana NASAn avaruusohjelmahärpättimessä, jonka tarkoitus on aivan lähiaikoina lähettää avaruuden samoamattomia aavoja kohti sukupolvialus, jännysköj planeettoj etsimään ja silleen kaikkea hienointa puuhaamaan. Itse he eivät ole alukselle astumassa, mutta aluksen piirrokset ja yleiset insinöröinnit on nakitettu ratkaisevissa määrin heille. Myös transhumanismista suuresti innostuneet sisarukset ovat lainanneet erikois-päätään esimerkiksi Hedonistic Imperativelle ja tähtäävät nyt vakaasti kärsimyksen poistamiseen tyystin ihmisten keskuudesta, oli se nyt sitten enemmän tai vähemmän jees tavoite. Kokoomusnuoria jostain syystä (paitsi Ossi, Ossia ei politiikka kiinnosta). Näiden jälkeen et ehdi enää pelastaa ketään muuta, koska kätesi ymmärrettävästi väsyvät näin suuren yksittäisen taakan takia.

8. Se hillittömän ärsyttävä, omahyväinen apina yläasteeltasi. Hänen nykyisestä elämästään et tiedä kyllä oikein mitään. Kirkuu parhaillaan ihan julmetun lujaa ja häiritsee tätä kautta aktiivisesti niin palokunnan pelastustoimia kuin omaa keskittymiskykyäsi tärkeään tehtävääsi lietsomalla pakokauhua, epätoivoa ja lamauttavaa paniikkia niin, että kaikkien selviytymismahdollisuudet putoavat kahdeksan prosenttiyksikön sijasta aina kolmetoista varttia kohden. Ajatella!

9. Mielkuko Mukka, prätkäjengin johtaja, 40 vuotta. Jengin nimi on HURJAT LOHIKÄÄRMEEN SYÄJÄT ja tunnuksena VALTAVAN SUURI 666 VATSASSA. Ihan hirveää jengiähän ne on. Ei mitään järjen jättiläisiä, sitä paitsi tykkäävät riehua, juoda ja riehua lisää. No, tykkäisivät, mutta Mielkuko on kuitenkin raivoraitis pasifisti. Haluaa Guzenina-Richardsonin malliin laimentaa Suomesta oluen ja kaikkea. Hän pitää siis 5000-päisen porukkansa kurissa ja nuhteessa ja ties vaikka Herran pelossakin niin, ettei yhtäkään päiväkotia ole poltettu koko vuosikymmenen aikana, yhtään kaupunkia tuhoutunut jengin sisäisissä riidanpoikasissa eikä yhtään ~~keskustan ehdokasta päässyt kansanedustajaksi~~ poliisia murhattu päämajan tarkastuksissa. Siellä päämajassa on jopa kukkakuvioinen pöytäliina, ja mätsäävät verhot. Tosin tilanne ei välttämättä ole näin yksinkertainen, sillä Mielkuko, joka vieraili sairaalassa nimenomaan psykiatrisella osastolla, kantoi tuntia ennen palon syttymistä sairaalaan sisälle lavallisen sytytysnestettä, mikä nyt näin tarkemmin ajateltuna vaikuttaa aika hämärältä.

10. A.W. Yrjänä. Hei oikeesti.

11. Koiperi Keksi, 13 vuotta. Tämä nuori sankari on siitä hieno tapaus, että hänen ruumiinsa toimii kotina myös eräälle toiselle sielulle, nimittäin Veikko Huovisen sellaiselle. Koiperi on jo jonkin aikaa sitten huomannut, että hänen kirjalliset tuotoksensa tuntuvat saavan innoituksensa jostain aivan toisesta tajunnasta kuin hänen omastaan. On selvää, että tällä edesmenneellä kirjailijallamme olisi vielä paljon sanottavaa, nyt myös liittyen siihen paikkaan, jossa hän nykyisin enimmäkseen luuhaa, eli kuolleiden valtakuntaan. Mikä olisikaan parempi kanava ihmiskuntaa ikuisuuksia vaivanneisiin kysymyksiin vastaamiselle kuin muutama oiva opus Huovisen kynästä! Lisäksi Koiperi tekee jumalaisen maukasta punajuurisosekeittoa.

12. Sölvi Puuppu, 23. Intohimoinen poikkitaiteilija, joka nyt ei ole muuten millään tavalla kiva ihminen edes, mutta uudistaapahan ajan kuluksi aivan näinä päivinä sekä näyttämö-, kirjallisuus-, ja kuvataiteen että musiikin sellaisilla keinoilla, että niitä ei voi yksikään meediopalomies edes kuvitella, saati sitten sinä. Renessanssisankareitten ansiot taiteen saralla on kuule pieniä käpylehmäaskartelurinkejä tämän rinnalla. Ne on sellaisia nämä taide-elämykset, joita Sölvi suunnittelee, että kyynisinkin kriitikko arvelee taivaitten avautuneen sylkemään mannaa, hunajaa, sulaa suklaata, vaniljakastiketta, siirappia, pehmistä ja savulohivoileipiä kuolevaisten ylle. Siinä unohtuu ainakin toviksi uskonnot ja sodankäynnit ja mitä näitä pieniä ihmiskunnan toisilleen aiheuttamia riesoja nyt olikaan, kun kyynelsilmin ja kädet käsissä katsellaan tätä ihmeellisen estetiikan ymstms loistoa ja sen jälkeen mennään koko maailman väestön voimin vertauskuvalliselle teekupposelle. Mutta koska Sölvi on kenkkumainen ihminen, on juttu niin, ettei sinulla ole itselläsi valitettavasti juuri mahdollisuutta selvitä tästä pelastusoperaatiosta, vaikka hänet saattaisit saadakin turvaan - tämä ystävämme on nimittäin, sen lisäksi että tosiaan on kenkkumainen, suihkuttanut itsensä täyteen hajuvettä, joka sisältää juuri sitä yhtä allergeenia joka sinulta uhkaa viedä hengen, jos sitä erehdyt vartinkin verran lähietäisyydeltä koskettamaan! Voi kurjuus.

---

No niin. Siinä ne ehkä oli. Tekisi mieli kyllä muutama lisää keksiä, mutta ehkä nyt ei kuitenkaan. Teen joskus improved-version, jossa on vaikka se sata pelastettavaa ja jotain. Ja sit piirrän kaikista kuvat MS Paintilla. Mutta en nyt. Nyt on kirjoitettava NaNo loppuun.

Pakollista yo-puintia & sälää

2011-10-18T15:58:00.000+03:00

Sweetmorn, Bureaucracy 72, 3177

Englanti lähtiessä L, ruotsi pari-pistettä-vielä-ihan-melkein-L-mutta-sittenkin-vielä-E. Kuinka voikin ärsyttää niin paljon enemmän tuo kuin se, että olisi ihan reilusti rajan alapuolella, eikä tarvitsisi miettiä, että olisko nyt kuitenkin voinut istua vartin pidempään viilaamassa. Mutta no, katsoo nyt jaksaisiko keväällä korottamaan lähteä. Eipä tuolla nyt oikeasti juuri merkitystä ole.
Fysiikka sen sijaan on kovin ailahtelevaisista pisterajoista riippuen todennäköisimmin vain M, ehkä E, mutta ei varmaan kun koe oli kuitenkin aika lässy. Onhan se nyt siinä sitten aika ruma, mutta toisaalta voin puolustautua sillä, että kolme kurssia kahdeksasta oli kokonaan käymättä. Korottaminenkaan ei käy, koska samana päivänä on biolologia, eikä innosta pööpöillä ylimääräistä puolta vuotta enää täällä. Kai. Ei nyt sinänsä mitään vikaa ole Savonlinnassakaan, mutta kun sitä on jo orientoitunut lähtemään ja uuteen asuntoonkin sitten pitäisi taas hetkiseksi muuttaa.
Ei, voisin kirjoittaa lisäksi kemian sen fysiikan korottamisen sijaan. Jossain määrin kiinnostaa nimittäin eräänlaisena b-suunnitelmana, mikäli ei akvaattisista tieteistä jostain syystä tulisi mitään, molekyylibiotieteet ja biotekniikka.

Tosiasiassa olen viime kuukausina ollut lähinnä astrobiologiasuuntautunut. Pitkään aikaan en ole ollut mistään niin kiinnostunut, ja internetissähän on kuitenkin, hm, suhteellisen paljon asioita. Tässä vain loikin blogista toiseen ja pällistelen ionisoivaa säteilyä syöviä sieniä. Oikeastaan sen verran inspiroiva tieteenala, että olisin melkeinpä asettamassa sen samalle viivalle meribiologian, tuon (iän)ikuisen rakkauteni kohteen kanssa.

(Jokainen on toivottavasti tehnyt jo tarvittavat päätelmät sen suhteen, olenko Taikkarin jälkeenkään jatkamassa taidealalle.)

Sitten joo. Perhana. Olen alkanut kirjoittaa taas periaatteessa myös proosa-runous-akselilla. No alkanut ja alkanut. Lähinnä hinku on taas olemassa sellaiseen toimintaan, ja paperille nyt tämän seurauksena eksyy melkein vahingossa kaikenlaista josta nyt kuitenkin ehkä 20% olisi ihan kehityskelpoista. Myös löysin ihan sattumalta porukan joka ehkä mahdollisesti saattaisi innostua jonkun palautteellisen kirjoituspiirin kyhäämisestä. Ehkä jopa NaNoWriMosta, jonka itse ajattelin taas tänä vuonna kohdata, pelottomasti kuin marsu.
Tämähän tietysti sattui kuitenkin hyvään saumaan sikäli, että tarvitsen lopputyötäni varten, höm, romaanin. Onneksi lähinnä yksittäisten osien siitä tarvitsee olla julkaisukelpoista settiä. Kuorrutan sillä nimittäin lähinnä patsaan jonka teen Meeristä, teipistä ja elmukelmusta.

Muumi-moment

2011-08-16T22:07:00.000+03:00

Pungenday, Bureaucracy 9, 3177

Hilloa. Keittelin mustikoista ja sotkin mausteita sekaan, sellaisia joista tuli oikeastaan perusteellisen jouluinen fiilis. Hirmuisen makeaa, mutta niin kai hillojen kuuluukin olla, ja varsin maukasta.
Mutta elin aiemmin vahvasti käsityksessä, että hilloja keittelevät omatoimisesti lähinnä muumit ja muut sillä tapaa romanttisen vanhanaikaiset, höpsöhköt anarkistipehmo-satupeikkoset. Ei minulla ole edes hillokellaria, eikä varsinkaan sellaisia somia pieniä lasipurnukoita, joissa on kangastilkku päällä ja kyljessä sirolla kaunokirjoituksella Mustikka 2011 ja joilla sen kellarin hyllyt voisi täyttää. Mutta nyt olen kuitenkin DIY ja punk, yhteiskunnan asettamien hillonormien ja riistokapitalististenymstmshillobrändien ulkopuolella. I ain't part of no system, yo.
Sitä paitsi keräsin mustikat itse, koska aikeissani on ryhtyä eräjormaksi. Ainakin ensi kesänä sit. Hitto, ollapa Nuuskamuikkusen ja Muumimamman välimuoto - maailmassa ei olisi mitään, mistä en selviäisi!

Takana on myös suhteellisen onnistuneesti rölläilty lutkamarssi, joka riemastutti vähintään minua ja yleisön repeilevistä naamoista päätellen myös jonkinlaista määrää kanssakansalaisiamme. Pokka oli pettää vain siinä yhdessä kohtaa, kun satuin kuulemaan jonkun jannun aidosti, täydestä sydämestään ja hyvin painokkaasti ihmettelevän ystävilleen: "Eii... Siis mitä vittua nuo zombit duunaa?".
Oli siellä huvittuneenhämmentyneen massan joukossa kyllä muutamia vähän loukkaantuneenkin oloisia katseita, minkä kyllä toisaalta ymmärrän - aihe on sinänsä arka, eikä vitsiäkään tajua jos ei ole sattunut koskaan kuulemaan zombiewalkeista. Mutta kiusaus oli liian suuri, kun taannoisessa Risingin nuuksiomiitissä kerran tuli puheeksi että tällainen tempaus voisi olla hupaisa.
Joo. Marssin jälkeen eksyinkin sitten jälleen Helsingin Pakanaverkon iltamaan, jossa taas toki kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsin kunnolla osallistumaan tähän mystiseen sosiaaliseksi kanssakäymiseksi kutsuttuun toimintaan. Olenhan aika uivelo ihmisiin tutustumisessa, ja vaikka useimmat ihmisistä ovatkin jo periaatteessa tuttuja, ei juttua kyllä yleensä lähde ihan niin helposti syntymään kuin vaikka nyt (nykyisin niin kovin harvinaisissa ; _ ;) Risingin miiteissä. Sisäpiirit ja sillai, etenkin kun asuu kaukana eikä tapaa kyseisiä ihmilöitä kovinkaan usein, eikä toisaalta ole ollut jäsenkään erityisen pitkään. Hetki, enhän minä ole vieläkään jäsen. Koska joku muinainen ja kadonnut (?) jäsensihteeri hukkasi vaivalla väännetyn hakemusperustelulappuseni. Tai jos ei hukannut, niin ainakin epäonnistui sen hyväksymisessä, koska on sentään kadonnut, ehk, tai lusmu vain.
No joka tapauksessa lopulta pelailin Dalmutia vaikka se on vastoin lautapeliperiaatteitani (1. Ei Dalmutia 2. Ei pelejä joissa voi olla silitysrauta tai kenkä), voitin sosiaalisen urpouteni ja jäin Helsinkiin kuitenkin toiseksikin yöksi, koska muut diskordia-nistit olivat menossa Linnanmäelle ja koska se oli sentäs kuulemma diskoleiri ni jee. Oli kiwaa. Hienoja ihmisiä. ^^ Kohta sitäpaitsi syysleiri omnomnom.

Olen myöskin alkanut lukemaan taas aika kohtuullisia määriä. Viimeksi luin kirjoja kunnolla, muutamaa satunnaista yksilöä lukuunottamatta, varmaan vuosia sitten. Nyt luen kyllä kaiken ruotsiksi koska halvempia kirjoja ja etenkinkun kohta kirjoitukset. Olin unohtanut ihan millaista on kunnolla uppoutua johonkin noin. Plus lisäksi instant tekemistä kaikkialla! Woaaahhhhhh.

Ei minulla oikeastaan taas mitään asiaa ollut, kunhan välttelin tässä tekemättömiä töitä.

Banaani, tuo hedelmien kärsimysnäytelmä

2011-07-12T16:33:00.000+03:00

Pungenday, Confusion 47, 3177

Olen oppinut paljon asioita viime aikoina. Suurin osa niistä liittyy toki ruotsin kieleen, joten se ei ehkä sinänsä ole oppimista, ainoastaan mieleenpalauttelua. Vähän epäilyttää oliko sittenkään parasta harkintaa päättää kirjoittaa sekin pitkänä, kun en järin ole esimerkiksi nyt lukiossa koko kieltä edes opiskellut lukuunottamatta paria koetta jotka kävin tekemässä, mutta olisihan muunlainen ratkaisu ollut kertakaikkiaan nössö.
Asia, jonka sen sijaan ihan kunnolla ja peräti kantapään kautta opin, oli se, että banaanipizza kuulostaa huomattavasti, merkittävästi paremmalta valinnalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kyllä, tässä on otettu huomioon, ettei se myöskään edes kuulosta juuri muulta kuin erittäin kehnolta valinnalta. Innostuin siitä, että saattaisin pystyä syömään banaania kypsennettynä allergiasta huolimatta, mutta unohdin, ettei minulla ollut mitään syytä lainkaan haluta syödä tätä hedelmistä pöljintä. Sitten koko saatanan pizza maistui pelkästään banaaniliiskalle. Siinä oli ananasta ja curryakin, mutta sitä ei edes huomannut.

Niin. Saatana.
Syön pelkkää cashewpähkinää tästä eteenpäin. Tuo pähkinöistä hienoin, joka ei ole pähkinä ja jota tästä syystä voin syödä! Menisi varmaan kilo päivässä sitä.

Itse larppi ei ollut kauhean mieltäylentävä kokemus tällä kertaa, lähinnä koska perjantaina sattui suunnattomasti off-draamaa ja muutenkaan en ollut tässä taas kauhean jaksavainen sosiaalisen toiminnan suhteen. Viisi päivää on minulle nykyisin entistäkin tuskallisempi aika ihmisseurassa, etenkin jos porukassa on vähänkin ja varsinkin vähän enemmän hajottavia pällejä, ja vaikka metsää pelialueellakin sinänsä riittääkin, lurkkii joka kiven takana kuitenkin aina, aina, aina joku koukkunokkagoblini tai haltia jolla on niin kovin asiaa nyt maailmanpelastuksesta ja sitten pitäisi jaksaa vielä larppaillakin. Tai ehken vain jaksanut etsiä yksinnökötyspaikkaa tarpeeksi kaukaa. Tuolla samalla porukalla en joka tapauksessa enää pelaa, vaikka enimmäkseen toki ovatkin jees ihmisiä, joten muutenkin paperinohuen ja tylsän tasankohaltiahahmoni voin riemumielin rypistää ja nakata roskakoriin.
Ensi vuonna lienen tosiaan peikko, hyvin sisäänpäinkääntynyt sellainen, jos nyt ylipäänsä lähden.

Hehkeä joskin ennalta-arvaamaton matkaseurani Puolaan feidasi. Olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen, että lähdenkö nyt itsekseni Castle Partyyn vai olisiko tilanne nyt enemmänkin se, että

THIS

MEANS

SURF

!!!!11!!1

Vähän tavallaan houkuttelisi palata Unstadiin, toisaalta taas ei, koska Portugalissa oli kieltämättä äärettömän paljon mukavampaa. Villi kortti olisi tietysti Irlanti, jossa en ole edes käynyt. Ei vaikuta aivan kohtuuttoman hintaisilta kurssit jos pari viikkoa tällä kertaa vaikka Ropeconin jälkeen käyttäisi, ja loppukesästä syksyyn olisi parhaat aallokotkin siellä ja sillai. Lennot on tässä vaiheessa aika kalliita kyllä jo, ja muutenkin menisi mieluummin jonnekin minne pääsee liftaten taikka raiteita vähän kätevämmin.
Jos, sekä imaginääriset että mahdolliset todelliset lukijani, olette siis menossa jonnekin tekemään jotain jännää ja kaipaatte jostain ihmeellisestä syystä seuraa, saa toki vinkata, myös vaikka tämä jännyys tapahtuisi Parikkalan kirkonkylällä.*

Ja niistä asioista, joita olen oppinut: cashewpähkinöitä ilmeisestikin kuorrutetaan toisinaan maapähkinäöljyllä. Go figure.

____________
*Varaan tässä tapauksessa kuitenkin oikeuden lievästi skeptiseen suhtautumiseen jännyys-sanan käytön oikeellisuudesta

Tietäkää:

2011-07-02T01:34:00.001+03:00

Pungenday, Confusion 37, 3177

1. Arcturus comebackaa syksyllä saman kämäisen pikkufestarin lavoilla joilla myöskin Tristania, joka toki enää ei ole mitenkään erikoisen laadukas orkesteri mutta jonka nostalgia-arvon takia mieluusti yhä näkisin, pärisee muuten vain.
Lyönpä vetoa, että olen aivan ehdottomasti joko paikalla tai sitten kotonani dataamassa.

2. Supernaiivi osoittautui suhteellisen kehnoksi teokseksi. Olisin odottanut parempaa konseptin ja vaihtelevista lähteistä lukemieni hehkutusten perusteella önnönnöö.

3. Huomenna karavaanimme jälkijättöisin osa lähtee jälleen taivaltamaan kohti Ruotsia sekä Ödesväv-kampanjan viidettä(kö jo muka?) osaa. Tänä vuonna korvamme eivät välttämättä ole edes metsän rumimmat, minkä lisäksi myös keksejä on kenties huomattavasti enemmän kuin muilla haltiaklaaneilla.
Larpin jälkeen käväisen pikaisesti verikokeissa Suomessa ja sitten jatkan, mikäli verihiutaleet sen suovat, matkaa kohti Puolaa jossa reilu viikko varmaankin vierähtää. Tähtäimessä on siis pääasiassa Castle Party, eli erään viehtymykseni kohteena muinoin toimineen alakulttuurin, jonka esteettisiä piirteitä minulla on edelleen taipumus ihannoida ja joita yhä toteutan aina silloin tällöin tekosyyn jostain keksiessäni, ilmentymä.
Väliin mahtuisi periaatteessa myös Ilosaarirock kun sinne joku ainakin jossain välissä olisi kaipaillut seuraa, mutta ei ole siellä bändejä jotka innostaisivat. ; __ ; Goottimökä riittänee siis kesän festaroinniksi.

4. Kävelin tänään metsäpolkua aikeenani uimaroida eräässä lammessa ja huomasin, että polunvarsilla tökötti tikkareita ihan joka paikassa, teipillä oksissa roikkuen ja mättäisiin sievästi tökittyinä. Toivon, että kyse oli jostain arveluttavammasta kuin jonkun lapsen synttäriohjelmanumerosta tms., mutta en nyt tiedä.

5. Ojensin tässä äskettäin poliisille kasan matoja ja sellaisia siirannäköisiä otuksia, eli syvältä lehtien seasta töissä löytämäni lompakon. Hän ei ilmeisesti ottanut todesta, kun totesin sen olevan "vähän etanainen", naureskeli vain, joten nyt en voi olla miettimättä miten mukavalta on tuntunut tutkia sisältöä kun siellä tosiaan oli ainakin se yksi etana setelitaskussa. Vaihtoehtoisesti etana välttyi sillä erää tutkimisilta ja viipottaa nyt jossain löytötavaravarastossa aivan onnettomana.
Lompakon lähettyviltä löysin myös ovelan viunakätkön kivenkolosta. Aika sankari saa olla, että keksii jostain suunnattoman innostuksen tulla ryypiskelemään Metsähallituksen toimiston pihoille. En uskaltanut haravoida kovin paljoa sen jälkeen sieltäpäin, koska seuraavaksi olisin epäilemättä törmännyt myös kaiken tämän irtaimiston omistajan yhä olemassaoleviin kappaleisiin.

6. Ajokortti. Minulla. We're toast.

7. Behold... the Arctopus. Niin helvetin tyhmä bändi. ಠ_ಠ

Saatanan progekakarat taas. Hei, minulla on kaksitoistakielinen kitara ja mitä tämä nyt? Jaan kuitenkin kanssanne tämän ihmeen, kun kerran itsekin kikattelin tapaukselle jopa useita katselukertoja. No ainakin tuolle yhdelle jannulle, joka jää lavan vasemmalle puolelle nököttämään ja läpyttää välillä käsillään tahtia ja/tai fiilistelee suorastaan stoalaiseen henkeen. Hyvä meininki hei.

(No oikeesti, vaikka tykkään dissata, niin toi on ihan jees bändi, sillä tapaa kuin nyt "ehe tehäänpä kasa hurjan uniikkia pörinää jota kukaan ei tajua ehe ollaanpa täten siis taitavia ja nokkeloita" -lähtökohdista ponnistava audiomasturbaatiokokoonpano nyt voi olla.)

"Blu blu :3"

2011-05-30T19:43:00.000+03:00

Bubbling under: "Kuin kalat vedessä", "Uhka syvyyksistä", "Vesimies ja kalat" sekä "Ihan syvältä".

Prickle-Prickle, Confusion 3, 3177

Näin lähti käyntiin hartaasti odotettu toimittajanurani. En kerro mihin lehteen kirjoitan, mutta se ei (valitettavasti) ainakaan (toistaiseksi) ole esimerkiksi Rolling Stone. Tästä johtuen odotan suuremmalla huolella kuin innolla sitä ensimmäistä iltamyöhää, kun lähestyvän deadlinen ja täydellisen ideatyhjiön murhakombon myötä ajaudun kysymään itseltäni sillä hetkellä epäilemättä täysin perustellulta tuntuvan kysymyksen Mitä Hunter tekisi? ja loppu on, no, luettavissa lehtien sivuilta. Eh heh.
Toistaiseksi siis gonzoilen lähinnä nuorten sivuilla. En siis gonzoile, kirjoitan vain. Ajattelin näin ensivaikutelman turvaamiseksi panostaa ensimmäiseen pääjuttuuni oikein huolellisesti ja palauttaa sen hyvin ennen deadlinea (koska mitä, tämän jotenkin pitäisi peittää alleen todellinen, uskomattomaan lusmuiluun taipuvaisa luonteeni). Vastoin kaikkia odotuksia tässä myös onnistuin, ehkä ainakin jotakuinkin. Osansa oli tietysti hillittömän tympeällä matikankurssilla, jonka kokeeseen valmistautumista pystyin näin ovelaisasti viivyttämään ikään kuin sillä periaatteella, että kun nyt kuitenkin jotain rakentavaa teen, niin ehkäpä voinkin hioa tätä ingressiä vielä hitusen ja sitten huomenna vaikka kunnolla uppoutua matemagiikan ihmeellismaailmaan. Täytyy kyllä myös myöntää, että homma on ilman ulkoisia pakotteitakin vallan kiinnostavaa, varsinkin kun aiheenkin suhteen on pitkälti vapaat kädet. Olisipa aina aikaa tehdä oikeasti hyviä juttuja, jne.

Niin. Jutunhan tein siis parista laitesukelluksen peruskurssia suorittavasta koulukaverista, joilla tänä viikonloppuna oli ensimmäinen avovesiosuus Punkaharjulla. (Blogitekstin otsikko ja -ehdotelmat ovat siis satunnaisten tuttavien, joiden kanssa eilenjatänään kommunikoin, ideoita lehtiotsikoksi, jota en itse kuollaksenikaan ollut keksiä. Siitähän tulikin sitten niinkin lattea kuin "Järviluonto pintaa syvemmältä", enhän halunnut mokata heti liian räikeällä kielenkäytöllä. [Halpamainen sanaleikki, tiedän. Mutta latte on niin veikeä sana!])
Oli kiwaa. Tuuli kyllä aivan uskomattoman kylmästi kun odottelin laiturilla muutaman tunnin, että saisivat kaikki sukellellettua. Niin kuin nyt toukokuussa mitään takkia käyttäisi kukaan. Eilisen nyhjäilin koneella ja sainkin näin ¡useita päiviä etuajassa! haastatteluista kasaan järkeväisän kokonaisuuden. Nyt olen hyvin tyytyväinen pieni lusmu. Vaikka henkilö, jolle palautin jutun, ei ilmeisesti ollut töissä tänäänkään.
No olisin, jos se matikankurssikin olisi edes jossain määrin ihmispään hahmotettavissa. (Onneksi sentään esmes fysiikan sähkökurssin kirja ei yliarvioi lukijoitaan: "Oppilastyön tuloksista voidaan päätellä, että hehkulampun jännitehäviön ja lampun läpi kulkevan sähkövirran tulo on sitä suurempi, mitä suurempi on jännitehäviö ja lampun läpi kulkeva sähkövirta. Lisäksi havaitaan, että jännitehäviön ja sähkövirran tulo riippuu jännitehäviön ja sähkövirran suuruuksista.")

154k/μl

2011-05-20T21:02:00.001+03:00

Setting Orange, Discord 67, 3177

No mutta. Tajusin, kuinka murheellisen johtopäätöksen voisi satunnainen tänne-eksyilijä vetää blogissani vallinneesta puolivuotisesta hiljaisuudesta edellisten, jo itsessään PAHAENTEISTEN JA HUOLESTUTTAVIEN merkintöjen jälkeen. Seuraa siis päivitystä tilanteeseen, joka viime aikoina on pysynyt jossain määrin hämäränä mitä suurimmalle osalle internetin käyttäjäkunnasta, osittain myös siksi että suurin osa internetin käyttäjäkunnasta on jotain kiinalaisia tjsp.

Lakkaan ihan kohta kyllä kertomasta terveydentilastani. Koettakaa ymmärtää vielä hetki - kyseessä on vähän niin kuin inttijutut: kun kaikki elämän osa-alueet on kuitenkin muutaman kuukauden pyörineet lähinnä saman paskan ympärillä, ei sitä loppujen lopuksi kauheasti muusta edes keksi jutunjuurta, arvostivat vuodatuksen kohteena toimivat entiteetit tätä tai eivät. Onneksenne elelin enimmän osan noista kuukausista varsin perusteellista hiljaiseloa (voisi olla hubaisaa lukea nyt jälkeenpäin mitä kaikkea pahimmissa kortisonipäissäni olisinkaan sepustanut!), mutta nyt kun juttu alkaa tältä erää olla ns. ohi, voisi olla paikallaan raapustaa todistus jonnekin ikään kuin kokemuksen paketoimiseksi.

Mihinkäs siis jäinkään. Niin, tähystykseen pääsin viimein joskus joulun jälkeen kun mahakipuilut eivät olleet loppua. Kamera oli oikein maukas: elegantti, kuivan täyteläinen sekä aavistuksen hedelmäinen, jopa helmeilevä - jälkimaussa erottui tammitynnyrissä kypsytyksen jättämä vieno aromi. ~~Oksensin viisituhattakaksisataamiljoonaa litraa vihreitä sappinesteitä YEAAAAAHHHHHHHHHHHH~~
Mitään järisyttävän epäilyttävää ei löytynyt siis ja muutaman viikon päästä kivutkin loppuivat kun annosta pienennettiin, mistä helpottuneena aloinkin luonnollisesti varailla lentolippuja Portugaliin siltä varalta että verihiutaleetkin vaikka pysyisivät jossain inhimillisissä lukemissa ja voisin taas vähäsen riehua. Kyllähän ne muutaman takapakin jälkeen pysyivät, joten päästäisloma meni surffaillessa iloisesti Penichen leppoisia beachbreakeja IHAN VAIN KOSKA PYSTYIN ahihih. (Näin skippasin muistelmissani sujuvasti koko kevättalven, joka olikin enimmäkseen aika mölsää hajoilua ja vähittäistä toipumista kortisonin tuskista. Villi tunne, kun tajuaa että parinkymmenen minuutin kävely kaubamajaan ja takaisin on kuin Himalajalle kapuaminen lyijyräpylöissä joihin on sidottu valurautaisia lettupannuja. Aloitin sitten tosiaan jossain määrin säännöllisen uimaroinnin.)

Eilen hematologi siis soitti ja ilmoitti, että lääkitys voidaan nyt tyystin lopettaa. Olotila on kyllä ollut siis ihan normaalihko jo pidemmän aikaa, koska annos on ollut varsin pieni, mutta silti eilen koitti aika voittajafiilis. Järjestin siis välittömästi armottomat bileet, joihin rakennutin marmorisen barokkikartanon sekä tusinoittain viinaa, suklaata ja juustoa pulppuavia suihkulähteitä. Obama tais käydä pitämässä jnkn puheen kans.

Mitä tästä kaikesta nyt siis jäi ikään kuin käteen?
Himmeä ahdistus mustelmista ainakin, ja huomattavat antipatiat kaikkea pään lähellä tapahtuvaa äkillistä liikettä kohtaan. Pienet ajatuskatkokset ja häiriöt järjenjuoksussa ehkä myös. Tuntuu etten saa esimerkiksi esseistä yhtä kirkkaita kuin ennen kortisonikuuria. Sikäli kun ne nyt toisaalta erityisen kirkkaita olivat ennenkään.
Fyysinen kunto ja ylipäänsä jaksaminen ovat myös vähän niin ja näin tietysti yhä. Paino on pudonnut syksystä kymmenisen kiloa, varmaan enimmäkseen lihasten osalta. Minähän olin aiemmin, köh, vähintään Xenan tasolla verrattomassa atleettisuudessani, mutta nyt esmes surffilaudan raahaaminen oli kyllä huomattavasti uuvuttavampaa kuin taannoin Norjassa.
Uinnin myötä olo on sentään kuitenkin energistynyt maagisesti, ja muutenkin auttaa kun muistaa vain touhuta koko ajan jotain - vanhan romaanin työstämistä eteenpäin, basilikojen kasvatusta ikkunalaudalla, pikainen kyldyyri-visiitti Tallinnaan, le taideprojektei.
Ja uuden surffireissun suunnittelua. Ihan rokkenroll tajuta, että se voi olla ihan mahdollinen harrastus kaikesta huolimatta - onpahan jotain konkreettista odottamista sitten, kun joskus joutuu kuitenkin taas nyhjäämään jossain sairaalavuoteessa remissiosta haikaillen. Kesällä varmaan kuitenkin ensin Euroopan raiteille ja Puolaan pööpöilemään.

Nyt, kaikki kuorossa jälleen vanha viidakon sananlasku: elämys se on paskakin elämys.

JA MITÄS HUPAISAA TÄNÄÄN

2010-11-16T18:10:00.002+02:00

Setting Orange, Aftermath 28, 3176

1. Sellainen kutina perseessä, spesifimmin ilmaistuna oikeastaan sellaisia verenpurkaumia jaloissa, että verihiutaleet viipottanee taas jossain ihan muualla kuin missä olisi kivaa ja mukavaa. Seuraavien verikokeiden tuloksiin asti voitte kenota mahdollisia arvoja sekä eräänlaisena lisänumerona sitä, joudunko tällä kertaa osastolle vaiko vain syömään taas prednisonia niin että repeää riemu sekä mahalaukku. Olisipa ihan helvetin siistiä jos elämä tässä jossain vaiheessa lakkaisi pyörimästä pelkästään verikokeiden tulosten, jatkuvan tuskan & huolen ynnä mahakivun ympärillä.

(AGHDGAGHHH ei vieläkään gastroskopiaa, tietäisi edes varmasti, että mahaa tosiaan näyhertää pelkkä gastriitti. Joka nyt ei välttis kovin tehokkaasti parane edellämainitun kortikosteroidin nykyistenkään annosten hellässä syleilyssä, muttei kuitenkaan merkitsisi väistämätöntä kuolemaa!!1, toisin kuin erinäiset harvinaisemmat, samoilla oireilla varustetut tilat, jotka nyt vain sattuvat väkisinkin hipsimään mieleen tässä viikkojen rauhallisesti eteenpäin rullatessa.)

Klik klik jos ei näe. En kyllä edes ihan voittoriviä saa, sentään.

2. Taloyhtiön kokoustajat ilmeisesti kokoustivat, että putkiremontti olisi jeppistä, ja näin ollen tammi-helmikuun ajan on armas Källi Kommuunimme asuinkelvoton. Tämähän tarkoittaa parhaassa tapauksessa sitä, että voimme järjestää toiset tuparit, koska muutamme jonnekin toisaalle pysyvästi edestakaispaskailun välttämiseksi. Todennäköisempää kuitenkin on, että a) minä olen kuitenkin silloinkin vain osastolla letkuissa ja störbäkkeissä ja b) loput kommuunisteista nukkuvat Pikku Kakkosen puistossa veneiden alla, koska unohdimme hakea asuntoa tai sellaista ei kukaan avulias sielu tahtonut vuokrailla.
Odotamme jännityksellä.

3. Oikeastaan vähän turhaa maksimoitsea kurjuutta selittämällä siitä kaikille koko ajan. Ajattelin että parantaisi fiilistä tai vaikka lieventäisi ahdistusta jos avautuisin siitä, mutta sen sijaan maailma onkin yllättäen edelleen persiistä, minkä lisäksi kaikkia välittömässä lähiympäristössä majailevia/oleilevia myös hajottaa äärettömästi kun en pysty kuin selittämään paskaa.
Aloitan siis ~~uuden positiivisen kristallidelfiinivaloenergia-elämäntavan~~ järjestelmälliset, tarkkaan harkitut sekä kerrassaan hyiset kostotoimenpiteet universiumia kohtaan.

WE WILL MARCH ON A ROAD OF BONES

Aloitan närsimällä muropaketista pelkästään paremmanmakuiset, siis jogurtilla päällystetyt murot.

Taasjotain tätä

2010-11-11T00:41:00.000+02:00

Prickle-Prickle, Aftermath 22, 3176

Ensin ilmoitusluontoinen asia. En ole vieläkään päässyt oikein yli siitä, että Liechensteinin hallitsijan nimi kokonaisuudessaan on joku Johannes "Hans" Adam II Ferdinand Aloys Josef Maria Marko d'Aviano Pius von und zu Liechtenstein. Joo okei, aateliset tykkää pitkistä monimutkaisista nimistä ja tuo on ihan siisti (no varsinkin söpöä kun pelkkä von ei riitä vaan pitää lisätä und zu), mutta Josef Maria.

Mitäs persettä, Liechenstein?
Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että kyseessä on maailman loistoisin valtio ehk ikinä, ja sinne on joskus tehtävä pyhiinvaellus tai sentapainen ikään kuin.

No mutta näyttääkö tämä jannu muutenkaan aivan terveeltä? Hymy on ihan hivenen häiritsevä. Siinä miettii että ai saatana jätkät, olen joku kuningas ja lisäksi Josef Maria.

Seuraavaksi piti päivitellä vointia ja kaikkea tällaista, niinpä niin. Kaikki on edelleen vähän hämyä enkä nuku mitenkään merkittävän paljon välttämättä öisin, mutta syön vähemmän kortisonia ja näkökenttä esmes siis pysyy jotakuinkin paikallaan. Verihiutaleetkaan ei hetkeen ole laskeneet mitenkään merkittävästi, sadantuhannen yläpuolella heittelevät, mikä on ihan pätevää jo vaikkei normialarajaan yletäkään.

Sen sijaan mahaan sattuu edelleen eri julmetusti! Sitäkään ei ole tutkittu enempää, koska menee kortisonin sivuvaikutusten piikkiin nätisti hemaisevasti noin. Haluaisin edelleen ehkä gastroskopian siksikin että lapset tykkää oksentaa jne.
Sen sijaan sain taas lisää lääkkeitä, kalsiumlisää tällä kertaa koska näillä kortisonimäärillä on teräsbetoniluustonikin kohta entistä teräsbetonia. Hajottaa kun menee koko ajan vain rahaa niin saatanallisesti ja öbnöbnö, sentään nämä maistuu raikkaan sitruunaiselta sokerilta, vähän kuin karkkia söisi. Karkkia jota tölkillinen maksoi sen parikymppiä ja joka ei ole edes kovin maukasta eikä muutenkaan mielekästä. No mutta päätä joka tapauksessa kuvataan lisää taas ensi viikolla (koska onhan sekin aika mukavaa), tällä kertaa leukaa jonka luussa on eräänlainen kyhmynomainen muodostuma. Joka siis periaatteessa on saattanut olla siinä aina ennenkin, ihan vain rauhanomaisena kyhmynä kyhmystellen. Jopa toivottavasti.

Tässä eräänä hetkenä oli muuten uskomattoman hieno fiilis, tuntui että mihinkään ei merkittävästi sattunut ja etten lisäksi varmaan ole kuolemassakaan mihinkään randomsyöpään joka näkertää minua sisältäkäsin hyvää vauhtia ilman että huomaankaan. No mutta se meni ohi.
Mitäs muuta. Joo. Ei tämä tästä kirjoittamalla miksikään parane. Tämän tekstipohjaisen verbaalioksennuksen teille tarjosi Herbertina Merrique V & Itkelmäorkesteri Kakkakuu

Fucking platelets, how do they work?

2010-10-06T14:23:00.002+03:00

- Insane Thrombocytopenic Posse
(Paska väännös paskasta meemusta, anteeksi)

Prickle-Prickle, Bureaucracy 60, 3176

Lääkärishenkilö tosiaan tässä eilen totesi notta minulla lienee krooniseksi jäävä ITP, komeammin idiopaattinen trombosytopeninen purpura. Tämähän on lähinnä taannoisen, normaalia vähäsenpahemman kurkkuviruksen jäljiltä jäänyt autoimmuunijuttunen, jossa elimistöni on niin saatanan ääliö ettei tajua, että virus on jo aikaa sitten kaikonnut ja jatkaa edelleen hyökkäystä, jonka kohteena toimivat siis YEAAAAAAAAAAH omat verihiutaleeni. On ihan älyttömän siistiä potea pienimuotoista sisällissotaa verisuonistossa. Paitsi oho, ei olekaan.

Ahdisti ihan kiitettävästi kun tässä muutama viikko sitten kävi itsekseen ilmaantumaan hyvin kymmenen senttiä halkaisijaltaan olevia mustelmia esmes jalkoihin, samaten ympäriinsä iholle pikkuisia punaisia pisteitä. Hetken asiaa arvottuani toki sitten terveyskeskukseen katsoin aiheelliseksi mennä, ja siellä katsoivat että husp, sinulla on verihiutaleita lähinnä kovastivähän hmm ei ole kovin hyvä tämä nyt. Kukaan ei juuri myöskään esittänyt syyn osalta valistuneita arvauksia ennen lisätutkimuksia, mikä nyt sinänsä on ihan ymmärrettävää, mutta ei kuitenkaan järin edistänyt yöunia eh.

Siinä aikani ravasin verinäytteissä ja randomkokeissa, mutta sentään muut arvot olivat kunnossa ja verihiutaleetkin näyttivät olevan lievässä nousussa. Hematologi tosiaan siinä vaiheessa jo arveli että elimistöni todennäköisesti lähinnä kusee omiin muroihinsa, eikä mistään vakavammasta taustatekijästä ole kyse (toki tässä vaiheessa olin itse jo googletellut jokaisen leukemiavaihtoehdon ja hullun paranoidina kyttäsin jokaista oiretta), mutta kun hiutaleiden määrä taas lähti laskemaan, määrättiin FFUUUUUUUUU luuydinnäyte. Harvinaisen epämiellyttävä toimenpide vaikkei kipu mitenkään kova edes ollut, oikeastaan luulen että henkiset tekijät vaikuttivat enemmän - tilanne "joo no tässä katsellaan olisko sulla leukemia vaikka diipadaa" aiheutti ihan pienimuotoisen shokin. Diapamia naamariin ja silti vielä näytteen jälkeenkin tovi ihan hillitöntä hysteriakohtausta, jonka aikana lähinnä kikatin, itkin ja hyperventiloin. Huba hubaa, kokemus sekin! Tuntui bätmäniltä myös armoton huimaus, onneksei muutenkaan huvittanut kävellä kun alaselkään yllättäen sattui kovin. (Ainakin tiedän nyt, että luustoni on lähinnä teräsbetonia. Neula ei ollut puskea läpi lainkaan, ja reikiä piti tehdä kolme kun luuydintä ei saanut slurpattua. Eh heh.)

Luuydin oli kuitenkin kunnossa ja hiutaleetkin taas pian nousseet aika rankasti, joten kontrollikäynti enää määrättiin, tosiaan eiliseksi. Vaan ah! ei ollut korjaantunut tilanne ehei, ja uusia mustelmiakin oli taas vähäsen. Aikuisilla tosiaan on jopa todennäköistä että tauti on krooninen, joten tämä lienee minunkin kohtaloni. Hiutaleiden määrää ei järin ilman verikokeita tiedä, se kun heittelee nopeastikin miten sattuu, ja tilannetta kai lähinnä seurataan. Tästä johtuen ikuisesti paskaa bisnestä on esmes dokaaminen, tulehduskipulääkkeet ja auto-onnettomuuksiin joutuminen, kaikki luonnollisesti ykkösharrastuksiani ; __ ;. Muutenkin kaikki vaiks päänseinäänlyömistä sisältävät riehumiset on vähän riskaabeleja, ja flunssia yms. sairastellessa varsinkin on herkemmin käytävä lääkärissä kun vähänkin mietityttää, koska infektiot pahentanee tilannetta. Ennen hampaidenpoistoja ja leikkauksia ja kaikkea pitää myös ensin testata verihiutaleet ja lääkityksellä tarvittaessa hetkellisesti nostaa, muuten vuodan kiwasti kuiviin.
Ei siis oikeastaan mikään paskimmasta päästä oleva tauti vaikkanyt siihen leukemiavaihtoehtoon verrattuna.
Silti vähän hc että kehnona päivänä saattaa vähänkin isommasta kolhusta aiheutua ihankivoi sisäisiä verenvuotoja. En esmes välttämättä palaa koskaan tatamille. Ei ihan niin dramaattista kuin vaiks Muhammad Alin uran loppuminen, mutta niin. Olisi ollut ihan jepaa jatkaa ju-jutsua vielä joskus, vaikka ehkä joku kuviokellunta on ihan kivaa sekin. Eikun. Onneksi radiomastoista ei ole pakko pudota?

Lisäksi kuvattiin tänään pää. Sitä on särkenyt oikeastaan tuosta mustelmaepisodista lähtien, joten saattaa olla stressiäkin vain, mutta yleensä ei ole stressi aivan tältä tuntunut. Myös mahaan ja lähinnä joka puolelle on vaihtelevasti sattunut vime aikoina ihan kiitettävästi, mutta sentään joku ottaa vakavasti - koululääkärille terveystodistuksen yhteydessä kun kuvailin uskomattoman moninaisia särkyjä, kipuiluja ja ahdistusta, oli vastaus lähinnäettä no stressi nyt aiheuttaa tuota önnön + närästyslääkeresepti. Hematologin kanssa käyty sananvaihto oli ytimekkäämmin "Ja päätä on myös särk-" "Okei, huomenna kuvataan sun pää."

Diipadaa. Eiköhän tämä tästä, huomenna saa lausunnon pään kunnosta ja kuun puolessavälissä ultraäänikuvataan pernaa oujeah. Saatan pyytää gastroskopian sitä ennen, jos maha kipuilee kovin. (Kyseessä on selvästi mahasyöpä. Muita sairauksia ei ole kuin syöpä. Teretulemast hypokondria-kerhoon.)

Nej men ffuuu då

2010-04-21T19:06:00.006+03:00

Saatoin juuri pilata elämäni perusteellisesti.

Olisi pitänyt arvata, että jos tahtoo välttämättä leikkiä jonkun tunteilla, kannattaa kohteeksi valita joku muu asia kuin telemarkkinointifirma. Vaikka kivi. Kivet osaavat suhtautua asioihin jollain stoalaisuuden ja zenin väliin asettuvalla tyynellä fiilistelyllä, mutta MediaPexin kaunoja lienee syytä pelätä kenen tahansa vastaavaa rauhaa arvostavan ihmisen. Luultavasti myös kiven.

Kaikki alkoi siitä, kun minä siis lähetin kyseiseen hourulaan päivänä muuanna työhakemuksen, koska muista kesätyöpaikoista ei pahemmin ollut kuulunut ja työpaikkailmoitus, arveluttavasta siirappisuudestaan ja "puhelinmyyjä"-sanan huolellisesta välttelystä huolimatta, vaikutti jossain määrin järjelliseltä. Tai siis no, kesätyöpaikka kuin kesätyöpaikka kunhan ei presidentiksi joudu, mutta joka tapauksessa.
Luonnollisesti ajauduin puljun nettisivuille, ja hivenen aikaa ihmeteltyäni kuinka kaikki on aivan loistavaa, ilmapiiri Suomen kiistatta paras, voit voittaa pleikkakolmosen ja kymppitonnin joka sekunti ja paskot suklaamuroja ja kevätesikoita viiden päivän sisään, googletin.

HAR HAR HAR

Esimerkiksi tätä janttaria inspiroi vissiin kovasti:

Eipäs taas liioitella! Ei tietenkään. Onhan puhetyöläisellä paremmat oltavat kuin intialaisella lapsiorjalla, joka myy pyllyä tehtaan varjossa länsimaalaiselle rötösherralle riisinjyvän toivossa. Suomalaisella puhetyöläisellä ei siis ole mitään valittamista. Vai onko? Ei kai, sillä tietääksemme yksikään puhetyöläinen ei ole joutunut myymään itseään Rötösherralle, vaikka joku aluemyyntipäällikkö o-li-si-kin yrittänyt raahata puhetyöläisen hotellihuoneeseensa. Yöksi. Ilmaiseksi. Miksi? Siksi, että mediapexiläisen riistokapitalismi-ideologian mukaan puhetyöläistä kohdellaan niin kuin huoraa, tai paremminkin niin kuin ilmaista huoraa.

Muutenkin positiiviset sanottavat olivat Sir Internetiltä kovin vähissä. Pohjapalkat nykäistään alta pois, mitään ei saa myytyä kuitenkaankoskaan, esimiehet hengittävät niskaan jos juot lasin vettä ja koettavat ilmeisesti kaikkialla kuseskella hirveällä paineella molempiin silmiin kaikkia alaisiaan. Parisataa eurozkia kuussa on aika perustienestit.
Toki firma vikittelee opiskelijoita sillä, että kesätyöpaikan varmistaakseen työt voi aloittaa jo opiskelun lomassa viidentoista tunnin viikkotahdilla. Veikkaisin hivenen sensuuntaista ajatusta taustakieroiluksi, että sopimukset siinä vaiheessa tehdään esmes määräaikaisiksi koko kesän loppuun, jolloin ei voikaan ottaa lopputiliä kun homma käy kyrpäisemään. Hihhii, ja lisäksi toki ilmoitus koko työpaikoista oli pistetty vasta, kun kaikki järjelliset kesätyöt oli käytännössä menneet jo paremmille taneleille. Ziinähän se töitä vaille jäänyt epätoivoinen opiskelija vielä viimeisiä onnettomia hommia etsii kustantaakseen moraalittomat kesärellestyksensä, ja katso! siellä se yksi paikka kimmeltää, ooo, vaikuttaapas hirveän mukavalta ja palkkakin 1000-2000 kuussa?

No niin. TL;DR versiona siis MediaPex on mitä ilmeisimmin helvetin paskaa enkä halua sinne töihin, minkä myöskin hivenen kohteliaammin, olkoonkin että asiaankuuluvan happamin sanankääntein ilmaisin sankarille, joka minua kolme päivää koetti ensin tavoitella. Ei siinä sitten mitään.

Joka tapauksessa tämä kaikki johti siihen, että tänään

FFFFUUUUUUUUUUUU -

"HEI MEDIAPEXISTÄ TÄÄLLÄ SOITELLAAN. Asutko vielä siellä Vaahersalossa? Ai olet jo sieltä kartanosta muuttanut omille teille. [insert hellyyttävän tekopirteää moi oon sun lapsuudenystävä eksie muka muista niitä onnellisia kesiä -settiä] Kuule nyt on sellainen päässyt käymään, että ne ja ne edut jotka oli tarkoitettu teille olikin menneet jollekin toiselle, ja nyt hyvityksenä saisit tässä tällaisen tarjouksen että [scheissea Apu-lehdestä hintaan 0,0000001 euroa vuosituhannessa ja kaupanpäälleilmaisesta rannekello-metronomi-avaruustukikohta-partaterästä!!11!4!!fgsfds!!!]

Mumisin siinä sitten perus huoh no vanhempiin voisi vaikka mieluummin ottaa yhteyttä ja niitäkään ei varmaan kamalasti innosta -jutskaria. Töksäisi aika tiukkaan, että no nämä edut meni sinulta nyt sitten tässä, kiittimoi.

Ja niinjoo, mikä tää kartanojuttu oli? Joo, se oli iso talo ja tämä yllälinkitetyn blogin Rötösherra tykkää ehkä hieman stalkkailla. Ah kun markkinointi on kiwaa, tiedätsä mitä mä teen suihkussa? Kysy toki MeedioPexiltä.

Kunpa tästä alkaisi vuosisadan trollisota. En nyt oikein tiedä, pitääkö ne siellä Mustaa Puhelinluetteloa, jonka kansissa on murhasigilejä ja välissä niiden lukemattomien tuskaansa kirkuvien sieluparkojen numerot, jotka ovat arvon pexiä joskus tölväisseet, ja joille sitten erikseen palkatut työntekijät soittaa mahdollisimman häiritseviä puheluita. Ei varmaan, mutta ei minulle silti ole koskaan ennen tähän numeroon puhelinmyyjät soitelleet, ja pieni paranoia on aina piristys harmaaseen arkeen, eiksjeh?
Kuvitelkaa Anonymous, jolla on puhelinnumeroja.
Aivan saatanasti puhelinnumeroja.

Sinun puhelinnumerosi.
Voittoa K/E?

Kulinaristinen tupla-ZOMG

2010-03-20T16:25:00.058+02:00

& metsästäjä lähestyy kohdettaan norsukivääri olalla, hellekypärä päättäväisyydestä purukuminvärisenä

Prickle-Prickle, Discord 6, 3176

ZOMG tein äärettömän valtaisan onnistuneita pannukakkuja, srsly en ole ehkä millään elämän osa-alueella onnistunut ikinä niin hyvin koskaan kuin noiden pannukakkujen paistamisessa. Koska pannukakku on suhteellinen käsite, nämä oli sellaisia niin kuin lettuja, paistinpannulla, mutta leivinjauhetta sotkin ja sellaisia pannukakunpaksuisia hirmuisan nättejä ja optimaalisen makeita väkersin niistä. Uskomatonta. En vieläkään uskalla katsoa astiaan johon ne laitoin, koska olen varma että ne ovat kadonneet omaan loistavuuteensa.

Tein samalla myös ZOMG soijarouhekastiketta, joka sekin onnistui laajasti yli odotusten ja oli siis peräti enemmän kuin syötävää. Siinä oli tomaattia ja sieniä ja mitäliecremefraichea omnom.
Mainittakoon, että olen näissä hommissa jokseenkin vammautunut, vallan nätisti poikamiesstereotypian alle loksahtava mahdollisimman epäruoanlaittajavaisa yksilö, joka varsinkin kouluruoan lisäksi pärjää tonnikalanuudelilinjalla viikkoja, oikeastaan lähinnä leivälläkin. Tämä oli siis ehkä neljäs kerta kun olen ihan itselleni oikeaa ruokaa käynyt väsäämään, ei se oo kaikille niin helppoa ja olen niin käpy että joskus poltan maailman pohjaan vaikka vaan istuisin dataamassa.
Erehdyin kuitenkin perjantaina taas ostamaan currymajoneesimaustettua tonnikalaa ja jälleen jouduin kohtaamaan kasvoista kasvoihin sen kiistämättömän tosiseikan, että YYYYYYHELVETTI SE ON PAHAA. Jostain syystä jokin napsahti ja päätin, ettei pysty syömään ihminen sitä vaan voisi ehkä kehitellä vaihtoehtoista asiaa, sitä paitsi vielä jollain tavalla, mieluummin useammalla, järkevää sellaista.
Keksin senkin oivan järjestelyn, että viikonloppuisin aina keittelen vallan homona ruokaa, jota sitten muutamia päiviä voi aina puputtaa onnessaan ilman sen suurempaa vaivannäköä kuin mikrotus. Joka päivähän lämmintä ruokaa ei kotona enää tarvitse, se on vaan ihankivaa plussaa.

Ja nyt rakennan ansan matikankirjalleni, joka on ollut kateissa kai viikon. Ajattelin ripotella kerroksen vehnäjauhoja lattialle, jotta näkisin, missä se on yön aikana liikkunut. Houkuttimeksi pistän vesikipon yhteen nurkkaan, ellei se pääse juomaan vaikka suihkun lattialle (vessan ovi kiinni) ja varmaan toiseen kuppiin mielenrauhani, tykkää sitä syödä käsittääkseni. Ikkunan voisi jättää raolleen, koska se ehkä aistii vedon ja pyrkii sitä kautta ulkoilmaan. Mutta olenkin kaivanut ikkunalautaan kaksi metriä syvän kuopan ja peittänyt sen oksilla ja lehdillä, ja sinne se putoaa.

Didn't see this one coming

2010-03-01T05:49:00.015+02:00

Oh wait, yes I did. Yeah, thanks Eris.

Prickle-Prickle, Chaos 59, 3176

Tämä kuuluisa postmiittidepressio näköjään tarvitsisi ehkä sen puolitodellisessa horteessa vietetyn muutaman tunnin paluumatkan, jonka aikana asioihin ehtii jossainmäärin hajoilla sen verran, ettei perillä tarvitse sen suuremmin muuta kuin kopsahtaa suihkun kautta koisimaan. Rautateitä pitkin sitä tavallaan rullaatirullaa kokonaan toiselle todellisuuden tasolle, ja sitten taas jostain pöllölandiatripiltä takaisin Mundanian yöuntavaativille äidinkielenportfoliokaduille - Parikkalan aseman vaihto on se konkreettinen portaali, jonka jälkeen miitinjälkeinen hajotusolotila on neutralisoitunut vain lähinnäyleensäväsyneeksi, ja lähinnäyleensäväsymyshän lähtee yöunilla jotta niks naks.

Tällä kertaa parsakaalit ovat kuitenkin minun kirjahyllyssäni, ja on vaarallista sotkea todellisuuksia tällä tapaa keskenään. Ei ole oikeasti, mutta voisi olla - miitata nyt kotikaupungissaan? Hah.

Olipas joka tapauksessa vallan psykedeelislystikästä menoa itse mööttääntyminen. Parilla nenäverenvuodolla, yhdellä vähäsen särkyneellä polvella ja muutamilla mustelmilla tietääkseni kaiken kaikkiaan selvittiin noin fyysisten vammojen osalta - lähinnä kai seurausta jostain kukkulankuninkaasta ynnä muutenvaanpainimisesta parkkipaikalla, plus sen kumollaanolevan sängyn ja seinän väliin änkäytymisestä mitä kaikki aina halusi harrastaa, vaikka siellä on fengshuivirrat aivan persiillään.
Maailmaneeppisin peli tämä 1000 tyhjää valkoista paperia, ainakin Robot Unicorn Attackin jälkeen ehk. Aaaaalways/I wanna be with you/and make-believe with you/and live in harmony harmony oh lawd!!!
Harkitsen ehkä vähäsen nyt kyllä tuosta patjalinnasta luopumista, taas turjake levinnyt eteiseen ja keittiöön saakka ja kyllähän se jossainmäärin aina vaivannäköä vaatii kyhätä kasaan. Leviämisaktiviteettia harrastivat myös teeroiskeet lattioille, seiniin ja kattoon, jonne on jämähtänyt näköjään jäädäkseen myös the gravity-defying teepussi. Pahoinpitelin sen Paintilla ja sain ihkutuslapasia PD:n foorumilla wheee. Tiskialtaassa on sukka.

Ai, juu. Voisi toisinaan vaikka olla kaivamatta tietentahtoen verta nenästään tietyillä elämän osa-alueilla, mutta BLOOD FOR THE BLOOD GOD ANGST FOR HIS ANGST THRONE, I guess.
(Olennaisimmaksi tekijäksi on oikeastaan kehittynyt asioiden tunteminen ylipäänsä - ei sitä musiikkiakaan kuunnellessa niin välitä, onko kappale duuri- vai mollivoittoinen, jos se toimii. (Ja kyllä, voin vetää hatusta täysin naurettavasti ihan eri asioihin liittyviä, korkeintaan teoreettisina korulauseina toimivia vertauskuvia ja väittää, että jutut menee niiden mukaan, koska olen sillätapaa vähäsen jänis.))

Joka tapauksessa kanavoin nyt ehkä juttuja rakentavampiin juttuihin tai esimerkiksi taas nukkumusta harkitsen. Shpongle voisi hallita maailmaa, slackslack ja off to Narnia brb.

Yllätä minut, Eris!

2010-02-24T22:14:00.007+02:00

aka kolmenkymmenen päivän experimentaatioinen juttu koskien pseudo-uskoa

Setting Orange, Chaos 55, 3176

Sellainen randomi-ihminen kuin Terry Esau on kirjoittanut kirjan siitä, kuinka hän kuukauden ajan aloittaa jokaisen päivän hihkaisemalla "Surprise me, God!" ja tarkkailee sitten, kuinka usko Jumalaan vaikuttaa hänen arkeensa.
Innoittuneena tästä on joukko diskopalloja, myöskin minä, päättänyt kokeilla vastaavaa oman armahan jumaluutensa, Eris "hirvittävä jumalperse" Discordian kanssa. Pointtina on ehkä lähinnä seurata apofenian, huomattavasti seksikkäämmällä disko-slangilla viitosten lain, toimintaa ihmismielessä - kaikkea täysin Erisiin liittyvää alkaa tapahtua kun häneen uskoo, koska olemattomiakin yhteyksiä väkisinkin löytää. Koehenkilöiden todistuksista kai aikoi jokusankari kasata pdf-kirjan henkeen "lälläspöö mun jumalapa toimii ihan yhtä hyvin".

Useimmat diskordianistithan eivät usko Erisiin, ihan vain koska tietävät, että tämä kyrpii häntä suunnattomasti. Erityisen lujaa uskoa ei syvälleuponnut agnostikko tai ylipäänsä kukaan ehdi näin pikaisesti tietenkään itselleen väkertää, mutta vähän on kuitenkin jotain, eh? Ja yrittänyttä ei laiteta.

Ei, vaikka kyseessä on naurettavuuksiin asti kostonhaluinen, hirvittävän kärttyisä ja tikaria povessaan piilotteleva sekasorron, mölinän ja riitojen jumalatar. (Yhden hengen öh kontrolliryhmä lupautui invokeeraamaan Erisin sijaan Charles Mansonia, tosin tarkemmin ajateltuna ero ei ole suuren suuri.)
Potentiaalisen jännästi toki alkaa, koska huomenna on myös iih mun synttärit. Ja kansainvälinen lintsauspäivä myöskin. Tämä on kyllä vähän huijausta, koska pointtina oli arki, mutta lol yksi päivä.

*Vetää syvään henkeä*

Bring it on, bitch.

(Haluaisin myös huomauttaa, että Tim Minchin, tämä hirveä mies, on sekä äärettämästi hauskempi, söpömpi että pällimpi kuin minä todennäköisesti koskaan elinaikanani kykenen olemaan. Tämän lisäksi kajalitasapainokin toimii - teillä on siis täysin paikkani täyttävä, jopa ylittävä sijainen, kun tämä kolmenkymmenen päivän valtaisa erehdys koituu väistämättömäksi tuhokseni. Veikkaan, että Kasinonsaari uppoaa noin viikon kuluessa.)

"... With FUCK-OFF PLASMA GUNS!"
Murmaavin wirn ikinä.

Olkaatte varoitettuja

2010-02-06T15:25:00.006+02:00

Runeberg oli jo aika kulunut juttu kuitenkin, joten sinänsä aiheellista keksiä jo uusi liputettava naama.
Itse luomistyö alkoi spontaanisti, kun erinäiset sankarit roudasivat tuon kierrätyskeskuksesta alun perin hovimestaritarkoitukseen löytäneensä hirvittävän kauniin ukkelin kämpillemme. Aikani lattialla tukehtumispisteessä kierittyäni koitti jatkosuunnitelmienpunomishetki, olihan selvää, ettei noin jumalallista olentoa sopinut sittenkään alentaa vaivaiseksi hovimestariksi. Sulevi-nimi oli kuvaannollisesti suorastaan kirjoitettuna kankeammanpuoleisen ystävämme naamaan, tästä olimme kaikki yhtä mieltä. Asu hahmottui nopeasti - "Jos kuitenkin otettaisiin tuo munasuoja pois sen naamasta" - ja kämppiksen kitara kaulassaan nököttävää Sulevia hartaan räkätyksen vallassa katsoessamme teimme sen, mikä luonnollisesti välttämätöntä oli. Perustimme, öö, bändin.

Promootiokiertue on vasta alkanut, mutta tästä nimestä kuulemme vielä. Yhtä paljon kuin valitettavasti.

Päivän muut aiheet, lolemt. Aikamatkailin supersankarilusikalla juu-u. <3.
Ja tein oikein hienon innovaation, jota pakastimen puutteessa laajemminkin voisi lopputalven hyödyntää: appelsiinimehutölkin kiikuttaminen jääkaappiin illalla oli ylivoimaisen haastava tehtävä, joten ongelmanratkaisun perusteisiin perehtyneenä päädyin askartelemaan vaihtelevista lattiallakuljeskelevista violetista satiininauhoista ja hakaneuloista jutun, jolla se roikkui yön ikkunasta.
Tämähän pysyvämpänä ratkaisuna ehkä siitä huono olisi, että jos sen suuremmin alan kanankoipia ja jäätelöpaketteja ulkoseinällä säilyttämään, a) suojakelit ja loljokukevät on vähän yhyy ja b) varikset tulee kuitenkin kohta mässäämään kaikki juttuni. Niinpä varsinainen innovaatio tässä oli, että laitan ulos katiskahärpäkkeen ja sinne kaikkea hienoa, ja sitten katiskaan lentää variksia, ja minulla ei ehkä ole pakastunutta ruokaa mutta lemmikkivariksia jotka on tosi söpöjä.

Whenever I start feeling sick...

2010-01-19T23:46:00.000+02:00

... I just stop being sick, and be awesome instead. True story.

Prickle-Prickle, Chaos 19, 3176

Ja ei, ei se tuon vaikeampaa sitten ollutkaan. Kiitos, öö, vesiapina Albertille suunnattoman kätevistä neuvoista. :P Olen ihan täysin aivan terve, lukuunottamatta sitä, että jostain aivosähköhäiriöstä johtuen siivoan huonettani. Ehkä se menee ohi, ennen kuin tartun *hrrrrr* imuriin, esimerkiksi. Saa myös nähdä, mitä toinen toistaan kiehtovampia elämän- ja ennen kaikkea kuolemanmuotoja sänkyjen, mattojen ja tuon valtaisan patjamajantekeleen alla lurkkiikaan.

Taidehistorian ykköskurssi, jonka loistoisasta matkapäiväkirjatehtävästä olen saattanut joskus joillekin esimerkiksi hieman avautua, meni näin sivumennen sanoen kategoriaan Ongelmat, Jotka Ratkaisevat Itsensä. En nimittäin sitä ikinä saanut valmiiksi, mutta kas, enpä olisi ehtinytkään sitä palauttaa - opettajat antoivat numeron jo, kuulemma lätkäisivät nelosen "puuttuvien kohtien" kohdalle, koskeivät jaksaneet odottaa että jokainen palauttaisi ja korjaisi kaikki osionsa. Kun kokeesta sain sen seiska puolen, onkin mielenkiintoista miettiä, millä logiikalla kurssiarvosanaksikin se seiska sitten muototutui. Ei se nyt ehkä sinällään kauhean voittoisaa ole, mutta tuotanoin, ei siis olisi ollut lainkaan välttämätöntä tehdä syyslukukauden aikana ehkä eniten työtä teettäneen aineen osalta *mitään* muuta kuin se yksi kämäinen koe, ja silti olisi esimerkiksi kasin voinut saada? Ja kaikki se kollektiivinen matkis-angst, valvotut yöt, Facebook-tukiryhmät ja yhyy nyyh turhautuminen lähes ylivoimaisen vastustajan edessä? Minua on petetty! Ehkä se oli jotain communality through extreme traumatizing -settiä sit.

Radio Free Discordia on jossain määrin toiminnassa taas. Sieltä tulee tällä hetkellä lähinnä kakkaa, Devoa sekä kokeellistaranskalaista pornopikseleistäkertovaa trancea. Myös himmeää joiku-dreampoppia. Että voitte sitten taas miettiä miten pitkään tässä ihminen terveenä pysyy (voin kertoa, vitamiineja ei tällaista varten ole kehitetty).

Vanha ystävä muisti kirjeellä, hi. Pitääpäs ehkä Joensuussa käydä esimerkiksi wanhojen hyvien aikojen muistoksi.
Plus argh kirjeistä puheenollen, olen maailman huonoin ikinä vastaamaan niihin ajoissa. Neljä pitäisi siis nyt ainakin saada viimeisteltyä ja postilaatikkoon heivattua. Vetoan matkapäiväkirjaan, joka minua sinnikkäästi iäisyyksiä on vainonnut! Tästä kirjeisiin kohdistuneesta näennäisestä ignore -toiminnosta huolimatta en suinkaan epäarvosta, päin vastoin suuresti anti-epäarvostan sekä teistä tykkään. Niin.

Also, oonks mää muka passiivis-aggressiivinen? Enpäs ole yhtään passiivis-aggressiivinen koskaan. Enemmänkin näennäisaggressiivinen, vai haluutsä turpaan, ja ehkä kyllä myös olen vähän passiivis-aggressiivinen, mutta vain vähän. Jos joku sanoo että paljon, niin palataanpas aiheeseen jäädytettypartavaahtotörppö-postiluukku-kombinaatio, ja sitten hymyillään söpösti.
Ei sillä, että olisin kenenkään postiluukusta jäädytetyn partaavaahtotörpön koskaanvielä tyrkännyt. Ehen. Mutta siis olin sanomassa, että vaikka olisinkin, niin motiivinani olisi hypoteettisten kaunojen sijaan lähes puhtaasti se paljon puhuttu for the lulz, ja siksi tahtoisinkin korjata olevani pikemminkin assiivis-paggressiivinen.
Välillä mietin, millä perusteella olen oikeutettu laskemaan suomen kielen kielitaitojeni joukkoon. Onneks auttava klingoni korvaa.

Laattapiste collection

2010-01-18T00:11:00.002+02:00

Boomtime, Chaos 17, 3176

No niin! Ja nyt ehdotuksia, mitä tehdä kuumehoureessa, muuta kun kiskoa buranaa naamariin, runoilla ja sienipisteuuässää katsella! Hienosti ratokseni purjoilin koko viime yön, harvinaisen lystikäs tapa olemassaoloa viettää kieltämättä, mutta ehkä silti sanoisin että mukavampiakin on keksitty. Plus aikas korkea kuume tosiaanvissiin nousi, kun alkoi näkökentässä jo kaikkea sinne kuulumatonta välkyskellä. Muumeja en edes nähnyt, niin kuin Panu pienenä, vaan jotain tylsiä värejä ja valoja vain. ; _ ;
Lasan ja Antin voittoisa pelastuspartio sentään toi hirvittävän kasan lääkityksiä, ja nyt lähes tolkuissani mietin, uskaltaisinko jotain syödäkin vai menisinkö takaisin nukkumaan. Party party.

Mistä puheenollen, kuka naapureista keksi, että bileet sunnuntaina tähän aikaan olisi loistoisa ajatus? Yhyy olkaa hiljaa.

And now for something completely different.

Jotainjotain ja päivämääräkin väärä

2010-01-16T20:41:00.014+02:00

Setting Orange, Chaos 15, 3176

On kyllä hirvittävän huono tuo äänestys sivupalkissa. Mutta minua on turha syyttää mistään, otin vaikutteita elokuvasta, joka lisäksi on aaawsomeinta mitä varmaan ikinä olen katsonut. Shortbus, bitches! Katsokaa se, tai älkää, mutta siinä on paljon pornoa. Plus maailman söpöimmät henkilöt ja uskomattomat kaikki.

Äh. Hirveästi kaikkea kirjoittaisin, mutta kun nyt en ole ihan varma ketkä tätä lukevat, niin enpäs. Ei ole kovin mones kerta kun tältä kannalta vaivaudun miettimään, mutta ihan juuri nyt on niin paljon muutenkinsekavaa ajateltavaa, etten jaksa kovin pitkällisesti kenellekään alkaa purkamaan juttuja joita intternetissä potentiaalisesti runoilisin. Ihastelkaa siis iltanne/aamunne/vapaavalintaisenmuunne kuluksi harvinaislaatuisen itsesensuurin mustaa mwahahaenpäskerro-mötikkää:

Ehkä perustan vielä yhden salablogin. Aika pointitonta kyllä kirjoittaa blogia jos ei kerran tahdo että ihmiset sitä lukee, though, tai siis eikö se silloin ole enemmän Henkilökohtainen Päiväkirja tai muuta neiteilyä? Sillipurkki alkaa kuiten/muutenkin olla vähäsen fail. Tai no, se nyt osittain myös johtuu siitä enimmäkseen ettei minulla ole ihan aikaa kirjoittaa niin paljon kuin huvittaisi - rasittavaa kohellusta tekstini ovat toki enimmäkseenaina olleet, mutta nykyisellään ne jäävät pintapuolisiksi jopa rasittavan kohelluksen mittapuulla.

Sen sijaan jos siirrytte osoitteeseen http://sillipukki.blogpot.com/ , löydätte (jostain minulle hyvin pitkälti käsittämättömästä syystä) varsin kauniisti teemaan liittyviä loistavuuksia! Sinne voitte mennä sielunne pelastamaan vaikka.

Pitäisi

2010-01-04T23:17:00.003+02:00

Prickle-Prickle, Chaos 4, 3176 (Tättärää!)

a) mennä nukkumaan
b) väkertää taidehistoriaa

-> arvatkaa mitä? En!

Jumituinpas hissiin muutamiksi minuuteiksi huomatakseni, että vieläkään en ahtaista paikoista vailla ulospääsyä oikein pidä. Ei ollut erityisenkään hilpakkaa mietiskellä, kuinka pitkään kestäisi että joku sangare paikalle saapuisi oven avaamaan. Se oli hieno havainto, koska nyt tiedän vastaisuudessakin välttää kyseisenlaisuuksia, tai vaihtoehtoisesti soveltaa siedätyshoitoa. Suuri elämys, ja silleen. Renklaamalla aikani sain napit sitten toimimaan jee.

Päivän muut aiheet jaa. Ihmiset on söpöjä, on ne vaan, vaikka yritänkin aina kiivaasti väittää vastaista. Ei toki ihan yhtä söpöjä kuin vaikka pterodaktyylit, mutta melkein samoilla linjoilla kuitenkin (minkä lisäksi niillä on lentoliskoihin nähden tiettyjä olemassaoloon liittyviä etuja). Sitä paitsi Warjomaa tyksi Principian käännöksenalusta hip hip hahaa -> tällaista tämä, mikäli jotakuta nyt nuo ensimmäiset vaatimattomat sivut kiinnostavat niin. Siinä näette suunnattoman hienosti Paintin ja Open Officen Xmen-porukkaa vastaavat supervoimat (tai BearforceYkköstä), joiden jälkeä kyllä parannan ehkä jossain välissä. Vähän esmes nyt se yksi leima vielä englanniksi, mutta muuten äärimmäisen luova copypastan soveltaminen on osoittautunut tieksi voittoon noiden pällifonttien kanssa. Leipäteksti tosin Verdanana pysyköön, elämmehän lähes nykyaikaa ja minä jaksa uusia fontteja alkaa rakentamaan.

Uudenvuodenmiitin jälkeen kirjoitin taas juttuja. Ha, tiesin.
Nurinkurista kyllä, minun kohdallani ehkä Taikkari tarkemmin tarkasteltuna toimii vähän kuin A Softer Worldissa.
Ehkä se kuitenkin siitä ennen pitkää, jasitäpaitsi aina voi seikkailla muualla etsimässä haikeuksia ja hajotusta kun ei kerran kelpaa, ni. Kirjoitanpas kuitenkin tunnetilanarkomaniasta toiste pidemmin.

Haluaisin nyt oikeastaan mennä nukkumaan, mutta kun siivosin patjalinnaa joka pitää imuroida ja kasasin siispä johdonmukaisesti kaikki tavarat pyramidiksi sängylle, niin pitäisi nähdä ältsisti vaivaa. Yhtä seikkailua tämä eläminen kyllä.

Because...

2009-12-25T22:39:00.010+02:00

... that's how I roll.

Dear Universe:

2009-12-25T03:23:00.002+02:00

I am a Cosmic Schmuck.

Pungenday, Aftermath 66, 3175

Robert Anton IhQRaXuPoXXu Wilson, eräässä *mahdollisesti hivenen* pilvipökkelöisessä videossaan, toteaa seuraavaa:

"The more often you realize you've been thinking or acting like a Cosmic Schmuck, the less of a Cosmic Schmuck you become. On the other hand, if you never, never, never suspect you might be thinking or acting like a Cosmic Schmuck, you will remain a Cosmic Schmuck for the REST OF YOUR LIFE."

Now, no one wants to remain a COSMIC SCHMUCK, amirite? Ei kuulosta lainkaan mediaseksikkäältä, ja kaikki ihmisarvoksi nimitettävä tunnetusti määritellään puhtaasti mediaseksikkyyslukemien perusteella. Jotain on siis tehtävä! MINÄ en aio olla mikään... mikään kosminen pökiö!

Jotta voisi kohtalaisen oivaltavasti arvioida, milloin itse kenenkin käytös lähentelee kosmista pökiöyttä, täytynee ensin kokonaisuudessaan hahmottaa, mitä luonnehdinta oikein tarkoittaa. Schmuck itsessään kuvaa amerikanenglannissa sietämätöntä typerystä; kyseiseen kieleen sana ilmaantui jiddišin kyrpää merkitsevästä sanasta, joka puolestaan saattaa juontaa juurensa slovenian sanaan šmok, typerys tai hyväuskoinen urpo. Cosmic taasen luonnollisesti viittaa valtaisaan mittakaavaan, käsittämättömyyteen. Olen siis käsittämättömän valtaisan typerä hyväuskoinen sietämätön urpokyrpä.

Cool shit.

However, tuo ei ilmaise aivan kaikkea, mitä RAW käsitteellään haki. Hän pyrki suuren osan elämästään herättämään maailman niinsanotusti täydellisen agnostismin valtaan, tilaan, jossa ihmisolento kyseenalaistaa käytännössä aivan kaiken - Cosmic Schmuck tarkoittaa myös henkilöä, joka ylläpitää ehdotonta varmuutta omista näkemyksistään. Kaikki edellä listatut ominaisuudet juontavat juurensa tähän ihmiskunnan helmasyntiin. Koska me kaikki lienemme jatkuvasti ehdottoman varmoja monista asioista (minulla on kädet, ruoho on vihreää, YouTube Poop on hauskaa (!?), Minä Olen Oikeassa), pätee kosminen pökiöys meihin kaikkiin, jatkuvasti. Jos taas tajuamme ja myönnämme pökiöytemme, saavutamme toisinaan mahdollisesti hieman vähemmänpökiön tajunnantilan.
Ei, Wilson ei ollut täysi apassi: jos naamavärkkiin sattuu, kun MysteeriJanttari X lätkäisi baarijakkaran sen läpi, merkitsee kyseisen jakkaran mahdollinen olemassaolemattomuus suunnilleen yhtä paljon kuin kaverisi yritys helpottaa tuskaasi tunkemalla äärimaskuliinisen mansikkadaquirinsa jääpalat sieraimiisi. Ruoho näyttää vihreältä; ruohon vihreys on riittävän todellista, eikä vaikuta kovinkaan monen maailmanjärjestykseen erityisen olennaisesti.

Miksi sitten vaivata asialla päätään? Minun todellisuustunnelissani on ihan kivaa. Jos ruoho on tarpeeksi vihreää, minä olen tarpeeksi oikeassa!
/

Frankly, my dear: koska se tekee sinusta entistä suuremman käsittämättömän valtaisan typerän hyväuskoisen sietämättömän urpokyrvän?

/

Niin.
Mutta kuinka toimii yhteiskunta ilman mielipiteitä, yhyy bawww angst, jos kukaan ei kerran voi uskoa olevansa oikeassa?
Ei toimikaan. Ehdottomien totuuksien olemassaolon kieltäminen ei tarkoita, etteikö ihmisten olisi syytä omata näkemyksiä ja mielipiteitä. Mutta mikäli ihmiset näitä näkemyksiä ajaessaan tiedostavat niiden suhteellisuuden, pysähtyvät miettimään, käyttäytyvätkö he mahdollisesti kosmisten pökiöiden tavoin ja voisivatko he mahdollisesti olla väärässä - tättärää! Saatamme saavuttaa tilan, jossa ihmiset eivät väittele ollakseen oikeassa, vaan ratkaistakseen ongelman. Ehdottomasti Oikeassa Olemisen virtuaalipeniksenpidennysarvon eliminoiminen saattaisi esimerkiksi tehdä kaikkien elämästä kivempaa. Uskommeko ideologioihin niiden sisältämien ideoiden vuoksi - vai ideoihin, koska ne ovat osa ideologiaamme?

"A belief is just a thought you keep having; a conclusion is simply where you stopped thinking."

(Neljältä aamuyöstä on vaikea sanoa, onko tämä postaus yksi eniten vai vähiten järkeenkäyvistä tässä blogissa ikinä. Kertokaa toki jos jaksatte. Luulisin ainakin että noin puolet olennaisasioista unohdin, mutta nyt menen nukkumaan!)

Superpalloja ja ja

2009-12-06T22:08:00.013+02:00

Boomtime, Aftermath 50, 3175

WOAH-
En aiemmin tajunnut, että LMNO osaa tehdä musiikkia. Siis sellainen varsin loisto ihminen principiadiscordian foorumilta, joka aikoinaan Black Iron Prisonia väkerteli innoischaan ja nykyään muuta kaikkea. Mutta kuka klikkaa pientä vaatimatonta musiikinmainostuslinkkiä keskellä BlingBlingAllekirjoitusta, jossa on quoteja ja kuvia? Quoteja ja kuvia, man!

Mutta nyt klikkasin ja peräti tuonne sivupalkkiin lykkäsin widgettinä. Näköjään on niin käynyt kaikille niille harvoille asiallisille topiceille sillä foorumilla että janttari väkersipäkersitiivisti niistä lauluja! Ha! Hämähäkeistäkin! <3 Okei, on samoja asioita käsitteleviä sanoituksia toki melkomonesti aiemmin nähty, mutta kun on itse ollut mukana noissa keskusteluissa niin hirveän söpösti alkaa melkein tuntua siltä että diskordia voisi teoriassa johtaa johonkin ja Saada Aikaan, ei lainkaan epämiellyttävä tunne. Jes, kuulun eeppisvaaralliseen lahkoon, eiku mihin (lähinnä mekastavaan)
En nyt sillä tapaa kuulu oikeastaan. Tai siis minusta on keskimäärin hauskempaa olla superpalloisempi ilmiö, en juutu asioihin kiinni mutten myöskään saa kovin pitkällisesti kai oikein otetta mistään - vähän enemmän koen olevani ulkopuolella aina kun ne muut ja kaikkea yhyyangstia, jokei edes kyllä erityisen angstia ole.

Mutta tavallaan voisi sanoa, että PD.com on pitkälti superpalloautomaatti, ja kaikkihan nyt on kauniimpaa jos satamiljoonaa eriväristä sellaista poukkoilee ympärillä. Palloa, ei automaattia. (Okei, kyllä ne päähän kopsahtelevat ikävästi, ja päätyvät Prisman katolle miiteissä, mutta metafora ei nyt taida yltää ainakaan jälkimmäiseen asti. Tai no.)

Myöskin Pakanaverkon foorumeille sain aikaiseksi liityskellä, se kun taisi muistaakseni jossainmäärin vakavakavaa osaa näytellä eris-tymisessäni aikoinaan. Niitä maailmankaikkeuden mätäpaiseista hurmaavimpia on sielläkin, ja siis... Monta. Ää. Minusta minä joku vuosi sitten niitä sieltä haeskelin enkä löytänyt ainuttakaan diskordianistiksi tunnustautuvaa. Tämähän nyt taas motivoi äärettömissä määrin esmes yhteyksiä luomaan Suomen porukoihin boing boing. En kyllä sivuhuomiona lainkaan yhteyksiä osaa luoda, mutta niitähän toisaalta aina spontaanisti vain tapahtuu? Voisin toki aloittaa sanoutumalla irti pian koittavasta önnönnkummanluoksejouluna-draamasta ja lähteäkin pakanamiittaamaan Kuopioon. Eiku? ~~Myöskin iskeä sieltä kaikki pitkälettiset would-be satanistipojat~~

Also, koska ei asioita ilman kukkaruukkuja: minusta erehdykset ovat kertakaikkiaan aliarvostettuja, kun kaikkien pitäisi olla ultimateonnellisia nyt ja heti - eikö se nyt käy kyllästyttämään jos ei mitään koskaan kaipaa. Lähinnä ilmaantui mieleen kun jotain nostalgiareaktiota aiheuttavaa juttua popittelin. <3 Olette kaikki pitkälti parhaita.

Miten muuten minusta tuli Kontu-miitin majoittajajutskari? Hämmentävää. Olenhan sinne jopa joku vuosi sitten muutamia viestejä vahingossa kirjoittanut ja vähäsenaikaasitten irkkailin niiden kanavalla, nyt on sitten jo jeedolphininluonamiitti!!1 Cool. :P

Onko lauseidenmuodostukseni ollut aina ihan tällätapaa rikkonaista? Vähän tuntuu siltä että kädet vain hajoilee pitkin näppäimistöä tosi apassisti, saattaa liittyä tosin siihenkin että olen nukkunut tarpeeksi, woaaah.

Elämä-quotet I

2009-12-06T13:02:00.003+02:00

Setting Orange, Aftermath 48, 3175

Löysin näitä ainakin miljoonalta ruutupaperilta! Ha! Tämän lisäksi muutenkin olen alkanut taas keräillä. Eihän nämä jälkeenpäin muistettavat edes ole läheskään parhaita, oikeasti jos on hauskaa niin kaikki on ostamassa hautakiviä nauruun kuolleille eikä mitään kirjoittamassa ylös. (Lasa tässä on myössiis wanhoja eikä niitä yksiä pääasiassasinunihanhuonoja joita koneeni on täynnä!)

Näitä siis on oikeasti shitload, mutta jääköön loput nyt toistaiseksi pimentoon.

~~~

- SÄ OLET MIKÄ?
- Joo, transu. Eikun… Ai niin! Siis transhumanisti!

- Huomenna: metrilakubondagea.

- Purr
- Purrrrr
- Mä olen korallikala!

- Sellisti vääntää paskaa.

- Nyt tiedän miksi ihmiset vaivautuu seurustelemaan – ÄÄääÄäÄ, KASIBITTINEN BALROG BOOGIE!

- Ei ole tämä perhe kyllä aivan terve.

- Hiihdin käytäviä kaasunaamari päässä ja huusin suojeluvaroitusta, kunnes joku huomautti ettei siinä ole suodatinta. Kuolin.
- Eli muut tekee intissä mitä me normipäivänä.
- Ju.

- Which is also why we, my friend, are on the level of squid-on-building pr0n.

- Entä jos yhden sirkkahiveminderin juottaisi hirveeseen känniin?
- Woah… Universumin laajuinen krapula.

- Joo, mulla on kaurahiutaleita päänahassa, mutta se on pitkä tarina.

- Zomg zomg! Expressbus! Sekin voi lentää, Tähtien sota!

- Oon kyl aika kapinallinen kun jaan nollalla. Kerran ilmoitin kilometreinä kynän pituuden.

- Ja sitten ne sitoi janttarin sänkyyn ja pani sitä suuhun. Niiden mielestä se oli hauska källi.
- Tunnetaan myös nimellä raiskaus.
- Tai tarkkisluokka.

- Savi, tuo alkuaineista murentuvin.
- Papukaijat syö savea.
- Ei ne voi!
- Savea ja kalkkikiveä omnomnom.
- Ne palais jos ne söis sitä.
- Niin, because savi räjähtää jos se erotetaan lähteestä.
- Ja jos se koskee papukaijannokkaan.
- Ne on itsetuhoisia. Emopapukaijoja. Uuh, mä syön savea, byääääh.

- Helsingissä on kaksi hienoa asiaa. Vitun isot pyssyt ja natsit.

- Mä alan puhuu niinku YouTube Poop. Mä alan puhuu niinku YouTube- mä alan puhuu niinku- mä alan puhuu niinku- mä alan puhuu niinku- mä alan puhuu niinku YouTube poopoopoopoopoopoop mä alan puhuu niinku YouTube mä alan poop poopoopoopoop.
- Gee, it sure is boring around here.

- CAUSE THATS WHAT YOU DO IN MISERABLE PONDS FOR PASTYFACED LOSER DUCKS

- Minä en ole mikään kanadialainen!

- Mua ei oo koskaan tönäisty järveen.
[*Tyrks*]

- Tässä tulee tamburiinia soittava pyöräilevä hevonen.
- Tää polttaa maailman. Eiku rauhankynttilää. Polttaa sillä törmäilyauton.
- Pääsiäinen, FTW.

- You know what they say: can't spell 'funeral' without 'fun'!

- Onko se... ottavinaan mitään vakavasti?

- Ei kun katsotte EU-politiikkaa lopputunnin. Jos saataisiin toimimaan tämä digiboksi.
- Huh? Digimoneja, yääKK! Digimonit on kamalia! Aarg mä en kestä mitään-
- ... Ei, ei Digimoneja. EU-politiikkaa.

- Minun katolla mitään störbäkkeitä! Hitto!
- Nasan vakoilustörbäke.

- Arvaa mitä mie tutkiskelin miun napaa ja sieltä… Sieltä löyty kauheita asioita.

- Sisimmississimmässissi- sisim- sisimmissäni olen *krhm* hyvin kiltti ihminen.
- Vakuuttavaa.

- Onko se sukkamehu vuokralla?
- Hä?
- Kun jokaisessa meistä asuu pieni sukkamehu.

- Nyt voisitte lopettaa sen laulamisen tai koittaa se paljonpuhuttu post-birth abortion.

- Yhteiset voileivät ovat läheisyyden merkki.

- Onkohan kärpäset moniavioisia.
- No mietipä hetki. Oliskohan vaikka.
- No kun ei minua eläinten avioisuus kiinnosta.
- Kärpäsfurrya!
- Minä... Minä en nyt pidä tästä keskustelusta yhtään.

Lolemt

2009-12-04T19:51:00.006+02:00

Pungenday, Aftermath 46, 3175

Minulla on hieno uusi sarjakuva. Se raiskaa filosofiaa ja uskontoa tai ehkä elämää ylipäänsäkin, vähän kuin Kaaosperhoset tekisi, jos sitä kukaan jaksaisi ikinä päivittää. Ja se tekee sen Paintilla (oliko yllätys).

Sarjakuvan nimi olisi kai Nihilists & Dogshit, mutta se tuo liikaa mieleen jonkunihmeen Cyanide and Happinessin, joten ehkä toisen joskus keksin. Näitä nyt olen kyllä aika monta väkertänyt mutta faktahan toki on että ne kaikki muut stripit ovat auttamattomasti aivan paskoja, joten en kyllä vielä mitään muuta pistä. Tämähän sen sijaan ei ole paska. Lainkaan.

Päivä oli fyysiseltä kannalta suhteellisen karmeaa kuraa. Eilen terveystarkastuksessa totesi tätönen notta yllätys, kaikki tänääntännetulevat rokotetaan, enkä sitten nähnyt syytä vastaankaan pistää erityisemmin. Siinä määrin vähän kiinnostaa sikainfluenssa etten kyllä mitään ylimääräisvaivaa olisi nähnyt piikin saadakseni, mutta kun nyt kerran terkkaria huvitti tökkiä, niin mikäs siinä. Seurauksena sitten tänään käsivarsi varsin pirun kipeä, mikä nyt ei niinkään haittaisi jos kipu ei suoraan siitä säteilisi niskaan, ja kuumettakin tänäänvasta koulussa nousi ja önnönnöö. Sinänsä vähän arveluttaa välitön hyötysuhde myöskin, että jos suoja siinä parissa viikossa muodostuu, niin enköhän ehdi itse taudinkin kuitenkin ihan hyvin vielä hankkimaankin. Yhyy.
Toinen hieno vaikkakin negatiivissävytteinen kuriositeetti elämässä on mielenkiintoinen tapa, jonka olen jotenkin itselleni kehittänyt viime aikoina. Herään keskivertoyönä ehkä viidesti ilman mitään järkevää syytä hämärään tunteeseen, että jossain pitäisi nyt olla. Tämä selittyisi stressillä ja muulla vastaavalla oikein nätisti if it weren’t for the fact that minulla ei kyllä erityisemmin stressiä ole. Tekemistä toki välillä yli oman tarpeen, mutta ei se minusta kyllä ikinä ennenkään ole tuollaista aiheuttanut. Plus hassunen unihalvaus yhtenä tuollaisena yönä sattui, eikä se itse asiassa ollut lainkaan niin kiinnostava kuin edellinen, vaan jälkeenpäinkin muisteltuna hiton ahdistava lähinnä. Mutta inspiroiduin.

Toisaalta insomniansekainen kuumehourailu on ajatuksenkulun kannalta ehkä yksi kaikkien aikojen suosikkitiloistani. Ei se binomikaavojen käyttöä ja polynomin tekijöihinjakamista helpota, mutta hitto, kaikki muu on yhtä naurettavanhimmeän antitodellisuuspaskan ilotulitusta. Monia muitahan tosin lähinnä suunnattomasti hajottaa seurassani kyseisenlaisina hetkinä aikaa viettää. Missä, voi missä on Emmi silloin kun tarvitsee kollektiivisen hysterian tuomaa, öh, turvaatjsp?
… Viereisessä lukiossa. Onko tämä nyt laitaa. Asia, joka nykyisestä päivittäisestä sosiaalisesta verkostosta uupuu, on juuri sellainen ultimateviharakkaushivemindersuhde, jossa vartin hiljaisuuden jälkeen molemmat facepalmaavat samaan aikaan, a koska tietää mitä b aikoo sanoa ja b koska arvaa että a tietää jo. (Mutta ah, toisaalta en kyllä usko että kukaan toinen ne saappaat pystyisikään täyttämään. I mean, se apassi tunki niiden pohjallisten alle pienen valtion verran nastoja ja laavavirtaa.)

Joka tapauksessa suunnattomasti olen hyödyntänyt tätä tajunnantilaa Discordia! –kampanjaa suunnitellessani. Kolme sanaa, ystäväiseni, kolme sanaa: pikakelauksella liikkuvia intiaaneja.
Aika riittämättömät kolme sanaa.
Mutta siitä tulee hieno peli, ja jos joku joululoman tienoilla tännepäin esmes jaksaa suunnata niin saattaa joutua mukaan jos ei ole varovainen. Siinä kai Westboron baptistikirkon johtajan pää hieman särkyy kaikkeen siihen vihaan ja janttari päättää Norton Toiseksi julistautua äärimmäisen johdonmukaisen päättelyketjun lopuksi. Illuminatus, tuo eeppispälli salaliitto joka maailmassa oikeasti Järjestystä pitää, ihanvainsemisti tökkää dislike-nappia, koska keisarimme alkaa hirveän hilpeänä varsin eriskummallisia yhteiskuntaehdotelmia ajaa. Norton katoaa, tättärää, mediakohu laantuu ja kaikki on pian taas kurissa ja järjestyksessä nätisti.
Pelaajahahmot, jotka siis ovat Illuminatuksen riveihin soluttautuneita Erisin eliittiagentteja, saavat tehtäväkseen pelastaa keisari salaliiton kynsistä ja muiluttaa turvaan, koska diskordianisteista median ja Yleisen Mielipiteen reaktio seinähullun keisarin mölinään oli kohtuullisen pop. Tästä ajaudutaankin luonnollisesti Himalajan alle louhittuun subtrooppiseen palleroon, jota kansoittavat Illuminatuksen aivopesemät intiaanit, joilla on sellainen hauska virus että kauhean nopeasti puhuvatliikkuvat ja ennen pitkää kupsahtavat. Sitten kyllä myös julmetusti kaikkea muuta tapahtuu yllättäenpyllättäen.

Also, Lazatoth lainasi vaatteitani ja kuokki Taikkarin pikkujoulut Kimboreita semicossaten. Voiton määrä oli lähinnä suunnaton.

IM IN UR INTERNETS, UPDATING MAH BLAG

2009-11-28T20:53:00.010+02:00

Boomtime, Aftermath 40, 3175

Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut kiitettävästi juttuja, esmes hassusti koko nykyinen maailmani.
Ehkä nyt kuitenkin sen verran kerrottavaa Taikkarista, sitä kansoittavista eriskummallisen viehättävistä otukoista sekä aktiviteeteista joita kyseisten sankareiden kanssa on harjoitettu, ettette saa edes erityisen kattavaa tiivistelmää.

Sen sijaan: BEARFORCE1!!

"Finally, there's a boy band for older, hairy gay men."
- Washington Post

No siis. Ehkä MysteeriHaihtumisen jälkeinen, kestoltaan kyseenalainen paluuni blogosfääriin vaatii hieman arvokkaamman postauksen eikunsiis jotain normia kompensoimaan Bearforce1:n suunnatonta loistokkuutta, ja niinpä saatte kärsiä lahjoistani pelisuunnittelijana. Tuohan on kyllä törkeästi plagiarizoitu perinteisestä diskordianistimystikkojen harjoittamasta valaistumisrituaalista, joka tunnetaan nimellä Pirate Pass-off (ennen kuin siis tiesin, että siitä oli jo olemassa ninjaversio. Omani on tosin paljon parempi, koska kaikki tietävät, että diskordianistimystikot ovat varsinaisia perseitä. Sitä paitsi pysyin sentään uskollisena MS Paintille).

Hmm.

Kaikki on mitä suurimmissa määrin awesomea tätä nykyä, tuli eräänä päivänä mieleen.
Okei, ikinä ei sisäistä introvertti-erakko-angstipalleroani (joka tosinehkäjopa on kutistunut Tokion kokoluokasta vaivaiseen Godzillan mittakaavaan) ole hajottanut niin pahasti kuin nyt, kun kuitenkin sosiaalisia kontakteja on äkisti satatuhatta enemmän ja niiden kanssa on tekemisissä koulun ulkopuolella ja joka päivä - mutta toisaalta ikinä ei ole ollut myöskään näin paljon awwzseikkailuja ja parhaita bileitä. Ja minä tahdon elämäni aika pitkälti menevän niin: että kaikki olisi joko täysin kuraahajotustamenkääpois tai sitten universumin eeppiskauneudeksi kiteytynyttä loistavuutta - ei sellaista siinä välissä möllöilevää meh ihankivaa settiä, jota suuri osa punkaharjuiluajasta periaatteessa oli.

Toisessakin mielessä olen kuitenkin siirtynyt melkein toiseen maailmaan. Elän nyt enemmän keskellä puhetta kuin kirjoituksia, vaikken oikein ehkä ole tajunnut sitä. En enää ole mesessä enkä foorumeilla enkä blogeissa pääasiallisena ihmisiinyhteydenpitokeinona, mistä on ollut paljonkin vaivihkaisia seuraamuksia.
Osasta en pidä lainkaan.
En esmes muista, milloin viimeksi olisin tekstien suhteen saanut aikaan mitään. Tuijotan ruutua aina silloin tällöin ja koetan saada jotain räpellettyä, mutta äää. Okei, en ennenkään ollut maailman nopeimpia kirjoittajia ja oikeasti valmiiksisaatujen runojen ja novellien määrä kovalevylläni on varsintehokkaasti säälittävä, mutta nyt minulla ei ole edes varsinaisesti mitään kerrottavaa. Tai pikemminkin kerrottavaa on enemmän kuin koskaan ikinä, muttei halua kertoa sitä tai varsinaisesti ketään kelle kertoa (vaikka onkin) jaentiedä. Olen etääntynyt kirjaimista ja sen tajuaminen on vähän yhtä hassua kuin tunne siitä, että olisi väännetty irti esmes oikeasta kädestään.
Plus minulla on ikävä teitä tekstipohjaisempia ihmisiä.

Muttano. Taipumukseni ollessa kuitenkin lähes maanisella tarmolla katsella asioiden pimeämmiltä laidoilta aivan toisaalle, olen kuitenkin enemmän elämässä kiinni kuin kovin monesti aiemmin, niitä loistokkaimpia miittihysterian hetkiä ja extemporeseikkailuja lukuunottamatta, joita vähään aikaan ei ole tullut koettua. Ihan melkein tuntuu siltä että voisin jopa kuulua jonnekin, tai ainakin vilpittömästi olla tahtomatta sieltä muualle. Abivuoden lopusta voi tulla semisti outo, mikäli kiintymykseni Sotilaspojankatu kolmoseen ja sen sekopäiseen ilmapiiriin ja ihmisiin jatkuu näinkin huolestuttavilla radoilla. Myös Purity Testin pisteet ovat toki kääntyneet aiempaa voimakkaampaan laskuun, eiku.
Muttasiis jännyskäisintä on, että osaan toisinaan ja sille päälle sattuessani jopa puhua ihmisille nykyään. Tavallaan. Ehkä.

"Segelbåten!"

2009-07-29T18:48:00.004+03:00

Wikipedian sattumanvaraisen artikkelin arpovaa härpäkettä käyttäen arvotut aiheet osa 2, feat. häikäilemättömien aasinsiltojen lyhyt oppimäärä

Setting Orange, Confusion 64, 3175

(Vikipeedian arpoma sana oli siis chemise, sellainen alusvaatesysteemi, mutta koska sen muinainen skottilainen nimitys oli cutty sark, voin tästä kätevästi siirtää aiheen purjeveneisiin. Ha.)

Nyt on Weave of Fate sitten takana.

Tukkani tuoksuu vieläkin savulle, vaikka pesin sen. Ei haittaa yhtään.
Päässä soi laulu, jota keijuleirissä lauloivat - se oli maailmanpelastusbiisi jonka kaikki osat piti koota kasaan, jotta pahoja juttuja saataisiin estettyä, ja hitto se viulisti oli pro ja en minä saa sitä peliä kuitenkaan mitenkään järkevästi kuvailtua tässä joten saatte ehkä sirpaleita tapahtumista jotka satun muistamaan ja sekavassa järjestyksessäkin vielä.

Ensinnäkin, keijut. <3 Niitä oli tänä vuonna kolmisenkymmentä ja poikapuolisiakin peräti (hah! Jaktiin hajoilivat muut keijut aika paljon. Jätkällä oli koko metsän isoin peili teltassaan, ja käytti hamettakin. Hieno mies.) Meilläviidellä ihmismetsäjengiläisellä ei ollut oikein juonia, kun olimme viime vuonna kakkososan lopuksi onnistuneet jäämään jumiin keijujen hilpeään laalaalandiaan koko vuodeksi, ja peli alkoi siitä kun meidät kutsuttiin heidän leiriinsä. Seurasi silmien sitomisia, mykkäsokkokävelyä ja oikeinkin tyylikäs vapautusoperaatio (ei me edes haluttu minnekään todellisuuteen, mutta kun ihmisturjakkeet olivat käyneet kauppaa että saisivat meidät takaisin). Itse pelissä tuli harmittavan vähän hengailtua keijujen kanssa - käytiin me kyllä niiden juhlissa ja muutenkin törmäiltiin välillä pitkin metsiä, mutta hauskempaa oli ehkä pelin jälkeen kun kidnappasivat minut, pizzalle mentiin ja kaikkea. ^^

Toiseksi, veneistä kun kerran esitän puhuvani :P, niin mainitaanpa suurin katkeruuden aiheuttaja koko pelissä. Useimmat onnettomat siis joutuivat kävelemään tai offgame-huijaamaan autolla mikäli tahtoivat valtaissuuren pelialuejärven toiselle puolen. Meillä tuulenkansalaisilla oli sentään soutuvene ja muutamilla haltioilla randomkanootteja, mutta Fundinjägarenturjake viiletti eeppissegelbåtillaan pitkin Klotenjärven vesiä niin leveä virne naamallaan ettei mitään rajaa. Kyllä kateeksi kävi, voin kertoa.

Kolmanneksi, haikeaa on. Kolme vuotta meni aika nopeasti ja monia trilogiaan liittyviä juttuja tulee varmaankin ikävä, vaikka larppailu Ruotsissa jatkuneekin vielä kauan. Sade oli aika pelattava hahmo verrattuna vaikka Dragonbanessa pelaamaani Dalaniin, mutta vähän liikaa muistutti kyllä IRLminua, eli ensi vuonna vaihtuu vaikka maailma onkin sama. Pieni peliporukansäätö voisi myös tehdä terää, täytyy sanoa, vaikka jotain uusia tuttavuuksia jos saisi mukaan niin olisi hilpeää. (Varsinkin jos lähinnä Panun ja Tatun kanssa jossain teltassa hengaa, tulee offattua vähän liikaa ja muutenkin hajoilen niihin. :P) Hieno ajatus oli tosin tavallaan se lauma kertakaikkisen surkeita ihmis/goblin/elffiperseitä, jotka feilaavat kaikessa mihin ryhtyvät, mutta epätoivoisesti kamppailevat silti kohtalon kolhuja vastaan. "Tää miekka on kirottu, mutta ainoa perintöni jumaleissan! Isän miekka, en heitä en vittu heitä pois!"
Tai sitten vaihdan leiriä kokonaan ja liityn keijukaisten joukkioon, ha.

En nyt kyllä oikein osaa puida sen enempää, en saa kuitenkaan kaikkea loistavuutta kerrottua. Kaupungin nuorison kanssa pyörin enemmän kuin ennen, kaalirinkiä ja norjalaista ja pornopolkkaa (jolla tosin oli joku vähemmän epäilyttävä nimi Ruotsissa, oli sitten hauska selitellä mitä tuolla tarkoitti). Pääsin pätemään kun tiesin jänniä juttuja, haa. Tänään tulee haltiat kaupunkiin, levittäkää lapset sanaa siitä että ne ei aiheuta huonoa onnea eikä ruttoa ja on muutenkin rauhanomaisia, ja että tänään ei kannata mennä metsiin kun keijuilla on Teh Wild Hunt ja ne syö ihmisiä. Rakensin otustenvälistä rauhaa, zomg!
Jossain välissä koetettiin oikaista jänniä polkuja ettei ihan tarvitsisi rantaviivaa seurailla metsäleiristä kaupunkiin, mutta eksyttiinkin ihan huishelvettiin. Upea vesiputous löytyi, though. (Ja jonkun tunnin päästä offitaloja, joista melkein mentiin kysymään tietä, mutta sen sijaan järkytettiin vain koiranulkoiluttaja. Ursäkta, var ligger Klotensjön? Voimalinjaa seuraamalla olisi päässyt.)
Amricin valon päivä oli hieno. Jonkun sadan kaupunkilaisen soihtukulkue, kaarnalaivakynttilät ja järvelle ammutut tulinuolet muinaisen sotasankarin muistoksi. Kun haltiat vielä äkkiarvaamatta alkoivat laulella juttuja vastarannalta, oli tunnelma aika wow. Ihmiset oli että omg metsäolennot ei syökään meitä yhdistytään hei pimeää vastaan.

Awwz, tuttuja! Jakt ja toinen jota en muista, se oli aika angstinen hahmo.

Kuvia joskus jos jaksan, ei niitä oikein ole kyllä.

La vida... es un ratico

2009-06-17T05:11:00.002+03:00

Wikipedian satunnaisen artikkelin arpovaa härpäkettä käyttäen valitut aiheet, osa I/5

[H I M M E Y S V A R O I T U S on annettu - jep, ehkä jopa tavallista himmeämpi. No en tiedä, saattaa vain näyttää siltä.]

Setting Orange, Confusion 19, 3175

Artikkelissahan kyseessä on Juanesin levy. Koskapa kuitenkin tajusin peräti suomentaa nimen, en joudukaan nyt kirjoittamaan teille arvostelua kyseisestä lätystä, harmi kyllä, koska voin selittää sen sijaan jotain naurettavaa elämäaiheista pelleilyä. Tässä teille kuitenkin karaokeversio - kyllä, karaokeversio - singlekappaleesta Me Enamore! Hajotkaa.
Minkä lisäksi on mainittava, että jantteri näyttää kyllä harvinaisen pälliltä tämän levyn kannessa. En yleensäkään ole mikään erityisen suuri ihmissusikulmakarvaisten latinomiesten fani ollut, mutta mitä hittoa sen tukalle tapahtui, huh? Tuosta kuvasta ei ole muuta iloa kenellekään kuin se, että joudun päivittämään blogini pian uudestaan, ettei tuo ole heti ensimmäisenä näkyvillä. Ja tuonkin tosiseikan tuottama ilo on vähän kyseenalainen.

Suomennettuna tuo ah-niin-syvällinen, omaperäisyyden kukkana jopa stapelia giganteaa tuoksuvammin hehkuva lausahdus siis kuuluu: "Elämä... on hetki." (Huomatkaa myös syvällisyyden vähintään viidenteen potenssiin nostava tekijä - uuh, käytän kolmoispistettä, olen niin sielukas runoilija ettei mitään rajaa! Ja se, kuinka minä kompensoin jotain sisäistä epävarmuuttani pilkkaamalla häikäilemättömästi artistia, jota vastaan minulla sinänsä ei ole mitään, vain siksi, että minulla pitäisi olla, koska latinopoppiksen vihaamattomuus ei sopisi johonkin ihme imagooni. Olipas lampunvarjostusta tuokin.)

Eikun siis äh oikeasti, pitäisikö minun siis muka taas kirjoittaa jotain hetkessäelämisfilosofiaa? Kun mitenkään en jaksa taas alkaa sitä settiä selostamaan, hirveän paljon muutakin tekemistä olisi nimittäin. Sitä paitsi se kuuluisi muutenkin Kaaosperhosiin eikä tänne. Miksi ihmeessä edes päätin arpoa blogitekstien aiheet Wikipedialla? Ei siitä seuraa kuin rumia naamoja.

Oikein kivaa on hetkessä eläminen juu, paitsi jos sen hetken käyttää tätä lukien. Mene siis ulos, siellä on kaunis sää ja voit lähteä vaikka seikkailulle! Kannattaa lähteä liikkeelle ajatuksesta että kolmen kuukauden päästä on kuitenkin kuollut, sillä pääsee pitkälle, tai sitten ei niin pitkälle, mutta ainakin oli hyvät bileet sitä ennen.

Tietysti on olemassa myös se moraalinen ongelma sen suhteen, onko toisaalta oikein elää niin kiinni hetkessä että osaltaan auttaa planeettaamme tarpeettoman nopeasti Väistämättömään Tuhoon itsekkäillä kulutusvalinnoilla ja sokealla hedonismilla. Siihenhän ei ole kyllä nyt valitettavasti mitään absoluuttista filosofista totuutta olemassa, joten kysymys ratkaistaan luonnollisesti tällä ainoalla järkevällä keinolla: katso allaoleva huiman jännittävä ja kiehtova ja muutenkin loistelias ottelu. Heitä sitä ennen kolikkoa siitä, kumpi on rukoilijasirkka ja kumpi hämähäkki: a) oh-so-kyyninen nihilistipälli, joka tajuaa ettei millään ole minkäänlaista merkitystä ja niinpä hänellä on tekosyy olla välittämättä hippien angsteista paremman maailman perään, ja b) die hard altruisti-happy-happy-maailmanparantaja joka on voittanut Greenpeacen lintupaistin kymmenen vuotta putkeen ja joka pelasti kaikki maailman lapset Michael Jacksonilta tulipalosta Afrikasta raivostuneen tiikerihain kynsistä (joita tiikerihailla ei, amazingly enough, kylläkään ole.) Sitten katso, kumpi syö kumman, ja tättärättägoddamnrää - tiedät Oikean Vastauksen!

Um... niin. Kyllä, vain hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä, miksi siis käyttäisin sen tämän blogitekstin jatkamiseen? Niinpä. Naurettavaa pelleilyä! Ei tule mistään tällä menolla mitään! Jumalauta!

Onko minulla jo merkintä jonka otsikko on önnönnöö?

2009-05-31T00:09:00.000+03:00

No, nyt on. Tai siis ei kyllä ole. Däämn.

Sweetmorn, Confusion 5, 3175

Lolwut, sinne meni oppivelvollisuus, perskoulu ja Mörköjengi.
Ei tule suuremmin ikävä, paitsi ehkä tuota viimeistä kolmasosaa. Mutta ei se mitään, voin trollata blogejanne capslock ragella ja soittaa kahdelta yöllä pilapuheluita, jottette vain pääsisi unohtamaan, um, sulokasta olemassaoloani. (Also, Ambulophobia or whateverthehell you call yourself in the Intardwebs, plz go join Facebook nao so I don't have to come and throw stones through your spagwindow. YUO SPAG. Not that I wouldn't like to smash your windows, but I might accidentally see your spaggish spagface OMG ONOZ and my eyes might explode and stuff.)

Hirveästi olisi kirjoitettavaa nyt. Sen siitä saa kun ei koskaan päivitä, kait.
Koskapa kuitenkin olen laiska paska, saatte nyt hypoteettisten sadepäivien ratoksi tehtävän: keksikää ihan itse.

Kyllä, tässä se on:
Absurd Shit, Man - DIY Kit! (Miksei tekstiä saa välkkymään)

Nyt se on mahdollista! Yhdistelemällä allaolevia elementtejä täysin mauttomiksi, naurettaviksi komboiksi voit aivan itse luoda täsmälleen samanlaisen, kenties jopa hauskemman blogimerkinnän kuin yksikään näistä onnettomista sählingeistä olisi tullut olemaan*, jos minä niitä olisin kirjoittanut!

1: täysin turhaa ja järkeenmillääntavallakäymätöntä sanahelinää & -räimettä, joka kirjoittajastaan on hulvattoman hauskaa, muista vain... Well, yeah. Kaikesta kaloihin liittyvästä 9000+ pistettä!

"Vähänkö olisi muuten hauskaa jos kuulokkeissa olisi kuulokkeiden paikalla lahnat! Se on vähän kuin kuuntelisi Radio Free Discordiaa, paitsi että jos kuuntelisi Radio Free Discordiaa, lahnojenkin paikalla olisi kaksi kyrpää. Lalalalala en käy järkeen koska minulla on parempaakin tekemistä lalalalalalalalalalalalaa."

2: linkkejä biiseihin, joista suurin osa kuulostaa siltä kuin harvinaisen retardoituneesta YouTube Poop -esimerkistä olisi vain otettu visuaalinen osa pois. Ja loput on muuten vaan kamalia. Tämän lisäksi näitä kappaleita on ihkutettava kuin hullu, koska eihän kukaan halua kuunnella niitä, vaan lukea niistä kertovaa selitystä, rite?

"Löysinpä muuten tällaisen jostain Last.fm:n peränurkilta, aika murmaavaisehko on tämä bändi vaikken kauheasti ole vielä ehtinyt kuunnella ja ovat jostain Ranskasta. Ei edes kuulosta yhtään YouTube Poopilta! Yhtään!"

3: jostain elämäni omituisesta yksityiskohdasta kertovaa epämääräistä selostusta, josta ulkopuolinen tietenkin saattaisi voida päätellä mistä on kyse, mutta kun ei mitenkään voi.

"Kekeke. Aika suhteellisen hassua tämä. En kyllä taas olisi uskonut, mutta kaikkea oppii, tunnetusti. Niin kuin se siika siinä yhdessä näytönsäästäjässä kerran RKTL:llä, se oppi jotain Siperiassa, en kyllä muista yhtään että mitä." [Huomatkaa satunnainen yhteensulautuminen kohdan 1 kanssa]

4: tämä kuva, koska se nyt vain sattuu olemaan täysin AWESOME. Deal with it.

5: PD.comin foorumin, POEEn ja muiden nettidiskordianistipesäkkeiden sisäpiirivitsejä, jostain täysin tuntemattomasta syystä. Kukaan täällä ei käy niissä, kukaan niistä ei lue tätä, what's the point?

"Shit your hate or you will die, spag. So can a Furby."

6: tekotaiteellishaikeaa runoutta tai muuta naurettavuutta, jolla voisi periaatteessa olla yhteys tosielämän tapahtumiin, mutta sitähän ei taas tiedä, koska on kyseenalaista onko millään minuun liittyvällä yhteyttä tosielämän tapahtumiin. (Tällä tietenkin on, söin perunoita kerran.)

"A potatoem**: Dark Miasma

Oh, such terrible agony is my life
I'm soaked in black searing rain
my existence is a constant strife;
if only someone could ease the pain.

I wish I could be a potato
free as a bird up in the skies
but as miasma darkens my soul with woe
I can only watch how everything dies.

So here I am, just wishing to drown
in her raveneyes, or this dark lake of tears
but on bitter land've no root vegetables grown
thus solitude is my path for years

'til I see Death's welcoming eyes
free me from this lonely demise."

7: would-be mukaviihdyttävää itseironiaa ja metahuumoria.

"Would-be mukaviihdyttävää itseironiaa ja metahuumoria!"

8: selostusta äärimmäisen kiintoisista taide- ja muista projekteista, jotka jäävät tarkalleen tasan varmasti tekemättä.

"Ja sitten, sitten me tehdään kaikkien niiden kuolleiden vompattien sisälmyksistä makkaraa! Makkara lähetetään nälkämaan lapsille, jotka sitten voivat kasvattaa jalkansa takaisin. Tällä välin videokuvaajamme on tietenkin ehtinyt myös rakentaa shitloadin riippuliitimiä, jotka nyt laitamme triangelisoittoryhmälle ennen kuin tyrkkäämme heidät kalliolta tähän laulun loppupätkään."

9: miittien, sulkavalaisten punkfestarien ja muiden villiintyneiden puutarhakekkereiden puintia, josta voi päätellä että ei sittenkään ole erityisen liioiteltua yltiöpäisesti huolestua nuorison tilasta ja pitää heidät lukittuna kellariin.

"Ja se moshpit! Ai jumankauta! Herpertti menetti MOLEMMAT SILMÄNSÄ ja istuu pyörätuolissa koko ikänsä! Vähänkö oli täysin awesomea. Sen jälkeen maratonina kaikki Hopeanuolet takaperin kun mentiin nukkumaan sen hilpeän skientologin luo, joka syötti meille niljaista thetanijogurttia."

_______
* Muistakaa, ettei suomen kielessä ole futuurin konditionaalia. Jos olisi, kaikki ponit hukkuisivat. Puhuinkin siis Elinluovutuskorttia, joka on melkein kuin suomi, mutta siinä on futuurin konditionaali ja se on keltainen. Se myös kirjoitetaan isolla, vaikka kieliä ei koskaan kirjoiteta, mistä voinemme päätellä, ettei se ole kieli ollenkaan. Se on ientulehdus.
** "Potatoem = Potato Poem. A (deeply emotional) poem which mainly focuses on potatoes or something resembling." Jos joku muistaa, mistä tuo herkkä, koskettava ja muutenkin upea runouden riemuvoitto alunperin oli, niin <3!
Jos ei, niin no, en minäkään muistaisi SINUN sielusi kalleimpia aarteita, pälli. ; _ ; Eiku.

Nälkä

2009-04-01T21:30:00.003+03:00

Boomtime, Discord 19, 3175

Kaupungin ylle jo laskeutuu ilta
tapahtuu hampaiden harjausta vain
kun kovin hiljaa katujen alta
kantautuu kuiskaus murhaajain

Ja se laulu on suomuja häntiä nälkää
hampaat kynnet lihakset
raptorit nousevat pimeydestään
citydinosaurukset

Ja tänään me aiomme viedä jonkun
raahata viemäreihin ja syödä
tänään me aiomme viedä jonkun
ehditkö toivottaa hyvää yötä

Aavistaa harva vaan harvempi uskoo
ei ääni ole vain varkaiden
rapina ovelta rauhan kun rikkoo
uhka on muinaisten aikojen
Vaan yksi tietää ja yönsä valvoo
tai nukkuu kanssa macheten;
työssään kohtasi jäljet pedon
ja tajusi, putkimies Makkonen.

Tungin nyt sitten tännekin tämän haa. :P Kyseessä on maailmansalaisin projekti, joka tosin ei ole enää niin salainen, paitsi että onhan se kun melkein kukaan ei tiedä muuta kuin että tapahtui raptorilaulu. (Seuraava on balladi muttaburrasauruksesta Helsingin marraskuussa, sen jälkeen jatkuu monimutkaisemmalla Makkosen laululla, joka on kuvaus putkimiesnaisen sekoamisesta elämänsä muuttuessa Jurassic Parkiksi. Sitten on vielä vaikka mitä.)

Loppusointuni ontuvaaath. Ehkä. Mutta tuleepa niitäkin kehitettyä.

Vastauksia

2009-03-31T17:02:00.006+03:00

Setting Orange, Discord 17, 3175.

1) Koska en jaksa, vaatii niin kauheasti vaivannäköä, ei sille nyt oikein mitään kunnollista syytä ole. Voin kyllä keksiä tekosyitä, jos välttämättä tahdotte kuulla valkoisista apinoista, jotka järsivät nettipiuhani poikki ja käyttivät sitä Läskikojootin hirttämiseen (ne pällit!). Mutta ehkä taas ennen pitkää saan integroitua nk. päivärutiiniin kun kerran niin tärkeää teille on lukea tätäkin scheissea. :P

2) Tekijänoikeudet, grr. Voihan YouTube. Mutta löysin uuden version. (Ilman Johnny Deppiä, though. Kestä se.)

Parijäätelöä, minä rakastan tätä laulua! ^^

3) Jäi kesken, koska minusta tuli diskordianisti? Think for yourself, shmuck.

4) En.

5) En kerro, mutta teksti kävi täysin järkeen kunnes syötin sen julmasti Gibberish Generatorille ja sitten pilkoin sitä vielä enkä nyt tiedä mitä sillä tekisin.

6) Colbertgasm (joka oli maailman ehkä hauskin asia koskaan), mutta bändillä, piti selittää. Konsultoin PD:tä kunhan jaksan ja koetan nakittaa ne mukaan, mutta se vaatii aika paljon enemmän kärsivällisyyttä eikä läheskään välttämättä toimi. Silti, lulz? ;D

7) Koska ol[i/e]n IDIOOTTI. Mutta tajusin sen jutun ehkä. Joka tapauksessa tiedän juuri nyt että juu, ei. Huoh.

8) Vankila lienee kesken, tai siis on se valmis mutta tuntuu keskeneräiseltä, eikä sitä oteta tosissaan muutenkaan enkä yleensäkään ole kailottanut jännempiä maailmankuviani kun kaikki on lähinnä notta mee lol kotiis, mistään voi mitään vielä tietää. (Fine for me, olkakoho.) Vei ja vie kuitenkin aika tehokkaasti aikaa, linkitän jos muistan.

9) Revin sen pois, teen niin aika usein. :P Juu tiedän ei kirjoille tehdä niin. Silti, epilogit on vähän möh. Paitsi What If on pop.

10) Muuta ei voi kuin muuan murmaavan musiikkikokoonpanon henkeen todeta että vastuussa olevat kärsii, lopulta ne puuta järsii.

11) *Epäselvää mutinaa* Noennyttiedä.

Eihän tässä ollut järkeä, kuten sanotaan, varsinkin kun kukaan tätä enää jaksa lukea kuitenkaan kunen ole päivittänyt ikuisuuksiin, mutta en jaksanut vastata ja tämä on sentään paljon viihdyttävämpää. Päätelkää siinä nyt sitten kysymykset & -jät, ha. (Vain yksi kysyttiin Duumipeikon toimesta!)

/idle

2009-02-14T21:18:00.003+02:00

Prickle-Prickle, Chaos 44, 3175

Nyt kyllä nimittäin aktivoidun ja kaikkea, ei tätä jaksa. :P

Ensinnäkin äärimmäisen tärkeä kuviksenlopputyörekrytointimuksellisuus:

Oletko aina halunnut pukeutua maan alla pari viikkoa lahonneisiin vaatteisiin?
Onko sotkuinen corpsepaint mielestäsi ihanteellisin mahdollinen pärstävärkki?
Oletko lopen kyllästynyt ainaiseen elävältä, täysjärkiseltä ja asialliselta ihmiseltä vaikuttamiseen?
Oletko vakuuttunut siitä, että kaikissa meistä asuu pieni herttainen ihmislihaa himoitseva luihin asti mädäntyvä tunteeton raadonsyöjä?
Hajoatko nauramaan, jos joku kutsuu makaaberiksi huumoriksi sellaisia arkipäiväisiä asioita kuin hautausmaapiknik tai hampaiden harjaus naapurin edesmenneen Hanneksen etusormella?
Onko zombiemaailmanloppu muuten vaan WOWOMGW00TW00T TEH COOLEST THING EVAHHHHH!!1?

Jos vastasit omasta mielestäsi riittävän moneen noista kyllä, ja vaikka et vastannutkaan, ja lisäksi asut Punkaharjulla tai muuten vaan pääset suhteellisen tuskattomasti (= ilman irronneita raajoja tai tuberkuloositartuntaa) tännepäin maailmaa jossain vaiheessa kevättä, olet täysin ehdottomasti etsimämme örmy! Lisätietoa voi kysyä vapaavalintaisten kanavien kautta.

Meillä on nyt suuren ja mahtavan ohjaajakaksikkoutemme (minä & se yksi toinen urpo) lisäksi aika monta zombieta ja yksi eloonjäänyt pikkuihmistyttö, joka tosin olisi mieluummin kaikkia rumiluksia turpiin kiskova ninja. Näistäkin hulluista saa siis jo jonkinlaisen kuvakollaasin, mutta hei, olisihan nyt äärettömästi tyylikkäämpää marssia katuja eeppisarmeijan kanssa, joten näin ollen kaikenlaista osallistumusta arvostetaan, majoitus ja kaikki vastaava onnistunee hautausmaalla eikun ei vaan ihan täällä. (Kuviksenopettaja ei mitenkään voinut olla aavistamatta zombiewalkia kun ehdotti meille kauhuhenkistä valokuvaprojektia, huoh. ;P Oikeasti me myös olemme niin saamattomia vätyksiä, että emme saa aikaan mitään, joten ilmoittautuminen on siinäkin mielessä kohtuullisen turvallista.)

~~~~~

Ja päivän muut aiheet ovatkin sitten muropaketti.

Eikun, tämä. Awwz, se on... Äh, en tiedä, aika hämärä mutta siis parhaus!

Jännälandiassa tapahtuu taas

2009-01-24T22:59:00.006+02:00

Prickle-Prickle, Chaos 24, 3175

Kenelläkään loistavaa ideaa, mitä teen tällä hääpuvulla. ^^
Toki, se toisi herttaisen ja ainakin riittävän wtf-henkisen lisän tuohon huoneeni lattiakerrokseen, mutta luulen, että keksin kyllä eeppisempääkin. Fombsissa jo tiedustelua: kuka tahtoo näytellä viattomien ohikulkijoiden mindfuckhämmennystempauksessa sulhasta, joka epätoivoisesti koettaa vaikka Savonlinnan Prisman kassajonossa saada mielitiettyään takaisin kirkkoon? ("Se vuohi oli elämäni traagisin vahinko, vannon sen! Amalia, rukoilen sinua, tule takaisin!") Ja tämä sitten pihalla siihen perään. Tässähän meillä on helmikuulle Yhteisymmärryksen hanan ensimmäinen katuteatteri-improvisaatio, eikös. Vaihtoehtoja on loputtomasti. ;P

En osaa puhua vieläkään ihan kaikkea mitä tahdon, niinpä kirjoitan, kun tietääkseni puvun edellinen omistaja lukee tätä. Minä toivon vilpittömästi, että onnistut saamaan elämäsi eteenpäin - loppujen lopuksi turskat syövät meidät kaikki se on sinun elämäsi ja vaikka kaiken maailman urpiaiset sitä hetkittäin nokittavatkin, he eivät voita ennen kuin kaikk' on mänt ja sinä annat periksi. Tämä koko sotku on ottanut voimillesi kauemmin ja enemmän kuin osaan ikinä kuvitella, enkä esimerkiksi minä ole osannut tehdä sille yhtään mitään, mutta valoisankimmeltävänä huomiona: olet kuitenkin vielä hengissä ja, vaikka toisinaan romahduksia tapahtuu, taistellut urheasti. Eikä asianlaita ole muuttumassa mihinkään. Vaikka katkeruus ja viha ja kaikki tällainen on kai pakko tuntea, niissä ei tietääkseni kannata kovinkaan ikuisesti asustella; seuraukset ikuisesta murehtimisesta ovat tunnetusti yleensä vähemmän hurmaavat, ja loppujen lopuksi jos annat niin käydä, niin nämä tunteet saavat aikaan paljon enemmän vahinkoa kuin niiden alkulähteet suoraan aiheuttavat. Näytä niille, että loppujen lopuksi pärjäät kuitenkin vähintään yhtä hyvin ilman!

Hyvä on, minä olen viisitoista vuotta, diskordianisti ja kuumeessa, mutta toivottavasti en selosta ihan täyttä piirtoheitintä.

Anteeksi tämä seuraava, en voi vastustaa kiusausta. Mutta se on hulvaton. ;D Asioita ei, jos minulta kysytään siis, voi ikuisesti ottaa niin hirveän vakavasti, ja periksiantamattomuus on sentään hyve. Omistettuna siis sinulle jotta päiväsi piristyisi:

Älä anna periksi!

Could it really be

2009-01-19T18:00:00.011+02:00

Prickle-Prickle, Chaos 19, 3175

[ A v a n t g a r d e j ä n n ä m ö r i n ä v a r o i t u s on annettu. Siis tämä merkintä ei taida olla juurikaan muuta kuin muuan norjalaisen yhtyeen suoranaiseen fanitukseenkin yltävää arvostamista. Feel free not to read.]

Koskaan ei tietenkään kannata luottaa YouTuben kommentteihin, mutta mitämitä! Maailman tähänastisen eeppisyyden kulminoituman mahdollisuus.
Kioskilla siis kerrotaan Hellhammerin vihjailleen jotakin siihen suuntaan, että Arcturus saattaisi ehkä olla tekemässä comebackin. Olisi ehkä kauneinta mitä on, oli sitten kyseessä viimeinen kiertue, uutta materiaalia tai La Masquerade Infernale -nimeä kantavan teippirullamerkin lanseeraus. Ja vaikkei tätä mainittua oman henkilökohtaisen maailmankaikkeuteni parannusta tapahtuisikaan, sainpahan ainakin tekosyyn läimäistä tuon kuvan blogiini jo toistamiseen. <3 (Knut Valle on sentään sankari - nostalgiaa ja parmesanjuustoa blogini alkuajoilta!)

Voisin ehkä jopa antaa anteeksi Dimmu Borgirille - ei sillä, että vieläkään sitä kuuntelisin, mutta se ei ollutkaan pointti. ICS Vortexin tunkeminen bassonvarteen ja taustalaulajaksi on silkkaa kökkimysmäisyyttä (tämä ei tietenkään ota huomioon, että ehkä kyseinen henkilö tahtookin olla bassonvarressa, mutta onneksi kökkimysmäisyys on sanana tulkinnanvarainen. Ehkä kehuin heidän sukelluslaitteidensa optimaalisuutta.) Plus haluaisin tietää, mitä heidän kosketinsoittajalleen oikein tapahtui (Arcturuksen siis, ei Dimmujen), jantterihan oli nero muttei tietääkseni vaikuta enää missään yhtyeessä.

Ja nämä livepätkät ~ voittoa ja lapasia.

Shipwrecked Frontier Pioneer. Enough said.

Hufsa - ai hiton hiton hitto, että minä pidän norjasta. Niin kuin nyt tuosta Vortexin loppukommentista. Ha de brrra! ^^ (Ihan tuon takia voisin lähteä vaihto-oppilaaksi Norjaan. Taidankin, jos vaikka lukion kakkoselta livahtaisi. Katsotaan.) Ja tämä laulu itsessään. Rakastan sen sanoituksia (Mörkö ftw!), hyytävän alakuloista melankolisen koleaa tunnelmaa, kitaroita, kaikkea.
Ad Absurdum - komppi! Ja muutenkin kauneutta. Ehkä tosin viehkompi albumiversiona. (Edit, ei hitossa, jo siksikin että tässä esiintyy The Hattu.)
The Chaos Path - livenä kovasti mielipuolinen tapaus, ai niin oli se kyllä muutenkin. Epäolennaiset ihmiset lavalla kuulunevat tyyliin, mutta mitä hittoa tuo jääkarhu yrittää?
Alone - ja kitaristien välillä on ainakin söpöjä virneitä! Voihan kawailandian pääministeriyden ykkössijan hetkellinen kahtiajakautuneisuus. Edgar Allan Poen runo on sovitettu aika hyvin musisoinniksi, Green Carnationilla oli tosin ehkä vieläkin parempi sävellys, en kyllä muista millainen. (Ah, tämä!)

Jossain vaiheessa

2009-01-17T21:22:00.004+02:00

... rajan on pakko tulla vastaan. Pakko. Miten minä muuten sen rikon, mitä häh.

Boomtime, Chaos 17, 3175

Asioita, joita löytyy lattialta, pöydiltä & vastaavilta tasoilta, kun joku ehdottaa, että diskordianisti/muuten vain laiska ja elintavoiltaan omituisempi tapaus siivoaa. ;P Päätelkäätten noin niin kuin aivopähkinänä, notta siivoanko. (Vihje: se mursu oli Paul ja ikuisuus on suurempi kuin kolme.)

Teepannulle suunniteltu terroristikommandopipo
Kaksi toisensa löytänyttä kumkvattia
Kasa tiukimmalle mahdolliselle vedettyjä nippusiteitä
Valkosuklaapersikkajogurttipurkki (tyhjä sentäs)
Puolikas keskikokoisen hauen leukaluusta
Äskeisen hauen selkänikamia
Lappu 'med öppet baksida har du inte råd att röka' (srsly? Viittaako tuo nyt persaukisuuteen?)
Appelsiinifrezzamochapullo, jonka Tatu jätti larpin jälkeen muistutukseksi siitä, että se on karmeaa kuraa (muka - mielipiteensä on kelvoton - mutta hei, ainakin se muistuttaa epäonnistumista generoivasta kerettiläisyydestäsi edelleen, kuten tarkoitus oli. ;P)
Post-it-origamitaidetta, muun muassa kissanpää, piano/kaappi/härpäke ja pingviini
Rippiruusukimppuni, maljakossa
Lappu: 'Annille. Hauskaa eloa. Simo Frangén.' (Panu? Joku? Mistä hitosta tämä on?)
Sateenvarjo vailla keppiosaa
Ruisjauhopussi
Tuntematon kenkä
Glitterisininen wc-harja, jonka varsi on katkennut ja jeesusteipattu (tökötti ennen ovestani, että lattia on kai parannus. Eli takaisin oveen vain.)
Kolme otsalamppua vailla paristoja (tapahtui epäilemättä ovelakin electricityjack)
Passi
Sängyn alla vaaleansiniset sukkahousut, joiden alkuperästä ei ole tietoa (epäilisin jotakuta pettämisestä, mutta ei ole ketään muuta epäiltävää kuin minä ja se ei kai olisi pettämistä jos osapuolia on vain kaksi. Lisäksi minä en tietääkseni sekaantuisi vaaleansinisukkahousuisiin. Ehkä Simo Frangén liittyy tähän jotenkin?)
Vihreiden ilmapallo, joka ei ole tyhjentynyt yhtään puolen vuoden aikana (Kristillisdemokraatit meni viikossa, lulz) ja jonka ei olisi pitänyt koskea lattiaan, mikä näköjään feilaantui ; _ ;
Yhteensä tähän mennessä kahdeksan saippuakuplanpuhallinta, kahdessa jopa jäljellä jotain
Hiilellä kirjoitettu hämärä ruotsinkielinen ennustus, jonka osaan vieläkin melkein ulkoa. I den mörkaste timmen kan ljuset tändas genom den mörkaste handling: om den grånande Ulven och den starke ungvargen möter den fallna Draken, jne. (Hitto se oli hieno larppi. Nyt tahdon Ruotsiin.)
Valmiskermavaahtotörppö. Siellä on jotain.
Shakkilauta, jonka nappulat on järjestelmällisehkösti asetettu hyppäämään jyrkänteeltä, siis hyllyn laidalta (miksi valkoisten kuningatar on ekana jonossa?)
Edie Bricknell & New Bohemians - Shooting Rubberbands at the Stars, vain levy (toimii vielä! Järkyttävää.)
Niitä oransseja leluasepalleroita. (Paljon.) Syytän Panua. Ja Iivoa. Ja no minuakin vähän. (Paljon.)
Legoapina keijunsiivin varustetussa ballerinahameessa (sen epäonnisen kuvisprojektin uhri. Hitto, pitäisi kuvata loppuun, mini-Klingenbergillekin tehtiin siniruskeat rastat.)
Avantouintitossut
22 Valion jälkiruokakastikkeen tölkin sinettiä
Jostain leikattu pahvinpala, jolla lukee Osram Nightbreaker (teehee, tämä aukeaa vain poikkeuksellisen valaistuneille illuminatijoukolle, tosin niin maailmakin, että ihan oikeutettua)
Pehmolelunallen jalka
Näyttäisi taas hauenluulta (joka on kiinnitetty naruun sulkien kanssa), mutta sijainti MtG-korttikasan keskellä on hieman hämmentävä.
Sateenvarjon keppiosa
Panun lukiokirjat (Missä vaiheessa ne tänne heivattiin? Danke schön.)
Linna sokeripaloista, pumpulista ja valkoisista kävyistä
[Tämä kyllä sensuroidaan]
Kahdet uimalasit
Purukumi sukassa. Ei siis kiinnittyneenä sukkaan, vaan tungettu sen sisälle. Pitäisikö syyttää PuRolaisia? Kukaan muu tällaista tee, tai sitten kävelen sittenkin unissani. (Korjaan sivut iihan kohta!)
(Edesmennyttä) hiekkapaperia sinistä vettä puolillaan olevassa majoneesipurkissa (edes minä en keksi muuta syytä kuin että se on vain pudonnut sinne.)
Maailman epämukavin ja rumin sohvatyyny. Harmaanruskeita kolmioita. Minkä tahansa muun väristen sohvatyynyjen joukossa tämä on graniittimöhkäle kruununjalokivien keskellä.

Tuo oli pikainen silmäys, sitten on tietenkin normikamaa, kuten kirjoja ja vaatteita ja se hurmaava tasainen ruutupaperikerros. Puolustuksekseni ja vertailun vuoksi: asioita, joita täältä myös olisi voinut löytyä, ja jotka olisivat paljon pahempia kuin minun herttainen kaaokseni.

Pterodaktyyli
Ekaluokkalaisten verestä punainen suihkuverho
Vasen jalkasi
Itämeri
Rusakon tai manaatin kytevä raato
Panun tukka
AIDS
Sellainen apokalyptisin ilmein virnuileva joukko hilpeitä zombieveikkoja

Ja siinä ne kai olivatkin. Eeppisyydellä eeppisyyteenkyllästyneisyyteen asti kyllästetyn odysseiani aiheuttamien pohdintojen lopputulos: jos kuka tahansa missä tahansa elämäntilanteessa ajautuu asumaan saman katon alla kuin minä, olkaa hyvä ja lähettäkää raukalle surunvalittelunne valkoisten liljojen kera. Ellei hän ole intohimoinen Simo Frangénin fani, that is. (Tai muuan helisevyys, joka aina muistuttaa siitä, että tahtoo sinisiä kukkia. En kyllä tiedä, miten kyseinen liittyisi tähän mitenkään, mutta voihan sitä omituisempaakin sattua. Äskettäinkin löysivät valtavan vaaleanpunaisen liskolajin jostain.)

Mitäs muuta. Ai niin, sattuu sieluun mutta pakko tunnustaa: minäkin liityin siihen paljonpuhuttuun naamarikirjaan. Oli liikuttavan kaunis hetki, kun huomasin, että sivuston saa käännettyä merirosvoslangiksi, mutta muuten pidän Hatebookista kyllä edelleen enemmän. (Ja miksi ne puhuvat Davy Jonesista? Eikun olihan se nimi olemassa ennenkin PotCia, mutta. Okei, Piratesit on kivoja, mutta minähän sentään olin merirosvo silloin kun ne olivat vielä underground. Kahdeksanvuotiaana silloin aiottiin kaverin seinältä kössiä sapelit ja hilpaista papukaijakauppaan, niin. Ja muutenkin, kyllä Captain Maggot on ainakin jotain Turneria söpömpi hurmaavan murhaavine virneineen. Unohtamatta puujalkojawwz.)

Positiivissävytteistä hämmentyneisehköisyyttä

2009-01-14T16:25:00.006+02:00

Prickle-Prickle, Chaos 14, 3175

Jonain kauniina, kauniina päivänä minä vielä opettelen sen, miten sosiaaliset kuviot ja kaikki tämä ihmisyysjuttu oikein toimii. Tänään minua, kuvaannollisesti sentään, lyötiin päähän teräsvahvisteisella mäntykakkosnelosella. Woah.

Siis mitä hittoa. Minä menin kouluun. Seuraavaksi muistan tapahtuneen valtavan, ylitsevuotavan kasan myötätuntoa, ihania ihmisiä ja halauksia. En minä ihan oikeasti tajunnut, että ihmiset tekevät noin, jos saavat tietää sellaisesta kuin jonkun koiran kuolemasta.
Tunnen tällaisen kollektiivisen suremisen teorioita, mutta minun maailmassani niiden toteuttaminen käytännössä on kuulunut puhtaasti fiktiivisille henkilöille eikä kukaan vain oikeasti tee niin. Koiralinjalla jatkaakseni koska se tavallaan liikkuu aika yleisillä vesillä: kun Mira kuoli, mikä oli minulle paljon pahempi isku, minä ja Panu käsittelimme surun kumpikin yksiksemme, ja kun mainitsin silloiselle ainoalle ystävälleni, hän totesi että voi voi, se oli kyllä ihana koira, ja minä sanoin että mm, aika kamalaa. Sama päti kaikille muille järkytyksille, joita tässä on tapahtunut - en minä ole niistä kenellekään juuri avautunut, lähinnä olen ollut huolissani siitä, miten huomattavasti tunteellisempi siskoni selviää asioista. Se on nytkin päällimmäinen huoli oikeastaan.
Ja nyt sitten tapahtui tämä. Liek... wut?

Että oikeat ihmiset pystyvät tuohon? He surivat enemmän kuin minä! En minä kykenisi tuollaiseen tuntemiseen, en kykene kokemaan noin edes omia murheitani, vaikka hitto vie tahtoisin. Tunsin olevani melkein ulkopuolinen, vaikka kuinka voi jäädä ulkopuolelle omasta surustaan?
Todellisuustunnelini sai siis tänään osakseen hämmästyttävän kirkasta valonkimalletta ystäväpiirini suunnalta. Nyt pistää miettimään, että entä jos kertoisin muille useammin huoliani. Saan ne kyllä, kuten todettua, liiankin mainiosti käsiteltyä itseksenikin, mutta tämä oli vain niin uskomaton ilmiö, että sitä voisi tutkia lisää. (Toisaalta en välttämättä. Se saattaisi alkaa häiritä ihmisiä ja minua, varsinkin kun ehkä joutuisin esittämään alakuloisempaa kuin olen. Mitä tosin olen joskus tehnyt muutenkin ainakin vahingossa, koska olen jotenkin ollut vakuuttunut siitä että minun pitäisi olla. Hmm.)
Tämä on yksi niitä hyvin harvinaiseksi käyneitä tilanteita, joissa ymmärtäessäni jotain uutta ihmisistä, käyttäytymisestään ja tunteistaan en olekaan saanut syytä kyynistyä ja syventää pessimismiäni entisestään, vaan päinvastoin, jouduin miettimään asioita ihan uudelta kannalta. Se puolestaan on aina terveellistä. Hitto, tässähän alkaa vähän niin kuin ihan melkein uskoa siihen että näitä sosiaalisia tukiverkkoja ja muita kanssaihmisten kantamiseen suunniteltuja arkkitehtuurisia rakennelmia voi oikeasti olla. Kyllä minunkin on joskus pakko sellaista tarvita, vaikka toistaiseksi olen tavallaan pärjännyt aika huterilla pohjilla.
Tekin edellistä merkintääni kommentoineet: <3!

(And now for something completely different. Koska blogi ei olisi omani, jos sattuisi kolme peräkkäistä merkintää vailla perinteistä outoilua, ilmoitan: oikea isovarpaani, urhea anarkisti, vapautui kynnenomistamisen pakottavasta instituutiosta -> outch. Kiehtovaa, eikö? Ei minustakaan. Ajattelin kirjoittaa tästä niin pitkän esseen kuin Bloggerin mahdolliset merkkirajoitukset antavat, mutta päätin, ettei minulla ole varaa asettaa elinikääni vaakalaudalle sen takia, että voisin selittää varpaankynnestäni, jos vaikka merkkirajoituksia ei olekaan. Risingin teinidraamakuningatarleffa-arvostelu sentään tökkäsi 20000 merkin kohdalle.)

Iltatähdenrusko

2009-01-13T19:36:00.004+02:00

Koiranpennuissa on, sellaisia mitättömiä pikkuseikkoja kuin lattialle paskomista lukuunottamatta, yksi puoli josta en piru vie pidä en yhtään - niiden typerä typerä typerä tapa esimerkiksi jäädä autojen alle ja lakata olemassaolemasta.

Hitto että minä rakastin sitä. Ei Joiku (joka toisellakin nimellä tunnetaan) tietenkään ollut Mira, en minä ollut kasvanut sen kanssa eikä se samalla tavalla tajunnut tunnetilojani tai osannut niihin reagoida. Ja viime kuukausien aikana olin muutenkin etääntynyt siitä, kun se asui pääasiassa eri osoitteessa, mutta hitto.
Minä muistan sen automatkan kun haimme hänet. Vanhempien riitoja ja avioeroiluja, stressiä vähän joka suunnalta ja yleistä angstia, ja sitten yhtäkkiä sylissäni tuhisi sellainen pörröinen wuffkawaitus.
Nukuin sen vieressä lattialla sinä yönä kun se ei suostunut olemaan hiljaa yksin, ja se oli niin pehmeä ja varmasti ihan kamalan peloissaan. Kyllähän aika varmaan päällystää muistoja milloin milläkin jalometalleilla minkä ehtii, mutta se oli siinä elämäntilanteessa ehkä ensimmäinen hetki kun tajusin, että mitä helvettiä, kaikkihan on oikeasti menossa parempaan päin ja tämä otus on minun vieressäni ihan rauhassa ja nukkuu ja minäkin voin kun se on tuossa.

En ole ihminen joka itkee, juuri koskaan. Negatiivinen tunneskaalani ei ehkä tunnu yhtä vahvasti kuin monilla muilla näyttäisi tuntuvan - en masennu, murru tai pirstoudu vaikka aihetta olisi, lähinnä alakuloudun päiväksi, ehkä pariksi, ja jatkan. Haluaisin kyllä kokea nämäkin tunteet paljon paljon vahvemmin koska ne ovat elämää ja minä rakastan sitä, mutta ainakaan vielä en jostain syystä vain pysty.
Joskus harvoin tuntuu siltä että voisi itkeäkin, mutta en vain yleensä saa aikaan vaan halutessani pääsen surusta yli suunnilleen puhaltamalla saippuakuplia ja hymyilemällä niille haikeasti hetken. En tiedä, kutsutaanko tätä negatiivisten tunteiden kieltämiseksi, mutta toisaalta en tunne patoavani mitään sisälleni vaikka kuinka haen sisältäni merkkejä siitä, että jotain on jäänyt purkamatta; en vain löydä niitä tunteita mistään. Ehkä minä vain ajattelen mieluummin kaikkea sitä, mitä tapahtui, enkä keskity suremaan menetyksen takia tapahtumatta jäänyttä - ainakin niin olen yrittänyt oppia asioita katsomaan, joten ehkä se käy järkeen, vaikken uskonutkaan että se toimisi.

Nytkään, vaikka asiaa ajateltuani tajusin, että minun maailmani pitäisi muutenkin olla synkeähkömmän sävyinen ja vähän säröilläkin, se ei ole. Mutta totean kuitenkin, vihdoin ja viimein, tämän kajalin vedenkestämättömäksi.

Nuku hyvin.

Hypotermia

2009-01-08T04:02:00.002+02:00

- 25 °C

Kun tunnit ovat niin pirun kylmiä
että värini luhistuvat kasaan
kimaltavat pyörteet häiveeksi heijastusten tomua
sitä on jostain revittävä vaihtoehtoinen selviytymiskeino

sinun varjosi lankeaa hymyjeni ylle

Neljältä kaikkeus näkyy kovin kirkkaana
vaikka ikkunoiden koleammalla puolella
valot käyvät vähiin
- ehkä pimeyskin eksyy itseensä
Soljun viimanvirtoja takaisin
ei yksikään niistä löydä
katua jolta lähdin

Minulla on syy miksi ei;
kyllä minä aamuöitä
sinua enemmän rakastan
mutta älä kuule minun sanovan
etten välitä ja niin
- ettenkö taas tahtoisi
herätä sylistäsi

(jos ensin voisin nukahtaa)

vaikka tiedät
posliininuken fysiikan
yksinkertaiseksi;
se särkyy.

"Yes, we have this hate-hate relationship."

2009-01-07T20:25:00.002+02:00

Boomtime, Chaos 7, 3175

Tässä ei kyllä nyt voi muuta kuin todeta, että voihan saatanansaatana.
En tiedä oliko tuo erityisen negatiiviseen sävyyn kirottu, mutta ei täysin positiiviseenkaan kyllä. Sellainen facepalm-hilpeä olisi-pitänyt-arvata-mutta-enpä-sitten-arvannutkaan-epäusko lienee ajankohtaisin tunne.

Minä olen aika lailla ihminen, joka polttelee siltoja ihan ilokseen ja antaa juurten kuihtua rauhassa siipien tieltä, jos niikseen tulee. Se on monesti kyllä vähän epäkohteliasta ja koetan kyllä pitää yhteyttä ihmisiin jotka sitä minuun pitävät, mutta monesti hiljentymisiä vain tapahtuu. Yksi syy, miksi tässä vähän aikaa sitten tulin siihen tulokseen että Taikkarin sijaan kauemmas muuttaminen voisi olla aika mainio ratkaisu, oli nimenomaan se, että kärsin täällä hienoisesta sosiaalisesta klaustrofobiasta ja olen niin hirveän kaukana kaikesta ja kaikista. Punkaharju on pieni paikka, Savonlinna lähellä sitä. (Toinen syy on yleinen itsestäänselvyyksien rikkominen ja jänniin mielijohteisiin perustuvat elämänfilosofiani, ja ilmoille heitettiin sitten ehdotus, jonka toteuttamiselle en näe juurikaan esteitä. Vähän kuin arpoisin kolme vuotta elämästäni nopalla, eli mikäs sen hienompaa.
Eikun paitsi siltä varalta että vanhempani stalkkaavat blogia: jatko-opiskelupaikkani on täysin läpipohdittu ja tarkkaan suunniteltu ja tiedän ehdottomasti mitä teen ja nukketeatterimeribiologia kertakaikkiaan on kutsumukseni. Harkintani on luja kuin perskallio. Hups, typo.)

Tässä kohtaa tarinaan astuu muuan silta, jonka toisaalta polttaisin hyvin mielelläni ja toisaalta en ikimaailmassa. Ainoa ala-asteaikainen ystäväni ja yksi harvoista joka oikeasti ymmärtää mitä hauskaa on radiomastoissa; epäsosiaalisimpia, ironisimpia, absurdeimpia ja kyynisimpiä sosiopaatinpaskoja joita tiedän; ehdottoman luotettava valehteleva moraalinvääntelijä; peilikuvani ja toisaalta monilta osin täysin vastakohtani. Päivittäin tahtoisin lyödä häntä turskalla turpaan tai hirttää lämmitysputkista kattoon, loput ajasta nukumme kuvisluokan varastossa, suunnittelemme kovasti kieroutuneita mindfuck-operaatioita tai nauramme lattialla hysteerisesti Liechensteinin lumikenkäsodille ja kuolleelle isoäidilleen. Jos joskus tarvitsisin jotakuta, joka täysin varmasti olisi mukana hämmentämässä kanssaihmisten todellisuustunneleita esimerkiksi heittämällä käytettyjä kranaatteja ja makkaratikkuja kadulle pterodaktyylipuvussa, soittaisin hänelle ensimmäisenä.

Hän ei vastaisi, ja menisin koputtamaan hänen ikkunaansa, mutta saisin niskaani ikävästi teroitetun makkaratikun ja mielipuolisesti hekottelevan pterodaktyylin. Ja ne ringettemailat yhdistettynä Star Wars -quoteihin liikkuivat jo huolestuttavilla vesillä - niin lähellä kollektiivimieltä kuin ehkä voi olla ilman että alkaa tosissaan pelottaa. The Relatively Chaotic Sisters of Just Plain Annoying Chutzpah, Most Unfortunate Accidents & Wreaking Incredible-ish Havoc. o/

Ja tättärättäfuckingrää - sainpa tietää, että kyseinen sankaritar lienee psykologiaa opiskelevan siskonsa takia muuttamassa samaan paikkaan, samaan kouluun kuin minne kaavailen lähteväni. Emmi, [insert keskisormi ja ruma irvistys], tämän sillan kidustamiseen tarvitsisin näköjään tulitikkujen sijaan ydinaseita. Ja ehkä hyvä niin.
... Ehkä.
Tohtisikohan sentään muuttaa Ísafjörðuriin? Äh, suunnittelee kuitenkin vastaavuuksia, minä en lähde matkalle maailman ympäri.

(Huomautettakoon, että tekstissä esiintyvä ihmilö nauranee tälle kettuilulle yhtä paljon kuin minä. ;P Ei me tosissamme muuta kuin välillä vähän toisiamme vihata.)

Väsymys ja näppäimistö

2009-01-04T17:25:00.008+02:00

Prickle-Prickle, Chaos 4, 3175

Minun ajantajuni on yleensäkin melko häilyväisellä tasolla, mutta ihan näin kappaleiksi räimin sen aika harvoin. Se ei kyllä ole millään lailla negatiivinen huomio, välillä pitää.
Uusivuosi oli kaunis, väsynyt, sekava, haikea ja upea, muun muassa. Niinpä myös postmiittidepressio on aika vahvasti olemassaolevainen tällä hetkellä. Huvittaisi puhua ihmisille, se voisi lievittää, mutta juuri nyt en oikein jaksa.

Kaipaan teitä hirveästi ja minua väsyttää monikin asia, osa höyheniä kasvoilla ja osa kiviä kurkussa. Unenpuute ja ikävä, kaikki tämä viime aikoina tapahtunut inhimillisten asioiden tunteminen johon en ole missään määrin tottunut, se kyyninen pessimisti joka en oikeasti ole minä vaikka urheasti väittääkin vastaista, niskasärky (heh unohtumus), se kuinka olen taas täällä, se kuinka olen taas täällä yksin ja ehkä yksinäinenkin, se kuinka huomenna koulussa ihmiset ovat samat ja kaikki on samaa paitsi minä.

Mitä minä haluaisin maailmalta, joka ei muutu ja jossa tiedän mitä huomenna tapahtuu?
Minä haluan toisen, taas ja aina. Minä haluan aloittaa alusta, hypätä tyhjän päälle vaikka joka päivä, nukkua välillä enemmän junassa kuin sängyssäni, rakastua, luottaa, kiintyä ja päästää irti kun siltä tuntuu.
Nuori ja levoton. Jos tulkitaan lähes kenen tahansa aiemman esimerkin avulla, niin kyllä minäkin jonain päivänä vielä kasvan aikuiseksi ja lakkaan loikkimasta heikoilla jäillä ja kiipeilemästä radiomastoihin, hankin 8:00-16:00 -työn, kohtalaisen palkan, omakotitalon ja perheen. Luulisi nyt että järkikin sen sanoo. Sitten voin asettua aloilleni mukavasti odottelemaan, että joku vaivautuu potkimaan minut vanhainkotiin. Saan varmaan ihan oman mielialalääkityksenkin.

Se on aika katkera päivä.
(Voi sentään, onpa minulla kovin negatiivinen asenne täydellisen elämän unelmaa kohtaan. Johtuu siitä että olen nuori ja typerä enkä tiedä kuinka auvoisaa kuvailtu elo on. Kyllä se siitä, olen vain tilapäinen mielenhäiriö.)
Vaihtoehtona tietenkin se, että olen boheemi taiteililja ja elämänsirkuksen diskordianistinen klovni aina kunniakkaaseen loppuun asti, esimerkiksi kolmikymppiseksi, kun vihdoin putoan sieltä radiomastosta ja taitan niskani. Miksi ei. Sitä ennen aion kuitenkin tehdä vielä aika paljon, ja ha, minähän en anna koskaan periksi. (Ollakseen kyllästymiseen asti toistettava nettimeemi tuo on mantrana kovin käyttökelpoinen. Vertaa nyt vaikka siikaan.)

P.S. Rakastan teitä. Ja koska en vielä ajatellut kasvaa edelläturpiinräimityssä merkityksessä aikuiseksi, liityn lapsen ja anarkistin lailla nauravien rintamaan, kuten muuan taiteililja asian ilmaisi. Hold the line. (Selvennysedit, viittaa eeppisyyskappaleeseen koska se on eeppisyys. :P)

Hei taas

2008-12-22T18:16:00.003+02:00

Boomtime, Aftermath 65, 3174

Jaksanpa melkein taas vaihteeksi päivittää tätä, katsokaa ja ihmetelkää!
Niinpä. Ihmeellistä.

Ää, en ole vieläkään hakenut RKTL:n kaikuluotaajan paikkaa, piti aikoja sitten kirjoittaa se, mutta ehkä jonkinlainen joulurauha on suotavissa työnantajillekin. Niinpä joudutte kärvistelemään piinaavassa jännityksessä ilman huisin hauskoja nokkeluuksiani. *Köhkröhöm* Sen sijaan rikon tässä kirjesalaisuutta vielä vähän, koska toinenkin Timo vastasi, tällä kertaa (lahnaton) lahnahenkilö.

Hei
Kiitoksia kiinnostavasta ja hyvin perustellusta työpaikkahakemuksesta. Valittaen minun on todettava, että me emme kasvata ollenkaan lahnoja. Joten sinulla ei mahdollisuutta päästä toteuttamaan elämäntehtävääsi Köyliössä. Talvella ei meillä ole mahdollisuus tarjota muutakaan työtä, mutta kesällä voisi olla mahdollisuus päästä hoitamaan taimenia.

Hauskaa joulua blogin merkeissä!

Timo Junnila
Toimitusjohtaja

Hih. Kohottaa yllättävän paljon uskoani ihmiskuntaan, että osataan ottaa huumorilla asioita.

Miitti oli mainio ja miitin jälkeen alakulotti, mutta nyt ei juuri ja niin. Puintitopicista voivat kiinnostuneet ihmiset & goblinoidit sekä yleisesti sairaalloisen häiriintyneet stalkkaajat käydä lukemassa kaiken, mitä julkisuuteen päästetään, kuten pähkinöitä.
Mitäköhän muuta mainitsemisen arvoista olisin tällä välin ehtinyt tehdä. Äh, ehkä tyydyn nyt toivottamaan teille kaikille oikein mainiota murmelinpäivää ja mitä ikinä nyt vietättekään (joulu lienee aika vahva veikkaus). Pitäkää hauskaa ja tehkää lumilinnoja.

Punk on pop tai jotain

2008-12-14T17:15:00.000+02:00

Pungenday, Aftermath 56, 3174

Angst, enää ei ole papista kuulunut mitään, vaikka lähetin keskiviikkona vastauksen. Uutta terrorismia on ilmaantumassa myöskin aika pian. :P

Hyvä hra Timo Huttunen,

Pyydän mitä vilpittömimmin anteeksi viivästystä. Olen hakenut töitä vuodesta 1823 asti, koska muuten en saisi työttömyystukia, eikä kukaan ole vielä kertaakaan vastannut. En siis huomannut viestiä ennen kuin äskettäin viikoittaisia ananaksen salakuljetuksen tiimoilla liikkuvia sähköposteja tarkistaessani. Olen suuresti ilahtunut vastauksestanne ja siitä, että ette vaadi työnhakijoiltanne turhaa musiikillista osaamista vaan nimenomaan sitä synnynnäistä lahjakkuutta, jota minunkin sieluni suorastaan räiskyy.

Minuun voi ottaa yhteyttä soittamalla numeroon [numeroni], mieluiten kellonaikojen 03:30 ja 05:23 välillä, koska numero ei missään nimessä kuulu ärsyttävälle naapurilleni, joka kuorsaa aivan liian kovaa eikä muutenkaan ansaitse yöunia. Eikä myöskään eksälleni, joka vaati ehdottomasti koiran itselleen, vaikka minä olin kasvattanut sen pennusta asti. Se oli kamalaa.

Käytän puheluissani koodikieltä, koska olen melko varma siitä, että ne nauhoitetaan hallituksen tai ainakin skientologien toimesta, joten toivon ettette ihmettele kun kysyn, onko Jukalla edelleen lainassa se Diablo II, jota en ikinä pelannut läpi.
Tähän vastauksen tulisi olla "Kahdeksastoista kesäkuuta palsternakat uivat ohi."
Tämän jälkeen totean jotain sen suuntaista kuin "Vai niin, vai niin. En olisi siitä ringettemailasta uskonut."
Sen pitäisi hämmentää kuulijoita sen verran, että kanttorin virasta puhuminen kuulostaa sekin Niiden korviin salakieleltä, ja toivon mukaan Ne eivät ymmärrä todellisia tarkoitusperiäni. Siis kanttorin virkaa. Jos Ne saisivat sen selville, kaikki olisi menetetty, jopa vuohet.

Kiittäen,

paavi Herbertina Merrique V

Eilen oli RuskaPunk, tai ei oikeasti ollut, mutta kaikki mikä tapahtuu Sulkavalla ja liittyy punkiin on RuskaPunk. Lähdettiin sinne päivän varoitusajalla kun bongasin julisteen aamupäivästä kaupungilla (syksyllä ne ilmestyivät kaduille vasta kun itse tapahtuma oli ohitse, että ihan edistystä).
On ne nämä pienet punkfestarit aika mainioita, ja tällä kertaa siellä oli jopa ihmisiä niin paljon että moshpitissä oli melkein mahdollisuus saada turpaan ja das polizeihundkin vaivautui vähäksi aikaa paikalle. Tulipa nähtyä myös Kakka-hätä 77, jonka keikka toissavuoden Ilosaaressa jäi väliin, koska punkkarinturjakkeet soittivat ehkä 20 minuuttia ja lähtivät ryyppäämään vähän ennen kuin ilmaannuimme paikalle. Joka tapauksessa hieno bändi.

Seuraava festari näköpiirissä on luultavasti Frostbite 6.-7. helmikuuta, jonne on ainakin tulossa Arch Enemy, ehdottomasti yksi bändeistä jotka tahtoisin livenä nähdä. Angela Gossow on pirun kova jätkä vaikkei jätkä olekaan.
Ja kerrottiinpa jopa että Mayhem olisi saapumassa paikalle, sanoisinko että aika eeppistä. Okei, enää niidenkään keikalla tuskin lentelee sianpäitä, kannatan enemmän Burzumia ja Deadkin on tätä nykyä kovasti nimensä mukainen, mutta hitto, Mayhem kuitenkin. (Moshpit!)

Punkaharjulla on, historiallista kyllä, tapahtunut roolipelaamista. Myrskyn aika on ihan hyvä peruspeli vasta-alkajille ja lisäksi kaikkia untuvikkoropettajia on hetioitis varoitettava Mike Pohjolasta. Koulun välitunneista ja turhuuksista ajan soveltaminen on toki vähän hankalaa, mutta onneksi mahdollisuus on kasaantua aina välillä myös ihmisten luo, vaikka viikonloput olen kyllä aika usein nykyään jossain huishelvetissä.
Tämän lisäksi miittaantumista on jo ensi viikonloppuna ja sittenhän koittaa joululoma ja mikäs sen hauskempaa, voi sitten vaikka nukkua. (Niinpä niin.)

(Ai, ja välillä alakulottaa, kiitos olemassaolosta.)

Tht osa 3 & Warjolinnan Juhlat

2008-12-08T17:04:00.002+02:00

Boomtime, Aftermath 50, 3174

Toijalassa oli varsin jännähköä, Citadels on hassu peli ja ihmiset on pop. Tapahtui muun muassa pipareilua, omenoiden heittelyä asvalttiin (ei nurmikolle) ja piilosen leikkiä pimeässä metsässä lievien loukkaantumisien kustannuksella. Onnea myöskin Soulille sekä Ranmothille, jotka ajautuivat kumppareiksi (enkä edes sanonut Ranma! Tästä palvelusta olet velkaa Suomen rautatieverkoston, danke schön).

Hain kanttoriksi ja minulle vastattiin kerrankin. Elämä on elämisen arvoista.

Hyvä Kärkölän seurakunta,

En voinut olla huomaamatta ilmoitustanne avoimesta kanttorin virasta mahdollisia työpaikkoja selaillessani; ilmoititte ottavanne myös 'epäpätevät' kanttorit huomioon hakijoiden joukossa, ja tajusin oitis, että tässä olisi tilaisuuteni vakuuttaa ainakin Teidän seurakuntanne jäsenet musikaalisesta lahjakkuudestani. Minulla on myös kokemusta seurakunnalle työskentelystä muun muassa lasten kerhonohjaajana, ja uskon, että tulisin hyvin toimeen työtovereideni kanssa. Voitte kysyä suosituksia melkein-kaimaltani pastori Herpertti Makkoselta Piojärven seurakunnasta.

'Epäpätevä' on tosiaankin syytä minun tapauksessani laittaa lainausmerkkeihin huolimatta siitä, etten ole koskaan musiikkia opiskellut, sillä vaatimattomasti ilmaistuna minulla on luultavasti absoluuttinen sävelkorva. Nuotteja en osaa lukea yhtään, mutta olen kahdesti laulanut Singstarissa Ace of Spadesin ja molemmilla kerroilla peli totesi, että tulevaisuuteni laulajana on 'toiveikas'. Kerran yritin myös Rick Astleyn kappaletta Never Gonna Let You Down, mutta ääniala oli kertakaikkiaan epäsopiva minun persoonalliseen tyyliini, joten päädyin heidän mukaansa 'amatööriksi'. Tämä ei kuitenkaan lannistanut minua, vaan seuraavana mahdollisena viikonloppuna lauloin koko lauantai-illan läheisimmässä karaokebaarissa CMX:n Kultanaamiota, ja vain noin 85% muista asiakkaista liukeni paikalta ennen viidettä kertaani mikrofonin ääressä. Tämä vahvisti entisestään uskoani siihen, että minussa piilee epätavallisia musiikillisia lahjoja.

En ole ikinä soittanut urkuja, mutta isovanhemmillani oli piano ja usein pienenä teippasin koskettimiin lappuja, joissa luki numeroita, ja kirjasin ylös itse keksimiäni sävelmiä. Olen siis aina ollut myös erittäin luova ja uskon, että voisin melkeinpä tarjota sävellyksiäni virsikirjan seuraavaan painokseen sopivien tekstien kanssa.
Itse asiassa minussa on myös runoilijan vikaa. Tässä näyte sanoitustyöstäni:
"Lapset ovat lahja Herralta ja elämän rikkaus/mutta Herra sanoo ettei rikkaus tee onnelliseksi/pitäisikö meidän kyseenalaistaa hänen sanansa ja(tai) lakata lisääntymästä kuin kanit?/Olen liian heikko etsimään vastauksia itse ja minun on turvauduttava siihen, että Herra pitää sanansa ja pelastun kaikesta huolimatta/sillä isoäitini on varmasti kovin yksinäinen Taivaassa kun kaikki muut joutuvat Helvettiin/vaikka toisaalta hänkin joi melkoisesti viinaa joten ehkä hänkin on siellä/armoa armoa armoaaa." Melodia on melko monimutkainen, se kulkee suunnilleen tyyliin tittittididittittittittiiiditidididiidii -tittittittittidiidittittittittiitittididitti - diidiittiidiidiididiittidiittiitidittidittitittitididididiididiiditiididit. (En pistä tähän loppuja, sillä sähköpostiani tarkkaillaan ja epäilen, että teoksiani on plagioitu aiemminkin; muun muassa Finlandia-hymni kuulosti heti alusta epäilyttävän tutulta, vaikken tahdokaan nyt syytellä ketään.)
Kerran löysin myös muuan käytävältä flyygelin ja tökin hetken sen koskettimia, joten varmaankaan urkujen omaksuminen ei tuota minulle hankaluuksia. Nokkahuilua osaan soittaa ainakin, jos vain kolme ensimmäistä reikää lasketaan mukaan ja se alapuolella oleva on peitetty teipillä. Sellaiset ikivihreät hitit kuin Ostakaa makkaraa luonnistuvat siis erittäinkin suvereenisti.

Vaaditte työnhakijoilta myös voimassaolevaa rikosrekisteriotetta. Juuri tällä hetkellä minulla ei sellaista ole lähettää, sillä muuan tapaus on käsittelyssä, mutta tahtoisin kysyä puhtaasti teoreettiselta pohjalta ja akateemisesta mielenkiinnosta, kuinka mahtanette suhtautua henkilöön, joka on tuomittu tuhopoltoista kahteen otteeseen, ja kerran asetettu syyteharkintaan vastaavista rikoksista. Tuomiot olisivat olleet korkeintaan kaksi vuotta eikä mitään merkittäviä omaisuusvahinkoja olisi sattunut, sillä sytytyspalat eivät juuri toimi märkinä. Tämän kuvitteellisen henkilön rikosrekisteri siis sisältäisi myös erinäisiä hassuja yhteensattumia sen suhteen, ettei alibia löytynyt kahdelle illalle, joina kyseisen ihmisen kotiseudulta on kadonnut vuohia. Paljon vuohia.

Tässä työhakemukseni luultavasti oli, ja toivottavasti otatte huomioon myös loistokkaan virkani Erisin apostolien nimittämänä paavina. Yhteydenottoa innokkaasti odottaen,

paavi Herbertina Merrique V

Ja vastaus kaikessa eeppisyydessään kuuluu näin:

Hyvä Herbertina,

hakemuksenne on mielenkiintoinen ja varmasti huomioitava sijaisuuden täyttöprosessissa. Jäin kuitenkin kaipaamaan yhteystietojanne, mielelläni juttelisin kanssanne puhelimessa. Uskon että juuri teidän kaltaisenne kirkkomuusikot ovat sitä, mitä kirkkomme kaipaa.

Kiitollisena,

kirkkoherra Timo Huttunen

Go Timo, pelasti päivän! ;P Selkeästi hyvä ihminen. Taidan vastata, että olen ikävä kyllä mykkä. Samalla voin ilmoittaa, että myös krematoriotyöntekijän paikka otetaan vastaan.

Työnhakijaterroristit, osa 2

2008-12-05T08:04:00.002+02:00

Hyvä hra Köyliön Kalanviljely,

Vaikken löytänytkään missään ilmoitusta avoimista työpaikoista juuri tällä hetkellä, haluaisin lähestyä Teitä kysyäkseni, onko yrityksenne parissa kenties tilaa yhdelle työntekijälle, tai kenties työharjoittelijalle. Kokemukseni kalanviljelyn alalla on vielä suhteellisen puutteellista enkä omaa juuri minkäänlaisia koulutuksia alalle, mutta uskon silti, että minulla olisi yrityksellenne jotain tarjottavaa. Olen aina tullut hyvin toimeen eläinten kanssa ja etenkin vesi on nuoruudestani lähtien kiehtonut minua suuresti, ja viime kuukausien aikana olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kalanviljely on minun ammattini.

Minä pidän lahnoista.
Minä TODELLA pidän lahnoista.

Tämä kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun olin paremman puutteessa työharjoittelussa Enonkosken Riista- ja kalantutkimuslaitoksella, jossa viljellään pääasiassa istutettavia nieriöitä. Koin työn ensi alkuun jokseenkin tylsäksi; toimenkuvaani kuului kalojen siirtely isompiin altaisiin, niiden laskeminen yksitellen näin tehdessäni, ruokinta-automaattien tarkistus, lattioiden ja tyhjien altaiden pesu sekä vastaavat pienehköt askareet.

Joka tapauksessa suuri käännekohta tapahtui, kun eräänä päivänä pääsin nieriäaltaiden luota pihalle, jolla kasvatettiin myös muita kaloja muutamissa altaissa. Yksi näistä altaista sisälsi lahnoja.
Minuun tekivät oitis suunnattoman, salaperäisen vaikutuksen tuon kalan uskomattoman kaunis hopeinen sävy, sen lituskaiset muodot ja tummien selkäevien luoma kontrasti tuota neitseellistä hopean sävyä vasten. Muutama lahnoista oli myös hieman pronssiin, kenties kupariin vivahtava, mutta niihin en tuntenut vastaavaa vetoa. Vannon Teille vilpittömästi, mikäli paikalla ei olisi seissyt yksi kalantutkijoista, olisin sillä sekunnilla loikannut altaaseen ja tunnustanut näille jumalaisille olennoille kuolemattoman rakkauteni. Ymmärsin kuitenkin sydäntäsärkevänä oivalluksena, että tarinamme tulisi olemaan kuin käänteinen versio vanhasta kansansadusta, pienen merenneidon tarinasta; niin paljon kuin ikinä himoitisisinkin tuota elämää kala-altaassa noiden sulokkaiden ilmestysten parissa, en koskaan pystyisi täysin sopeutumaan niiden yhteiskunnan mystisiin kuvioihin. Minulla ei ollut kiduksia, ja ymmärsin, että se on elämäni pääasiallinen tragedia.

En kuitenkaan lannistunut, vaan päätin, että mikäli en voisi olla osa lahnojen elämää, voisin ainakin tehdä kaikkeni sen eteen, että jokainen Suomessa viljeltävä lahna olisi niin onnellinen kuin ikinä mahdollista. Istuisin altaiden vierellä yöt ja päivät, valvoisin niiden unta ja hyväilisin niiden tummia selkäeviä, hopeisia kylkiä, jos yksikään niistä soisi minulle sen armollisen hyväksynnän osoituksen, että uiskentelisi lähelle vedenpintaa ja antaisi minun katsella sen suomujen kimallusta.

Tämä on minun elämäntehtäväni. Minun on pakko päästä kaitsemaan juuri tätä kalalajia. Niinpä haluaisin ennen tarkempia tietoja kysyä Teiltä: viljelettekö Te lahnoja?

Ystävällisin terveisin,
paavi Herbertina Merrique V

Työnhakijaterroristit, osa 1

2008-12-01T16:09:00.012+02:00

Setting Orange, Aftermath 43, 3174

Woohoo! Kuten tuosta ah-niin-eeppisestä laivasta näkee, minä onnistuin räpiköimään NaNon läpi ja en edes vihaa sitä ihan kokonaan, toisin kuin päähenkilö. Voin nyt myös lähetellä sitä kiinnostuneille ihmisille sekä goblinoideille kun sellaista menin lupaamaan, jos kannettavani messenger sattuu siihen suostumaan (mikä on aina vähän lottoamista), ja sähköpostillakin tietenkin voisi onnistua. Nyt sitten palaan elämään, tai sinnepäin.

NaNon takia Serlalle lähettämäni kirjeen innoittamana ajattelin alkaa hakea töihin. Ensimmäiseksi uhriksi valikoitui Lappeenrannan terveyskeskuksen hammaslääkärin paikka.

Hyvä hra ylihammaslääkäri,

Lähestyn Teitä ilmoittamaanne terveyskeskushammaslääkärin virkaa koskien.
Voisin ohjeidenne mukaan lähettää Teille postitse ansioluettelon sekä hakemukseni ja kaikki mahdolliset kelpoisuustodistukset, jotka osoittavat, että todella olen oikea henkilö tähän työhön. En kuitenkaan tee sitä, koska mielestäni sähköposti on huomattavasti näitä vanhanaikaisia lähestymistapoja tehokkaampi, innovatiivisempi ja kertakaikkiaan modernimpi viestinnän väline. Tämä kuvastaa myös hyvin luonnettani ja sitä, miksi olen vakaasti sitä mieltä, että tekisitte suuren erehdyksen, mikäli jättäisitte minut palkkaamatta; suhtaudun nykyaikaiseen teknologiaan intohimoisesti ja haluaisin nähdä myös hammaslääkärien vihdoin murtautuvan vanhojen peilien ja porakoneiden kahleista. Oikeastaan olen toiminut niin sanotusti osapäiväisenä keksijänä ja kehitellyt muun muassa tuolin, johon kuuluvat eräänlaiset käsiraudat estämään potilaita kiemurtelemasta - tämä johtuu pari vuotta sitten tapahtuneesta välikohtauksesta, jonka en soisi toistuvan.
Eräs asiakkaani oli itse asiassa viisaudenhampaan poiston yhteydessä niin kauhuissaan, että oli jo lähteä paikalta pois vaikka oli maksanutkin hoidosta. Puudutus ja kaikenlainen rauhoittelu olivat hänelle yhtä tyhjän kanssa, mutta onneksi saavutin nopeasti tilanteen herruuden. Yritin tietysti kaikkeni vakuuttaakseni hänet siitä, että hän olisi muutaman päivän sisällä täysin kunnossa, elleivät ikenet tulehtuisi ja alkaisi märkiä. Hän kuitenkin yritti siitä huolimatta kiittää kohteliaasti ja poistua paikalta, jolloin muistin nurkassa pölyttyvän vanhan lampun. Siinä oli useita metrejä turhaa johtoa, jonka leikkasin poikki ja sidoin potilaan jalkojen ympärille. Saatuani hänet ensin kampitettua lattialle nostin hänet tuoliin - hän taisi olla hieman pökerryksissä, hänen leukansa osui tuolinkulmaan melko ikävästi ja puudutusainetta saattoi olla liikaa - ja sidoin hänet juurikin käsistä kiinni tuoliini. Loppuoperaatio sujui hienosti, potilas ei yrittänytkään panna vastaan, vaan sain hampaat poistettua ongelmitta. Sattui kuitenkin hassu pieni sattuma - hänen viisaudenhampaansa olivat vielä osittain puhkeamatta enkä oikein erottanut niitä, joten poistin häneltä alhaa vasemmalta väärän hampaan. Nykyään hän voi kuitenkin mainiosti ja on siirtynyt jo kunnallisen mielenterveyshuollon piiriin.

Yllä mainittu esimerkki kuvastanee hyvin kykyäni sopeutua yllättäviinkin tilanteisiin, sekä erinomaisia vuorovaikutustaitoja myös hankalampien potilaiden kanssa. Minulla on kokemusta myös vankilaolosuhteista, ei tosin lääkärinä vaan itse asiakkaana, minkä lasken ehdottomasti positiiviseksi asiaksi aggressiivisten tai muuten vain omituisten potilaiden hoidossa. Minulle menneisyyden vähemmän mieluisatkin kokemukset ovat voimavara, jota haluan työssäni päästä hyödyntämään niin hyvin kuin ikinä mahdollista. Itse asiassa uravalintaani ovat edistäneet eniten lapsuudestani mieleen jääneet traumat, jotka aiheutuivat banaaninmakuisen fluoritahnan liiallisesta käytöstä paikallisen hammashoitolan toimesta. Olin kerran myös lähellä tukehtua lahnanruotoon, mikä aiheutti minulle kurkkuun hyvin ikäviä haavaumia, jotka tulehtuessaan omalta osaltaan sytyttivät kipinän: "Minä tahdon parantaa ihmisten hampaita, nieluja, kurkkuja!"

Hampaiden hoito on siis minulle enemmän kuin pelkkä työ, jolla elätän itseni paremman puutteessa. Se on minulle henkireikä, tapa toteuttaa itseäni ja uusia ideoitani, joita sokeat kollegani eivät osaa edes kuvitella. Itse asiassa voisin ilomielin ottaa vastaan molemmat hammaslääkärin paikat, sillä uskon että uusien keksintöjeni ja korkean ongelmanratkaisukykyni ansiosta potilaiden käsittelyaika lyhenee huomattavasti, jonot nopeutuvat ja myös kunnan kallisarvoisia verovaroja säästyy. Tekisin myös erittäin mielelläni ylitöitä, sillä potilaat ovat elämäni pääasiallinen suola ja se olo, joka minut valtaa kun tartun poraan tai vaikka vain fluoritablettipurkkiin, on jotain aivan uskomattoman taivaallista, lähes ekstaasiin vivahtavaa onnea. Tätä työtä olen syntynyt tekemään, ja uskon, että myös Te tulette sen huomaamaan, mikäli päätätte antaa minulle mahdollisuuden.

Yhteydenottoa sähköpostitse tai puhelimen välityksellä innokkaasti odottaen,

paavi Herbertina Merrique V

Ai, ja sain copypastaa ja Paint-laiskuutta törkeästi hyväksikäyttäen aikaan tällaisia juttuja kun pyydettiin, pitäisi varmaan tehdä vähän informatiivisempiakin tapauksia, jos saisin nyt vaikka sen Principian ensin suomennettua. Se on sentään edistynyt. (Miksi ihmeessä tuo yksi on noin knääpiö? No ei se mitään, Erisin badass-look korvaa kaiken! (edittiä - ja nyt se yksikään ei ole enää edes knääpiö, jee.)

C'mon, murmeliseni, levittäkää sanaa!

2008-11-29T22:34:00.006+02:00

Pungenday, Aftermath 41, 3174

Koska näin se onnistuu helpoiten eikä tarvitse lähettää yksitellen ihmisille: suomennettu paavikortti Intterneteissä!

Tattadaa! Klikkaamalla suuremmaksi ja kannattaa tietenkin laittaa niitä vierekkäin arkille.

Varsinainen blogiteksti seuraa kunhan on turvallisesti joulukuu. Ja jotta voisin jatkaa nanottamistani ilman häiriötekijöitä, jätän teidät pohtimaan puolestani, kumpi versio kappaleesta Bachelorette on parempi, Björkin vaiko Voltairen.
(Wow, tajusin juuri että Sjón on kirjoittanut sanat, ilmankos kuulosti niin sjónmaiselta.)

Taidan leikkiä noilla sivuelementeillä, ovat tylsiä. Niitä on kyllä hirveästi, hmm. :P

Lakatkaa kuolemasta hitto vieköön

2008-11-14T15:39:00.003+02:00

Pungenday, Aftermath 26, 3174

Helvetti. Toinen kolmessa päivässä. Way to go, Punkaharju.

Kathairein

Minä ruostun taas - raudanlujana sateessa
mustat pilvet siroina tikareina taivaalta
vaalenevat hurmaavaan hukkumisen sävyyn
eikä karmiinin hiljenevä virta lämmitä
kun haudan harmaalle ovat kantaneet ruusuja
vain pakkasen lasiset kädet
Piirtävät graniittiin sen mitä kukaan
ei muista tuntea Kukaan
ei muista kuka on lähtenyt
Kuljen läpi kuoleman lehdot sillat
mikä kivisistä nimistä on sinun
Me odotamme ja
odotamme
eikä mitään tapahdu ennen
kuin ei ole mitään
Miksi odottaa

Sellaista. Kirjoitin tuon ihan vain tekemisen puutteessa englanninkokeen jälkeen, seuraavalla välitunnilla sain tietää että se onkin äkisti Jannelle jonka sukunimeä en muista ja joka tappoi itsensä tänään. Kuinka hurmaavaa.
En minä mitenkään paras ystävänsä ollut, itse asiassa hän oli yksi niistä jotka vielä kasilla jaksoivat aukoa päätään gootteilustani yms. mutta tuli sitä kuitenkin sen verran samoissa harkoissa käytyä että kyllä me lopulta toimeen tultiin ihan hyvin. Ei sitten vissiin enää.
Huokaus. Ja keskiviikkona entinen koulunkäyntiavustaja, joka ajoi päin rekkaa. Hämäriä muistikuvia ala-asteajoilta vain, mutta kuitenkin.

(Runoa koetin korjailla sitä seuraavalla tunnilla paremmin tapaukseen liittyväksi, mutta heitin mokoman paperiläpyskän roskikseen ja suunnilleen tällaisena se jäi kuitenkin muistiin. Eli oikeastaan se ei kerro tästä, vaan sattui vain samalle päivälle.)

Älkää kuolko, ihmiset, jooko? Se on epäkohteliasta. :/

Örfingtonin näkemys kanadalaisesta avantgardesta

2008-11-08T18:40:00.005+02:00

Minun huoneessani on lämmitys! Kyllähän tässä on ihan hyvin patterin hajottuakin elelty ja kylmässä nukkuminenhan karaisee, tunnetusti. Kuitenkin ihan hyvä, koska minulla on aika pitkään muka ollut lievä nuha viidentoista asteen lämpötiloista johtuen ja ulkona alkaa olla jo viileä, näin olen kuullut puhuttavan ainakin.
Nimesin uuden patterin Örfingtoniksi noin kaksi minuuttia sitten. Tähän mennessä se on kantanut nimeään kunnialla. En kyllä tiedä miten moista nimeä kannetaan, mutta ei sillä väliä, se liikkuu pyörillä.

Eilenpä olin taas sankaroimassa synttäreillä, mikä se on kun ei enää kukaan jurota vain yksin kotona ja koulussa mainitse ehkä ohimennen, että juu, no täytän minä tänään vuosia. Yön ohjelma oli ilmeisesti Johnny Depp -keksejä (älkää kysykö -_-), tavallisia keksejä, yleistä urpoilua kuten hakaneulakorvarei'ittämisen äärimmäisen kiinnostunutta seuraamista ("Se on sitten mun vika jos Meeri saa aidsin." "Tuon ei varmaan pitänyt kuulostaa ihan tuolta?") sekä Sonata Arctican hoilaamisen arvoisen tuotannon läpihoilaamista (voihan nostalgiaan hukkuminen!), koska se on ainoa jota riittävän moni eli kolme osasi ulkoa. Laulamme mieluummin kuin hyvin! Olin ainoa joka laulaa niin matalalta kuin Good Enough Is Good Enough, sen siitä saa kun laulaa keskimäärin aika möriseviä lauluja. O_o
Se oli omituista, vaan omituisempia keskustelunaiheemme. Niin aina, niin aina. Enkä vieläkään tiedä, miksi kaikkien mielestä on kuulemma niin mukavaa kertoa juuri minulle asioita, jotka liittyvät käsien raiskaamiseen ja eläinpornoon. Jenni tai joku kyllä sanoi että minulla on parhaat reaktiot perversseihin lausahduksiin, mutta kyllä se silti vähän pelottavaa on että kaikki nuo lauseet alkavat sanoilla "Hei Anni, tiedätkö mitä".

Hmmhmm, ja asiasta palloon taas. Miittiä ensi lauantaina, minulla on enemmän lakritsipussia kuin lakritsia, ja mistäköhän huishelvetistä taikoisin automaagisesti rahaa notta voisin ostella musiikkia kuten Diablo Swing Orchestraa sekä (etenkin) uneXpectia, joihin äskettäin törmäsin, ja lisäksi vielä vaihtelun vuoksi lähteä ninjailemaan ympäri maailmaa.

Älkää katsoko, se on animua, mutta kuunnelkaa. Tuon kutsuminen mielipuoliseksi on tosiasioiden vähättelyä! Varsinkin kun siinä on ainaki sata eri laulunpätkää putkessa ja sanoitukset ei käy silti yhtään vähemmän järkeen, vaikka ne lukisi peräkkäin. Loistoa on, vaikka ystävämme YouTube sisältää harmillisen vähän uneXpectin parhaita kappaleita.

Nyt voisin NaNottaa, ellei satu ilmaantumaan esteitä kuten messengeerius. Ai, ja laittaa vaikka Örfingtonin käyntiin, ei se tuossa vielä lämmitä kuin korkeintaan mieltä. Ja mitä otsikkoon tulee, noin niin kuin lämpöpatteriksi Örfington arvostaa kanadalaista avantgardea suuresti!

Otteita tähänastisesta

2008-11-02T15:07:00.003+02:00

Sweetmorn, Aftermath 14, 3174

Lakritsi on korvaamatonta, huomasin tässä äskettäin. Se ei ole yhtä epäterveellistä kuin suklaa, maksaa vähemmän, on kaiken kaikkiaan goottiuskottavampaa korpinmustassa synkkyydessään ja sitä paitsi riittää pidempään, koska siinä on reikiä. (Jaa.)
Niin, NaNotus etenee kohtalaista vauhtia (tuo punainen palkki eeppisessä widgetissäni on tosin vielä melkoisen masentava ja lisäksi se ei suostu ainakaan tällä hetkellä päivittymään ollenkaan vaan on jämähtänyt 3555 sanan kohdalle). Alan jopa pitää juonestani, tavallaan, ja tämä on yllättävän addiktoivaa puuhaa ainakin toistaiseksi. Sain tälläkin sankarikoneella jopa Windows Messengerin toimimaan, mwahahaa, mikä ei ehkä edistä kirjoittamista kauheasti paitsi jos lasketaan se, että nyt voi nakittaa ihmisiä potkimaan persuuksiin.

Tähtihetkiä Suomen kirjallisuushistoriassa:

Tai no, itse asiassa, Herpertti naurahti itsekseen. Kyllä hän ainakin Luukkaisen viiksille repeäisi, ja sepä vasta olisikin jotain. Nauraa päin ärsyttävän, vanhan herra Luukkaisen naamaa, niin! Mokoma kämäinen ukko, joka oli varmastikin nyysinyt Herpertin sanomalehtiä ainakin siitä asti, kun oli muutava vuosi sitten muuttanut ylempään kerrokseen. Ja ne yölliset cembalosoolot! Vasta nyt hän tajusi, kuinka paljon tuo Luukkaisen turjake oli häntä vuosien mittaan pänninyt. Herpertti pysäytti pyörän hetkeksi, otti taskustaan listan, jolle oli koonnut chutzpahinkeräyskeinojaan (tähän mennessä vain tomaattien osto, mikä sai tuon synkän, pahaenteisen luettelon vaikuttamaan viattomalta ostoslistalta), ja lisäsi siihen kohdan ”Naura päin herra Luukkaisen naamaa”. Tämä sai hänet tuntemaan olonsa karujen katujen kasvatiksi, oikeaksi roistoksi, ja se puolestaan tuntui pirun hienolta.
--
Mutta nyt! Kaikki oli loppu. Laatikon pohjalla kökötti tosin keltainen kumiankka.
--
Ehkä hän voisi luopua kokonaan paahtoleivänsyönnin pakottavasta instituutiosta ja siirtyä johonkin aivan toisenlaiseen aamupalaan. Mutta mihin? Kas siinä pulma. Herpertti vilkuili ympärilleen ja hänen katseensa lento pysähtyi hedelmäosaston ylähyllyllä, aivan peilien alla sijaitsevaan koriin, joka oli täynnä pieniä, oransseja, hassunmuotoisia palleroita. Kyllähän Herpertti tiesi, että ne olivat kumkvatteja, kertakaikkiaan naurettavia ravinnon kannalta ja muutenkin onnettomia hedelmämaailman kummajaisia. Mutta jokin niissä sai hänet astelemaan lähemmäs hyllyä. Kumkvatti oli oikeastaan aika kaunis sana. Hassunkurinen ja ei lainkaan suomalaiselta kuulostava, lähinnä omituisia mielikuvia herättävä ja muutenkin häiritsevä, mutta jostain syystä sitä teki mieli jäädä toistamaan. ”Kumkvatti, kumkvatti, kumkvat-tiii”, Herpertti hyräili hetken itsekseen.
--
”Miksi opossumini muuttui näkymättömäksi?” hän ihmetteli ääneen.
”Jaa-a, sitä ei moni tiedä ja harva arvaa. Luulisin, että se söi kumkvatin.”
”No niin, mutta – pitääkö sinunkin siinä viisastella. Et sinä voi heitellä elämääni minne huvittaa ja muuttaa irtaimistoani pussirotiksi ja keksiä todellisuuteen naurettavia sääntöjä vain siksi, että sinusta sattuu olemaan hauskaa-” Herpertti olisi mielellään jatkanut valitustaan, mutta hänen äänensä vaimeni, koska hänen suunsa oli yhtäkkiä täynnä lapinvuokkorouskuja. Inhoten hän sylkäisi sienet suustaan ja jäi kuuntelemaan seinän takaa kuuluvaa mielipuolista käkätystä. ”Hyvä on sitten”, hän totesi ja istuutui sohvalle. ”Arvaapa kahdesti aionko tehdä enää hittoakaan. Hauskaa romaaninkirjoitusta, niin, minä en tästä nouse tekemään enää mitään etäisestikään chutzpahiin liittyvää. Etsi uusi päähenkilö, herra Luukkainen olisi varmaan hyvin otettu mahdollisuudesta saada vaikka koko laumallinen haisevia opossumeja lemmikikseen. Minä aion nyt katsoa Salattuja elämiä ja tilata pizzan.”
Happama ilme kasvoillaan Herpertti avasi television. Sieltä tosin ei tullut Salattuja elämiä. Itse asiassa ruudulla näkyi pelkkä musta tausta ja sen keskellä valkoisena hohtava rengas.
”Mitä… Eikä. Saatko sinä edes plagioida elokuvia? Eikö säännöissä kielletä sitä? Ja entä minun elämäni!”

Pyromaani palaa Nuotioon

2008-10-28T17:19:00.004+02:00

... vaikka se kyllä edelleenkin on oikeasti Tuokio. Ja tämä on totuus! (Tämä otsikko on valheellinen.)

Sweetmorn, Aftermath 9, 3174

Oujeah, back on track! Sopivasti ennen NaNoa olen saanut viime päivinä räimittyä pitkällistä puolikirjoitusblokkiani turpaan niin ettei mitään rajaa. :P
Ja tekstien laatukin on korkea kuin Kekkosen hiusraja. <- Tuo oli kovin absurdia sarkasmia, mutta ei se mitään, eläkää valheessa! Mwahahaa, tai jotain!
Olen ottanut tavoitteekseni nyt ihan oikeasti ryhtyä taas nuo/tuotio/kioaktiiviksi. (Olipas sankarillisesti ilmaistu.) Ensimmäistä kertaa aikoihin jokin asettamani tavoite on myös toiminut suhteellisen hyvin. Jii-haa, sanoja!

Syysloman unenpuutteesta johtuen teillä kaikilla on perjantaihin asti lupa käskeä minut nukkumaan milloin tahansa kun tekstini mesessä/foorumeilla/täällä alkavat vaikuttaa liian hysteerisiltä. Tai no, ehkä eroa ei huomaa netin välityksellä kun kirjoitukseni muutenkin tuppaavat vähemmän selkeitä olla, mutta irl-kavereita on aihetta sääliä kun käyttäydyn vielä tavallistakin typerämmin ja sähellän vähintään triplanopeudella. Mutta kyllä se tästä, kunhan taas saan unirytmiini edes vähäsen järkeä - kärsi liikaa keikasta, larppaajien talonvaltauksesta, Twin Peaks -maratonista, yömesetyksestä ja siitä äkillisestä kirjoitusvimmasta. Kummasti en saa vieläkään nukuttua keskimäärin ennen viittä, mistä seurasi maanantaina jonkinlainen romahdus. Onneksi Emmi oli yllättäen lähes samassa tilassa ja hekotteli kanssani nurkassa... ööh, mille? Kukaan ei tainnut sanoa mitään hauskaa. Mutta niin aina, niin aina.

Joku kysyi, miksi en ole hehkuttanut The Keikkaa täällä. Siihen on olemassa yksinkertainen syy*: en kertakaikkiaan pysty hehkuttamaan sitä riittävän kuvailevasti, jotta sen hehkutettavuus kävisi kaikilla tasoilla ilmi. Hieman apua tarjoaa tämä keino.

Ohjeet: klikkaa suuremmaksi ja tulosta tämä kaavio. Laita se seinän oikeaan kulmaan lattianrajan tuntumaan.
Osta tikkaat, seinillä kävelyn mahdollistavat imukupit tms. härpäkkeet, kapua mahdollisimman kauas vasemmalle katonrajan tuntumaan ja länttää nurkkaan sinitarrapiste. (Talon laajennus tätä tarkoitusta varten on hyväksyttävää, jos katto esimerkiksi on kymmentä metriä matalammalla.)
Palaa tulostimen ääreen. Printtaa Autumnin kasvot, kiipeä takaisin sinitarralänttisi luokse ja kiinnitä kuva siihen.
Ota taskustasi sieniveitsi ja tee sillä haava sydämesi kohdalle. Tämän jälkeen kirjoita seinään verelläsi Emilie Autumnin keikka. Palaa maan pinnalle ja katso, se on kaaviossa melkein oikealla kohdalla!
________
*Oikeasti se syy oli laiskuus, mutta ei se mitään.

[järkevä otsikko tähän]

2008-10-16T20:53:00.002+03:00

Prickle-Prickle, Bureaucracy 70, 3174

"Beauty like a grove of birches
eyes that glare like burning churches."

Ei ole yksinkertaisesti olemassa suloisempaa vertauskuvaa kuin silmät ja palavat kirkot. Vinkki: tuolla iskee blackmetallistin kevyesti! Sinun silmiesi tähden poltan kirkot paikoiltaan! (<- eh, Olavi Virta goes Norway. Vaikka tämä onkin islantilaista. Nokuitenkin.)
No joka tapauksessa. Sólstafir on saanut uuden levynsä masterointiin kuukausien viivytysten jälkeen, joten saattaa olla että pääsette vielä joskus kyllästymään senkin hehkutukseen. Tuo on ensimmäiseltä levyltä Í blóði og anda, jota ei saa yhtään mistään. Blaah. Mutta murmaava kappale!

Mutta jaa, minulla ei kyllä ollut muuta asiaa. Joku vaan oli sattunut tuon pistämään YouTubeen, joten piti linkittää jotta te kaikki pääsisitte pyörittelemään silmiänne ja mutisemaan "Eikö se nyt voisi kuunnella vaikka ihmisten musiikkia, grmmmph."

Melkein Chaplin

2008-10-14T16:51:00.003+03:00

Pungenday, Bureaucracy 69, 3174

"Miks ihmisillä on kauniimpi ääni kun ne ei voi puhua?"
"Hä. Koska Anni on hiljaa."
"Onneks katseet ja keskisormet ei voi tappaa."

Sen lisäksi että elämässäni on oletusarvoisesti liikaa saippuasarjan piirteitä, olen nyt siirtymässä mykkäelokuvien pariin. Meni ääni viikonloppuna kohtalaisen tehokkaasti (khehee) ja maanantaina en saanut ulos kuin kovin epämääräistä kähinää, enkä eilen kovin paljon enempää. Kannoin sitten koulussa vihkoa, johon kirjoitin sanomani. Hienoa ja epäilemättä ajatuksiaherättävää lukea jälkikäteen, mistä päivän aikana oli keskusteltu, mutta mihin ihmeeseen liittyi kommentti "Hampaat on toisaalta monesti valkoisia palikoita"?
Keskisormet tosiaan lentelivät ihan kohtalaisesti kun en muutenkaan voinut kavereille kuittailla (mokomat kun pilkkasivat joka välissä ;_;), ja vihon käytetyin sivu lienee kansi, johon on isolla kirjoitettu HV. Hyödyllinen on myös "TURPA KIINNI, JENNA." :P

Sain myös käteeni hyvin katu-uskottavan maalarinteippipätkän, jossa lukee Mykkäpervo, johtuen luultavasti siitä että aina kun yritin viittomalla selittää jotain, se käsitettiin poikkeuksetta ihan täysin väärin. Ei sitä nyt kaikkea niin tarvitse ajatella (sanon minä? Jaa. -_-)
Hyvin mielenkiintoista oli kuitenkin ja paljon leppoisampaa kun ei tarvinnut suotta vastailla kysymyksiin tai muuta turhaa. Harmi että ääneni alkaa nyt palautua. Taidan kyllä nyt muutenkin lopettaa puhumisen kokonaan, muita pännii niin julmetusti kun eivät kuule Jännälandian viimeaikaisista jännätapahtumista. Ha.

The Keikkahan on ihan kohta, mikä tarkoittaa sitä että maailmani on täynnä perhosia, kukkasia, sateenkaaria ja koiranpentuja.
... Ja ostoskärryjä. Mistä nuo ostoskärryt ilmestyivät? No, kaikkea sattuu.

;P

Ai niin

2008-10-08T20:11:00.003+03:00

Pitää vielä mainita ennen kuin löydän sängystäni hevosenpään, että kyllä, minä osallistun siihen teidän @#%§n NaNoWriMoonne. Ei tarvitse alkaa stalkkaamaan puhelinnumeroitani selville, hitto vie. :P
(Niin, minulle siis soitti tuntemattomasta numerosta joku, joka kähisi melko häiritsevään sävyyn, että tahdon NaNottaa. Hienoa että joku potkii minuun vauhtia, mutta vähän kyllä ihmetyttää että kukakohan sankari on niin suuri kohellukseni fani että pitää puhelinhäirintään turvautua saadakseen minut kirjoittamaan. :P Puhelinhäirintä on järkyttävää ja moraalitonta, muistakaa tämä! Tiedoksi vain että odotan tunnustusta, 230 005 sanan anteeksipyyntöä ja korvausta siitä tuskasta, että hetken jo pelkäsin jonkun saaneen selville etten teknisesti ottaen omista Diablo kakkosta. Eiku-)

Konetontun kosto

2008-10-08T14:15:00.004+03:00

Sweetmorn, Bureaucracy 62, 3174

Minä en nyt tajua tätä ollenkaan. Niin sitä aina välillä huomaa että ei oikein vieläkään hallitse kunnolla näitä todellisuusasioita. Mitä minä tein silloin kun muut hankkivat sosiaalisia taitoja?
... Ei nyt mennä siihen Return to Krondorin pelaamiseen taas.
(Tuo ei sitten ollut angstaamista, päinvastoin. Ottakaa siinä nyt sitten selvää mistä on kyse. :P)

Jaahans. Mysteeristä toiseen; mistäköhän helmetistä viimeaikaiseen sivuhistoriaani olivat eksyneet ...aaaarrghh...-nimisen turkkilaisen blackmetal-yhtyeen sivut? :D Syytän tästäkin David Bowieta.
Aika laatukamaa näköjään.

Konetonttuni, joka aiemmin on tyytynyt vain kaatamaan koneen aina kun Bowien kuva ilmestyy näytölle, kaipaa ilmeisesti wanhoja kunnon bläkkisaikoja, kun kuuntelin vielä aktiivisesti Burzumia ja Thy Serpentia. Sitä mukaa kun musiikkimakuni on laajentunut epämääräiseen avantgardeprogemetallipörinään, on koneeni alkanut hidastua ja tosiaan kaatuileekin ihan kohtalaisen usein. Viimeinen niitti oli epäilemättä se, että uhkasin tutustua Bowien musiikkiin.
Ehkä jos nyt kuuntelen wanhoja kunnon rääkymismetallibändejä sekä ...aaaarrghh...in musiikillista neroutta, koskettavia sävellyksiä ja, hmm, turkkilaisia lyriikoita, onnistun lepyttämään konetontun? Se vaikuttaa kovan luokan metallistilta.
Ja jos sekään ei auta, on pakko palkata ninjoja nyysimään minulle kannettava, koska tämä alkaa olla luokkaa tervassauinnin MM-kisat täyshaarniska päällä, kädet kylkiin jesaroituna, turska sukassa ja hevosenraato perässä. (Tai ostaa se kannettava itse, mutta se ei ole hauskaa.)

Koulussakin pitäisi melkein olla, pääsisi kerrankin sinne suolle harrastamaan käänteistä suunnistusta. (Sen pitäisi olla olympialaji. Voittaja se, joka viimeiseksi löytyy korvesta!) Mutta minkäs teet kun on kuumetta eikä nyt kehtaa ihan hirveää Panadol-putkea vetää kun esimerkiksi lauantaina pitää ottaa Olavi Virta -revanssi. :) Ja siitä ei enää pitkä aika Teh Keikkaan! W00tw00t!1!!

Blargh unngh jee

2008-10-05T16:21:00.002+03:00

Pungenday, Bureaucracy 59, 3174.

Että voi taas väsyttää. Ja minähän olen melkein nukkunutkin viime aikoina, ehkä.

... Paitsi tietenkin siellä Hakaneulan luona perjantaina. Kermavaahtoa oli yksinkertaisesti liikaa? Alkaa vähän mietityttää se ropeseuran perustamisen järkevyys. :P
Ensin sählättiin siellä ihme nuortentalohökötyksessä (kenen idea? O_o), mutta siellä oli liikaa väkeä, joten mörköjengimme suoritti taktisen väistökeliikkeen ja liukeni paikalta kuin ninjat yöhön/majavat jättiläispunapuuhalkopinoon. Tapahtui ilmeisesti pihakeinun murmeloimista ja sen jälkeen ajauduttiin sisälle. Edelleen häiritsee kykymme olla kertakaikkiaan keksimättä normaaleja inhmillisiä aktiviteetteja (kuten limuviinan juomista tai ihihihastuksista juoruilua).
Joka tapauksessa valvottiin itsestäänselvästi myöhään häiritsemässä viattomia puhelimien omistajia (joista toivottavasti kukaan ei lue tätä. Minua on turha syyttää mistään! Minen ole tällä kertaa edes tehnyt mitään). Emme kuitenkaan päässeet katuojasta ylös, vaikka matka Utsjoelta Soukkaan taittuikin rattoisasti. Diablo kakkosta ei löytynyt, kummallista kyllä. (Olen varma että se on sillä psykologilla!)

Ja kun vihdoin pääsimme pisteeseen jossa enemmistö kannatti nukkumista, päästiin taas soveltamaan totuutta "Larppari nukkuu missä vaan". Minä vietin siis luonnollisesti yöni kämäisimmässä mahdollisessa nurkassa paperinpaksuisella retkipatjalla tuolin alla ilman peittoa avonaisen ikkunan lähellä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun jossain vaiheessa yötä niistin nenäni ja siitä alkoi vuotaa verta niin piti vähän valveilla. :P Mutta hyvä puoli tässähän on, että Kaapo ei kuitenkaan kuorsannut varoituksistaan huolimatta.
Joka tapauksessa kohtalaisen hauskaa oli ja häröä ainakin.

Ja päiviä on jäljellä osapuilleen 15, jii-haa! Kohta voin alkaa laskea tunteja. Hii.

Yarr! \,,/

2008-10-02T23:04:00.005+03:00

Setting Orange, Bureaucracy 56, 3174

Tämä on yksinkertaisesti neroutta. Minkälainen sankari kirjoittaa tuollaisia sanoja? (Ja ei, merirosvot eivät koskaan poistu muodista, saati sitten blogistani. Merirosvot on cool.)

[...]
And I've never hoist the main sail
and I've never swabbed the poop deck
and I've never veered starboard,
cause I've never sailed at all
and I've never walked the gang plank
and I've never owned a parrot.
and I've never been to Boston in the fall

'cause we are the pirates who don't do anything
we just stay at home and lie around
and if you ask us to do anything
we'll just tell you we don't do anything.

Olavi Virrasta betoniporsaaseen

2008-09-27T15:55:00.005+03:00

Setting Orange, Bureaucracy 51, 3174

Olipas äärimmäisen mielenkiintoinen viikko. TET Savonlinnan teatterilla, yleisen terveyden kannalta hyvin jännä idea!

<- Katso tuota kuvaa.

Ei, pari sekuntia ei riitä. Katso sitä vaikkapa puoli tuntia silmää räpäyttämättä.

Seuraavaksi, tulosta se. Noin viisisataa kertaa vaikka aluksi. Ja sitten leikkaa tylsällä paperileikkurilla jokaisesta kuvasta ne valkoiset reunat pois mahdollisimman tarkasti ja taita se vaikka keskeltä. Ja istua ei saa!
Toista tätä jokunen päivä muutaman tunnin putkissa. Mikäli tekeminen loppuu, voit aina mennä keikkumaan kolmen metrin korkeuteen ompelukone- silitysrauta- ja lamppukasan päälle huterilla tikkailla samalla kun kuuntelet ikääntyneemmän rouvashenkilön innostunutta selitystä Eläkeläisistä jollekin saksalaiselle harjoittelijalle. Tai hengittää näyttämöllä liikaa tinneriä putsatessasi jonkun sankarin kengänjälkiä pois.
Ruokatunnilla et syö juuri muuta kuin erilaisia suklaa- ja vaniljavanukkaita, koska sinun on jonkin jännän keskustelun takia testattava kaikki, mitä K-marketista löytyy. Huomaat, että Danonen Stracciatelle-mikälie-juttu on uskomatonta scheißea, jonka olemassaololle ei ole minkäänlaista syytä.

Suurin osa päivästä kuluu kuitenkin aulassa tylsistyneenä istuen. Muuta ei kuulu kuin kellon tikitys, paitsi vähän väliä kun eräs ihmeellinen musta kääpiövillakoiranrääpäle juoksee ohitsesi oranssin sarvikuonolelun kanssa. Joskus myös satunnainen täti tulee sisään ja alkaa lässyttää sille hyvin, hyvin pelottavasti.
Jos oikein hyvä tuuri käy, työnantajat kehottavat lintsaamaan kaupungilla koska eivät jaksa keksiä tekemistä. Vielä paremmalla tuurilla saat ehkä nakin viedä ilmoituksia muun muassa Taikkarille.
"Missäköhän täällä on hevaripoj... eiku ilmotustaulut."
(Tässä vaiheessa taikkarihevaripoika kulkee ylös rappusia)
"No entiiä. Öö, varmaan ylhäällä?"
"Joo, näyttää ihan hyvältä vaihtoehdolta."

"... Kyllä täällä jossain on pakko vielä neljäs ilmotustaulu olla." :P

Lopun päivää voit kulkea kaupungilla länttäämässä niitä samoja ilmoituksia minne huvittaa, esimerkiksi kaikkialle, missä on Paavo Pelvon taidenäyttelyn julisteita.

Aamut kuluvat rattoisasti, kun istut betoniporsaalla ja odotat, että joku tulee paikalle ja avaa oven. Sitä odotellessa voi aina perustaa hc-punkbändin ja tehdä sille uusia hittejä, kuten musiikillisen mestariteoksen nimeltä Betoniporsas. Se kertoo pääasiassa betoniporsaalla istumisesta, ja kertoja ihmettelee miksi ohikulkijat tuijottavat häntä ja onko hän saanut potkut vai miksei hän pääse työpaikalleen. Aikansa pohdittuaan hän tulee siihen tulokseen, että onkin äitiyslomalla ja että ihmiset mulkkaavat, koska hänellä ei ole housuja. (Koskettava tarina nykyelämän paineista ja ihmisen yksinäisyydestä! Lisäksi aiheutti ohikulkijoissa omituisia reaktioita, kun rääyimme sitä kurkkumme kipeiksi. Bändin nimi on Poikasjänis & mulkkaavat ihmiset, basistia haetaan koska kumpikaan meistä ei jaksa ostaa bassoa.)

Illat sen sijaan vietät kaverin mökillä sarjakuvia piirtäen ja nukkuen, paitsi yhden, kun pääset seuraamaan Olavi Virta -musikaalin kenraaliharjoituksia. Se on hyvin mielenkiintoinen etenkin kaltaisillesi iskelmämusiikin suurille ystäville, ja kun olet vielä tuijottanut sitä Virran näyttelijän kuvaa koko viikon jatkuvalla syötöllä. (No ei, se oli yllättävän hyvä. Mutta täytyy sanoa että minua ei kyllä ainakaan enää isketä laulamalla mitään, mihin liittyy Sinun silmiesi tähden. Argh, noita kolmea sanaa ei kestä! :P Se on musikaalin nimi ja luki jokaisessa niistä tulostetuista ohjelmalärpäkkeistä tuon naaman yläpuolella. Yliannostus.)

Jaa-a. Ei se kyllä mitenkään hirveä tetti ollut, päinvastoin ihan hauska. Sitä tylsistymistä ja ohjelmien leikkaamista vaan oli liikaa (ja taikkaripoikia liian vähän - mutta laatu korvaa määrän, huivipää oli outo :P).
Vielä kun muistaisi, mitkä kaikki Virran kappaleista Poikasjäniksen piti coveroida. Ainakin Hopeinen kuu oli listalla. Levytyssopimusta odotellessa.

Kaikkeen sitä ryhtyy kun mangoksi elää

2008-09-19T19:40:00.003+03:00

Boomtime, Bureaucracy 43, 3174

Haa! Nyt on viikonfuckingloppu, mikä tarkoittaa, että seuraavat kaksi päivää minä olen lähes päätoimisesti lähikorvessa eksymässä ja hyppimässä käpyjä karkuun (toisin sanoen valokuvaamassa syksyä). Ja sen jälkeen viikko työharjoittelussa teatterilla! Kun lisätään vielä maalaus jonka aloitin ja sarjakuva jota jatkan, alkaa tuntua jo melkein taiteilijalta.

Mutta niin, nyt täytyy sanoa että olen vaarallisilla teillä, olen nimittäin erehtynyt sotkeutumaan ihan vääriin piireihin. Vähän kyllä kaduttaa, mutta toisaalta tällainen hurja anarkia maineesta ja seurauksista välittämättä on tavallaan jännää.

Kamalaa, tiesin kyllä että pari kaveria oli niistä jutuista kiinnostunut ja yksi oli lähtenyt mukaankin piireihin, mutta kai minä vaan ajattelin että minä pysyisin näissä asioissa järkevänä. En ollut aiemmin edes harkinnut, mutta sitten välitunnilla koulun takana tuo maninittu kaveri kertoi, että ansaitsee rahaakin, ja kysyi sitten minua mukaan. Epäröin kyllä (en minä tupakkaankaan sortunut kun joskus tarjottiin!) mutta lopulta uteliaisuus vei voiton; eihän se nyt niin paha asia voi olla, tai jotain. Niinpä minä suostuin ja nyt on paha räpiköidä enää irtikään.

Niin. Minä olen nyt Punkaharjun Seurakunnan Kerhotäti. :P Kun kerroin kavereille, sain kuulla saman päivän aikana seitsemän kertaa tarkalleen samat sanat: "Voi lapsiparkoja."
Mutta kas, viime keskiviikko meni hienosti. Polttopalloa ja omppusta vanhalla ala-asteellani, ei jummijammi mitä nostalgiaa. *Wirn* Ja onhan ne aikas söpöjä pentuja, ei ollenkaan niin rasittavia kuin luulisi 5-10-vuotiaista. ^^
(Vaikka niittikaulapantoja, liiallista kajaliutumista ja eeppisimpiä goottihameita/-housuja pitääkin siellä vähän rajoittaa.)
Vielä en ole joutunut suurimman haasteen eteen, nimittäin hartauden pitämiseen. Mutta ei huolta, en minä ala mitään moraalitonta ja järkyttävää diskordianistipropagandaa (kuten paavikortteja tai todellisuutta) pilteille jakelemaan vaikka pokkana pysyminen rukoillessa voi olla vähän hankalaa (no ei, kyllä minä siihen pystyn - olenhan sentään Herpertti Makkonen, uskomaton ninja! Ei kun en olekaan, mutta ei se mitään.)

Tämän lisäksi universaali totuushan on, että "Kerhotädit saa aina kaikilta." ;P (Tuossa oli kyse kyllä suklaalevyn jakamiseen liittyvästä epätoivoisesta perustelusta, mutta tarkemmin harkittuamme porukan yhteinen lopputulos oli, että näinhän se kyllä epäilemättä on. Minä ja Krista saatiin sitten suklaata. Kerhotätiys 4evahh!!1!)

Hey, this could be our last night on earth!

2008-09-10T17:15:00.007+03:00

Pungenday, Bureaucracy 34, 3174

http://www.xkcd.com/474/

Ei se CERN onnistunut sitten maailmaa tuhoamaan. Damn, damn, damn.
Tai ainakaan ei vielä vaikuta siltä, voihan se olla että niillä sittenkin on siellä hitaasti kasvava pikkuinen musta aukko, joka parhaillaan murmeloi hiukkastörmäytintä ja tuhoaa maailmaa. Olisi se vaan niin pirun hienoa nähdä maailmanloppu, mutta ehkä minun on taas kerran tyytyminen 21. 12. 2012 odottamiseen - silloin on ainakin melko varmasti jonkun foorumin miitti. :P

No jaa, on se ehkä ihan hyvä juttu että saamme vielä jatkaa porskuttamista maapallolla. Eihän siitä nyt yhtään mitään tulisi jos ihmiskunta ei ehtisi nähdä Haile Selassien, Etiopian viimeisen keisarin ylösnousemusta haljenneesta mangokulhosta. (Olen varma, että sitä se suunnittelee. Ovela pirulainen.)

Oli jotenkin oudon unelias päivä. Kukaan ei oikeastaan tehnyt mitään, koulukuvat lähinnä otettiin ja jostain syystä tuntui ihan siltä kuin kevätlukukausi olisi lopuillaan. Tajuttiin muun muassa, että jengi on ysin jälkeen lähdössä ihan eri kouluihin ja meidän pitää keksiä miten voidaan jatkaa The Mörköporukkana elämistä, vaikka olemmekin hajaantumassa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että yhteydenpitoa on jatkettava. (No, melkein kaikki :P "No te ootte kyllä aika paskoja tyyppejä. Mä otan tän kaverikuvan vaan että pääsen liikuntatunnilta pois." Mutta tuo on huumoria johon on tullut totuttua tässä porukassa. <3) Sen kunniaksi menimme liikuntatunnilla ostamaan suklaata ja istuttiin auringonpaisteessa penkeillä jauhamassa scheissea, kun muuten ollaan niin kilttejä oppilaita. :P
Ainakin meillä on ropeseura! Joka kokoontuu ensi viikonloppuna. Huolestuttavaa kamaa odotettavissa, mutta ei se mitään. Sain jopa kotisivujen random-osiota päivitettyä vähän ja sanastokin pitäisi sinne saada aikaan, kun meidän koodikieli on niin pro. :)

(Eilen sain jopa aikaiseksi katsoa sen Labyrintin, ja täytyy sanoa että parasta mitä vähään aikaan olen katsonut. ^^ David Bowie on loisto, pitänee perustaa Jareth-fanikerho nyt samantien. Tosin elokuvan jälkeen kone kaatuli spontaanisti vähän väliä, syytän niitä musikaalinumeroita tästä. :P)

The Vihkosta & David Bowie -skitsofreniasta

2008-09-08T16:03:00.005+03:00

Sweetmorn, Bureaucracy 32, 3174

Hiiohei, takaisin interneteissä. En kyllä ollut edes kunnolla poissa, vai olinko? Moni ei tiedä ja harva arvaa. No jaa, tässä kuitenkin istun, kait.

*Huokaus* Vähän aikaa sitten koulussa istuminen ei tuottanut minkäänlaista tuskaa. Päivistä selvisi nopeasti, aurinko paistoi (kuvaannollisesti) ja elämä oli jättekiva hela tiden ja kaikkea.
Miksi?
Koska minulla oli Vihko. The Vihko. Vihko, johon saattoi keskittyä jokaisen tylsän tunnin aikana ja kirjoittaa runoja, joita en muualle pistäisi, päässäsoivien laulujen sanoja sekä yleistä angstigootteiluhaaveilua. Loistava tapa tappaa aikaa ja ennen kaikkea selventää sekavia ajatuksia ja muita päässä liikkuvia epämääräisiä juttuja, kuten elämääni.
Mutta arvatkaapa mitä? Joitakuita sattuu jostain syystä kiinnostamaan minun tämänhetkinen elämäni vähän liikaa. Ja se puolestaan sattuu ärsyttämään minua tällä hetkellä aivan suunnattomasti. Eikö sitä voi tajuta esimerkiksi, että on asioita jotka tahdon pitää itselläni? Ja että jos sanon kauniisti että se on sama kuin lukisit jonkun päiväkirjaa (ja sitten vähemmän kauniisti että se on tunti turpaan jos kosket vihkoni kanteenkin) niin tuo kyseinen vihko saattaisi vaikka sisältää näitä asioita?
Ilmeisesti ei. Jos minä tahdon purkaa saippuasarjavyyhtini aiheuttamaa turhautuneisuutta tai (äärimmäisen epägoottiuskottavaa) ruusunpunaista pilvilinnailua matikantunnilla, minä tahdon tehdä niin ilman että joku sankari yrittää repiä minun henkilökohtaiset elämänkappaleeni kädestäni. Yritä siinä sitten selittää asiaa viidennen kerran ja todeta että tällaiset asiat rikkovat ystävyyksiä, kun toinen lähinnä yllyttää muitakin koluamaan reppuni läpi etsiäkseen nämä ah-niin-kiinnostavat ruutupaperisivut. Hoovee.
Eli, the Vihkoa ei tulla enää näkemään koulussa. Olkaa onnellisia. Aloitan uuden ja teen sen Salatulla, Äärimmäisen Salaisella Valtionsalaisuussalakoodikielelläni, kun nyt muutenkin toteutettiin operaatio Paluu ala-asteelle. Ei se ole sama vihko, mutta mitäpä te kylmät, julmat ja sydämettömät niinkutsutut ystävät siitä välittäisittekään. ; _ ; Elämäni on tragedia.
Öh... Niin, tällaista tällä kertaa. Ajattelin kantaa mukanani harhautusvihkoja, joihin raapustelisin tunneilla syvällisen näköisenä jotain asdfia ja odottaisin että joku nyysisi ja lukisi ne, mutta tämä kaatuu siihen ettei lyijykynällä voi linkittää Goatsea. Se pitäisi piirtää. Kamalaa.

Njoomutta, tuon tilapäisen ärsyyntymisen aiheen lisäksi menee aika samalla lailla kuin yleensä, eli epämääräisen kummallisesti. Liput lokakuulle on hankittu ja vaasalainen tulee keikalle ja elämä hymyilee! Haa. ^^ Minkä lisäksi PuRon ensimmäinen, nerokastakin nerokkaampi larppi alkaa hahmottua. Ei jumaleissan siitä tulee psykoa kamaa. Kutsumanimi David Bowie -skitsofrenia kertoo varmaankin riittävästi siitä, miten järkevää matskua on odotettavissa.
Idea meni muistaakseni niin, että kaikki larppaavat vuorotellen samaa hahmoa (yksi päättää ehkä vartin ajan mitä hahmo tekee, loput seuraavat 'varjoina' perässä). Kyseessäoleva hahmo on David Bowien poika, jonka tehtävänä on etsiä isänsä Savonlinnasta. Eri sivupersoonat tietävät eri asioita Bowien olinpaikasta, mutta he eivät saa puhua keskenään. Ohikulkijoiden apua saa toki käyttää, mutta hahmossa on pysyttävä - toivottavasti joku alkaa oikeasti selittämään random savonlinnalaisille olevansa David Bowien skitsofreeninen poika ja tarvitsevansa apua - 'Voisitko kertoa viidennelle persoonalle että David ei voi sietää Riihisaaressa kännääviä teinejä.' :P Katsotaanpa, kuinka moni kulkee vielä vapaalla jalalla ensimmäisen PuRolarpin jälkeen.
Peli loppuu sitten siihen, kun joukkio onnistuu löytämään etsimänsä paikan, jossa pelinjohtaja-Bowie on. Jos onnistuu. Ja jos en keksi mitään kieroja sivuquesteja. Hmm.

(Ai niin, ja vähänkö olisi hienoa jos kaikilla pelaajilla olisi samanlainen tukka kuin Bowiella Labyrintissa! :D Mutta taidan innostua vähän liikaa nyt.)

Tämäkin blogimerkintä liputti mitä ilmeisimmin selväjärkisyyden puolesta. Eläköön normaalit harrastukset!

Missä on lähin juhannussalko?

2008-08-28T18:04:00.002+03:00

... Tahdon tanssia sellaisen ympärillä!

Setting Orange, Bureaucracy 21, 3174

Emilie Autumnin keikka on ikärajaton -> Maailma on hieno paikka ja elämä on ihanaa!

Ja se on syyslomatiistai, eli mitään kouluscheißeakaan ei ole! Vielä kun lipunmyynti alkaisi pian. (Ei hitto vie jos vaikka kuolen tai kuuroudun ennen tuota tai keikka myydään loppuun tai jotain muuta kahden vuoden painajaisten arvoista tai jotain. (Tuo lause oli hyvin selvästi yhtä selvä kuin Eero neljältä.) Mutta älkäämme ajatelko sitä nyt, kun näyttää hyvältä.)

Niin - asiat vakavammin ottava, yleisesti sivistyneestä maineesta enemmän välittävä ihmiskunnan edustaja saattaisi odottaa ehkä vähän vähemmän fanityttöytynyttä olotilaa blogimerkinnän kirjoittamiseen, mutta hemmetti, olen menossa Emilien keikalle! Lisää huutomerkkejä!

[Julmetun ärsyttävä määrä typeriä hymiöitä ja sydämiä ja muuta teineilyä ^^]

Ropeja, miittaamista ja antikirvesmurhaajia

2008-08-17T14:29:00.007+03:00

Boomtime, Bureaucracy 13, 3174

Elämä on ollut melko mielenkiintoista tässä viime aikoina. Jonain tylsistymisentäyteisenä koulupäivänä joku sankari (mitäänentunnusta) keksi, että olisi varmaan ihan loistoa saada Punkaharjulle roolipeliporukka. Nyt meillä onkin sitten PuRo, jonka jäsenmäärän huikeus ylitii kaikki ennakko-odotukset. Jummijammi, jo pelkästään foorumilla kahdeksan! :P
Porukka myös innostui (vähän liikaakin) larppaamisesta, ja koska sattuneesta syystä telttoja, astioita ja vaatteita löytyy noin niin kuin shitload, niin mahdollista on että jo tänä vuonna saadaan aikaiseksi talvilarppi, tai ainakin kesällä sähelletään vaikka mitä. 13.9. olisi tarkoitus vallata Savonlinnan tori viktoriaanisissa asuissa (tai keskiaikaisissa, riippuen mitä löytyy) ja järjestää sinne teekutsut. Huhujen mukaan myös piisamikahvia on, tosin minttuviina pitänee korvata minttukarkeilla. Eihän me nimittäin mitään teinijuoppoja olla. Mutta piisamikahvi on parhautta, ja pitää sen sentään minttusuklaalta maistua. Omnomnomnom.

Lauantaina sankaroitiin Hämeenlinnan Keksiaikamarkkinoilla, kopioinpa saamattomana lähes suoraan puintitopicista.
Jännin miitti aikoihin, sopivasti arvaamattomia käänteitä ja suunnitelmatta harhailua unohtamatta tietenkään väsynyttä lonkeroläppää. Mikäs sen hauskempaa.
Juna-asemalla punatukkaisen hamegoottijannun eli Morgan Bloodin löytäminen ei tuottanut suurempia ongelmia ja siellä sitten istuttiin kiskomassa jotain minttukeksejä naamaan ja juttelemassa ropettamisesta tai jostain. Tarkoitus oli mennä antikvariaattiin muttei ollut auki.
Itse markkinat kuluivat kojuja kierrellessä ja aseita ihaillessa. Morganin kanssa koetettiin kovasti etsiä jostain heliumilmapalloja, mutta kun ainoa vaihtoehto olisi ollut niiden pikkulasten ryöstäminen (mikä on kovin epäkohteliasta), niin tyydyimme katsomaan kateellisina. Däämn.

Jossain vaiheessa sattui vain lievästi tahallaan toteutettu viimeisestä junasta myöhästyminen. Heehee. Eihän siinä muuta voinut tehdä kun lähteä Helsinkiin jatkamaan miittiä.
Clark saatettiin porotanssin kera junaan, sen jälkeen ehkä hengattiin jossain. Ja kaalirinki piti kokea, vaikka se kaali olikin jäävuorisalaatti. Jossain sen jälkeen Sally lähti Espooseen espoilemaan.
Omenahotelliin yritettiin päästä ja melkein onnistuttiin, mutta sitten se olikin täynnä, joten kun Cresekin meni nukkumaan niin minä ja Morgan gootteiltiin kahteen asti Batmanin kanssa. Jokeri on kova jätkä.
Leffan jälkeen jatkettiin jonnekin (eteenpäin luultavasti) ja heitettiin jotain yleistä randomläppää. :) Hauskaa oli eikä edes mennyt kovin hysteeriseksi hihittämiseksi, ainakaan siltä osin mitä muistikuvia on jäänyt. Se Hesburgerin seinällä ollut onnellinen perhevalokuva oli melkoisen psykoottinen ilmestys siinä vaiheessa. Pahempaa kuin vuohi, jolla on juustomakkaran näköisiä lonkeroita.
Juna-asemalla datattiin vähän aikaa ja nukahdettiin sitten epämääräiseen puolihorrokseen tietokonepöytiä vasten jossain siinä seitsemän maissa. Jossain vaiheessa muistaakseni julistettiin se tuokiomiitiksi ja aiottiin kirjoittaa miittiruno. Runosuonenveto iski kuitenkin pahemman kerran, en taida kopsata lopputulosta tänne. Saatte itse etsiä Riisistä. :P Loppuhalauskin meni sähläämiseksi, koska molemmilla oli liikaa goottihärpäkettä ja sattui eräänlainen takertumisefekti. *Wirn*

Ihan loistoa oli ja hienoja tyyppejä olivat kaikki. ^^ Tuli vähän noottia kyllä kerrankin vanhemmilta tästä jonkun tuntemattoman porukan kanssa ex tempore Hesassa hengaamisesta, kun samana päivänä uutisoitiin kovasti niistä noin minunikäisistäni tytöistä, jotka oli murhattu. Jätin sitten mainitsematta että olin koko yön periaatteessa kahdestaan parikymppisen lateksihametta käyttävän jannun kanssa, jota en ikinä ennen ollut nähnyt. :P Eikä edes ollut mikään kirvesmurhaaja.
Ha. Hengissä ollaan.
Ja uusiksi vaikka heti! Ensi kerralla pitää tosin väistämättä päätyä junalla vähintäänkin Vladivostokiin.

Mitäköhän muuta olen tässä Conin jälkeen hommannut. No, ensimmäinen epävirallinen puroutuminen koettiin maanantaina - kaalirinki, piisamikahvia, suklaakeksejä ja yöhiippailu Vaahersalon pimeillä kaduilla Jokeri-meikit naamassa (oli pakko kokeilla). Siellä istuttiin sillalla filosofoimassa kaatosadeukkosessa, näyttäen luultavasti pahemman luokan narkeilta. Hieno hetki.

Tänään olin flunssassa eli nukuin univelkoja poies. Niitä nimittäin oli. Elämä on ihanaa, kuten muuan iivariudella on tapana toisinaan asia ilmaista.

Yleistä Ropeconin muistelua

2008-08-12T16:13:00.003+03:00

Prickle-Prickle, Bureaucracy 5, 3174

Eeppinen päivä tänään. Laukkuni meni rikki, koska ei kestänyt Hakaneulan lainaamien yao- *krhmh* mangapokkareiden painoa. Että kiitos vaan. :P

Jaajaa. Mitäköhän tässä vielä conista muistelisi. *Muistelee* Joo, aika muistelemista on tämä muisteleminen.
Sinne mentiin vähän ennen kuin lipunmyynti alkoi ja julmetut jonot oli jo kasaantumassa. Jotain epäilemättä tapahtui tai oli tapahtumatta tai jotain sinnepäin.

Viralliseen ohjelmaan ei oikeastaan ehditty osallistua ollenkaan, tai siis saatu aikaiseksi osallistua. Hiekkalaatikkolarppikin oli vasta sunnuntaina. :( Mutta aika kului tuttuja etsiessä ja random encountereille jutellessa - Conissa hienointa on se, että kenelle tahansa voi noin vain puhua ilman että saa kovin mielipuolista mainetta (tai no, riippuu vähän siitä, mitä puhuu). Kaalirinkiin ja Risingin miittiin piti tietenkin osallistua, ja myös läpässä olin mukana. (Huhujen mukaan ainakin, vaikka mitään en tunnusta. Hieno leikki.)
Kahden keijun kanssa yritettiin palkata ninjoja heittelemään käpyjä Panun & kumppaneiden päälle, mutta eivät sitten tahtoneet. Joku ninja jossain olisi kuulemma varmaan tahtonutkin, mutta kukaan ei löytänyt häntä. Ihan urpoa. Niinpä käpysota jäi kokonaan meidän kolmen vastuulle, mutta voin vakuuttaa, että ainakin kohtalaisella kunnialla siitä suoriuduttiin. Kait.
Tämän lisäksi kävin muuan filippiiniläisen jannun kanssa hyvin mielenkiintoisia keskisteluja Aleister Crowleyn okkultismiteksteistä, maailmanlopputeorioista, kaalista ja Cow and Chicken -piirretystä. Jii-haa. Hauska tyyppi oli se.

Ai niin. [T e i n i a n g s t i v a r o i t u s on annettu]

Hemmetin hemmetti. Älkää ikinä tehkö niin kuin minä.
Siellä oli tämä yksi hevaripoika, jolla oli Burzumin paita (se jossa on sen kirkon rauniot!) söpö letti ja ehkä maailman kauneimmat kulmakarvat (ja mitäköhänhittoa minä taas selitän :P). Siellä se melkein koko tapahtuman ajan kuljeskeli ympäriinsä tai istui jossain, ja jostain syystä sattumoisin aina siellä missä minäkin, ja ilmiselvästi odotti vaikkapa jotakuta joka kysyisi tahtoisiko hän pelata norjalaista jalkaleikkiä. Ei puhunut juuri kenellekään, näytti vain siltä kuin söpöt hevaripojat yleensäkin näyttävät kun istuvat nurmikolla haaveilemassa.

Arvatkaapa kahdesti, mitä minä menin tekemään?

En mitään.

Hitto vie. Lauantaina olin ikuisuuden epäröityäni jossain vaiheessa melkein lähdössä kysymään, onko hänellä tylsää, mutta juuri silloin hän ehti kadota paikalta ja sen jälkeen en nähnyt häntä enää, koska piti lähteä. Angstaan. Mitäs luulette, montako Paulo Coelhon lausetta mahdollisuuksista ja järjettömien mielijohteiden hienoudesta tuli mieleeni automatkalla takaisin Punkaharjulle?
Noin kaksikymmentäkolme, ja ne pirulaiset jäävät kummittelemaan yllättävän pitkäksi aikaa. Joten älkää ikinä tehkö noin.

Jaa-a. Taidan mennä pihalle, koska olen lähinnä datannut koko päivän ja siitä tulee paha olo ja kuolema.

Köysikonventio V: Kuvat

2008-08-11T20:11:00.014+03:00

Pungenday, Bureaucracy 4, 3174

Hauskaa alkanutta byrokratiaa kaikille! Huomenna on pyhimys Zarathudin juhlapäivä, vaikken ole varma miksi kyseinen tyyppi olisi mikään pyhimys. Ihan uskomaton urpo, pah. -_-

Erm... Joo, asiaan. Viides, tosin ihan liian vajaaksi jäänyt Ropecon on takana. (Sunnuntaiksi kun piti lähteä isoisän syntymäpäiville. Angstaan.) Valokuvatodisteita on olemassa ainakin vähän ja sain myös muutamia larppireissun kuvia koneelle samalla, joten kai niitä nyt tännekin on pistettävä. Klikkaamalla saa ainakin osaa suuremmaksi.

Tämä tässä on puhelin. Se oli laivassa matkalla Ruotsiin. Tulin ilmeisesti siihen tulokseen, että kyseinen kapine on kuvauksellisempi kuin ne larpparit, ja onhan se aika tyylikäs. Ihan mahtava. Näettekö, kuinka kauniisti tuo piuha kaareutuu mutkalle? Kuinka seinän maanläheiset ruskean sävyt kompensoivat synkkää, hieman surullistakin harmaata? Puhdasta harmoniaa, sanon minä. Ja olen varma, että kuvauksellisesti myös kultaisen leikkauksen optimaalisessa pisteessä on jotain.

Tuossa taas teltta, jossa minä ja Panu ja Tatu asuttiin. Komea, eeppinen, kätevä ja jopa osapuilleen vedenpitävä. Siis teltta, ei Tatu. Vai pitääköhän se vettä? Hmm. Pitää kysyä. Moni ei nimittäin tiedä ja harva arvaa.
Olisi kyllä pitänyt ottaa leiristämme enemmän kuvia ennen peliä ja sen jälkeen, mutta jotenkin ei innostanut kun oli raahattu kaikkia kamppeita pitkin mettää ja mäkeä. No, ehkä ensi kerralla enemmän.

Taitaa olla Espoon ottama kuva. Ja tuo hiushärpäke on sininen hirttosilmukka, jonka muuan sankaritar tukkaani sitoi. (Bonustehtävä: etsi kuvaan piiloutunut melkein-kalju amis. Aika ovelasti piilossa kieltämättä. Vähän niinkuin se kummituslapsi siinä yhdessä kuvassa, vaikka se taisikin olla lähinnä verhoa ja pikseliä.)

Jaa-a, eiköhän tuossa olleet ne larppikuvat mitä julkisuuteen päästetään. Lopuissa on lähinnä tyyppejä, enkä tässä nyt heidän kuviaan kauheasti levittele ympäri intternettejä - ties minkälaiset hullut tätäkin tekstiä lukevat. Mutta sitten conkuviin.

Teh kasa. Hieno kasa se olikin, Risingin miitin aikaan kasattu. Ja sopivasti porukka on myös kääntänyt katseensa muualle, joten kovin tunnistettavissa ei liene kukaan. Oltais me isompikin saatu, mutta jostain syystä kaikki eivät innostuneet niin hirveästi. :( Muita kuvia miitistä tungen varmaan Risingin albumiin mikäli mitenkään saan aikaiseksi muistaa.

Tuo oli robotti, joka tuli tämänvuotisen conteeman mukaan tulevaisuudesta siivoamaan meidän roskiamme. (Tässä tapauksessa ilmeisesti pikkuista ninjaa. Minun puolestani olisi saanut korjata talteen ne isommat, lapset oli sentään ihan söpöjä.) Eeppisyydestään huolimatta varmaan melkoisen tukala asu, vaikka sää ei mitenkään helteinen ollutkaan. Mutta tyylikästä silti.

Ranmoth eli Panu sai ostettua ah-niin-eeppisen Warhammer 40 000 Dark Heresyn ja pääsi näin ollen innostumaan sääntöjen selityksissä ja repliikkien lainauksissa. Kanssaotusten vähintään yhtä innostuneet reaktiot näemmekin tässä.

Käsikesy pupunpoikanen, joka
aiheutti yleistä ihastusta pomppimalla öiseen aikaan Dipolin pihalla. Olin löytänyt sen ja juuri ottamassa kuvaa, kun paikalle tuli kolme kaapinkokoista, mustiin pukeutunutta äijää, ja varauduin melkoiseen kanista-karvalakki-eikun-rosvopaisti-kommentointiin. Joku heistä totesi kuitenkin että "Ooooi, aika söpö" ja siinä sitten siliteltiin sitä ja heitettiin läppää. Hauskoja tyyppejä olivat. Yleistä hilpeyttä kaikissa herätti myös se, että kun itse jossain vaiheessa sanoin jotain siitä miten kanista saisi lompakon jos suolet ottaisi pihalle, joku heistä oli hetken hiljaa vakavan näköisenä ja totesi sitten: "Tiedätkö, sä oot aika julma." :P

Juhlallinen hetki: kaali vaihtaa haltijaa, tässä tapauksessa Tatusta Lauriin. Kaalirinki on perinne, josta ei hevillä luovuta, vaikka välillä tekisi kyllä mieli. Tuonkin yksilön kanta oli melkein nyrkinkokoinen, ja se on muuten aika kitkerää kamaa ja tuntuu samalta kuin puuta järsisi. Ja kyllä, sanon tuon kokemuksesta. Mutta niin se on, että kerran aloitettua kaalia ei voi jättää kesken, taikka tapahtuu karmeita. Oletettavasti ainakin.

Siinäpä ne jännimmät otokset, varsinainen tekstiosio seuraa luultavasti huomenna koska nyt pitää mennä nukkumaan liian pitkään kasaantuneita univelkoja pois. Niillä Warp-karkeilla en nimittäin toista koulupäivää ajatellut selvitä, se on aika häiritsevää stuffia.

Comeback

2008-07-30T14:44:00.002+03:00

Pungenday, Confusion 67, 3174

Ha. Paluu todellisuuteen ei ollut läheskään niin tuskallinen kuin ennalta olin odottanut. Toisaalta, onhan nimeni sentään Morandor. (Tai no ei kyllä ole, mutta sillehän en minä mitään mahda. Ei olisi varmaan pitänyt valvoa sitä yötä keijujen kanssa bilettäen.)

Itse pelistä aloin kirjoittaa peräti novellia (eli te ette luultavasti tule ikinä kuulemaan mitä siellä metsässä tein, koska puolikkaan ruutupaperin jälkeen kirjoittaminen jää kuitenkin kesken), mutta yleistä häslinkiä matkan ajalta kirjoitan kaikkien suunnattomaksi iloksi ja riemuksi nyt.

Hmmhmm. Porukkaa oli vain vähän enemmän kuin viime vuonna, mutta yllättävän paljon enemmän tavaraa saatiin rahdattua meren yli verrattuna menneisiin kesiin. Muun muassa muutama erilainen telttasysteemi, soutuvene, valtava määrä jätesäkkejä täynnä taljoja ja vilttejä, muistaakseni 130 kiloa ruokaa ja siihen päälle vielä kaikki propit, vaatteet ja pikkusälät. Seitsemän autoa meni ja kaikki ääriään myöten täynnä. Ei ollut minun nuoruudessani näin massiivista tämä larppaamaan lähteminen ja Plutokin oli vielä planeetta.
Siellä sitten sählättiin laivalla ja saatiin kaikki autot perille kohtalaisen tuskattomasti. Minä, Panu ja Tatu (se espoolainen larppari joka joskus on täällä teksteissä vilahdellut :P) oltiin korpi-squad eli omassa leirissämme toisella puolella järveä kuin muut. Suurella vaivalla saatiin teltta pystytettyä kunnolliseen paikkaan, vaikka vaati aika paljon säätöä ja rämpimistä. Plus meille osoitettu pläntti oli aika eeppisen mäen päällä, mikä tarkoitti kaunista näköalaa riu'ulla istuessa mutta myös melkoisen pitkää vedenhakumatkaa. Espoota pilkattiin aika rankasti, tosin niin kyllä kaikkia muitakin. :P Oltiin me varmaan hieno näky raahaamassa niitä kamppeita pitkin metsiä: angstinen goottimörkö niittihameessa, pitkälettinen kaupunkilaisfruittari ja sitten vielä Eräjorma-Panu selittämässä jotain ihmeellistä CMX-paidassaan ja kuollut orava päässään. (Joku väitti sitä myös poninhännäksi, mutta olen varma että sillä oli hampaat.) Kirveemme oli niin terävä, että Panu sai sillä ihokarvojansa ajeltua. Jii-haa.

Pelin jälkeen jäätiin jostain syystä (*mulkaisu Panuun ja Tatuun* :P) keijujen leiriin laulamaan ruotsalaisia juomalauluja ja peräti Sonata Arcticaa. Pääasiallinen puheenaihe oli muuan pelinjohtajahaltia, Morandor eli Love "LoveMan" Sjögren. Ei me siitä kyllä mitään muuta puhuttu kun toisteltiin sen nimeä aina hiljaisuuden koittaessa.
"Anyways... Morandor!"
"Stop that!"
"You can't make me. After all, my name is... Morandor!"
Tämän lisäksi keijuleirissä tapahtui lähinnä liiallista kolanjuontia. Ja minun taholtani kiroamista siitä, ettei poikakeijuja ollut kuin yksi. Kyllä pännii. ;_; Tosin Tatukin on sellainen keijukainen ettei siitä paljon keijummaksi mene. *Wirn*

Erinäisten jännäsattumien kautta meillä kolmella ei ollut laivalippuja, joten Tornion kauttahan sitä piti ajaa. Nonstophauska road trip oli nonstophauska, ainakin välillä.
Ja jos joskus vastaavaan tilanteeseen joudutte, muistakaa, että Max on oikeasti hyvä hampurilaispaikka. Omnomnom.
Nyt kävi sitten näin, että edellämainittu espoolaislarppari oleilee Köysikonventioon asti meillä, koska kukaan ei jaksa raahata sitä eteläänkään. Tähän mennessä ollaan muun muassa törmätty kummallisiin sattumiin Savonlinnan torilla, ostettu metrilakuja ja katsottu Pyhän Olavin päivän kohtalaisen laimeaa ilotulitusta, kirottu Panua joka jätti meidät em. torille lähteäkseen baariin, lähdetty ex tempore höyrylaivaristeilylle, datattu ja... eh, datattu.
(Uhkasi lukea tämän blogimerkinnän etten pistäisi tänne mitään absurdeja valheita tai synkkiä paljastuksia. Saas nähdä jaksaako se... Hmm. TATU LUKI WITCHIÄ!!! Ainakin kolme sivua! Mwahahahaa! Aikakirjat kolmosta.)
Sain myös tässä joskus elämäni ensimmäisen kunnon tilaisuuden kiskoa päätään aukovaa känniläistä turpaan ihan puolustusmielessä. Ja harmittaa vieläkin että jäi käyttämättä, kun sen kaveri rauhoitteli sitä vähän. No jaa. Ehdin hommata myöhemminkin sen Warrior Princess Xena of Punkaharju -maineen. :P

Että tällaista. Saa taas ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu, olen ainakin melkein palannut tosielämään. Nyt vain odottelemaan Conia. Mitä seikkailuja tuokaan Punkaharju Cityn villi elämäntapa eteemme ennen sitä? Mitä vaaroja tulemme kohtaamaan S-Marketin ovimatoilla, Savonlinnan torilla tai takapihalla? Onko auringonpistos kohtalokkaampi kuin yliannostus jäätelöä?
Vain Morandor tietää.

Äärimmäisen Tärkeä Ilmoitus

2008-07-16T23:34:00.003+03:00

Boomtime, Confusion 51, 3174

Jumaleissan! Tuo on hilpeää. Jep, se on vanha, mutta aina välillä sille nauraa silti vedet silmissä. :P Esimerkiksi kolmelta yöllä. <- loistava tekosyy kaikkeen.

Erm, niin. Se tärkeä ilmoitus oli, että minä olen noin 29. päivään asti (ja luultavasti jonkin verran sen jälkeenkin) kaikkien viestintävälineiden ulottumattomissa larppireissun takia. Voitte kokeilla savumerkeillä tai rukouksilla jos välttämättä pitää saada yhteys, mutta en takaa toimivuutta. Ja jos ikävä iskee, voitte aina katsoa tuota videota ja muistaa, miksi onkin hieno juttu että minä olen jossain korvessa hukkumassa suohon ja eksymässä metsään.

Kirje

2008-07-10T11:57:00.002+03:00

... joka lähtee Tavastian palautelaatikkoon mikäli Emilie Autumnin keikka syksyllä on K-18

Sweetmorn, Confusion 45, 3174

Arvoisat yhteiskunnan urpiaisensontakasat, toivon vilpittömästi että kesänne oli sateinen, kurja ja täynnä punkkeja ja pilaantunutta hedelmäkakkua.

En oleta, että kukaan teistä millään tavalla noteeraisi mielipiteitäni tai edes että onnistuisin pilaamaan jonkun päivän, mutta yritetään nyt kuitenkin, koska varmasti ainakin te mitä röyhkeimmin vesititte omani.

Ymmärrän hyvin, että myymällä viinaa saatte paremmat rahat kuin järjestämällä alaikäisillekin sallittuja keikkoja, ja mikäs sen mukavampaa, mutta haluaisin ehdottaa teille seuraavaa: sen sijaan että tekopyhinä esitätte olevanne kiinnostuneita musiikista ja sen tarjoamisesta uskollisille faneille, voisitte rehellisesti lisätä kotisivuillenne vaikkapa tällaisen tekstin:

"Suomen maineikkain rock-klubiksi naamioitunut välinpitämätön, kasvoton kassakone, jolle sinäkin olet vain tilastoyksikkö, joko hyödyllinen tai hyödytön.
Voiton kannalta merkityksettömiä alaikäisiä ei noteerata homehtuneen sianraadon vertaa."

Vaihtoehtoisesti voisitte myös lopettaa sen bänditouhun kokonaan, onhan se nyt hirveää haaskausta maksaa kaikenmaailman esiintymispalkkioita kun menestyisitte varmasti myös baarina ihan hyvin, ja siitähän tässä on kyse. On aina yhtä ilahduttavan murhanhimoa nostattavaa huomata, kuinka kaksi tekijää määräävät loppujen lopuksi myös kulttuurin ja taiteen kysynnän ja tarjonnan suuren yleisön keskuudessa; viina ja raha.

Hauskaa loppuelämää ja tukehtukaa lokinjalkoihin,
Paavi Herbertina Merrique V
Hail Eris.

P.S. Illuminatus-pyramidit logossanne ovat vähän turhan näkyviä. Menee jo mauttomaksi.

~~~~~

En minä ehkä ihan sellaisenaan lähetä tuota, paitsi jos sattuu olemaan jo valmiiksi kovin huono päivä kun lisätiedot keikasta julkistetaan. ;) Mutta kirjoittaminen oli sen verran viihdyttävää, että lieventää vähän odotuksen tuskaa.
Onhan se ihan ymmärrettävää ettei kaikkia voi miellyttää, mutta neiti Autumn ei kuitenkaan liian usein Suomessa vieraile (tuurillani seuraavan kerran viittä päivää ennen kuin täytän 18) ja hänen kokoonpanonsa on se, jonka kaikkein eniten tahtoisin livenä nähdä.

*Huokaus* No, ei auta kuin toivoa parasta, vaikka vaikuttaa siltä että keikka olisi kahdeksalta eli automaattisesti K-18. Hitto, jos olisin kristitty, minulla olisi sentään käytettävissä vaihtoehto Pray Like Hell. (Diskordianistit eivät kauheasti rukoile, ainakaan sen yhden tulvan jälkeen.)
Joka tapauksessa suunnitelmissa on järjestää joukolla Autumn-fanien viktoriaaniset teekutsut Tavastian edessä mikäli alaikäisiä ei sisään päästetä, joten vaikuttaa silti ihan odottamisen arvoiselta päivältä. 21.10.-08 - korsetit, teekannut, kajalit ja puuterit mukaan! Ja jonkun mukaan sieltä on vain yksi varsinainen ulospääsy, eli pääsenpä ainakin näkemään Emilien ja hänen armeijansa. *Fanityttöilee* Kolmannen maailmansodan aikaan minä olen Veronica's Kissing Armyn kersantti. :P Vähintään.

Mutta on se ainakin nätin näköinen

2008-07-07T12:58:00.003+03:00

Pungenday, Confusion 42, 3174
(T Y L S Y Y S V A R O I T U S tekstiä koskien on annettu.)

Ei olisi ikinä pitänyt katsoa Wikipediasta Emilie Autumnin Enchant-levyn kappalelistausta. Artikkelissa mainittiin ohimennen Enchant Puzzle, kuva-kirjain-musiikkiarvoitus, jonka Autumn liitti albumin alkuperäiseen painokseen. Kuulemma tämän kuvan ja laulujen sisältämien vihjeiden avulla sen voisi ratkaista, ja ensimmäiselle siinä onnistuneelle luvattiin melkoisen arvokkaita, täysin ainutlaatuisia keijukaisasusteita. Levyn julkaisusta on viisi vuotta, eikä kukaan ole vielä onnistunut.
En ehkä ihan välttämättä tarvitse keijuviuhkaa, mutta olisiko vähän legendaa ratkaista jotain tällaista? *Sigh* Harmi että se Enchantin kappale, joka minulle on parhaillaan postissa tulossa, on uudelleenjulkaisua - alkuperäisiä myydään E-Bayssa kuulemma noin viidelläsadalla, eikä intternetteihin ole minnekään postattu muuta kuin tuo pienenpieni versio. No ei se mitään, vaikken saakaan sitä ikinä ratkaistua niin onpahan jotain tekemistä pilvisinä päivinä ennen Ilosaarta ja larppia.

Tähän mennessä olen pohtinut sitä ehkä kahdesta asti ja tajunnut valtaisalla voitonriemulla yhden asian, joka saattaa olla tarkoituksellinen tai sitten vain minun kaukaa haettua murmelointiani: nurkkien neliöissä on silmä, ampiaisennäköinen juttu, lehti ja luku II. Eye bee leaf two = I believe too. Mutta vaikka kieltämättä onkin aika autumnmainen lausahdus, se ei oikein käy järkeen tai ainakaan sitä ei saa kovin hyvin yhdistettyä mihinkään, mikä helpottaisi ratkaisua.
Tuo teksti, josta ei saa mitään selvää, kuulemma loppuu sanoihin "But if from the height of space you dare to fall, you're sure to solve the meaning of it all."
Ja vihreässä laatikossa sen alapuolella on jonkun mukaan kaksi nuottia, kaiketi C ja A, ehkä.
*Tahtoo epätoivoisesti jostain isomman kuvan*
Ja vielä kun tietäisi, miten Enchantin laulujen olisi tarkoitus auttaa. Tuo ever-sanan E näyttää sivustapäin tuolilta, ja kappaleessa What if on rivi "Here you sit in your high-backed chair"? Erm... Jaah.

Huoh. Olen lukenut EAn foorumin lähes kolmikymmensivuisen topicin aiheesta, ja minun nerokas havaintoni oli sielläkin huomattu aikoja sitten, eikä kukaan ollut päässyt siitä eteenpäin. Tai siis ainakaan kertonut päässeensä eteenpäin, mikä on varsin ymmärrettävää.
Tämä oli ehkä kauimpaa haettu teoria johon törmäsin: vastaus on 141, koska E = 5, M = 13, I = 9, L = 12, I = 9 ja E = 5, eli yhteensä 53, joka pitää kertoa kolmella, koska Autumn eli syksy on kolmas vuodenaika (?), eli yhteensä siitä tulee 141. Vastausta piti etsiä nimestä, koska jos kaikista reunojen sanoista ottaa neljännen kirjaimen, saadaan melkein-lause secert in nae (secret in name jos vähän säätää). Ja neljännet kirjaimet tietenkin siksi, että E on aakkosten viides kirjain ja A ensimmäinen - 5-1=4. :P Tämähän käy täydellisesti järkeen.

Terveisiä jostain

2008-07-05T17:48:00.003+03:00

Sweetmorn, Confusion 40, 3174

Jeaah, takaisin interneteissä. Oliko ikävä?
Hyvä, ei minullakaan olisi.

Olin Vaasassa, tai oikeammin sanottuna pienellä Vaasan lähellä olevalla saarenpläntillä nimeltä Raippaluoto. Siellä on (ainakin joskus ollut) Suomen pisin silta, mutta muuten melko tavallinen suomenruotsalainen saarenpläntti. Asuin siellä 2/3 elämästäni, eikä minulla ollut varsinaisesti aikomusta palata sinne, mutta kun the ultimate lapsuudenystävä kysyi tässä joskus että tahtoisinko nille. ^^
Jännää oli, porukka ja koko saari oli muuttuneet aika paljon viidessä vuodessa. Ja Vaasakin oli paljon isompi kaupunki kuin pienenä tajusin, vaikka Wasalandia olikin jokseenkin samanlaista scheißea kuin aina (paitsi Super Spin, jossa sentään tulee viidentoista kerran jälkeen paha olo, ja kummitustalo, jossa ihmiset ilmeisesti säikkyivät minua - pirun uv-valo, eikö ne ajattele gootteja yhtään.)
Lauloin Singstaria. Ja ihan melkein Umbrellaa. Hrrh.
Loppuaika meni sitten Café Arkenissa hengaillessa (ja vieraskirjaan sattumanvaraisia nimiä lisäillessä), uidessa, elokuvia katsoessa, Guitar Herolla leikkiessä, vanhoja tuttuja järkyttäessä ja luultavasti nukkuessakin, vaikka varma ei voi siitä olla.
Jännää miten useimmat alakulttuurit ovat suomenruotsalaisten keskuudessa jotenkin tuntemattomia (no, ainakin tuolla nimenomaisella saarella) - esimerkiksi gootiksi ei minua kutsunut kukaan, kyselivät lähinnä että mistä ostat noita vaatteita - mutta ystävämme emotionaaliset punkrokkarit ne sielläkin porskuttaa. Joku sanoi minuakin emoksi, hitto vie! ;P Ei niitä voi paeta minnekään, saisi muuttaa Siperiaan asti ja sielläkin tulisi jossain vaiheessa joku vastaan. Minä sanon teille, lopunajat ovat lähellä. Ja silleen.

Niinmuuten, 23. elokuuta on tarkoitus järjestää kaikkialla maailmassa yleinen diskordianistien kokoontumis-sähellys-terrori-juttupäivä. Muistakaa se, jos eteenne jalkakäytävälle putoaa kyseisenä päivänä kerrostalon katolta nakki, jossa on paavikortti ja teksti "Remember: King Kong died for your sins!". Ei paniikkia, se ei ole hyökkäys ulkoavaruudesta eikä edes maailmanloppu, vaan vain ja ainoastaan GOATSEMIES LASKUVARJON KANSSA!!1!!

*Krhmh* Niin. Tuota.

Jos joku tätä mahdollisesti lukeva diskordianisti tahtoo miitata jossain kyseisenä päivänä (Helsingissä? Kovin moneen kaupunkiin ei varmaan porukkaa saa), ottakoon yhteyttä minuun tai Panuun/Ranmothiin, me aiotaan ainakin koettaa jotain Pakanaverkon kautta järjestää. Aarnin livekeikka Ranuan jääkarhuaitauksessa? Diskovalot!

(K.)P.S. Kuunnelkaa Machinae Supremacya, ihmiset & goblinoidit. [teinisydän]

Aww, Zeldaa. Youtube 4evahh. :P

Erm...

2008-06-26T19:26:00.004+03:00

Boomtime, Confusion 31, 3174

Jaa.
Tukkani on violetti. Kaikkea oppii.
Kyllä se varmaan haalistuu aika nopeasti (toivottavasti punaiseksi, vaikka harmaa olisi aika eeppinen väri myös), mutta juuri nyt pidän hiuksistani. [Teinisydämiä]
Hetken mielijohteesta toteutettu teko, vielä ei kaduta yhtään mutta katsotaan.

Muutaman päivän takainen angsti on aika lailla hälvennyt, kuten yleensä käy. Loppujen lopuksi, jos elämän tapahtumat pyöristää lähes mille tahansa tarkkuudelle, ~ kaikista elämän tapahtumista selviää hengissä. (Aiheeseen melkein liittyvä)
Onhan tässä nyt vielä paljon setvittävää, mutta ainakaan toistaiseksi en jaksa täällä sitä kaikkea purkaa. Plus mieliala on yleisesti ottaen kohtalaisen hilpeä: työt on loppu, postissa tuli kaksi Machinae Supremacyn levyä, larppiin on kotisivujen laskurin mukaan 24 päivää (huomenna 23, että nih! Taas todiste siitä, että diskordianismi on kiistatta oikeassa) ja Ilosaareen ja Ropeconiin x ja y (ei jaksa laskea kun on ajantaju muutenkin hukassa :P) ja katsoin eilen pitkästä aikaa kaikkien aikojen ehkä ihanimman, parhaan ja ennen kaikkea gooteimman elokuvan. Ei, se ei ole Atlantis, olkoonkin että Milo edustaakin synkeää hautausmaaromantiikkaa vallan mainiosti, vaan The Crow.
Ihananhan siitä tekee, ainakin näin semianorektikkopitkätukkiin viehtyneen goottitytön näkökulmasta tietenkin a) yhdistelmä Brandon Lee-corpse paint-nahkatakki-katedraalinkatto, ja b) se varis. Muttajoo. Loistava elokuva, sisältää paljon sadetta, tarpeetonta väkivaltaa ja katanoita. (Ja Brandon Leen!)

Ja löysin vielä siitä Tristanian kappaleeseen tehdyn musiikkivideon. Siitä ei muuten enää paljon gootimmaksi mene, ettäs tiedätte, vaikka söisi samalla salmiakkiautoja.

(<3 3:38)

Grrhprkl

2008-06-23T16:58:00.010+03:00

Prickle-Prickle, Confusion 28, 3174.

On se hienoa tuntea olevansa hyödyksi. Tänään työpäivä kului vaihtelun vuoksi alavarastossa istumiseen (yleensä kun tylsistyn ylävarastossa). Leikkasin siellä sitten ajantappamiseksi tarrakopiopaperista tonttuja, mikä nyt ei ehkä kuulu työkuvaan mutta minkäs teet kun ei kukaan keksi mitään tekemistä meille. Hienoja tonttuja ne on, vaikka itse sanonkin. Keksiikö joku käyttöä joulukoristeille kesäkuussa?
Taidan läntätä ne huoneeni oveen, kunhan ensin piirrän kaikille mustat naamiot ja wakizashit, koska maailma ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi outo paikka ilman ninjatonttuja. (Huoneeni ehkä on, mutta sehän ei nyt tähän liity. Oveen jeesusteipattu WC-harja nyt vain on välttämätön sisustuselementti feng shuin kannalta, ja sen jälkeen ei muutama tonttu enää tunnu missään.)

Tajusin juuri jotain, enkä pidä siitä yhtään. Unnnnng. Onneksi en ole ikinä ollut erityisen konservatiivinen, muuten minua saattaisi haitata se, että talossa asuu eilisestä lähtien porukkaa jota en oikeastaan tunne. Mutta vaikka pyrin yleensä vannomaan muutosten nimeen, en silti oikein tahdo tottua ajatukseenkaan siitä, että näen siskojani tästä eteenpäin lähinnä viikonloppuisin. Huoh. Kyllähän ne välillä rasittaa, mutta olimme silti aika harvinaisen tiivis porukka. (Eikä tämä toisaalta tarkoita ettemmekö tulevaisuudessakin olisi, mutta kyllä, minua pännii.)

Sen lisäksi, että meille siis muutti nyt isän uusi naisystävä ja ainakin yksi hänen pojistaan, täällä pyörii tällä hetkellä puolentusinaa ylimääräistä larpparia, missä nyt ei muuten ole mitään vikaa mutta kun yksi on syli-ikäinen lapsi joka kokee ilmeisesti pakottavaa tarvetta tunkea jatkuvasti minun syliini kertomaan, kuinka hän on hupsu karhu. Uskokaa pois, se on suloista tasan ensimmäisen puolen tunnin ajan eikä juuri tässä mielentilassa ehkä muutenkaan jaksaisi. Kun lisätään vielä kyseisen piltin kymmenvuotias isoveli, joka puolestaan tahtoo taukoamatta letittää hiuksiani ja selittää legoavaruusaluksensa toiminnasta, alkaa dataaminenkin vähitellen olla yhtä tuskaa.
Olisi edes Tatu & kumppanit täällä tai joku muu jonka kanssa voisi jauhaa päätöntä scheißea sen sijaan että aina vain ajattelisi asioita ja angstaisi yksin nurkassa/koivun oksalla/blogissa. Ei sitä voi murehtia tappavan hidasta ja tylsää työpäivää, ihmispaljoudesta aiheutuvaa klaustrofobiaa, sisaruksista erilleen muuttamista, yhden elämänvaiheen lopullista kuoppaamista tai mitään yleensäkään jos paikalla on joku, joka sanoo uunia paistotakaksi. Mutta kaikki anti-angst-joukkoni ovat tällä hetkellä jopa internettien ulottumattomissa enkä kehtaa olla sosiaalinen tekstiviestienkään välityksellä kun ihmisillä on kuitenkin elämä.
En minä ole tottunut puhumaan ihmisille asioistani, mutta enpä kyllä toisaalta tähän tilanteeseen muutenkaan, joten voisi olla jännä kokeilla sellaista vaihtoehtoista lähestymistapaa, että oikeasti kertoisin ihmisille mitä ajattelen. Toisaalta ihan hyvin sekin yleensä on toiminut että pohdin asiat itsekseni läpi ja kirjoitan angstirunoja tai maalaan laivoja (terapeuttista, tuo laivojen maalaaminen). Nukkumaan en kyllä jaksa mennä vielä aikoihin, ei kesällä tarvitse nukkua. Eikä huomennakaan tarvitse luultavasti kovin virkeä siellä töissä olla, pistää miettimään mikseivät palkkaa zombeja laahustamaan varastosta toiseen. Niille ei tarvitsisi maksaa niin paljon. (Luultavasti tosin siksi, ettei kyseisiä otuksia nykyisessä todellisuudessa satu olemaan olemassa, mutta se on hidaste eikä este. Yrityksen puutetta, ja maailma on muutenkin pelkkä mielentila.)

Men nu så är du den värsta bergatroll

2008-06-17T17:53:00.003+03:00

Pungenday, Confusion 22, 3174

Argh.
Näin viime yönä elämäni pahimman painajaisen. Luulin, ettei mikään menisi enää pahemmaksi kuin se kuusivuotiaana näkemäni musta käärme -juttu, mutta nyt en edes herännyt heti.
Niin. Siinä unessa Ropecon oli peruutettu ohjelman puutteen takia. Erisille kiitos en kävele unissani tai muuta, muuten olisin varmaan oikeasti loikannut läheiseltä sillalta kivillä täytetyt kumisaappaat jaloissani.
Tämä varmaan johtuu siitä, ettei ohjelmasta ole nettisivuilla tiedotettu mitään. Mutta eihän se tarkoita mitään, eihän? Tulen menettämään yöuneni tämän takia vielä moneen otteeseen jos ne ei kohta ota sitä ohjelmaa kaivataan -ilmoitusta pois sieltä. Edesvastuuttomat turjakkeet! Jos mielenterveys on kyseessä, älä ikinä luota joukkoon larppareita.

Pitäisiköhän vetäistä tukka violettisinimustaksi. Tai ehkä violetti ja musta riittää. Eh. Olen vähän huolissani omasta goottiutumisestani, se on viime aikoina yltynyt lujaa vauhtia. Olenhan minä jo vuosia pukeutunut lähinnä mustaan ja jäänyt kettingeistäni kiinni tuoleihin ja vaikka minne, muttahmm... Se hame jonka äskettäin ostin on jo melkein lolitatyyliä. Jos joskus hankin sellaisen pitsipäivänvarjon, saatte tökätä minua sillä silmään tai jotain. (BackStreetillä oli kyllä aika tyylikkäitä. *läimäyttää itseään*)
No, vaikka muuten olisi miten paljon angstikajalia ja -kynsilakkaa, niin mustaa huulipunaa en sentään vielä käytä kuin viime vuoden Ropeconissa. Ja conia ei ikinä lasketa.

Oi, löysin tämän!

Nyt tiedän mitä ne ruotsalaiset on laulaneet kaikissa muistamissani larpeissa illasta aamuun. En ikinä saanut selvää enkä muistanut tuosta sellaista pätkää, että olisin Googlella löytänyt, ja nyt sattumalta törmäsin siihen Sólstafirin videon kautta. Vikipeedia tietää kertoa, että kyseessä on vanha kansanlaulu peikosta, joka tahtoo ihmiseksi menemällä naimisiin herra Manneligin kanssa, mutta tämä tahtoo kristityn naisen eikä vuorenpeikotarta. Aika mälsää. ;_; Mutta sävel on ihana ja täynnä muistoja, ja tuo livenä esitetty raskaampi versio on julmetun hieno.

Jesus approves: quality check passed

2008-06-16T20:48:00.003+03:00

Boomtime, Confusion 23, 3174

Se on nyt sitten konfirmaatiokin ohitse. Kivaa oli sielläkin kun Marjaanan saarnat on mitä on (KebabKabum! Anarkistisin pappi jonka tiedän ^^), laulettiin jeesuslauluja (ylläri) ja öylätissä oli kovin tyylikäs Jeesuksen kuva. Kunpa olisi ollut helpompaa olla repeämättä nauramaan. Onnistuin kuitenkin, vaikka ehkä näyttikin vähän oudolta. Eikö ketään muuta edes hymyilyttänyt? Se oli hulvaton kuva! :P
Juhlat sitten jatkui, voileipäkakkua oli olemassa ja yöllä pelattiin Myrskyn aikaa kummin lasten kanssa. Pienille oli hauska johtaa peliä kun niillä oli väsyneenäkin ideoita ja Mothin hahmo oli loisto. (Kalastajatyttö joka kiroilee, perkaa kalaa ja iskee kaupungin vartijoita. No iski ainakin sen yhden.)
Ja <3^23 uusi kamerani. ^^
(Rarelle ja Jennille kiitokset onnitteluista, en muistanut vastata kumpaankaan viestiin. Pitäisi edes välillä keskittyä todellisuuteen. -_-)

Ai, ninjapiraatit on päivitetty tässä pari päivää sitten, mutta en taida niitä tänne pistää enää kun löytyvät kuitenkin tuolta. (Ja olen edelleen sitä mieltä, että joskus kyborgi Makkonen tekee comebackin tänne. Mutta ne verenhimoiset leivänpaahtimet...)

Minut valtasi tänään kovin kummallinen olo.
Istuin Retretin myymälän varaston laattalattialla tuijottamassa hillopurkkeja. Lattialla siksi että siellä on viileää, hillopurkkeja siksi että... No, en nyt ole ihan varma. Kaipa ne olivat kiinnostavia. Muttakuitenkin.
Tahdoin ihan välttämättä polttaa lippalakkeja. Tuollaisia päättömiä tuntemuksia tulee aina välillä, mutta jotenkin tuo ei käy millään tavalla järkeen. Onhan asioiden polttaminen toki hauskaa, mutta että lippalakkeja?
Päätin, että tässä oli kyse lapsuuden traumoista, koska olin joskus ihan pienenä keräillyt lippalakkeja. Ehkä ne jollain tapaa symboloivat sitä kuinka lapsena olin kouluni ainoita suomea puhuvia ja tuppasin jäämään ulkopuolelle naruhyppelyissä, salaisuuksissa ja kaikessa muussakin; niinpä keräilin lippiksiä. Mutta ei, tuo ei ole kovinkaan pätevä selitys, koska olin ihan tyytyväinen elämääni ja muutamaan hyvään ystävään suuren kaveriporukan sijasta, joten ei minulle tietääkseni traumoja jäänyt. Seuraavaksi mietin, olisiko tässä nyt kyse Erisin johdatuksesta. Ehkä hän haluaa, että poltan lippiksiä. Mutta mitä kaaoksen jumalattarella olisi lippiksiä vastaan? Ei sitä kyllä voi koskaan tietää. Seuraava kysymys onkin, että minkä takia minun pitäisi polttaa lippiksiä vain siksi, että joku randomilla toimiva jumaluus tahtoo minun tekevän niin. Eihän siitä tule mitään jos Eris päättää kaikista maailman asioista.
Menee hankalaksi tämä. Mutta löysin kaapistani pari jostain ilmaiseksi saatua lippistä ja menen tässä kohta takapihalle polttamaan ne. Ehkäpä koen sen jälkeen vaikka valaistumisen tai jotain, koska tuntuu ihan siltä että lippiksiä pitäisi polttaa.

Revanssi!

2008-06-13T17:23:00.004+03:00

Prickle-Prickle, Confusion 18, 3174

Ha! Ylitin eilisen itseni ja onnistuin tänään jopa raahautumaan sinne töihin. Heräsin tosin viittä minuuttia ennen kuin piti lähteä ja olin nukkunut noin viisi tuntia, mutta mitäpä pienistä. Aika häiritsevää muuten tuon luvun 5 toistuminen varsinkin nyt kun olen aloittanut Principian suomentamisen. (Ei se esipuhe vielä kovin paha ollut, paitsi että mikä hitto on gonfolon? )

Nokuitenkin. Viime vuoden kartuttamalla kokemuksella työ oli puuduttavaa mutta yksitoikkoista, jalat kipeytyivät aika tehokkaasti kun seisoin, laahustin ja (unissa)kävelin vajaat vii... kahdeksan tuntia melkein putkeen. Työkuvaanhan kuuluvat siis randomnakit taidekeskus Retretin myymälässä, kuten hintatarrapistoolilla leikkiminen tekemisen puutteessa, töiden välttely varastosta toiseen ravaamalla, hajoavalle postikorttitelineelle kiroileminen niin ettei kovin moni lapsi kuule, näyttelyesitteitä sisältävien laatikoiden pudotteleminen varpaille, täysin tuntemattomien ja mahdollisesti olemassaolemattomien asioiden etsiminen varastoista, kuplamuovin leikkaaminen tylsillä saksilla ja muuta nykyisen yhteiskunnan säilymisen kannalta kriittistä. On se oikeasti ihan mukavaa työtä. Plus siskoni olisi kateellinen, koska myymälänakkilaiskumppanini on pitkätukkainen taikkaripoika. ^^

Menin sitten naimisiin

2008-06-12T14:03:00.002+03:00

Pungenday, Confusion 17, 3174

Jep. Riparin leikkihäät 4evahh ja silleen. Kenen sankarin idea oli se että minun pitäisi olla morsian? :P Sain käyttää übersöpöä valkoista röyhelöpaitaa, koska sitä valkoista hametta en päälleni pistäisi vaikka mikä olisi. Sitten kun tyylini muuten oli sitä perusgoottia, niin näytin ihan vammaiselta pingviiniltä. Harmi kyllä sulhanen ei ollut mitenkään minun tyyppiäni, mutta muuten aika hauskat bileet oli. Sain peräti häälahjaksi vessaharjan, jonka kotiin päästyäni teippasin diskordianistisena sisustuselementtinä huoneeni oveen. Teh Gravity-Defying Toilet Brush is extremely amused.

Tatu (joka muuten oli Juupajoella silloin ^^) ehdotti että pistäisin kaikkia Punkaharjun aiempia riparikällejä paremmaksi ja polttaisin koko mestan. Se olisi järkevää, koska kukaan ei voisi epäillä pingviiniä, eihän? Pingviinit ei sytytä tulipaloja. No, en minä kyllä sytyttänytkään, eikä kukaan muutenkaan tehnyt mitään radikaalia. Aiemmin siellä on ainakin laskettu seurakunnan veneellä mäkeä, karattu samaisella paatilla Punkaharju Cityyn, työnnetty autoja vaikka minne ja kaikkea muuta vastaavaa mitä en muista tähän hätään.

Kyllä siellä tuli ajatteluakin harrastettua aina välillä, mutta täytyy sanoa ettei tilaa ja aikaa ollut kriittisille keskusteluille niin paljon kuin soisi. Aloin kuitenkin miettiä tarkemmin omaa suhdettani diskordianismiin - kyseinen uskonto on hyvin helppo nähdä vitsinä ja nuoruuden kapinointina, vaikka ymmärtäisikin todelliset ajatukset taustalla. En aiemmin ollut sisäistänyt ajatusta, että diskordianismi saattaisi olla oikeastikin mahdollinen, todellinen uskonto koko elämän ajan. Nyt kun tulin kotiin, tarkastelin POEEn foorumia uudessa valossa - osalla ihmisistä on perhe, joku on menossa naimisiin, jotkut ovat jo ohittaneet keski-iän. Ja siltikin he vannovat kaaoksen, sattuman, entropian nimeen.

Minä tahdon, että uskoni säilyy elämäni läpi, vaikka paradigmojen vaihtelu mielialojen mukaan ehkä onkin osa diskordianismia.

Voisin aloittaa vaatimattomasti ryhtymällä Agricolaksi ja kääntämällä Principian suomeksi. Ei helppo eikä välttämättä mahdollinenkaan tehtävä, mutta mitäpä siitä. Siinä tarvitaan sekä Paintia että sitkeää mieltä ja ehkä apuakin (onneksi veljeni sattuu olemaan olemassa, voin nakittaa jotain sillekin). Ajateltiin myös alkaa pitämään enemmän syvällisiin aiheisiin keskittyvää yhteistä blogia. Se on oikeastaan olemassa jo, mutta lisätietoja pistän sitten kun se on saatu kunnolla käyntiin.

...

Erm... Hups, tai jotain.
Tuli äsken soitto taidekeskus Retretistä ja kuulemma olisi pitänyt olla siellä töissä tänään.
Kaikkea oppii.
#&§@% Eris!

Kesäfuckin'loma!

2008-06-01T14:02:00.005+03:00

Pungenday, Confusion 7, 3174

Ha.

Olen lomalla.

Olen niin lomalla etten voisi olla enemmän lomalla vaikka olisin eläkkeellä. Koska eläkkeellä olevat ei ole lomalla vaan eläkkeellä, luulisin. Mutta ei se kyllä tähän liity.

Ja mihin olenkaan ensimmäiset kallisarvoisen lomapäiväni tuhlannut?
Toissapäivänä oli Panun lakkiaiset, eipä siitä kovin paljon sen enempää. Ruusupensaissa hypittiin ja voileipäkakkua oli liikaa. Vielä kun sen todistuksenkin saisi postissa, kun tuon takia en päässyt kevätjuhlaan.

Eilen heräsin yhdeltätoista ja aioin maalata. Ihan tosi, sain ihanat rakkaat vesivärinikin kaivettua kaapista ja puhdistettua pölyistä. Aikoihin ei ole ollut aikaa pitää kunnon maalausmaratoneja, leikkiä väreillä vaikka kolmeen yöllä jos siltä tuntuu, joten ajattelin ottaa vahingon takaisin nyt. Ikävä kyllä [tekosyitä joiden varjolla voin oikeuttaa sen, että istuin koneella].

Mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen, tai jotain sinnepäin, koska kyllä minä jonkinlaista luovuutta kuitenkin käytin ja ainakin punaista vesiväriä. Sain jostain äkillisen inspiraation, hain kellarista jonkun pehmolelunallen ja tuunasin siitä paljon söpömmän. No, söpö ei ehkä ole oikea sana, mutta se onkin osa tämän vuoden ropecongoottiasuani, jos niin hyvin käy että sellaisen ehdin jossain vaiheessa kasata. Jos en, se roikkuu mukana muuten vaan. Omg kawaii!

Juuri nyt minun pitäisi teknisesti ottaen olla siivoamassa huonettani että voisin maalata jossain muualla kuin sängylläni, mutta niin aina, niin aina. Ajattelin siivota sen perusteellisesti ja raahata kaiken tarpeettoman kellariin. Ja ajatushan on tärkein, eikö?
Ehdin jo kaluta kirjahyllyä jonkin verran ja löysin muun muassa ikivanhan tarinan velho Reijo Rääväkäisestä. Pitää kirjoittaa uudestaan tässä joskus, se oli paitsi keskeneräinen myös aika huono. Ninjatonttusarjakuvan löysin myös, ja sekin on kesken, samaten Risingissakin julkaistu Syyssielu. En ole löytänyt yhtään valmista teosta koko päivänä ja se on vähän masentavaa. Enkö tosiaan ole saanut aikaan muuta kuin keskeneräisiä ja keskinkertaisia tarinoita? Möyh. Niin, eihän sitä voi olettaa että pari kolme vuotta sitten kirjoitetut räpiköinnit olisivat heti olleet maailmankirjallisia mestariteoksia, mutta ettei niistä yhdelläkään ollut edes loppua. :/
Siivoaminen masentaa. Hail Eris.

Muuten, muistaako joku vielä tämän? :P

Nyt se on taas yksi vuosi lusittu

2008-05-30T13:56:00.004+03:00

Setting Orange, 4. Confusion, 3174.
Jep, tänään on sama päivä kuin eilen. Ajantasaistin sisäistä diskordianistista kalenteriani ja se tuli siihen tulokseen, ettei ihmiskunta ole tänään oikeassa mielentilassa juhlimaan Mojon päivää, joten tänään ei vain voi olla viides päivä. Oliko sen Lestatin koiran nimi muuten Mojo? No huomenna kuitenkin juhlitaan Pyhän Dr. Van Van Mojon päivää. Hän on tunnettu suotuisista vaikutuksistaan kaaosmagiaan, joten yrittäessäsi loitsua (esimerkiksi kalkkunakirousta) kannattaa kutsua hänen henkeään olemaan läsnä lausumalla hiljaa "Vanvan Vanvan Vanvan Vanvan Vanvan Vanvan Vanvan Piru Vie Lopeta Tuo Jo!"

Mutta viimeinen koulupäivä tänään kyllä on. Aika hauskaa. Meillä on joku monikulttuurisuusaiheinen teemapäivä, joten aamupäivästä katsottiin jännä lyhytelokuva ja sitten tehtiin kaikkia pakolaisuuteen liittyviä eläytymisjuttuja ja muita. En joutunut kuin vankilaan. \o/ Piti kuvitella että Suomessa tehdään parhaillaan vallankaappausta ja tehdä päätös jättääkö kaikki paperille listaamansa rakkaat asiat, ihmiset ja haaveet paetessaan. En olisi jättänyt. Useimmat kai selvisi ilman että mitään tapahtui tai lähtivät pakolaisiksi, mutta minulle sattui sitten linnanakki. No kyllä sitä porukkaa toisaalta myös lakosi joten huonomminkin olisi voinut sattua.
Jossain vaiheessa kaikkien oppilaiden piti (tai olisi pitänyt) letittää tukkansa (en ole ihan varma miten se liittyy mihinkään) pienille leteille, joten minulla on nyt ihQpinkeillä nauhahörhelöillä sidotut saparot joissa on itsestään purkautuvia lettejäkin. @%&§$# Jenna. :P Loppupäivästä mentiin keräämään roskia Punkaharjun karuilta kujilta, eli oikeastaan suurin osa porukasta liukeni omille teilleen. Sitten keittäjät lykkäsi shitloadin keksejä ja pillimehuja kaikille jotka oli jääneet dataamaan sen sijaan että odottaisivat linja-autoa pihalla puoli tuntia.

Ja katsoin eilen sen Plan 9 from Outer Spacen. Olen oikeastaan pettynyt, se ei ollut ollenkaan niin huono kuin sen piti olla. (Ehkä tuo nimenomaan on se jippo, koska kaikkein huonoimpia ovat ne elokuvat, joilla ei ole edes äärimmäisestä huonoudesta johtuvaa kalkkuna-arvoa.) Tiesittekö, että ihmiskunta keksii minä hetkenä, että auringonvalo koostuu atomeista jotka voi räjäyttää, ja että tuo kyseinen teko tuhoaisi kaiken mihin auringonvalo ulottuu, eli koko maailmankaikkeuden (!)? Hirveää, kyllä. Ja jostain epäilemättä järkevästä syystä kuolleiden herättäminen ilmeisesti auttaa asiaa.
Vampiran (joka oli muuten suomalainen, ja kuoli tässä äskettäin) roolisuoritus oli kertakaikkisen loistava, koska vaatii valtavasti taitoa kulkea eteenpäin kädet ojossa kauheasti mulkoillen. Se on niistä kulmakarvoista kiinni! Elokuvaa mainostettiin myös kovasti Bela Lugosin (ehkä tunnetuin Draculan näyttelijä) nimellä. Lugosi kuoli kuitenkin morfiinitokkuroihinsa kesken kuvausten eikä heille jäänyt kuin pari minuuttia hänen esiintymistään. Se on onneksi käytetty hyödyksi; sama kohtaus jossa hra Dracula ilmestyy metsästä, levittää viittansa ja on synkkä toistuu pari kolme kertaa. Hienoa hienoa.

Joskus se dementia iskee jo varhain

2008-05-29T15:49:00.006+03:00

Setting Orange, 4. Confusion, 3174.

Eilen tapahtui jotain hyvin mielenkiintoista. Niin mielenkiintoista, että illalla harmitti etten ollut kirjoittanut sitä tänne ja mietin pitkään miten sen kirjoittaisin. Tai no, saattoi se ehkä olla toissapäivänäkin, en ole ihan varma mutta julmetun jännä juttu silti.
Ja ongelmanahan tässä on nyt se, etten muista yhtään mikä tuo kyseinen juttu oli. Mutta tietäkäätten, minun elämässäni saattoi tapahtua jotain kiinnostavaa joko eilen tai toissapäivänä. :P

Nousi muuten sekä koulun mitättömän kirjaston että äidinkielenopettajan pisteet aika paljon tässä joku päivä sitten. Opettaja siis on melko omalaatuinen, eläkeikää lähestyvä viiksivallu, joka lähinnä luetuttaa meillä runoja (joskus jopa novelleja) kaiket tunnit, puhelee kummallisia ja käyttää aina samanlaista siniharmaata pukua ja Rauman lukko -huivia. No, minäpä tylsän tunnin ratoksi kysäisin, olisiko mitenkään mahdollista lukea vaikka joskus ensi vuonna äikäntunnilla H.P. Lovecraftia, kun kerran kauhugenreä sivuttiin ja muutenkin. No, ei vissiin lueta, mutta lastasi minulle kuitenkin aikamoisen kasan kauhuantologioita ja muita kirjoja joissa kuulemma saattaisi Lovecraftia olla. En olisi uskonut että missään Savonlinnan kirjastoa lähempänä olisi esimerkiksi kokoelma legendaarisessa Weird Tales -lehdessä julkaistuja novelleja, mutta kaikkea oppii. ^^ Plus lainasin myös yhden loistavan tietokirjan (Verikekkerit taisi olla nimeltään, omaperäistä kyllä), johon on koottu kauhuelementtejä valkovenäläisistä ihmissusista noitavainoihin ja ESPstä psykopaatteihin. Kauhu on hauska genre, taidan tylsyttää kynääni sitä vasten tässä lähiaikoina jos saan aikaiseksi. Ja ne valkovenäläiset ihmissudet on sympaattisia otuksia vaikkeivät niin kauheita ehkä olekaan.

Hmm. Ja minun pitää ehdottomasti nähdä Plan 9 from Outer Space joskus. :P (Siinä kirjassa oli listattu julmetusti kirjoja ja elokuvia kanssa.)

On ne nämä viimeiset koulupäivät leppoisia. Tänään istuttiin periaatteessa koko päivä pihalla jonkun pesisottelun varjolla, en kyllä kertaakaan vilkaissut kenttää enkä vieläkään tiedä, kuka voitti. Aurinko paistoi, hauskaa oli kaikilla ja minä luin moottorisahamurhaajista. No en ihan koko aikaa, kyllä me jossain vaiheessa oltiin voikukkahippejä ja Jenna yritti saada minua luopumaan hupparista etten olisi "ihan samanvärinen kun ton kirjan sivut, kato vaikka." (Protesti! En minä ihan niin kalpea ole. Tai siis, olin talvella paljon kalpeampi, tai ainakin vähän. Luulisin. En kyllä ole huomannut eroa, mutta eikö sen niin pitäisi olla?)

Ai niin, löysin vihdoin ne kuvat jotka minun piti vappuna pistää tänne siitä merirosvoasusta. :P Oli niitä enemmänkin, mutta missään ei näy kovin hyvin se asu ja näytän useimmissa vielä typerämmältä. No, hauskaa näkyy ainakin olevan, joten ei väliä. *Hymy* Pirates don't cry.

(Katsokaa nyt, enhän minä ole melkein yhtään kalpea.)

Äääh

2008-05-27T14:30:00.003+03:00

Pungenday, 2. Confusion, 3174

(Niin, ja tuo Talkkarin englannintaminen oli sitten tehty sillä Googlen ratkiriemukkaalla kääntämisjutulla. :P)

Harmittaa kyllä ihan julmetusti puolentoista kilometrin juoksukoe minkä tänään vapaaehtoisena räpiköin. Syksyllä aika oli jonkin verran yli seitsemän minuuttia, nyt taas 8.20. Ärh, en tykkää yhtään, varsinkin kun olin koko talven ulkoiluttanut pentua, rampannut ahkerasti dojolla ja saanut kuntoni aika hyväksi, mutta jostain ihmeellisestä syystä viimeiset neljä viikkoa lähinnä kirjoittanut, datannut ja muuta ei-niin-liikunnallista. Jos olisin vähän useammin käynyt harkoissa ja jatkanut sitä koiran kanssa lenkkeilyä, olisin ehkä, ehkä saanut aikaani jopa parannettua, mutta ei.

Angstia.

No jaa, enköhän minä tuosta yli pääse kuitenkin. Ihan kohta on kuitenkin kesäloma, olisi se aika palloa kuolla nyt. Mutta ensi syksynä, hitto vie, vedän sen alle viiteen minuuttiin. :P Eh, no ehkä kuuteen ja puoleen. Olkoon tuo nyt jonkinlainen tavoite (jonka kuitenkin unohdan mutta ei se mitään).

Hitto. Heti kun kesäloma alkaa, pitäisi riparille jaksaa mennä. Hemmetin kristityt keksii aina jonkun tavan pilata kunnon diskordianistiriparilaisten vapaapäivät, joko niillä pakollisilla sunnuntaikirkoilla tai kesälomaleireillä. Uskontunnustuksessa voisi ihan kylmän viileästi vain todeta jotain sen suuntaista kuin "En, en kyllä oikeastaan. Ei pahalla. Got cabbage?" (Vielä parempi jos saisi jonnekin kätkettyä kaalin jonka voisi vetää esiin.)
Onneksi minun uskontoni ei kiellä minua lukemasta täysin valheellista uskontunnustusta kirkossa, eikä kyllä pahemmin tekemästä muutenkin aika lailla mitä huvittaa. Voisin kaalin sijasta ottaa sinne purjon ja lyödä itseni korkeimman omakätiseksi vaikka Purjotuskunnan Korkea-Arvoisimmaksi Ritarittareksi. Siinä alttarilla. (Ei kyllä Jeesus arvostaisi. Ehkä jätän väliin kuitenkin.)

Ja koska tämä päivä ei muuten olisi tarpeeksi kummallinen.

2008-05-26T20:54:00.003+03:00

Jossain tämän blogin alkuhämärissä, tai ehkä jossain muualla missä kerroin blogin aiheista, totesin joskus, etten aio kääntää Talvikuningasta englanniksi. Se oli viittaus ehkä Tapsan blogiin ja siihen etten vastaavia eeppisyyksiä jaksaisi tehdä vaan lähinnä selittää merkityksettömiä, ehkä piristäviä tai ainakin omituisia juttuja. Mutta tämän merkinnän pointti ei nyt ollut siinä mitä blogini sisältää, vaan siinä, että diskordianismi on kiistatta oikeassa. Onhan viides (kyseenalainen) käsky:

On Kiellettyä Uskoa mitään, mitä lukee.

Koska minä käänsin Talvikuninkaan englanniksi. En kuitenkaan koko juttua tunge tähän, koska siinä ei oikein olisi järkeä noin niin kuin lukemisen kannalta, mutta tässä muutama pätkä kuitenkin.

King relies on golden hand metallitorninsa syövereissä
as auringonlieska has eyes, sieluton, pale, sammumaton.
Now, a loss on the day the judgement below, he views the Empire down
and without a stone, he cites for empty walls of the old stories:

Valomuurin in that part, the speed of uncollected
there savuavat mirrors above kaikkeuden
Valomuurin in that part, the speed of uncollected
there live in emptiness that we combine
~~
Expand and the Walloon
and the stars grow, flourish
or kalpene and die off
and riudu towards the destruction!
This will declare the kingdom
compete with each other
and the four of them happens to war
and one is destroyed as soon as
~~
Antareksen tunnels tähtipölyyn Laerteen,
insurrection Plejadit Orion kansannousuun,
kvasitaivaan the mandate of hyperavaruuden sinks,
everywhere side by side until such time as is the same.
Muuntogeeni susilauman makes us chimeras,
kyborgeja, kerubi against us are being thrown.
Golem, Seraph enemy is developing,
archangel cooked in kohtutankeissaan villains.
~~
This begs the middle of the undeclared - and I am tied to the taste
a warm, wet, shouting, terrified huitoen
helplessness calm down soon, tunnustelen senses
looking for something to remember, it is so desolate, empty
~~
It is paradise palaces and marine engines below
they consider to be in circulation, the life of the clips
satumaan the countries and peoples
~~
And, is the oldest of all the Maltese Hiram
Commander of the red, he
schwartzschildin knows the secrets to perfect
and neutronitähdet and kefeidit
his number of routes to travel to encrypted
as the ghost of avaruuksien
we will strike deep soon lose again
sometimes the fear of us fear
~~
Once, the time for us kainalossa
Light spring kajasti.
Grassland over, baptism, running,
piilouduttiin tummiin lehtoihin.
Once, during kainalossa
the winds, clouds, we the people,
when the ideas bore ylväät,
deep secrecy years.
~~

Sortuu empire from dust finally, every single
and the names of the rulers vaipuu oblivion Tuonela
crashing systems, the death of the words the large lips
and the Ruins of lonely tuulenhenkäys migrates
and as yet we live in is all the time, siroteltu,
winds blasted the sun once every lapse.
Valtapiiri the mind learns to space the message,
the silence of speechless tähtiholvien.
Rakkausko, anger, once virtas through the creature,
a life of its website, I was in the thread
So in vain moment, and all of this inside me
uhma mortal towards the face of darkness.

(Kyllähän tämä vähän sitä eeppisyyttä Talkkaristakin syö.)

Vain vähän absurdi päivä

2008-05-26T16:02:00.005+03:00

Boomtime, 1. Confusion, 3174

Hauskaa alkanutta Hämnmennystä kaikille! (Jep, se pitää kirjoittaa isolla. Ja tuo ylimääräinen n on sielunvaelluskieliopin mukainen ja oikeutettu paavinvallan omaaville henkilöille. Erm, no jotain sinnepäin ainakin.)

Kkkhhhähhkhhääähhhh.
Pitkästä aikaa olen taas tukehtumassa, kyllä piristää päivää aina nämä randomilla esiintyvät allergiaoireet. Mistä minä olisin voinut tietää, että joku siskolta nyysitty soija-mikälie-helveten-vaniljavanukas sattuisi olemaan allergisoivaa? Että kiitos vaan karmalle.

Hämnmennys alkoi minun osaltani niin oudosti kuin sopiikin. Yhdeltä yöllä olin nukahtamassa vahingossa mp3:n kuulokkeet korvilla ja se soitti liveversiota Autumnin Misery Loves Companysta. En edes kuullut kappaletta kun olin sen verran unessa, mutta jonkin jännän koukun kautta aivoni kuitenkin rekisteröivät sen, että kohta "Pray for me if you fucking dare" on liveversiossa laulettu "if you muffin dare". Siinä sitten keskellä yötä repeilin itsekseni kun oli väsyneenä tietenkin maailman hauskin juttu. Aamulla luulin että se oli jotain univalvejuttua, mutta ei, niin se vain menee. Muffineita! :P
Lähti kevään viimeinen viikko kuitenkin koulussa aika hienosti käyntiin, kun kuviksentunneilla katsottiin Jennalla lainassa ollut Pirkinning. Jos olisin tämän päivän tiennyt koittavan, olisin opiskellut aina hymysuin ykkösluokalta asti, ainakin jos silloin olisin tiennyt mitään Star Wreckeistä, ehkä. Hieno hetki Punkaharjun yläasteen historiassa.
Eipä sitä kovin moni jaksanut seurata, mutta meidän hörhöporukka ja muutama muu repeili vedet silmissä ja loppupäivän sitten beeläiset joutuivat pyörittelemään silmiään käytäväkesäteatterin edessä. "Jii-haa!"
On se vaan loisto.

Kotona sitten ehti patata vähän aikaa (koska 'dataaminen' on out) ennen kuin Panu sai jonkin ihmeellisen neronleimauksen, johon liittyi kalastamaan lähteminen. Lähdin sitten soutamaan samalla kun edellämainittu ja pikkusisko huitoivat virveleillä silmään minkä ehtivät. Harrastus tämäkin, ja saipa taas laukoa kuolemattomia totuuksia Eräjorma kakkosesta. :P Ei kumpikaan kyllä mitään kalaa saanut, mutta se johtui siitä että veneessä oli huono fengshui. Ja jumaleissan, kyllä joku ukkeli katsoi rannalla ihmeissään kun minä soudin menemään niittihameessa, mustassa verkkohihakeijupaidassa ja kumisaappaissa samalla kun Panu esitti nukkuvaa ja roiskin airoilla vettä sen päälle. Ehkä piristi senkin tyypin päivää. Toivotaan näin. Terapeuttiparka.
Vielä tuotakin tempausta nerokkaampi oli ajatus jäätelöiden ostamisesta. No, ei ajatus mitään, mutta kun Panu osti hetken (porvari)mielijohteesta neljätoista jäätelöä, kaikki eri laatuja. Suurin osa saatiin pakastimeen, mutta kyllä niitä muutama matkalla syötiin ja nyt on hauskaa. Älkää muuten ostako niitä pahvirasioissa olevia Temptation-juttuja, ne on hinta-laatu-suhteeltaan ihan syvältä. Jäätelö ei edes maistu miltään eikä se suklaa manteleiden päällä. Phah. Tämän kevään suuri jäätelöarviointi koittaa ehkä sitten kun loput noista on kidustettu.

Nyt on ihan sellainen olo, että on ihan pakko katsoa Atlantis tänään. Eksyin joku päivä sitten sivulle jolla oli siitä otettuja quoteja. Nostalgiaaah, että yksi piirroselokuva voikin pitää sisällään niin paljon muistoja. Elokuvateollisuuden Return to Krondor. Tai jotain.

Mikä ihme on muuten ideana siinä, että sukellusohjaajani käyttää kaikista ilmaisua 'jantteri', ja Poket-kirjan mukaan Auvo Niiniketo harrastaa myös sukellusta ja sanoi hänkin jotakuta jantteriksi siinä kirjassa. Ja nyt kun minäkin aloitin sukelluksen, olen huomannut itsessänikin pakottavaa tarvetta sanoa 'jantteri' muiden ilmaisujen, kuten 'tyypin' sijasta. Mitähittoa tässä nyt tapahtuu?

Hii, ja löysinpä taas niin kauniin kappaleen että torakatkin itkevät. Emilie Autumnia, ylläri.

"The one thing I can count on
is nothing much at all
the one thing I am sure about
is that you won't be anywhere around me when I fall
I'd like to think I wouldn't die for you
but you know I would
'cause that's the fool I am
and that's the rule you bend
Absent in the end
My Fairweather Friend
absent in the end."

(Ja 'Absent in the end' tunnetusti tarkoittaa 'Absintti lopussa'. Taas!)

Juttu

2008-05-23T14:26:00.005+03:00

En ikinä ole tällaisia jaksanut täyttää mutta kai sitä yhden elämänsä aikana kestää kun Vehka haastoi. Ja pistänpä haasteen eteenpäin: tehkää tekin tämä ja linkittäkää minulle, katsotaan tuleeko sellainen jännä ketjujuttu tuntemattomien blogeihin. Koska siis nämä tällaiset kertovat ihmisestä ja hänen luonteenpiirteistään niin järjettömän valtavasti.

Nimi > Anni
Lävistyksiä > Ei tietääkseni
Pituus > 165 ehkä
Kengännumero > 39/40
Hiustenväri > Melko vaalea, vähän punertava muinaisen värjäyksen jäljiltä
Sisarukset > Pännii välillä mutta enimmäkseen mäyrä.

VIIMEISIN…
…Elokuva, jonka ostit? > En osta elokuvia kovin usein. Lasketaanko Arch Enemyn levyn mukana kaupan päälle tullut keikka-DVD?
…Kappale, jonka kuuntelit? > Emilie Autumn - I Know Where You Sleep
…Kappale, joka oli juuttunut päähäsi? > Saman esittäjän Opheliac, viimeinen säkeistö
…CD, jonka ostit? > Sentenced - The Cold White Light
…Henkilö, jolle soitit? > Sattumanvarainen tyyppi puhelinluettelosta, jolta kysyin oliko hänellä Diablo kakkoseni lainassa. Ei ollut.
…Henkilö, joka soitti sinulle? > Isäni
…TV-show, jonka katsoit? > En katso televisiota ja elokuviakin aika vähän viime aikoina. Varmaan katsoin Star Wreckit joskus.
…Henkilö, jota ajattelit? > Hahaha, Tatua. Pitäisi mainita ettei sille olekaan hommattu laivalippua larpista takaisin. :P

VASTAAN VAI PUOLESTA?
Kaukosuhteet > Puolesta
Itsemurha > Puolesta, jos oikeasti ei enää nappaa. Se on vain vähän turhan lopullista.
Ihmisten tappaminen > Eutanasian puolesta, muuten se on melko epäkohteliasta. Peräti töykeää, etten sanoisi.
Teinitupakointi > Phah. Vastaan.
Rattijuopumus > Vastaan
Homo- ja lesbosuhteet > Puolesta, miksi ei?
Saippuasarjat > Nääh. Vastaan, mutta toisaalta elämänikin on välillä sellaista, joten.

MITÄ…
…Shampoota käytät? > Sunsilk jotain-en-muista-mitä. Oranssi pullo kuitenkin.
…Kenkiä käytät? > Ei mitään tietoa. Uh... Mustia?
…Pelkäät? > Sitä, että elämäni jumittuu paikalleen; puhun samoille ihmisille joka päivä, teen samat asiat joka päivä ja puhun samoista aiheista joka päivä. Ylipäänsä se, että tylsistyn liian pitkäksi aikaa (ei sateiseksi iltapäiväksi vaan kuukausiksi tai vuosiksi).

KUINKA MONTA…
…Kertaa olet ollut rakastunut? > Jaa. Kerran? Ihastumisia kyllä enemmän.
…Kertaa sydämesi on särkynyt? > Ung, hemoglobiinini on 150, minulla ei ole sydän- eikä verisuonimurheita.
…Sydäntä olet särkenyt? > En kyllä tiedä. Minulla ei ole tapana uskoa jos joku sanoo jotain tuollaista. I mean, kukaan ei ole tappanut itseään takiani?
…Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? > Elämäni. Jaa. Kaksi, tai kolme ehkä.
…Kertaa nimesi on ollut sanomalehdessä? > Ei kovin montaa
…Arpea on kehossasi? > Kolme

AJATTELETKO OLEVASI…
…Soma? > Phahaa. En järin.
…Hauska? > No välillä.
…Kiihkeä? > Missä mielessä?
…Ystävällinen? > En kovin usein.
…Rakastettava? > Juu, ilman muuta. (En.)
…Huolehtiva? > En.
…Suloinen? > Minä olen Kawailandian pääministeri.

SUOSIKKI…
…Karkki > Suklaa, se Pandan toffeeversio. Tai laku.
…Sarjakuva / piirroselokuva > Muutamat nimeltämainitsemattomat mangat / Atlantis 4evahh!
…Purukumi > Se herneenmakuinen. Noentiedä.
…Väri > Sininen, ehkä violetti joskus
…Kynsilakan väri > Musta. I'm so fuckin' goth!!!1!
…Viikonpäivä > Lauantai
…Inhokkipäiväsi > Maanantai. Kliseet ovat elämän pallo.
…Kukka > Liljat on kivoja, mutta aika moni muukin. Peikonlehteä ei lasketa?
…Koru > Niitä on muutamia, enimmäkseen kaulakoruja
… Kesä / talvi? > Talvi. Paitsi kesällä on enemmän tekemistä.
… Norja / Ruotsi? > Norja!
… Trampoliini vai uima-allas? > Trampoliini. Äh, molemmat.

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI…
…Nukkui sängyssäsi? > Minä
…Näki sinun itkevän? > ..? En tiedä.
…Sai sinut itkemään? > En tätäkään. Minulla on enemmän tapana vuotaa verta sydämestäni kuin itkeä. (Tai jäähdytysnestettä. Ja sekin tulee keuhkoista välillä.)
…Oli kanssasi elokuvissa? > Ehkä Panu
…Lähetti sinulle sähköpostia? > Kasipallo :P Noin niinkuin oikeista ihmisistä. En käytä sähköpostia kovin paljon. *Rolleyes*

OLETKO KOSKAAN…
…Ollut julkisella paikalla yöpuvussa? > En tietääkseni
…Pitänyt jonkun salaisuuden? > Joo
…Itkenyt elokuvan aikana? > Khyl. Silloinkin Jedin paluun lopussa. ;_; (Eikä edes myötähäpeää ewokien takia. Ewokeissa ei ole mitään vikaa!)
…Suunnitellut viikkosi TV-ohjelman perusteella? > Hahahaaa, nevahh.
…Ollut esiintymislavalla? > Jeps. Monestikin.
…Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta? > Ehkä joskus, mutta en vakavissani

Paljonko kello on? > Liikaa. Linja-auto menee ja minä dataan. (Edit: No nyt olen kotona ja kello 15:57
Omenat vai banaanit?> Omenat. Kultaiset sellaiset, hail Eris!
Sininen vai punainen? > Duh... Sininen?
Kevät vai syksy? > Aijai. Paha. En osaa sanoa.
Mitä aiot tehdä tämän jälkeen? > Aion luultavasti kirota kannettavan Messengeriä ja säätää viestiä, jonka kirjoitin Risingiin siitä larpista.
Minkä aterian söit viimeksi? > Lasketaanko kaakaon juominen? Koulussa söin viimeksi.
Oletko tylsistynyt? > En erityisemmin, koska en ole radiomastossa.
Minkä äänen kuulit viimeksi? > No juuri nyt kuulen Emilie Autumnin laulavan The Art of Suicidea. Ja soittavan viulua.
Mitä tuoksua nuuhkit viimeksi? > Sateen tuoksua, kun huoneeni ikkuna oli jäänyt auki.

YSTÄVYYS/RAKKAUS:
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? > No jaa. Se on ehkä enemmän ihastumista. En.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta? > Ungh. Lolemt.-_-
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? > Hmmh... Yleensä kiinnostavat ihmiset ovat kiinnostavampia kuin vähemmän kiinnostavat. Ja sitten se, että ymmärtää mikä on sosiaalinen klaustrofobia ja että kaikki eivät vain pysty puhumaan jatkuvasti ja kuuntelemaan ihan kaikkea. Ja pakko se perinteinen huumorintajukin on mainita.
Rikosrekisteri? > Ehm. Ei ne minua kiinni saa. Wait, miten tämä liittyy ystävyyteen ja rakkauteen? Kyllä minun ystävilläni saa rikosrekisteri olla jos huvittaa.
Mitä kieliä osaat? > Suomea ja englantia sujuvasti, ruotsia melkein yhtä hyvin, islantia ja saksaa jonkin verran, norjaa ymmärrän enimmäkseen. Latinaksi turhia fraaseja. Puolaksi osaan sanoa "Ikuinen kukkaisvoima", tai ainakin kirjoittaa.
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi > Peikonlehti. <3 Ja Talvikuningas-julisteet.
Lempinimet? > Angsti. No tuota ei käytä kuin ehkä yksi. Sade olen joskus muuan larppihahmoni mukaan, ja sitten on nettinimiä, Dolphin, Ravenmind ja Unknownspaceadorer, mutta ei niita lempinimiksi lasketa kun kukaan ei käytä niitä elämässä.
Kuinka vanhalta näytät? > Riippuu vähän, olen kyllä mennyt jonkun kerran täysi-ikäisestä *krhöh* mutta enimmäkseen 16-17 kait.
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt? > Ei minun käytöstäni voi minkään ikäiseksi arvioida. Sekoitus kiikkustuolifilosofia, alakoululaista omenavarasta ja angstiteiniä.
Silmälasit / piilolinssit? > Ei
Onko sinulla lemmikkejä? > Goatsekommando! Ei kun siis Joiku teh lapinkoira. Ja sen lisäksi siskolla kani ja veljellä käärme.
Mikä saa sinut onnelliseksi? > Monikin asia. Ajatus Weave of Fatesta noin esimerkiksi. Kesäloma viikon päässä,
Mikä huolestuttaa sinua? > Kovasti ahdistaa ajatus siitä, että minun sukkani tulevat luultavasti kastumaan ensi kesänä. :P Noei. En minä teille sitä kerro.

OLETKO KOSKAAN…
…Ajatellut, että kuolet? > Joka päivä. Maanantaista perjantaihin yhdeksästä viiteen, lauantaisin kahteen, sunnuntaina mä pidän vapaata. Kesällä... Kesällä mä kalastan.
…Halunnut karata? > Ks. edellinen
…Kokeillut huumeita? > En. En tarvitse huumeita saadakseni pääni sekaisin.
…Pinnannut koulusta? > Joo, mutta en kyllä kovin usein.

Ja tätä taas

2008-05-20T23:13:00.004+03:00

Sweetmorn, 68. Discord, 3174

Äh, anteeksi, menen kyllä nukkumaan ihan kohta. Mutta nyt on euroviisufinaali-ilta, joten saa valvoa, koska... Eh, odotas. Jep, en ehkä katso viisuja juuri nyt, mutta kuulen ne kyllä vallan mainiosti, joten minulla on oikeus käyttää niitä tekosyynä valvomiselle.

(No, olisi jos en edelleenkin kuuntelisi Emilie Autumnia hukuttaakseni nuo siirappiset sulosävelet selkäpiitä karmiviin riitasointuihin. Ah.)

Uh. Mutta sukelluksen teoriakokeelta viisut eivät minua kyllä pelasta. -_- Niin, olisi pitänyt lukea eikä istua dataamassa, mutta niin aina, niin aina.

Unnnng, Autumnilla on liikaa liian ihania kappaleita Youtubessa. No, ihana ei ehkä ole oikea sana, mutta kuitenkin haluaisin kopioida kaikki videot tähän mutta tyydyn linkittämään jotain, niin kiinnostuneet voivat sieltä niitä katsoa eikä vie niin kauheasti tilaa tästä. En kyllä olisi uskonut ihan heti, että pinkkitukkainen nukeksi pukeutunut viulistityttönen pystyisi tuollaisiin kuolonkorinaörinöihin, mutta ennakkoluulot onneksi pettävät aina.

Misery Loves Company <- ironista emoangstipopmetallia. Ja viulu.
Opheliac <- uskomaton kertosäe, rähisee aika lujaa.
Shalott <- kevyt, kaunis linnaprinsessaballadi.
Miss Lucy Had Some Leeches <- jos löydät mielipuolisemman lastenlorun, kerro minullekin.

Mutta eipä minulla mitään asiaa tänään oikestaan ollutkaan. Koska kovin moni ei myöskään luultavasti tee kuten minä ja kahlaa Youtubea läpi hypnotisoituneena noiden laulujen takia, tämä merkintä on aika turha. Mutta eisemitään, onpahan minulla taas jotain tekemistä tässä.

RisingLarp I: Hirtetyt bardit

2008-05-19T16:24:00.006+03:00

Setting Orange, 67. Discord, 3174.

[Ja varoitus: Tämä teksti sisältää pitkästyttävää ihkutusta joka liittyy musiikkiin jota ainakaan sinä et luultavasti kuuntele. Skippaa jos siltä tuntuu. Mutta tuo laulu on tavallaan jännä, vaikkei raskaampaa puolta edustakaan. Ja sopii mielentilaan. Ja missä pirussa on vika kun se ihkutus alkaa jo ihkutuksesta varoittavassa tekstissä.]

Hitto, olen luukuttanut kolme päivää putkeen suunnilleen pelkkää Emilie Autumnia. \,,/ Sattumanvaraisten mesekontaktien kautta löytää parhaat bändit, (paitsi jos lasketaan se maanisdepressiivisenkuuluisa POEEn foorumi, jolta löytää ainakin jännyyksiä.) Ja joku hullu on vielä pistänyt varmaan koko Emilien tuotannon Youtubeen, aika jännä harrastus silläkin kieltämättä. Monenlaisia mielipuolia sitä löytyy, mutta tekee se kieltämättä elämästä helpompaa kunnes saan jostain levyn.

Ahahaa, mutta ette voi valittaa tuosta sen I Lost My Heart to a Starship Trooperin jälkeen, ettehän? Tuo sentään on musiikkia. Mistä muistuikin mieleeni, että nyt on tehty tutkimusten pohjalta todistetusti maailman kauhein laulu. (<-linkki) Tilastot väittävät, että maailman väestöstä alle 200 pitäisi siitä. (En tiedä mitä minusta kertoo, että kuuntelen kolmatta kertaa.) Se kestää siis 25 minuuttia ja sisältää muun muassa oopperasopraanon räppiä, lapsikuoroja ja säkkipilliä. Sanoituksetkin kertovat muun muassa cowboysta ja joulusta. Hieno kappale. Eh.

Hmm. Olen sitten pelinjohtajana Risingshadow'n larpissa. Kaikkeen sitä sotkeutuu kun vanhaksi elää. Sinne otetaan kyllä pelaamaan muitakin kuin risinglaisia, joten promoanpa tässä sitäkin. RisingLarp - vain netissä on kivempaa!
Nyt voit muun muassa...
... pelata fareinia: kaljuksi vaan ja kuudes sormi vaikka lateksista, sininen väri on helppo propata!
... kirjoittaa hahmosi itse ja luultavasti myös tiskata omat astiasi pelin jälkeen! (Siinä tapauksessa että niistä on jotain jäljellä).
... Oikaista suon poikki ja kyllä, uskomatonta mutta totta, kastella sukkasi!
... nukkua käpyjen päällä teltassa, joka melkein pitää vettä, kahdenkymmenen larpparin vieressä(/alla)!
... osallistua jo ennen peliä keskusteluun siitä, missä, milloin ja miksi larppi järjestetään, pitäisikö larpille perustaa oma alueensa, miksi arvoitustopic lukotettiin ja onko uuskumma virallinen kirjallisuusgenre!
... ja ennen kaikkea, Risingin viimeisimmistä suuntauksista päätellen, löytää myös ihQraXuPoXupitkätukkalarppaajapoikaystävän!
Tilaisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä!

Noei. Vakavasti ottaen siitä on kyllä tulossa ihan asiallinen peli, kait. Vielä kun se sattuisi sellaiseen aikaan että olisi mitään mahdollisuutta päästä paikalle, ensi kesä kun on tosiaan aika täynnä niin larppien kuin muidenkin hörhöytymisten suhteen, kuten kaikkialla muistan angstata. Pitää varmaan se yksi koettaa nakittaa sinne ja muutenkin, ei saanut vielä hirveän montaa osallistujaa ainakaan. (No eihän niitä nyt välttämättä niin paljoa tarvitsekaan, voi pienellä piirillä olla hauskempaa vaikka olen tottunut niihin Ruotsin peleihin. Mene ja tiedä, mutta ei kyllä tule larppaamisesta yhtään mitään jos kukaan ei edes valita märkiä sukkia. *Hymy* Vahtitorni puuttuu kylläkin. [Äh, ei mitään ;P])
Ai niin, linkki.

Thay r loving mah comicz!

2008-05-15T16:04:00.004+03:00

Sweetmorn, 63. Discord, 3174

Woohoo, vähän parempi päivä tänään sentäs. Rakeita ei satanut eivätkä ne kuulokkeet edelleenkään toimi, mutta muuten ei ole mitään syytä angstata. Hieno päivä tänään. Ihan loistava. Exiernkin päivittyi, vaikkei sivujuonet niin kiinnostavia olekaan, ja sain lähetettyä sen larppihaastattelun.

Jes.

Ja erityisen iloinen olin kun vilkaisin POEEn foorumia, yhtä suurimmista diskordianistien leikkikentistä, ja porukka siellä suorastaan fanitti ninjapiraatteja! Onhan se muutenkin hienoa kuulla että joku pitää samanlaisesta huumorista ja että on onnistunut piristämään jonkun päivää, mutta tuolla... Ihan sydäntä lämmittää. *Hymy* Joku postasi minulle välkkyvät lapaset! (Yksi harvoista arvonannoista joita siellä ihmisille/goblinoideille myönnetään) Eikä edes Reverend Roger ole (vielä) todennut mitään syvällistä, kuten "UNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNG."
Diskordianistien parhaita puolia on se, että heidän tekojaan ei ikinä voi ennalta aavistaa. ^^

Angstiaaaaaa

2008-05-14T19:01:00.003+03:00

Setting Orange, 62. Discord, 3174.

Ungh. Minun elämässäni on ollut noin kolme päivää, jolloin olen aamulla tiennyt, ettei ylös nouseminen ihan oikeasti kannata. Sitä vain jotenkin arvaa, että ainoa tapa välttää julmettu määrä turhaa angstia on nukkua tarkoituksellisesti pommiin, yrittää kaikin tavoin jatkaa unia noin kahteen iltapäivällä ja sitten vastahakoisesti lukea kirjaa, kirjoittaa jotain äärimmäisen pirteää ja positiivista (<- ironiaa) tai kuunnella Behemothia ja potkia seinää. Koska mikään muu ei vain pysty mitenkään onnistumaan.

Tänään oli yksi niistä päivistä. Ja ei, en tänäänkään toteuttanut tuota toimintasuunnitelmaa. Minä nukuin pommiin, kyllä, mutta jonkun epäonnisen sattuman kautta ehdin kuitenkin linja-autoon. Yöllä en ollut saanut unta juuri ollenkaan, koska heräsin vähän väliä siihen että kurkkuuni koski julmetusti.

Ihana, sankka raekuuro loppui heti, kun pääsin välitunnilla ulos.
Matikankokeesta 9+. Ei siinä sinänsä mitään kovin kauheaa, mutta ne virheet oli niin typeriä ja helposti vältettäviä.
Pesäpallosta ei tullut paskaakaan. Ja se on kuitenkin pihalla pelattavista pallopeleistä ehkä suosikkini.
Jalkapalloa taas pelattiin kuivalla hiekkakentällä, ikään kuin hengittäminen ei muutenkin tuottaisi keväisin tarpeeksi tuskaa. -> Nenästä verta taas vaihteeksi pitkin päivää.
Minua palelee. Ja minä olen ihminen, joka pelaa jääkiekkoa -15 asteessa sisävaatteissa ilman hanskoja = en harrasta palelemista.
En mennyt sukellustiedon kokeeseen. No, se on ymmärrettävää, koska en eilen ehtinyt illallakaan lukea (ihan oikeista syistä eikä dataamisen takia), mutta kun minen mennyt ju-jutsuunkaan vaikka olisin ehtinyt. Laiska ja tyhmä ja saamaton
Ja jostain täysin omituisesta helvetin syystä päätin juuri tänään taas vaihteeksi ottaa paineita ulkonäöstäni. Se on äärimmäisen turhauttavaa ja typerää ja osoittaa kuinka media ja yhteiskunnan kuvitteelliset ihanteet ovat sittenkin porautuneet syvemmälle mieleeni kuin uskoinkaan. En minä tahdo olla mikään täydellinen langanlaiha anorektikko, ja tiedän että ollakseen kiinnostava ei tarvitse olla ns. cheerleadereiden johtaja, muttah. *Sigh*
Ja tuohon liittyen, minun pitäisi sanoa jotain jollekin mutten osaa. Tai osaan minä mutta en tiedä ja tämä on niin typerää. Minun on pakko lukea Paulo Coelhoa juuri nyt, koska on olemassa yksi kauhuskenaario ja minä en pidä siitä.

"Ser tilbake på frost og tåke
natt som dag I evig våke
Alltid alene
Der finnes ingen som kan vandre med meg

Evig vinter er hva jeg er
du er redd når jeg er nær

Sjelen søker evig varme
allt den får en ensom harme
Markens grøde for all tid øde
der jeg setter mitt spor

min sorg et større enn ord."

-ICS Vortex (Arcturus): Hufsa

Minun ei pitäisi nyt istua koneella eikä kuunnella Hufsaa. Eikä edes potkia seinää Behemothin soidessa. Minun pitäisi mennä ajoissa nukkumaan ja kuunnella Tender Trip on Earthia, Roninia ja Evacuation Code Decipheredia niin kovalla että uskon ettei mitään muuta ole olemassakaan. Mutta saatana, mpkolmoseni kuulokkeet ei toimi! Prkl ne oli Panulla ainakin puoli vuotta, ja minä käytän niitä kaksi päivää ja ne menevät rikki.

(Ei minulla ole oikeasti mitään huonoja päiviä vastaan, mutta kyllä ne vähän pännii.)

2008-05-13T16:14:00.003+03:00

Prickle-Prickle, 61. Discord, 3174.

Tätä on nyt vähän hankala kirjoittaa, lähinnä koska istun lattialla kannettavan kanssa ja muuan nimeltämainitsematon Goatsekommando istuu vieressä ja änkeää syliin/näppäimistölle heti jos sitä ei rapsuta. :P Eikä se enää ole ihan pieni pentu.

Muttaniin, hah! Sain sentään yhden ninjapiraatin tehtyä, vaikka muuten laiska olenkin. Öö, minulla on... kiire. Aivan, minulla on ihan hirveä kiire, huomenna sukelluskurssin teoriakoe ja koulussa vielä kolme koetta tällä viikolla. (Äläkä nyt kysy miksi sitten istun koneella piirtämässä sarjakuvia.)
Tuo näyttää aika erilaiselta kuin aiemmat osat, koska jonkinlainen kehitys juonellisten sarjakuvien piirrostyylissä on ikävä kyllä yleensä pakollinen. Hmm, ei tuokaan kovin kehittynyttä vielä ole, mutta hei... ainakin siinä on värit. Se oli pakollista valomiekkojen takia.

Taidan jättää sen vapusta kertomisen taas vuoden päähän, ihan turha sitä on enää kovin yksityiskohtaisesti selostaa. Hauskaa oli, taikkarilaisiakin löydettiin lopulta ja Petterin luona on parhaat bileet. <- sarkasmia tuo viimeinen. No hei, Eräjorma kakkonen on hieno peli ja Eerokin oli neljältä aamulla melkein selvä. "Om nom nom!" ;P (On ne Panun tuttavat hauskaa porukkaa, outoa ainakin)

Olen ikionnellinen. Espoolaisen kaverin espoolainen kaveri tekee sosiologian kyselyitä larppaamisesta ja sanoi että saan kirjoittaa niin pitkiä vastauksia kuin haluan! Ei kyllä ikinä kannattaisi lähettää haastatteluja ihmisille jotka ehkä mahdollisesti saattaisivat vaikka pitää kirjoittamisesta. :P Nyt olen sitten pohtinut rakkainta harrastustani enemmän tai vähemmän syvällisistä näkökulmista, tullut ajatelleeksi kaikenlaisia uusia puolia siinä ja muutenkin päässyt selostamaan näkemyksiäni Suomen larpskenestä. Todellisuus ei ehkä ole leipälajini, mutta kaikenlainen selostaminen kyllä onnistuu, etenkin jos aihepiiri on larppaus. ^^
Huono puoli tosin on, että jos jään kirjoittamaan romaania vaikkapa aiheesta "Liittyvätkö larppausroolisi oikean elämän rooleihisi", tulee helposti unohdettua, että minulla on oikeasti a shitload of kokeita edessä. -_- No, aina ei voi voittaa. Ja jos en kirjoittaisi tuota, kirjoittaisin kuitenkin vain sitä peliarvostelua elämästä, joten kokeisiin lukeminen on tuhoon tuomittua joka tapauksessa, eikö?. Real life might have good graphics, but have you ever tried to hide a loot sack under a tree? And the plot really sucks, compared even to Sonic the Hedgehog.

Ai niin, ja muuan pitkään suunnitelmissa ollut sarjakuva, jonka nimi arvoituksellisesti ja okkultismia enteillen on Ahvenliuotin, alkaa nyt ja loppuu joskus. Tähän minulla on juonikin valmiina. Ja kyllä, sekin on tehty huolimattomasti Paintilla, koska minulla ei ole skanneria vaan kiire.

Missä vaiheessa mangot vaihtuivat Coelho-quoteihin, piru vie...

2008-05-06T20:58:00.000+03:00

Sweetmorn, 53. Discord, 3174

VAROITUS lienee paikallaan: tämä teksti on Tylsä. Ei tylsä, ei sekava, ei naurettava vaan Tylsä. Minun piti kirjoittaa selostusta vapusta (koska sitä riittää) ja pistää vihdoinkin niitä uusia sarjakuvia tänne (lupaan ihan oikeasti, te näette Makkosen vielä!) ja muuta edes jotenkin viihdyttävää, mutta ehei, minä siirryin kiikkustuoli-sukkapuikko-filosofiaan. Ensi kerralla enemmän noista sitten.

Hitto. Olen tässä angstannut koko päivän sitä, miten aika kuluu niin nopeasti, enkä ole vielä edes täyttänyt neljääkymmentä vuotta.

Ensinnäkin sain eilen päähäni kerrassaan nerokkaan idean: käydä läpi kaikki vanhat valokuvat, joita koneelleni on kertynyt. Totta, ne eivät ole oikeasti vanhoja, mutta en silti usko että sain tuon rakkaan, paskan kamerani jo kolme vuotta sitten.
Mira. Dragonbane. Fantasylaken ja Risingshadown Joensuu-Kajaani-miitti. Matka Azoreille. Norjan vesiputoukset. The sorsa. Ropeconit. Enemmän tai vähemmän epäonnistuneet taidekuvat. Nostalgiaa ajoilta, jolloin Pluto oli vielä planeetta.

Toiseksi minuun otti tänään yhteyttä lapsuudenystävä. Ei joku satunnainen saman hiekkalaatikon ääressä istunut kaveri, vaan The Lapsuudenystävä, jota en ole nähnyt vuosiin muuton takia.
Kysyi olenko Anni. Osaa kirjoittaa suomea nykyään, en ole siihen ollenkaan tottunut kun puhuimmekin toisinaan ruotsiksi. Aloin miettiä, miten erilaisia meidän täytyy nykyään olla, vaikka pienenä hän oli se jonka kanssa leikimme Return to Krondoria takapihalla, kävimme katkerimmat riitamme ja teimme tyylikkäimmät paperilentokoneet. En tiedä, mikä hänen lempibändinsä on, onko hän jatkanut edes jonkinlaista roolipelaamista, milloin hän on viimeksi ihastunut, pitäisikö hän minua nykyään yhtä friikkinä kuin useimmat pienten paikkakuntien nuoret. Olemme ihan eri ihmisiä kuin silloin, mutta en tiedä pitäisikö minun olla surullinen, iloinen vai vähän kaihoisa.

Kolmanneksi kesäloma alkaa ihan pian. Kaiken sekavan järjen mukaan siitä pitäisi olla tulossa ehkä kaikkien aikojen legendaarisin kesä (Ai niin, Panu voisitko sinäkin välillä patistaa Tatua päättämään onko se lähdössä Norjaan vai ei :P).

Edellisen kerran odotin kesää melkein yhtä paljon silloin kun olin lähdössä Dragonbaneen.

Ja mitä kyseisestä kesästä seurasi?

No, ainakin larppaaminen Ruotsissa jatkui ja siitä taas melko suorasti johtui vanhempieni avioero (No, ainakin se tuon takia katkeroitui julmetusti). Jos puolet perheestämme ei olisi alkanut larpata, siskoni ei ehkä olisi joutunut yhdeksänvuotiaana heräämään neljältä ovien paiskomiseen ja huutamiseen.
Mutta toisaalta en olisi tänä kesänä lähdössä Ödesväviin enkä luultavimmin Norjaankaan, enkä olisi tavannut muutamaa uskomattoman hyvää tyyppiä, jotka Dragonbanesta jäivät pysyviksi kavereiksi. Plus Goatsekommando ei välttämättä sulostuttaisi arkeamme repimällä sandaaleita ja oksentamalla lattialle.
Sitä ei voi tietää. Elämä on ehkä ollut melko sekavaa, vaikeaa ja muutenkin angstista Dragonbanen ja etenkin Ödesväv I:n jälkeen, mutta nyt näyttää siltä, että loppujen lopuksi kaikki on järjestymässä melkeinpä paremmin kuin ennen.
Tämän pitkästyttävän jaarittelun tarkoitus oli suunnilleen tämä: "Elämässä on hetkiä, jolloin ainoa vaihtoehto on menettää tilanteen hallinta." (Jep, tuo on nyysitty Paulo Coelholta.)
On turha katua asioita, joiden seurauksista ei voinut päätöshetkellä tietää mitään. Ja vaikka päätöstä tehdessään tietää, että seuraukset voivat mahdollisesti olla ikävät, se ei ole mikään syy olla tekemättä mitään. Parempi ottaa riskejä, lentää tai pudota kuin seisoa paikallaan ja katsoa kuinka elämä lipuu ohitse kauniina, tylsänä ja turhana.

Tee se. Anna mennä. Kuka välittää hittoakaan kauhuskenaarioista, kun toinen vaihtoehto on kääntää kylkeä ja luopua toivosta.

[Insert 'Hauskaa vappua' in Klingon]

2008-04-30T17:53:00.000+03:00

Setting Orange, 47. Discord, 3174.

En ehdi kirjoittaa älyttömän pitkiä juuri nyt, mutta toivotettakoon teille kaikille nyt oikein kliseisesti hyvät vaput. Olen hillunut koko päivän merirosvotamineissa (ja vastannut kaksitoista kertaa kysymykseen "Mitä tossa pullossa on" sanomalla "Vettä ja kaakaojauhoa. No vähän rommia. Mutta se on koriste."), nyt olisi kaiketi tarkoitus lähteä kaupungille tekemään jotain yleistä vappujuttua. Suunnitelmana oli iskeä taikkarilaisia. (Kyseinen suunnitelma tosin ei millään tavalla ota huomioon vaihtoehtoa, että kyseinen yritys onnistuisi, mutta se on sen ajan murhe sitten.)

"Hei, mä kerään iskurepliikkejä. Onko sulla yhtään hyviä?"

"Minulla on käpysilmä."

"Moi. Mä olen nyysinyt ICS Vortexin kalsarit."
(Tuo ei toimi kuin blackmetallisteille. Eikä kyllä niillekään sen puoleen.)

"Oletsä se... Ootas, kuka se oli. Niin Cthulhun näyttelijä! Näytät ihan siltä."

Äh, minulla oli niin paljon hyviä repliikkejä mutta en ikinä kirjoittanut niitä ylös ja niinpä suurin osa niistä on unohtunut. Nuo on enimmäkseen ihan palloja. (Seliseli)

Kuvamateriaalia merirosvollisesta komeudestani ja muusta vastaavasta seuraa joskus, samaten yleistä selostusta vapustani, joka tulee luultavasti olemaan melkein yhtä äärimmäisen mielenkiintoinen kuin äärimmäisen mielenkiintoinen elämäni yleensä. Eli ei kovin. Kummallista muuten, tuossa kyselyssä on jo viisitoista ääntä ja suurin osa vieläpä fnordille. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, luulisi nyt että parempaakin tekemistä olisi. No, kiitokset kuitenkin kaikille lukijoille (tai turhaa toivoa herättäville huvikseenäänestäjille) ja... Äh, niin. Se klingonisanakirja pitäisi hommata, mutta ei niillä ole kuitenkaan mitään vastinetta vapuntoivotukselle, joten samapa tuo. Hauskaa vappua!

Seuraavaksi nieriänlaskemismiitti avaruuspuvuissa

2008-04-25T15:31:00.000+03:00

Boomtime, 44. Discord, 3174

W00tOMFG! O_O Okei, mangolaulu ja Nazi Kitty jää ehkä soimaan päähän, mutta tämä... Beyond all the existing Lovecraftian abhorrence and altogether common terrible... ness. Klikkaaminen tapahtuu täysin omalla vastuullasi.
I say death sentence! Järkyttävää, että tuo on missään vaiheessa ollut laillista.
"I lost my heart to a starship trooper, flashing light in hyperspaaaaaace!"

Hienoa. Päivitän tätä ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan, ja aloitan sen levittämällä viattomille blogiselaajille puhdasta intergalaktista kauhua. Ehkä tuota voisi käyttää joukkotuhoaseena? Al-Qaida lähettelee ihan turhaan uhkausvideoita, joissa turpaanipäiset partaveikot kertovat Osaman olevan yhä elossa. He voisivat yhtä hyvin tappaa koko Yhdysvaltain hallituksen johdon lähettämällä muutaman tuollaisen Valkoiseen taloon. Hrrrh. Samalla joku voisi tutkia, mikä seitsemänkymmentäluvulla sai ihmiskunnan kestämään tuollaista; sama ominaisuus nykyihmisen geeneissä voisi aiheuttaa yllättäviä tuloksia elinikäodotusten kannalta. Immortality here we come!

Niin. Takaisin kyseenalaiseen todellisuuteen: pitkä aikaväli edellisen kirjoituksen jälkeen johtuu siitä, että olin TET-harjoittelussa Enonkosken kalantutkimuslaitoksella ja jouduin näin ollen asumaan isäni luona, eikä hänellä ole vielä nettiä. Sen sijaan vietin päiväni rakentavasti siirtämällä nieriöitä, merilohia ja taimenia altaasta toiseen, parhaassa tapauksessa vielä niin, että laskin niiden lukumäärän yksitellen haavilla. Maanantaina ja tiistaina yhteensä noin kolmetuhatta pientä kalaa, huzzay. :P Näin siitä untakin, tosin unessa huuhdoin kaikki vain viemäristä alas, koska laskeminen alkoi pänniä. Teen sarjakuvan tästä kiehtovasta aiheesta, kalojen viemäriinhuuhtomisesta, kunhan saan taas kytkettyä sarjakuvamoodin päälle. /idle, ja silleen. Siitä tulee traaginen, koskettava tarina yksinäisyydestä ja hiihtohisseistä.
Tämän lisäksi olen siivonnut tyhjiä kala-altaita, hionut nieriän otoliitteja ja tarkistanut jotain ruotsinkielistä tekstiä, joka liittyi Ahvenanmaahan ja siikoihin. En saanut edes ajaa mönkijällä, Panu sai kun oli siellä! :/ On se elämä julmaa. Mutta ihan hauskaa siellä loppujen lopuksi oli.

Savonlinna on kaunis kaupunki, kun tarkemmin asiaa ajattelee. Sää oli perjantaina hieno ja istuin penkillä satamassa katsomassa ohi kulkevia taikkarilaisia. Yllättävän viihdyttävää yrittää saada selvää siitä, onko itse kukin heistä tyttö vaiko kenties söpö poika. :P Harrastus sekin. Ja tottahan on, että "Harrastus säteilee ihmisen elämään", kuten jo Pasilassa todettiin. Kheehee. Kevät [insert random amount of < and 3 here].

Samana päivänä sukellustunnin jälkeen ajettiinkin sitten Joensuuhun ja siellä tutun luona vedettiin kahdestatoista alkaen Stargate-maratonia, joka kesti ihan liian myöhään. Aamulla jatkui, kunnes joskus kymmenen jälkeen lähdettiin Risingin miittiin. o/ Koska erään äärimmäisen mielenkiintoisen tapahtumaketjun* takia Teh Miittikylttiä ei ollut, hommattiin Tiimarista vaaleanpunainen kartonkiläpyskä, johon suunnattomana mielikuvituksen osoituksena kirjoitettiin "Risingshadow". Jälkeenpäin se tosin sai kannettavakseen diskordianistisempaa sanomaa, mutta ei siitä toistaiseksi enempää. Torilla maleksittiin sitten aikamme odottamassa tyyppejä (joista suurin osa ei jostain syystä ilmaantunut paikalle ;) ja jatkettiin sitten matkaa syömään-R'lyehiläinen lonkeroloukku-Fantsu-kirjakauppa-Munchkin-syömään-linjalla. Suunnilleen kait ehkä lolemt poliisimäyrä. Hauskaa oli, tietenkin, vaikkei pulkkamäkimiittiä saatukaan aikaan eikä edes Risto Räppääjää katsottu. Loppuvaiheessa suunniteltiin kyllä, että olisimme ottaneet kuvia sen yhden ainoan pienen valkoisen lumipläntin luota niin, että kamera olisi vinossa ja se näyttäisi mäeltä. Kaatui siihen, että puutkin olisivat sitten olleet vinossa. No, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
______________________
*Voin selittää! Oikeasti! Ne karmeat piirtoheittimet, ja jalanvärisiä simpukoita kaikkialla... Meillä ei ollut vaihtoehtoja! Jouduimme jättämään sukkammekin mäkeen.